Sulhasvalintoja vahvistamassa- kyläily Jaska Jokusen luona Nummelassa vahvisti parin valinnan Susulle. Kyseessä kuitenkin "järjestetty avioliitto"

Aika hauska juttu sinänsä- ei niitä tammahevosia koskaan käytetä "tuttustumassa" tuleviin sulhasiinsa, muista eläimistä puhumattakaan, mutta eilinen kyläily Magic Melliersin kennelissä Susun kanssa liittyi nimenomaan tähän mahdolliseen sulhasenvalintaan.

Sain pyydettäessä labradoriyhdistykseltä viikon sisään suosittelun mahdollisista sulhasista kun liitin suvun, terveyskertomuuksen ja toiveeni tyypistä -tuloksena kolme kandidaattia josta Saint Starlightia ei mieluusti käytetä jalostukseen, ja My brand night to Remember periyttänee pelkkää mustaa oman värityksensä mukaan,joten kun sain kiinni Magic Melliers Charlie Brownin omistajan Kati Hokkasen, sovimmekin heti tapaamisesta että näkisin kaverin ihan "live".

-Mainittakoot tässä vielä kriteeri siitä, etten toiselle puolelle Suomea lähde koiran kanssa sulhasen hakuun- "first things first" -Vuosia  jälkeenpäin naureskelin dalmatiankoiran Soffin astutuksesta Turussa, joka oli mielestäni sen verran Oulua lähempänänä (toinen sulhasehdokas) ja  vielä kuljettavissa koiran kanssa mokoman syyn takia. Seuraavana vuonna vein Gabrielle-tamman Saksaa siemennettäväksi Lauries Crusadorilla....

Lunta oli taas hieman maassa, joten kihlapari pysyi puhtaana kirmatessaan ympäri niittyä tutustuessaan toisiinsa. Olin itsekin aivan hämmästynyt - nämä tulivat heti toimeen ilman sen kummempaa kyräilyä tai ihmettelyä! Sen verran kakaroita lie molemmat - Jaskalla ei vielä ole tyttöystäviä ollut, joten toivottavasti sen ajan koittaessa leikin laatu vähän muuttuu....

Susun paino 29kg matsaa hyvin Jaskan 32kg; en olisi voinut kuvitellakaan mitään 40-50kg "klönttiä" pikkutytölleni! -Kangasalan uimakisoissa viikko sitten juttelin 4-vuotiaan metsästyssukuisen ruskean labbispojan omistajan kanssa - hyviä tuloksia metsästyksessä ja siihen liittyvissä kokeissa, mutta aikamoinen "ripakinttu" ja Susua pari kiloa kevyempi. Katselin huvikseni sen paperitkin -Kennelliitolla ihan Hipposta vastaava sivustoa- eikä siellä ollut lainkaan näyttelytuloksia eikä edes mainintaa lonkka- tai kyynärröntgenistä.

Magic Melliers Charlie Brown ja omistajansa Kati Hokkanen 

Toinen kandidaatti samasta kennelistä olisi ollut Magic Melliers Thief of Hearts eli Teddy, joka hieman nuorempi mutta jonka näyttelyura alkanut vielä Jaskaakin loisteliaammin, ja josta löytyisi hieman linjajalostustakin. Katsastimme tämänkin kaverin, Susu hyväksyi senkin, mutten minä niin siitä innostunut vaikka tästä olisi saanut hieman lisää rotevuutta ja vielä parempaa selkälinjaa. 

Makuasioista ei voi kiistellä. 

Susulla ja Jaskalla synkkasi heti

"First things first" - Katin taskusta löytvät herkut saivat nämäkin leikkikaverit poseeraamaan hetkeksi- kovin on samaa näköä naamaa myöten! 

Jalostustavoitteista oli myös juttua- juteltiin vielä Pauliinan kanssa (-Susun kasvattaja) illalla, ja näissähän mennään niinkuin hevospuolellakin, helposti "kysynnän mukaan" ja siksi erottuneet kaksi niin erilaista linjaa eli näyttely ja metsästys, joista ensin mainittu alkaa jo olla liian matalajalkainen ja  rungoltaan kovinkin raskas, kun jälkimmäistä ei meinaa aina edes tunnistaa labradoriksi. Palveluskoirat lienevät jotain siltä väliltä?

Omana tavoitteena saada terveitä, hyvärakenteisia ja superluonteisia pentuja, joilla voi harrastaa kaikkea mahdollista koko perheen voimin.

Ainoa "ongelma" tässä suunnitellusssa yhdistelmässä saattaa olla liiankin innokas luonne- vaikka sanotaan että koirat rauhoittuvat noin kahteen ikävuoteen mennessä, se ei näköjään koske kaikkia. Ja Jaskakin on kuulema aikamoinen "ikiliikkuja".  Meillä on tosin mennyt tuo yksinolo jo paremmin- joskus jopa 7-8 tuntia kerrallaan, mutta sitten kun sattuu niitä turhautumisia, rikotaan/syödään vaikka mitä. Eilen päivällä lie ollut tarkoitus kylvää ruokapöydältä löytyneitä auringonkukan siemeniä , mutta paketti oli "räjähtänyt" jo eteisen lattialle.... Lisää rikkinäisiä taskuja on myös takeissa, ja henkareita saisi taas ostaa lisää. Onneksi en mitään salaattikastikkeita tms ole viime aikoina unohtanut näkyville-  yhden pullon sisältö ei aiheuttanut edes mahavaivoja pari kuukautta sitten!

Jänniä aikoja tässä edessä- jokin emättimen väliseinätutkimus olisi vielä tehtävä - minulle aivan uutta- sukulaisten geenitestit ok, joten progesteronimittaukset ovat sitten juoksun alettua vielä edessä- hevosillahan tämä ajankohdan laskeminen onnistuu niin näppärästi ultraäänellä, mutta ymmärrän ettei koiran pyllyyn mokomaa anturia edes mahdu, ja onko kohdun rakenne edes sellainen että mitään ylletään katsomaan? Munasolujen koosta puhumattakaan- niitä 3-6 cm follikkeleita uskin koirissa kasvaa ! Minulle aivan uusi "aluevaltaus" -katsotaan miten käy!  Soffin pennutus tapahtui muun touhun ohessa- ihmeen hyvin sinänsä- mutta nyt kun ei ole hevosia, ei ratsastuskoulua, ei kasvavia lapsia tai omaa kisaamista- on tilanne aivan eri!

-Viimeksi mainitsemani anaalirauhasongelma taitaa olla jo -ainakin hetkeksi- selätetty sen huuhtelun toimesta. Vähän jo ehdin hätäillä yhtenä aamuna pienestä vinkumisesta, mutta se on ilmeisesti liittynyt Ninjan touhuihin koska ei ole toistunut ja ulkoilut ulostamisineen ei aiheuta ongelmia. Toivotaan että näin on!