Kyvyt esiin-finaali tähtäimessä, HIHS pureskellaan ensin loppuun...

Yhä flunssan kanssa tapellen on kuitenkin aika tehdä tämän vuoden HIHS -tilinpäätös- olinhan ensimmäistä kertaa lunastanut valmentajille tarjotun paketin koko kisojen ajaksi ja nauttinut siihen liittyneestä oheisohjelmasta!

Kuvamateriaali tällä kertaa lähes kelvotonta, vaikka samalla puhelimella sunnuntaiaamuna sain loisto-otoksia Töölönlahdelta! sorry! (Katsokaa niitä maisemakuvia!)
Mikko Forsten, nykyään SRL:n pj:ksi tiltuleerattava, puhui valmennuksesta kustannuksineen lyhyesti samalla esittäen suruvalittelut yllätten menehtyneen liittovalmentajaksi hiljattain valitun Bert Rompin kohdalla. Hyvin raaka muistutus siitä, ettei lajimme ihan turvallinen ole ja vahinkoja voi sattua ammattilaisillekin.
Tom Gordin, koko HIHS:in primus motor ja entinen SRL:n pj:kin oli touhussa mukana ja Kati Hurme veti seminaaritilaisuutta vahvalla naispersoonallaan.
Sitten oli vuorossa -ah, iin nostalginen- tilannekatsaus historiaa hipoen radanrakentamisesta niiltä ajoilta kun Olaf Petersen HIHSissä aloitti 80-luvulla aina näihin päiviin asti kun Guilherme Jorge, Petersenin oppilas, tämän päivän ratoja suunnitteli Helsingissäkin. Hyvin antoisa katsaus myös niihin taustoihin, joiden johdosta radanrakennus on parissalymmenessä vuodessa muuttunut kevyempään, avoimempaan ja teknisempään suuntaan!

Vielä 1900-luvun alussa, aivan kuten vanhoissa metsästysmaalauksissakin näkyy, piti ratsastajan esteeellä nojata taaksepäin ja vielä "tukea" hevosta ohjista vetämällä hypyssä. Italialainen Frederico Caprilli tutki kuvia ja maalauksia ja jopa vapaina hyppääviä hevosia muistiinpanoja tehden ja päätyi vähitellen hevosen selkää ja suuta  säästävään kevyeeseen esteistuntaan- mikä tänäkin päivän on käytössä. Nämä asiat olivat niin tuttuja vuosilukuja myöten että ovat varmaan löytyneet Soini Talaskiven 60-luvulla kirjoittamasta "Hevosharrastuskirjasta" joka aikanaan toimi ikäluokkani  heppa-aapisena kun ei muuta ollut!

Isoja esteitä ylitettiin jo 1800-1900-lukujen vaihteessa, ja kisoissa radanrakennus oli korkeuksien suhteen huipussaan joskus 60-luvulla ennenkun alettiin täyttämään esteitä ja miettimään myös eri teknisiä ratkaisuja- meille näytettiin hauskoja ratoja jopa olympialaisista missä meno oli tyyliin: pari hyppyä suoralla, kokorataleikkaa, pari hyppyä lisää, kokorataleikkaa.....

Kuitenkin tämä ylenpalttinen esteiden koristelu ja täyttö onneksi väheni 80-luvulla- nimenomaan Petersenin johdolla ja tilalle tulivat paljon avoimemmat esteet ja ratojen teknisyyttä ja ratsastusta vaativat asiat korostuivat.

Tässä vielä 70-luvun lopun "täytetty" estekokonaisuus!

Petersen valitti rajattua aikaa eikä siis lainkaan päässyt puhumaan tievalinnoista ja radankulusta, mitä me kuulijat harmittelimme, mutta rautaisen ja loogisen tietoannoksen saimme kuitenkin! Myös mitä tulee erityyppisten esteiden, näköharjojen ja värinkäyttöön, kerrottiin kattavasti ja selkeästi - todella mielenkiintoinen kokonaisuus! Voi sitä materiaalin määrää!

Hevosten värisokeudesta, tai pitäisiko sanoa värinäön erilaisuudesta eivät asiantuntijat vieläkään vedä ihan yhtä köyttä, mutta tiettyjä kriteerejä värien käytölle on ja siihen, halutaanko tietyillä värillä helpottaa tai vaikeuttaa esteen havaitsemista ja ponnistupaikan löytämstä. En itse aivan ymmärtänyt niitä juttuja "pitkittäisitä raidoista" mutta selvisihän sekin heti ensimmäisen isomman luokan yhteydessä kun en meinannut hahmottaa erään esteen ylintä puomia lainkaan sen sulautuessa osittain mainosseinään takana ja vain viirut ylimmästä puomista nälyivät... Eri näkövinkkelistä ja hevosen silmin ongelma ei kuitenkaan ollut kovin suuri sillä em esteellä ei sattunut muita enempää virheitä!

Muuriesteitä käytetään nykyään melko  vähän, vaikka ne kiinteän ulkonäkönsä puolesta ovat helpohkoja hypätä- tosin väreillä saadaan paljon hauskaakin aikaiseksi kuten allaolevasta kuvasta näkyy! 

