VUOSI 2024 -tervemenoa!
Iän tuoma hyöty on se, ettei ilotulituksiin tarvitse ottaa kantaa- poikien ollessa pieniä, meillä oli usein vieraita uutena vuotena ja sain toimia "vahtina" ja tarkistaa eläinten voinnin ja komentaa ampujia pellolle rakettiensa kanssa. Nyt tarvitsee enää pysyä kotona ja pitää radio tai tv täysillä...
Alkuilta meni tosin rattoisasti- Riitan kanssa Hyvinkäällä ravintolaruokailu ennen Hyvinkään kaupunginorkesterin "Carmen"-voittoista konserttia Jeni Packalénin laulaessa aariat ja Kaari Martinin tanssiessa flamencotyyliin tietyt osuudet. Kotona jo ennen 21 tarkkailemassa eläimiä ja -hyvänen aika- melkein unohtui, nyt piti katsoa "illallinen yhdelle" Areenasta- se kuuluu ehdottomasti uuteen vuoteen!
Tarkastaellessani viime vuoden allakkaa, totesin kyläilleeni Porvoossa Titin&Jorman luona vuodenvaihteessa, mutta silloinkin kotiin ennen pahinta rakettisadetta. Nyt on onneksi puhuttu paljon näistä ylenmääräisistä rahan- ja terveydentuhlaavista raketeista, ja mielestäni olisi ihanaa jos jotain rajoitteita saataisiin aikaiseksi ja esim kaupungit/kunnat vastaisivat ilotulitteista joita sitten ihmiset voisivat joukolla mennä katsomaan. Toki niitä mielellään katsoo, mutta se äänisaaste joka niistä aiheutuu on kamala!
En aiemmin ole mitään "vuosikatsastusta elämästäni" tehnyt, mutta näkyy olevan sen verran suosittua että jospa tällä kertaa muutaman muistiinpanon laittaisin itsekin - eihän niitä pian enää muista ja vuodet sekaantuvat keskenään!
Omia merkintöjä katsastaen allakasta voisi yleisellä tasolla ensin maininta presidentinvaalit, josta merkintäni 11.2 oli näin: Stubb 51,4% ja Haavisto 48,6%.
Haavistoa äänestin, vaikka Stubbin "ilmestyminen" kuvioihin vähän omia suunnitelmia sotkikin, mutta pysyin aiemmassa kannassani mennessäni vaaliuurnille. Lopputulos oli kuitenkin mieluinen sekin- ainoa mitä olin etukäteen Stubbin kohdalla miettinyt, oli se, että hän ensin päättäväisesti oli "jättänyt politiikan" mutta sitten nousi kun Fenix-lintu tyhjästä voittamaan vaalit. Hyvin on Stubb aloittanut- även på svenska! -USA:n vaaleissa ei käynyt yhtä hyvin. Voi vaan kauhulla odottaa mitä Trump ensi kaudellaan keksii...
Maailmanpoliittinen tilanne onkin koko vuoden ollut vähintään sekava. "No news is good news" pätee paremmin kun koskaan kun ympäri maailman saa kuulla sotaisia uutisia. Sen verran olen mielipidettä muodostanut, etten Israelin toimista palestiinalaisia kohtaan hyväksy, ihan perustuen siihenkin tapaan miten koululuokka esiintyi parikymmentä vuotta sitten Auswichtzissä marssien opettajan johdolla sääliä vaatien. Ei niitä asioita koskaan saa unohtaa, mutta niiden varjolla jatkaa vihaamista on väärin! -Ukrainan tilanne on mikä on, toivotaan sodalle loppua.--Hybridivaikuttaminen lähtenyt käyntiin Itämerellä ja Suomenlahdella-huolestuttavia ankkurikaappauksia meneillään...
