Helmikuu hellii hiihtolomalla - tai vaan laiskottelulla?

 Vuosi päässyt jo helmikuun puoliväliin ennenkun havahduin SUSUN kuulemisiin - niitä kun on pitänyt käytännössä hoitaa ihan päivittäin.

Anaalirauhaset tyhjennettiin  kerran jo syksyllä sen jänisraato-ripulin jälkihoidossa, mutta kun taas uusi - itse en osanut- Tarun hyvistä neuvoista huolimatta- toimenpidettä tarpeeksi tehokkaasti suorittaa Onneksi tri Riitta pelasti pahimmalta, mutta varoitteli myös kroonisesta anaalisuolen tulehduksesta (tai siis jotain sen tapaista mikäli ymmärsin oikein) ja tämä vaatisi nukutuksessa tehtävän leikkauksentapaisen...

Ja, vakuutuksenhan olin loppukesällä jo irtisanonut. Sitten tuli mieleen vielä hampaat- enhän minä niitä koskaan edes pessyt ole, miltään edellisiltäkääm koirilta, joten kai se hammasremontti odottaa seuraavana? Äiti oli juuri kissanasa taas vienyt hampaanpoistoon-kuulemma yleistä vanhoilla kissoilaa- ja lasku lie siinä 500€ Aki oli taas joutunut laittaan toistatuhatta Topin hampaisiin ihan hiljattain, joten kyllä nämä lemmikit maksavat vaikka iloa tuottavatkin!

Talvi on tähän mennessä ollut lähinnä- outo. Koskaan et voi tietää mitö kelejä on viikon kuluttua, ja samana päivnäkin voi mittari nousta tai pudottaa kymmenenkin astetta eestaas, Jäälle ei olla uskallettu, ei edes sinne suolle missä talvella yleensä kulkee polkukin, ja nollakelillä ei viitsi edes pelloille päästää mutapainiin- pakkasella onnistuu hyvin kun lunta on vain nimeksi.

Koirapuistossa onn jo useita tuttuja, Iines ja Miska mainitakseni. Pari kertaa viikossa tulee siellä käytyä- jossain vaiheessa ei lainkaan kun oli pelkkää jäätä. Ninnin kanssa lenkkejä on tehty pitki metsiä, irti ja narunpäässä. Tottelevaisuus ei kummallakaan ole huippuluokkaa, ja kerran sain kauan huhuilla ennenkun neito suostui ilmaantumaan- jäätynyt jäniksentassu suussaan..

-Istuma-asento seinään nojaten hieman erikoinen ja merkkinä siitä, ettei kaikki ok anaalipuolella. Saatiin jopa kipulääke ja pudistuskehoitus kera kortisoonivoiteen, ja jotain hyötyä siitäkin on ollut mutta nyt taitaa taas olla lääkärissäkäynti edessä.

Nom jotain puuhaa hiihtolomalle kun ei muuta ohjelmaa keksitty!

Ninnin emäntä hävinnyt??!!!

Molempien koirien katseet seuraavat tarkkaan missä AK liikkuu...

Ohut lumipeite leijuu pelloilla, sulaa, ja sataa taas.

Vielä yksi asia .

Eläinsuojelulain kohta :

14 §

Sairaat tai vahingoittuneet eläimet

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.

32 §

Eläinten lopettaminen

Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

tuli täyteenpantua- onneksi metsästävän naapurin avulla - toissailtana kun pikaisella iltalenkillä Susu taas huomasi jäniksiä- niitä suorastaan vilisee näillä main- mutta toinen rusakko ei päässyt minnekään vaan laahasi takapäätään tuskaisena ja huusikin kun lähestyin tutkimaan tarkemmin. Kaveri siinä pyöri sen ympäri kunnes pelokkaana siityi kauemmaksi. Ilmeisesti auton töytäisemä/yliajama ja lopettaahan tuollainen täytyy. Joku eläinsuojeluaktivisti tietty olisi sen vanginnut . kamala tilanne villieläimelle- ja raahannut eläinlääkärille; joka sen sitten olisi lopettanut . Aikaa olisi saattanut kulua eläintä rääkätessä useita tunteja..

Hetken mietin onko minusta siihen, ja millä "työvälineellä", entä, raahautuuko piiloon pimeässä illassa hakiessani rautakankea yms kunnes muistin metsästävän naapurin lähistöltä. Isäntä itse ei ollut kotona mutta neuvoi vaimolleen puhelimitse seuraava naapurin, jolta homma onnistuisi. Ja tällainen kolmikko sitten paikallisti uusiksi  loukkaantuneen eläimen ja poisti sen päiviltä- saattoipa siitä olla paistiaineksiakin tai ainakin koiranruokaa, ei sitä siihen ketulle tai variksille ainakaan jätetty asutusalueella missä lapsia kulkee. Niin, aikaa löydön ja armokuoleman välillä kului ehkä 15.20minuuttia. Ei mennyt yöunet, vaikka vähän pahalta tuntuikin.

Rottia olen tappanut, kyynkin (silloin kun se ei ollut vielä suojeltu) mutta tuskissaan huutava jänis...Se, jonka päälle vuosia sitten ajoin, oli jo kuollut kun sen otin talteen ja laskin veret että siitä saatiin vielä syötävää, tämä raasu oli eri asia ja muistutus siitä että me ihmiset olemme vastuussa eläinten kärsimysten lopettamisesta ihan lain edessä. 

-Sususta sen verran, että  jäniskoirakin siitä tulisi kun vallan tärisi innostuksesta ja olisi halunut haukata siihen kuolleeseen ruaskkoon vielä kiinni..

-Nämä kun pysyisivät siellä metsässä-jalanjälkiä löytyy melkein päivittäin tien reunastakin! Joka aamu ja ilta porukkaa näkee- joskus nukkumassakin - lähipelloilla. No onhan se turvallisempaa täällä kun metsässä joisssa nykyään vilisee susiakin, Mäntsälässä jo nähty useasti. Ja vallan siellä Pirunkalliolla mikä on suolenkkimme päässä...