Tämän tietoiskun jälkeen pääsimme katsastamaan 4-vuotiaita ja kuuntelemaan Daan Nanningin ja Kari Nevalan arvioita nuorten edesottamuksista mikä oli kiinnostavaa sekin. Mitään "supertähtiä" ei joukosta erottunut, mutta mukavasti hyppääviä, hyvän työmotivaation omaavia melko pelottomia nuoria näimme kyllä!

Valitettavsti 5- ja 6- vuotiaiden jatkaessa hyppelyjä suurin osa valmentajista kokoontui kuuntelemaan Aki Ylänteen kertomusta Tryonn kisoista - joukkueenjohtajan näkökulmasta. Olin toki aiemmin jo kuullut etteivät MM-kisojen syyskuiset järjestelyt olleet osuneet aivan nappiin, mutt a ihan näin hulluja asioita en olisi uskonut amerikkalaisten jättäneen hoitamatta.... Rakentaminen täysin kesken, tieto ei kulkenut ja osa kilpailjoista/henkilökunnasta joutui vaihtamaan majapaikkojaan tuhkatiheään!

No, eiköhän jälkipyykki ole asianosaisten osalta hoidettu ja vahingosta viisastuvat?

Illalla olisi ollut lisää niitä nuoria, Nina Fagerström luennoi perjantaina kasvatuksesta liittyen kilpahevosiin ja oli myös Juuli Kontion kera koeratsastanut parhaat nuoret joten ohjelmaa riitti!

Perjantain tyydyin kuitenkin seuraamaan kotoota käsin, ja ilokseni kasvattini Graal Jenna Yrjövuoren kanssa sijoittui 140-luokassaan kolmanneksi kvaalaten sunnuntain finaaliin!

Lauantain kouluratsastuksen kur oli nähtävä, ja oli ilo katsella suomalaisten tasaisuutta- mennyttä aikaa on nuo 60% molemmin puolin pyörivät keskiarvot sillä nyt saimme nähdä tiukkaa ja melko tasaistakin ratsastusta   70%  ympärillä pyörineillä keskiarvoilla  osallistujalistat täydennettyinä"ulkomaanelävillä" Henri Ruoste, Fia (ex-Lindh )Fabricius-Bjerre . sekä voittaja Emma Kanerva joka teki upean radan parin pienen rikon antaessa tasoitusta muille! Oli mukava skoolata hänen perheensä kanssa onnistuneelle kotimaan turneelle!

Sunnuntaina raahauduin - yhä pahasti flunssaisena-  aamusta seuraamaan -ja jännittämään - 140cm luokkaa jossa Graal starttasi loppupäässä. Tiukan aikaratsastuksen voittajaksi selviytyi siistillä ja päättäväisellä ratsastuksella Jenna Yrjövuori ja Graal -onnea siis Lounais-Suomeen!

Kaksi seuraavaa aikaluokkaa jaksoin vielä katsella, mutta koska tiesin pääluokan tulevan vallan TV stä lähdin kotiin jo puoliltapäivin ja löhösin  tyytyväisenä sohvalla belgialaisen NAISratsastajan, Gudrun Patteetín  viedessä voiton äärimmäisen tiukassa uusinnassa!

Tästä nyt tuli lähes selostusta, mutta jos jotain opin, oli se että kannattaisi pitää terveydestään sen verran huolta ettei ainakaan HIHS:n aikaan sairastu! -Sinne meni samalla syyslomakin!

Seuraavaksi onkin sitten lauantaina Graalin pikkuveljen GAWAINIn tulikoe edessä- finaalipaikka Järvenpään Ainon kyvyt esiin-tapahtumassa on edellyttänyt jo vähän hypitysharjoituksiakin laidunkauden jälkeen...Viimeksi poika jatkoi maneesin kiertoa ja hyppeli itsekseen parikin kertaa vaikka minä jo mielestäni olin puhaltanut pelin poikki... Nähtäväksi jää minkälainen into ja taito on 2-vuotiaalla tulevana lauantaina! 

Väritys näillä veljeksillä ainakin täsmää! 

-Tämä tärkeä kuva melkein unohtui - ketkä muutkaan HIHSin tekevät kun taustajokot? Stewardi Piude alkaa jo olla maailmankuulu,- liekö ominaisuutensa takia "olla aina siellä missä tarvitaan" - tässä poiminut taikajemmasta mittanauhan jota Kiki ja Kaisu olivat vailla....

HIHS:iin matkani vie...pysähdys Töölönlahdella

PAKKO oli aamulla auton pysäköityäni vanhan messuhallin parkkkiin, kääntyä jalan takaisin ja käväistä ihailemassa aamuauringon kultaamaa Töölönlahtea!  HIHS odottakoon!

                                                                                                                                                                                                                                        Vesistöä, joka on kuulunut myös osittain lapsuuteni maisemaan ja jossa "plutasin" kakarana heikoille jäille...