Omalla työuralla tapahtui isompi pettymys kun olin jo Ehnroosin muiden kieltenopettajien kanssa jakanut tulevan lukuvuoden tunteja ja suunnittellut jatkavani ainakin kaksi lukuvuotta tuntiopettajana, kun pitkin kevättä sain kuulla ala-asteen tuntien vähenevän oppilaspulan takia sen verran, ettei virkaa hoitavalle opettajalle riittäisi tarpeeksi tunteja. Vasta toukokuussa sitten ilmeni, ettei tunteja ollut lainkaan vaan viranhaltija siirrettäisiin Ehnroosille. Minulle tämä taas tarkoitti vuotuisen "hakuputken" käynnistämistä, ja nyt melko myöhään. Pelastus saatiin tuttujen kautta Hausjärvelle resurssiopeksi, mutta vasta aloittaessani elokuussa käsitin ettei kyseessä edes ollut täysaikainen toimi, joten vaadin työt jaettavaksi neljälle päivälle.
Tätä asiaa podin koko alkusyksyn ja huomasin etten edes halunut viihtyä uudessa työpaikassani, ennenkun syyslomalla "otin lusikan kauniiseen käteen" ja päätin hoitaa hommat parhaani mukaan toukokuun loppuun asti mikä on sopimus. Mielenkiintoisia asioita on nähty ja opittu, kivoja työkavereita ja hieman erikoisemmat puitteet yhtenäiskoulussa joka sijoitettu kolmeen eri rakennukseen-uusimman ala-asteen valmistuttua koulujen alkamiseen mennessä. Ja sielläkin- kuten joka puolella tänä päivänä- raha ratkaisee (ja arkkitehdit!) - pienet luokkahuoneet jossa ei tarpeeksi esim säilytystiloja, seinät, joille ei saa mitään ripustaa, kokolattiamatot jotka estävät lasten piirustus- ja maalaustoimet, yhdistettäviä luokkia joiden välinen haitariseinä ei eristä ääniä, erityistilat koostuvat käytävien nurkkauksista jne -tätä nykyaikaa. Yhteinen liikuntasali yläasteen ja lukion kanssa ei tietenkään riitä mihinkään, välillä jaettuna peräti kolmeen osaan, ja ruokasalivuorot aiheuttavat mm sen, että osa oppilaista ruokailee kesken oppitunnin 20min opetuksen jälkeen ..
Mietin oppilaita- etenkin niitä hankalia- mutta samaan tulokseen olen päässyt kun jo viime keväänä, jolloin asiasta blogissani kirjoitin. (Kesä ja helteet- tervetuloa! -Koulutyö tervemenoa lomalle- ajatuksia ja mielipiteitä kuitenkin riittää!-26.5.2024)
Tyytyväisenä totesin että vihdoin on edukunnan käsittelyyn menossa uusi laki, jossa kielletään kännykän käyttö koulussa- asia minkä on voinut "oppimista häiritsevänä esineenä" kieltää jo aiemmin. Toivottavasti tämä on myös opettajien suuntaan ryhtiliike- olen kiinnittänyt huomiota aiemmin ja nyt siihen, etteivät etenkään nuoremmat opettajat "uskalla" puuttua nuorten kännykänkäyttöön pelätessään heidän suosionsa oppilaiden keskuudessa romahtavan!
Minä en ole koskaan ollut, enkä tule olemaan, mikään "kiva" opettaja- riittää kun muistavat minut joskus jälkikäteen edes tehokkaana?! (Tästä tuli mieleen Mlän seurakunnan uusin pappi Ovaskainen joka joulukirkon jälkeen kahvittelun yhteydessä käsi meille seurakuntalaisille rupattelemassa, ja kuinka ollakaan, muisti heti minut ruotsia opettaneena sijaisena... ja kertoili kovasti oppimisvaikeuksista kielissä, ja siitä ettei hän tahallaan kiukutellut tms. Minä en olisi kaveria tunnistanut enkä nimeä muistanut- alkaakohan aivokoneiston bitti jo täyttymään?)