Kisoista ja valmentajien tapahtumista oli tarkoitus kirjoittaa, mutta "takin hihat tyhjät" -syyksi laitettakoot vaikka sitkeä flunssa ja oman kasvatin GRAALIN voitto 140cm luokassa- pää sekaisin jo ennestään....Kuvista vain sen verran, että kamerana toiminut puhelin - katsonpa minkä merkkinen kun en muista- ruskeat kannet...-LG siinä lukee  näköjään.
Tekstiä tulee kuhan kerkiän - kiva tapahtuma ja pakjon uutta ja erilaista. Jäähalli yllättävin hyvin soveltuu kisapaikaksi - mitä nyt parkkipaikkaa saa hakea mutta tuleepaliikuttua! Ja viime vuonna muistaakseni kuljin junalla jolloin Pasilasta matkaa reilu kilometri. Ei paha.

Mutta tässä, sunnuntaiaamuinen Helsinki; varsågod!

Denhär bilden gillar jag själv mest- vilken stämning!

tuomarointitilanteita Vihdissä, ihana ruska ja yhteisöllisyyttä- sitten HIHS

Syksy on ollut yhtä tapahtumasarjaa ja uusien asioiden oppimista- minun on täytynyt myös oppia karsimaan sekä tekemisiäni että kirjoittelua - kaikkea vaan ei ehdi vaikka kunka haluaisi!
Koulun ja oikeastaan Sipoon kaikkien koulujen- VESO-päivästä ei tingitty, mutta valinnanvaraa oli - kuuntelin tällä kertaa Maarit Korhosta joka nelisen vuotta sitten hyvinkin radikaalisti oli heittämässä kaikki tuolit&pulpetit luokasta ulos mutta nyt jo oli hieman pehmennyt ajatukselle että jotain josk

Syksyn sumussa Fasu ei ymmärrä miksi pikkukoululainen piti jättää koulun pihalle...

us pöydän ääressä voi kirjoittaakin. Tai piirtää. Tai tehdä vallan perinteisesti. MUTTA henkilökohtaisesti- jokaiselle jotakin!. Maailma muuttuu niin hektisesti, että paras asia mitä koulussa opetetaan on ITSELUOTTAMUS .Hyvällä itsetunnolla pärjää pitkälle kun koskaan ei tiedä mitä ammattia huomenna tarvitaan! -Tästä ei sen enempää, samalle päivälle iltaan mahtui vielä tuomarointiakin Lahdessa - yritin olla kiltti- ja sitten on pitänyt keskittyä nelijalkaisiin nuorukaisiin, joista nuorempi sai Savijärven näyttelyssä peräti 39,5 p eli puoli pistettä vajaa ykkönen ! Ja kun ikuinen optimisti olen, rupesin jo miettimään olisiko tästä Ludvig von Bayern-Grixie-yhdistelmästä vallan oriiksi...No, kyvyt esiin- finaali on Järvenpään
Ainossa viikon kuluttua - sitten olemme jo viisaampia!

"Mennään metsään"-kampanjan nimissä käytin sunnuntaina 3-vuotiaan Kapun,  Sannan ja hevosensa  Hessun seurassa maastossa, ja iltapäivällä pikkupoikien kanssa Fasun seurassa etsimme suppilovahveroita- ihanaa kun ekaluokkalaiet olivat koulussa jo ehtineet tutustua niihin! Ja muitakin syötäviä sieniä seitsenvuotias tunnisti ja kysyi miksei fammo niitä poimi... selitä siinä sitten etten ole varma niistä enkä edes tykkää syödä muuta kuin niitä suppiksia tai kanttarelleja...


Viime viikko olikin työn kannalta hieman erilainen kun kävin tutustumassa omien ysiluokkalaisteni TET-paikkoihin - ihanaa että he kaikki tuntuivat viihtyvän ja työnantajat olivat tyytyväisiä!
Urheilupäivää vietettiin myös, ja kuinka ollakaan olin valvomassa ratsastavaia oppilaita Savijärvellä - hauska yksityiskohta tietenkin ne hevoset- osa sellaisia, joiden mummot tai mummojen mummot olivat minulle tuttuja kun aikanaan ratsastin siellä tunneilla Maria Möllerin opissa!

Viime viikonloppu menikin osittain lapsenvahdin roolissa ja osittain nuorten hevosten kanssa, mutta maanantaina ajelin Vihtiin Karkkolaisen Tiinan ja puuhanainen Minna Reinon kutsumana!

Meitä tuomareita kokoontui kourallinen puhumaan ja kuuntelemaan koulukisoissa esiintyvistä ongelmallisista tilanteista ja niiden arvostelusta. Tiina kertoi hauskoja esimerkkejä maailmalta ja saimme kysellä ja kommentoida - kaikkiaan hyvin rento ja miellyttävä ilmapiiri .Harmi että tilaisuus ei ollut kerännyt enempää osallistuja- itsekin mietin tunnin ajomatkaa suuntaansa arki-iltana, mutta oli tuo jutustelu sen väärtti! Tiina oli aiheesta keskustellut paljon 0-tuomari Stephen Clarken kanssa (hän on ollut vetämässä seminaaria Suomessakin; toi mukava ja positiivinen) ja painotus on AINA ratkaista asiat ratsastajan hyväksi - sääntöjen määräämissä puitteissa. Hyvä esimerkki oli youtube-pätkä italialaiista kisoista pari vuotta sitten missä Tanskan prinsessan suoritus jouduttiin hylkäämään hevosen säikähdettyä ja hypättyä aitojen yli - vaikka vasta lopputervehdyksen jälkeen. Säännöissä kerrotaan tarkasti miten tulee poistua kentältä...

Vastaavia esimerkkejä kuulimme ja ruodimme siis pitkin iltaa ja vaikkenmuistiinpanoja tehnytkään tässä muutama kohta:

* jos C-tuomari ei huomaa (esim suojia jaloisssa) sitä ei lasketa...

*väärinratsastuksen tapahtuessa vain hieman eri pisteessä, totesimme yhdessä että parempi olla viheltämättä ja sekoittaa ratsastajan keskittyminen (ellei sama uhkaa toistua peilikuvana) 

*Luokan keskeyttäminen rankkasateen/salamoinnin tms yhteydessä aina vaativaa- missä menee raja ja millaisiksi olosuhteet muuttuvat rajuilman jälkeen?

*jos raippa unohtunut matkaan, voidaan hyväksyä kaksi liikettä ilman huomautusta vain väärinratsastuksen piikkiin, mutta sitten on jo syytä pyytää uusintaa jos tuomari myöhään huomaa ylimääräisen apuvälineen..*Paljon keskustelua oli niistä ala-arvoisista numeroista, ja kyllä koko skaalaa pittä käyttää, mutta jo pelkkä laukka-oli se sitten väärä- antaa aina vähintään ykkösen. *muutenkin pitää yrittää nähdä "jotain hyvää" niissä epäonnistuneissakin suorituksissa joten 2, 3 ja 4 ovat ihan käyttökelpoisia numeroita ja vaikuttavat yllättävän paljon kokonaispisteisiin! * uskallettava mennä vaikka vain hetkellisesti- ylös kun ratsukko onnistuu - niitä tasapaksuja kutosia saa antaa ihan tarpeeksi muutenkin...

*Matematiikan taidot -päässälasku lähinnä- välillä koetuksella jos/kun  samaan arvostelukohtaan merkataan sekä siirtyminen että lisäys, tai kokoaminen ja vaihto tai pysähdys-peruutus-liikkeellelähtö....

*Tämäntapaisia keskustelutilaisuuksia kaivataan lisää, missä voidaan hieman "tuulettaa" ja puhua kauden aikana esiintyneistä tilanteista- niitähän riittää!

Tässä vauin lyhyt kooste en pitänyt kirjaa ja muisti hyvä vaikka lyhyt...

Loppuun vielä muutama syksyinen kuva- niitä on riittänyt facebooksiaa ja twitterissä tänä syksynä ! Toivottavasti ihmiset ovat osaneet nauttia!

HIHS selostus jäänee sunnuntaiksi- flunssa painaa.onneksi on HAVEN!

Grixie nauttii ajamisesta!

Kartsa eli GARETH I valmistautuu nyt Kyvyt esiin-finaaliin! ja isoveli GRAAL sijoittui just tänään HIHS 140cm kuokassa! (3p) 

PS! edellisessä blogipostauksessa eivät kuvat näkyneet kaikille- nyt ongelma korjattu.

sponsorointi vai täsmennettyä markkinointia- FINSVEllä mielenkiintoinen seminaari

Finsk-svenska handelskammarin eri tilaisuuksiin olen jo useasti osallistunut niin Helsingissä kun Porvoossakin, ja tämä sponsorointiin liittyvä aihe osui kun kivi lätäkköön - roiskui ja rohisi!`

Ratsastusurheilussa aihe on tärkeä- urheilijan keskittymistä harjoitteluun ja kisoihin ei rajoita pelkästään ajanpuute tai se, että palkkatyötäkin tarvitaan elämiseen, vaan tämän lisäksi laajalti tuon urheiluvälineen hankinta & ylläpito!
Minulle toki oli uutta Hjallis Harkimon esilletuomat luvut - vertailuna Ruotsi, jossa 72% urheilusta nauttii sponsoreista kun vastaava luku Suomessa jää 55%! Lajeina Ruotsissa kärjessä mm golf, tennis Suomessa mennään jääkiekko kärjessä talvilajien mukaan. Yllättäen ratsastus ei ollutkaan 10:n parhaan joukossa Ruotsissakaan - liekö Malin Baryardin sponsorin H&M:n "huono maine" työvoima-asioissa osasyynä?

Niin, siis seminaarissa alustajana ja edelläkävijänä toimi Hjallis Harkimo, Ruotsin suurlähettilään Anders Arnhildin tervetuloa-puheen jälkeen, jonka jälkeen lahtelainen Raija Forsman kertoi mielenkiintoisen näkökulman Lahden kaupungin kehityksesta turistipaikkana ja lopuksi pääsimme osallisiksi paneelikeskusteluun liittyen markkinoinnin ja sponsoroinnin uusille urille viemiseen!