Koulutyöhön liittyviä opintoja jaksoin yhä - tällä kertaa ruotsiin painottuen. En ole aiemmin svensklärar-yhdistyksen ulkomaanmatkoihin osallistunut, mutta nyt lähdin mukaan kesäkuun alussa Malmöseen, ja sitten, saatuani stipendin(!) vietin vielä viikon Tukholmassa Svenska Folkskolans Vänner- kustannuksella. Hanaholmenin kaksipäiväinen kongressi elokuussa kuului myös ohjelmaan, joten olin syksyllä pää täynnä ideoita joita en päässyt jakamaan muuttuneen toimenkuvan takia- resurssiope on vähän "jokapaikan höylä" ja varsinaisia oppitunteja en pääse pitämään.-Näistä juttua kesäkuun blogissa.
Tuomarointiin ja kouluratsastukseen yleisesti olen yrittänyt paneutua- enemmän kesällä kun aikaa on, mutta olin myös tammikuussa mukana Amsterdamin matkalla jossa seurasimme virinnyttä keskustelua hevosten hyvinvoinnista ja mm aukonaisista suista- asia johon itse jo vuosia olen kiinnittänyt huomiota. Sikäli olen ollut tyytyväinen omaan tuomarointtiin, ettei minun "tarvitse muuttaa mitään" koska olen aina mielestäni kiinnittänyt huomiota hevosen hyvnvointiin, rankaissut ratsastajaa nykivistä ohjista tai levottomasta, potkivasta pohkeesta, avonaisita virnistävistä suista, hännän huiskutuksesta ja korvien luimistelusta. YHTEISTYÖSTÄHÄN ratsastuksessa on kyse!
Sekä Kyran että Richardin kursseilla olen ollut; ainoastaan esteratsastus on jäänyt tänä vuonna enemmän taka-alalle vaikka olen omien kasvattien suht mukavasta menestyksestä päässyt nauttimaan. Pienenä piikkinä lihassa koin kuitenkin FWB-yhdistyksen kasvattajakilpailun, jonka kasvattini olisivat voittaneet MUTTA Graalin kilpaillessa vain ulkomailla ei sen tuloksia laskettu kun sille ei oltu maksettu kilpailulupaa Suomeen lainkaan. Tästä minulle ei kerrottu vaikka olin SRL:ään yhteydessä asian tiimoilta joulukuussa.
Avantouinti jatkui ainoana omana kisamuotona (en ratsastanut koko vuonna juuri lainkaan) mutta SM:t menivät osaltani poskelleen flunssan takia- mietin jo lähteäkö lainkaan, mutta hyvällä porukalla kun on mukava liikkua niin Peurangassa sitten tuloksena oli 50m 1.20,52 sija 8/12 ja 25m 10/24 ajalla 34,18 mikä oli 5 sekuntia tavoitteestani...Syksyllä saimmekin seuran järjestämänä osallistua tekniikkaharkkoihin, ja harjoitukset jatkuvat alkuvuoden joten toivoa on...Se 30sek pitäsi saada rikki kun se on ennenkin onnistunut! -Seuran puheenjohtajan tehtävistä kun irtisanouduin. on aikaa muuhun riittänyt; saunan lämmityksiin olen toki osallistunut, ja maalasin kesällä joutessani uuden puuvajankin, mutta niihin erimielisyyksiin mitkä kirposivat mm puhdasvesiputken tarpeellisuudesta, ei tarvinnut enää ottaa kantaa. Muutenkin rivijäsenen homma on paljon leppoisampaa, vaikka vähän sitä "pääkallopaikallaoloa" jäin kaipaamaankin...
Oma terveydenhoito alkaa iän myötä korostumaan, joten kolme kertaa viikossa salillakäynti on yritetty hoitaa, uimisen ja joogan lisäksi. Keväällä piti vielä treenata naisten kymppiä varten, mutta oikea polvi melkein sanoi irti sopimuksen ainakin mitä tuli juoksemisen, joten sisukkaasti menin kävellen ja muutaman kerran puolihölkäten toukokuussa sen kymmenen kilometrin reitin hitaammassa koskaan ajassa- taisi olla 1h 40minuuttia. Päätin että nyt sai olla viimeinen kerta- johan sitä on tullut liki kymmenen kertaa juostua!