Hjalliksen osuudessa kävi ilmi, mitä vauhtia "kehitys kehittyy" eli se mikä vielä vuosi sitten oli "in" on nyt jo täysin "out" ja markkinoinnissa täytyy ennenkaikkea huomioida se ryhmä jolle ollaan suuntaamassa tietoa/mainostamista  ja ne välineet joita luetaan - ei suinkaann sanomalehtiä tai edes tv:tä vaan tänä päivänä tiedonlähteenä on se jokaiselle nuorelle käteenkiinnikasvanut kännykkä....
Ja harva nykynuori -jos nyt ylipäänsänimi "Hjallis" mitään heille sanoo- tietää että kyseessä on henkilö joka nuoruudessaan mm on purjehtinut ykin maailmanympäri- tuolloin sponsoroimassa oli Skopbank, rakennuttanut Hartwall-areenan ja omistaa jääkiekkojoukkueen...
Sana "sponsorointi" kalskahtaa tämän nykyisen poliitikon suussa kovin keinotekoiselta - hän käyttäisi mieluummin sanaa markkinointi tai yhteistyö.

-------nyt meni hermot - juttu lähes loppuunkirjoitettu ja se vaan hävisi---yleensä tallennus tapahtuu automaattisesti mutta tämä kone alkaa vetää viimeisiään ja toiminnot eivät näköjään ole ihan ajan tasalla...
no, lyhyesti uusiksi - Esport on Hjalliksellakin uusi tuleva aluevaltaus jossa jo nyt liikkuu suuri raha ja paljon nimenomaan nuoria.

://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2017/10/13/e-sports-tulee-urheilutoimitukset-ovat-pihalla/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroninen_urheilu

Toinen ala, mikä tulevaisuudessa on otettava huomioon, on 5G ja sen kehitys.
Markkinoinnissa on huomiotava kohde ja käytettävä oikeita välineitä - mitään paperilehtiä eivät esim nuoret lue, mutta kaikki minkä saa irti kännykästä esim Youtuben kautta, on kovaa valuuttaa.
Videoissakin on vaan muistettava tarina - tyhjänpäivästä kuvaa on turha näyttää!
Tubettajat ovat pian suosiossa ohittaneet bloggaajat, joten maailmanmeno on tätä nykyä jo melko vauhdikasta!
Hjallis palasi itse sponsorointiin vielä sen verran, että mainitsi ruotsalaisten taidon saada urheilijoitaan sponsoroinnin kautta esille ja jopa menestykseen, mutta lisäsi kuitenkin -pilke silmäkulmassa ja Grönholmiin katsoen: "Inte kan svenskarna  köra bil, inte"

Seuraava puhuja oli Lahden "maailmankartalle" pyöräyttänyt matkailu- ja tapahtumien markkinoija Raija Forsman, joka hyvin faktoihin pohjautuen kertoi Lahden tiestä Suomen parhaaksi turistipyydykseksi vuonna 2018.Näin matkailualan lehdet Mondo ja Image, ja jos mietimme yleisörynnistystä niin HiihtoMM:iin 2017 kun Cheekin jäähyväiskonserttiin voimme olla asiasta samaa mieltä. Forsmanin oma tausta 15 vuotta Silja Linen markkinoinnissa on viitannut tietä ja uusista isoista tehtävistä mainittakoot MotoGP 2020.

Seuranneessa paneelikeskustelussa puhuttiin mm Fazerin (Ulrika Romanschuk)katsontakannasta elämysten tuottajana- nyt mm "lapset liikkeessä"-kampanjalla ja "Stafettkarnevalen" on jo vuosia kuulunut Fazerin sponsorotaviin tapahtumiin  ja Stora Enso (Satu Härkönen) kertoi osallisuudestaan Lahden MM-kisoihin osittain metsänomistajien isäntänä toimien, ja Finnair (Robert Lönnblad)  puhui myös ympäristövaikutusten ja hiilijalanjäljen pienentämisestä- onhan heillä maailman moderneihimpiin ja vähiten saastuttaviin  kuuluva laivasto! Heidän sivustoltaan voi myös tarkastaa oman hiilijalanjälkensä, ja lentoliikenteen reiteissä pyritään aina huoimioimaan lyhyimmät tiet. Entinen rallikuski, nykyään osittain sponsorinakin toimiva Markus Grönholm pyrkii myös koordinoimaan eri tapahtumajärjestäjiä ralliurheilun pariin ja myös sitä kautta hankkimaan sponsoreita- tällähetkellä hänellä on "listoillaan" oman pojan lisäksi nuori venäläistaustainen kaveri.

Runsaslukuinen yleisö esitti keskustelijoille paljon mielenkiintoisia kysymyksiä- itse uskalsin tiedustella Raija Forsmanilta miten matkailussa voidaan ottaa maailmanlaajuinen lämpeneminen huomioon ja edesauttaa kestävää kehitystä. Hän oli iloinen kysymyksestä ja sanoi asian olevan heillä agendassa enenevässä määrin. Ja kun aiheeseen päästiin, kaikilla oli jotain ilmastomuutokseen liittyvää asiaa- Ensossa panostetaan uusiutuvien tuotteiden kehitykseen, Fazer panostaa kestävään kehitykseen ja lähiruokaan  - kyllä, Agenda 2030 on myös kuultu näissä firmoissa!
Sponsorointiin liittyen, Hjallis otti puheeksi nuorten, lahjakkaiden mutta vielä tuntemattomien urheiljoiden kehityksen - kuka heihin uskaltaa satsata? Tässä Grönholm totesi että on ongelma- systeemi nuorten urheiljoiden talouden helpottamiseksi puuttuu.
Mutta kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että myös firmojen välistä yhteistyötä pitää olla ja digitaalinen kehitys otettava entistä enemmän huomioon markkinoinnissa ja tiedottamisessa - ne oikeat kanavat löydettävä oikeille kohderyhmille!

Helsingissä meneillään silakkamarkkinat - muistan lapsuudesta isona tapahtumana- mutta nyt ei kovin montaa alusta parkissa ollut. No, löysin kuitenkin purkillisen valkosipulisilakoita niin jotain tuomista oli kotiin!

tuomarointia - vaiko miellyttämistä?

Jotain minussa vähän naksahti toissapäivänä kun olin puhunut seurani puheenjohtajan kanssa puhelimitse. Nyt olen jo pari päivää rauhoittunut ja punninnut asioita - olkoot.
Ei ole sen arvoista että surisin sitä, etten tuomarina mitenkään voi miellyttää  kaikkia!
Se, mikä jäi harmittamaan, on tapa miten asioita omassa seurassani hoidetaan - hyssytellään ja selitellään ja haukutaan sitten selän takana! Tällista kun en voi sietää, soitin suoraan puheenjohtajallemme kysyäkseni miten hän selittää sen, että minulle parisen viikkoa sitten ilmoitetaan että OMISSA kisoissa ei minun talkooapua tarvita, vaan tuomarit jo on valittu? Nyt jo vähän ihmettelin, koska viime keväänä oli sama juttu, mutta se mikä minut laittoi toimimaan, oli tuomarikollegan kysely meidän tuomareiden Facebook-sivustollame, mistä löytää vaativien luokkien tuomaria viikonlopun kisoihin....?
No, hetken pj:n kanssa juteltuani, totuus tuli julki- "jotkut olivat sanoneet etteivät suostu starttaamaan jos minä olen tuomarina kun annan niin huonoja pisteitä" Ja kisoihin pitää saada osallistujia, tottakai! . Mitäpä siihen sitten enää lisäämään jos näin on - katselin lähtölistoja aamulla ja siellähän niitä oman seuran nimiä vaativa B ssä komeilee....(Hyvä ystäväni starttaa va Assa ja hän taisi olla jutusta yhtä tuohtunut kun minäkin, eikä lainkaan tietoinen "hyllytyksestäni" koska ei kuulu hallitukseen)  Nimiä en tähän laita, enkä edes seuraa, tutkikoon kukin kohdallan jos kiinnostaa. Intimiteettisuoja näes.
(Kuvassa muuten kouluhevosen uraa aloitellut estebreeders-voittaja Grixie Merin kanssa- kisaavat vähän seuratasolla ihan omaksi ilokseen- voitte arvata miten iloinen vanha kilparatsu on kun pääsee lastattavaksi ja autolla  matkaan!!!??)
Ensimmäinen ajatus oli, että paskat, olkoon mitä tässä tuomaroimaan kun kerran olen niin paska- olihan minun kaksi oikeuksien korotusyritystäkin  tulleet hylätyiksi juuri em syystä - pihtaan pisteitä liikaa.
Mutta sitten nukuin yön yli ja sisuunnuin - positiivinen asia oli kuitenkin että SRL.stä juuri eilen tuli tieto paratuomaroinnin hyväksynnästä, joten osaan minä jotain oikeinkin tehdä! Sitä arvostelua  edelsi hyvä ja kattava saksalaisen tuomarin koulutus, joten uskalsin niitä pisteitä sitten reilummin tarjoilla kaikille ratsukoille!
Nyt kerron jotain - vieläpä lupaa kysymättä- meistä tuomareista:

Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin, teemme jopa virheitä ja joskus saattaa keskittyminenkin hetkeksi herpaantua. Syitä on monia, tässä muutama esimerkki:
*ohjelmasta unohtuu jokin kulman ratsastus arvoida, ja kun sen jälkikäteen lisää, on se turva 6 tai 7 aika jämpti...
*vaikka minulla enimmäkseen on ollut hyvät ja kivat sihteerit, voi jonkun väärinratsastuksen tai muun hässäkän takia numerot joutua väärälle riville, tai kommentit .Niitä jos joka suorituksen jälkeen alkaa tarkistamaan ollaan pian pahasti aikataulusta myöhässä..
*hetkenkin herpaantuminen /ajatuksenkatkos juuri silloin, kun tapahtuu paljon, on hankalaa
* eri tuomareiden istumapaikat vaikuttavat paljonkin siihen mitä ja miten liikkeet nähdään
*ensimmäinen ratsukko toimii usein "pohjana" päivän skaalalle, ja mikäli ennakko-odotukset eivät toteudu ei skaalaa kesken luokan voi vaihtaa. Puhutaankin usein "ensimmäisen ratsukon kirouksesta"
*itse katson mieluummin kaksi-neljäkin pienempää luokkaa jopa yli sen maksimim 40, kun yhtä ainoata jättiluokkaa- lopussa kommentit tahtovat jäädä....

oma ratsastus jäänyt, mitä nyt Grixiellä noin kerran-pari /vko

Olen toiminut tuomarina vuodesta 1979, vaativissa luokissa vuodesta 1986, joten olen ehtinyt urallani nähdä yhtä sun toista. Ratsastuksen taso on huimasti noussut, ja reilut kymmenen vuotta sitten noustiin myös numeroissa - ne "turvakutoset" muuttuivat seiskoiksi ja koska puolikkaat oli otettu käyttöön, niitä on ollut jaossa paljon- 6,5 taitaa olla yleisin
Vertailuksi kerrottakoot, että parina vuonna, muistaakseni 1990-luvulla, oli SRL.llä käytössä "alennettu hylkäys" eli 40% katsottiin vielä hyväksytyksi suoritukseksi....
En tiedä onko tavallaan väärin käydä myös ulkomailla kisoja katsomassa- lähinnä Ruotsi ja Saksa- kun sitten jo tietää mikä suurinpiirtein on tavoite? Global dressage forum on ollut mielenkiintoinen tapahtuma, ja eri valmennuksiakin on tullut seurattua vuosien varrella . "Oma kouluratsastusura " ei ole "vielä" auennut, mutta mistäpä tietää kun en enää onnettomuuden v 2013 jälkeen  ole hypännyt...

Totta on, että tämä "kiltimpi skaala" vie harrastusta oikeaan suuntaan, ja myönnän auliisti että jos meitä tuomareita on useampi, olen usein se, joka antaa ne alhaisimmat pisteet, mutten suinkaan aina- jotain minäkin alan oppimaan! Ja mitä olen kokeneempien kilpailijoiden kanssa joskus mielipiteitä vaihtanut, ovat he tällaisen "niuhottamisen" jopa hyväksyneet, koska sitä on tapahtunut johdonmukaisesti ja kaikille samalla tavalla- mitään oikeusmurhia en ole käsittääkseni tuomariurani aikana kuitenkaan tehnyt ? Ja aina saa ja PITÄÄ kysyä- nykyään vaan hyvin harvoin kukaan haluaa tietää omasta suorituksestaan / tuomareiden pisteistä/kommenteista yhtään mitään.
Tämä on min usta sääli, koska kiireessä ei aina ehdi kaikkea sanomaan ja joskus oikeasti sattuu niitä virheitä, ja mites tuo sanonta olikaan...virheistä oppii!
Omaa "virheidenetsintää" yritän tietoisesti parantaa, hitaasti mutta varmasti...Tänä vuonna olen jo monta kasia jaellut ja vissiin jokusen ysinkin - mitä todellakaan ei ollut tarvis 1980-90 luvuilla vielä...

Se, etten itse ole mikään koulukilpailija, johtuu omasta kiinnostuksesta hyppäämiseen, ja siihen liittyy varmasti kasvatustoiminta- yhden kouluhevosen olen puolivahingossa kasvattanut, ja se tuli Breedersissä toiseksi omistajansa Maarit Kaajaluoman kanssa. Estesukuisia nuo ovat vaikka  velvollisuuksiini olen katsonut kuuluvan kuitenkin omien kasvattien kouluradallekin tuominen, ja sen verran olen väkisinkin koulua ratsastanut myös itse vaativalla tasolla että master-open paperit tuli hankittua 2001. Viimeisin oma startti taisi olla aluetasolla kesällä 2014 vaativa Bssä itsekouluttamallani kasvatilla. En sijoittunut, eikä ollut tavoitteenaakaan- ehjä rata kuitenkin ja filmiä jota näyttää ostajaehdokkaalle. Tamma menikin sitten Turun suuntaan jossa selvitti aluemestaruusmitalit sekä koulu- että esteratsastuksessa.

Göteborg EM 2017


Näissä mietteissä tänään, nyt jo hieman rauhoittuneena, ja aion kuitenkin - joidenkin kauhuksi ilmeisesti- tätä tuomarointia jatkaa koska siitä tykkään ja hevoset ovat ihania!
Parasta katseltavaa on yhteistyö ratsun ja ratsastajan välillä, irtonaisuus ja rentous suorituksisssa. Ja kun tähän vielä liitetään hyvä tahti, elastiset liikkeet, ryhti ja riittävä voima takaa- siinähän meillä jo on kaikki ainekset ysiin ja jopa kymppiin. Kouluratsastus on -urheilun lisäksi- taidetta ja todella vaativaa  yhteistyötä ihmisen ja eläimen kesken! Ihanaa oli katsoa MMiä Areenasta - nyt enää estefinaali jäljellä!

PS!Seuranvaihtoa kyllä harkitsen.
Ja jos tästä Sinulle, hyvä lukija, tulee mieleen kommenttia- kommentoi sitten vaikka tähän alas äläkä jupise selän takana! Päin naamaa sen kritiikin kestää ja ehkä osaa jotain puolustuksekseen sanoakin ja ainakin ottaa opikseen!

"Ma metsään tahdon mennä nyt..."

Hieman huvittuneena olen jossain lehdessä selaillut näitä "puunhalaus"-juttuja, ja niitä tarkemmin miettiessäni todennut että "keinot  on kullakin- tavoite sama" - metsä tuo rauhaa siellulle ja terveyttä elimistöön -mitä sitä kieltämään!

Uusien oppilaiden kanssa tutustuimme Sipoon korpeen pari viikkoa sitten; testasimme myös "kamerakynä"-opetusta ja  teimme tuttavuutta kestävään kehitykseen ja toisiimme. Lenkin varrelta löytyi myös laiduntava hieholauma sonneineen, joten pääsimme myös biologian ja maatalouden saloja avaamaan!  Ja tietenkin söimme eväitä! Ja myöhäistään ensi keväänä uudestaan- miten liikkuu vesi purossa lumen sulaessa (kuivan kesän jäljiltä lähes kuiva!) , mikä vihreä on vallitseva ja mitä lintuja kuulemme?!

Kyseessä siis ihan oikea "aarniometsä" jossa kuitenkin helppo  kulkea merkityillä poluilla- toisin kun ex-kotimetsissä jossa tänään kävimme pikkupoikien kanssa sienessä/puolukassa.
Liikun itse monta kertaa viikossa metsässä- milloin hevosen, milloin koiran ja milloin molempien kanssa- näin olen aina tehnyt enkä edes ajatellut siitä olevan mitään hyötyä tai iloa itselleni- eläinten vaan kuuluu päästä luontoon! Nyt uutena asiana on tullut pojanpoikien kanssa sienestäminen ja marjastaminen - asia mitä todellakaan en ole tehnyt omien poikien kanssa muuta kuin aivan erityistapauksissa - ei ole koskaan muka  ollut aikaa!  Omille lapsille tätä ei voi enää korvata, mutta jos fammut & mummut uhraavat lapsenlapsiinsa tätä "laatuaikaa" ehkä se jotain hyvittää????
Mitä kaikkea jääkään kokematta ainaisen kiireen takia?  Lapsuus on vain kerran !

Syksyn runsain sato kuuman kesän jälkeen koostuu kuitenkin - hirvikärpäsisitä- ja niihin oli varauduttu kuten kuvassa näkyy!
Metsätien ollessa hyvin vähällä käytöllä, en riskeerannut ajaa autonpohjaa kiinni mihinkään ja reippailtiin kävellen toista kilometriä ennen metsään sukeltamista. Sieltä sitten löytyi "kaikkea mahdollista" mutta koska fammun sienestystaidot ja sienten syöminen rajoittuu kanttarelleihin eli vahveroihin, pyydystimme ainostaan niitä (hirvikärpästen lisäksi) Puolukkaa tuli oheistoimintana ja tutkimista riitti niin jäkälissä, lahonneessa puussa tai kärpässienissä, kivistä puhumattakaan! ja parasta- metsätietous lisääntyy, koordinaatio ja kunto paranee, hengitys kulkee ja ruokaa tuliaisina - kaikki tämä lisäksi aivan ILMAISEKSI!
MIKSI ihmiset  kuvittelevat että vain "maksettu ilo" on sitä oikeaa hauskanpitoa?! Suomessa on sitäpaitsi maailman paras jokamiehenoikeus ja ihana luonto jossa jo lapsena voi totutella liikumaan  ja hyödyntämään metsän antimia! Toki, kaikella on rajansa- jos asian vie liian pitkälle kuten oman ikäluokkani lapsilla usein tehtiin, on metsään meno pelkkää työtä eli marjanpoimimista urakalla...

Jo ennen sienestystä sattui ja tapahtui - aivan kuten itse osasin epäillä, oli Fafa tullessamme Jontikallaan kaurapellonpuinnissa ja siihenhän tietty ensiksi pysähdyttiin.
Ja pieni mutta rohkea mies kapusi kyytiin ja ajoivat  yhdessä fafan kanssa  pätkän  ennenkun puimurin laari tyhjättiin traktorin peräkärryyn.
Nämä pojat ainakin tietävät mistä kaurapuuro tulee ja mistä Grixien kaura-annos koostuu! Isompi mies testasi traktorin rattia, muuttei kuitenkaan vielä lähtenyt kuormaa kuivurille viemään...

Jotta maalaiselämä olisi täydellistä, vietyäni naperot kotiin äitinsä suihkutettavaksi puhtaaksi mahdollisista hirvikärpäsistä ja hiestä - ihana lämpö +24 koko päivän - tein Grixen kanssa sänkipellolla hieman koulukiemuroitakin ja pulahdin vielä sen jälkeen Sääksjärveen - tällä kertaa oli tyytyminen 500metriin kun ei ollut saunaa odttamassa...

Satonäkymät vaihtelevat suuresti - laatu paikoin korvannee määrän, joskin jyväkoko pieni.

K-ketjun lanseerama "auta viljelijää"- tempaus ei ole hullumpi, kyllä paikoin on lohdutonta tiputella muutamia jyviä laarin pohjalle, viime vuoden sateiden jälkeen tämä olisi sata vuotta sitten tiennyt nälänhätää, kuten 1866-67. Nautoja on pistetty pois; tutuiltakin lähti koko maitokarja,  ja hevosia kuuluu olevan myyntipalstoilla runsaslukuisesti - ja tämä koskee lähes koko Eurooppaa. Toivotaan että nykyajan tekniikka ja logistiikka tulevat apuun mitä tulee rehu- ja ruoantuotantoon!

Vähän vielä nuo traktorihommat epäilyttää

"Näitä saa tappaa" neuvoi julma mummo.

Sääksjärvi auringon laskiessa.
Tämä kuulostaa paatokselliselta, mutta on meillä niin kaunis ja hyvä maa!
Och detta även på svenska!

  SUOMI  - FINLAND