Joogasta en luovu- ainakaan kun Tiina Ollila on vetäjänä. Ei ole kyse mistään "silmät kiinni -unelmoinnista" vaan oikeasta keskittymisestä ja lihajännitteistä, huh, välillä tietää seuraavana päivänä jooganneensa! Omia tavoitteita tulee korjattua kun huomaa pystyvänsä - ainoa paha on ettei kotona laiskuuttaan juuri tule tehtyä "koiraa" enempää harjoitteita..
Myös uiminen on ja pysyy- kesällä järvessä pitkääkin matkaa, talvella uimahallissa 500-1000m + ne avantoharjoitukset saunan kera.
Tanssimisesta nauttisin, mutten ole saanut aikaiseksi minnekään tanssikurssille tai edes lavatansseihin viime vuonna lähteä. Ehkä nyt pitäisi laittaa tämän vuoden tavoitteeksi?
Koiralenkit etenkin metsässä- tuovat paljon iloa- asia mitä en tajunnut aikanaan kun hevosten kanssa liikuin paljon maastossa, ihan työskennellen. Ja sienestys- tosin pelkkiäkanttarelleja- on iloinen asia alkusyksystä- nyt pakastimen yksi hyllyllinen täynnä...Akin pojat olleet apuna vieden kerran Johannan vanhemmille ämpärillisen keltavahveroita perattaviksi! Hyvä sienivuosi kerrassaan!
Viime vuonna törmäsin myös siihen tosiasiaan että iän mukana tulee kremppoja- alkuvuonna ihme huimausta joka lääkärissä täsmentyi "asentohuimaukseksi" joka kuulema aika yleistä, sitten ne polvet, alkusyksystä jalkapohjien outo kipu ja nipistely.Viimemainitun syy ei koskaan selvinnyt-lääkäri oli minua lähettämässä jopa reumatutkimuksiin- mutta vyöhyketerapiasta oli hyötyä -melkein pari kuukautta sain jo pelätä että "oliko tämä nyt tässä?" kun käveleminen teki kipeää. Hampaisiinkin tehtiin remonttia- juurihoitoon en ollut aiemmin tutustunut, mutta hyvin toimi. Ja kunnallinen terveydenhoito saa siitä täydet pisteet, ja voih, tämäkin nuorempi hammaslääkäri on entisiä oppilaita...Alankohan olla oikeasti vanha?
Syksyn irtiotto tapahtui Pirkon kanssa automatkaten Kuusamoon ja siellä sitten pieni Karhunkierroksen "suorittaminen" . Kun päästiin vauhtiin, poikettiin kotimatkalla vielä Hossaan patikoimaan, ja yksi yö vietettiin Runnin kylpylässä-kokemus sekin! Tästä reissusta oma kooste lokakuulta.
Olympialaisia tuli tietenkin kotisohvalta seurattua kouluratsastuksen ja kenttäkilpailun osalta, ja outo oli vuosi kun Suomelle ei herunut yhtään mitalia missään lajissa- ratsastajat Emma Kanerva kärjessä, pärjäsivät oikeastaan loistavasti mitä myös on juhlittu- ja vuoden urheilugaala on vielä edessä!
Oman äidin ja vanhimman pojan sairastumiset ovat vieneet voimia, mutta "mikä ei tapa, se vahvistaa" ja äidin kanssa päästiin 28.12 jo viettämään 90-vuotisjuhlia- saavutus sekin! Enoni, mobo-Göran kuoli marraskuussa, joten hautajaisiltakaan ei olla säästytty- uutena asiana itse sukuhauta Malmilla, jonka hoitoon ja uuteen kiveen on otettava kantaa.- Kissan ja koiran terveysongelmat vaikuttaneet myös rahakukkaroon- etenkin irtisanottuani koiran vakuutuksen se heti onnistui hankkimaan jäniksenraadon syönnistä useamman kuukauden kestäneen ripulin jota tutkittiin ja hoidettiin liki tonnilla... ja Ninjalla uusiutuu virtsatietulehdus tasasisin väliajoin, toki hoidettavissa tulehduskipulääkkeillä, mutta ei niitäkään ihan päivittäiseen ruokavalioon ole tarkoitettu.
Kissakeskustelua olen somessa hieman seurannut. Järkyttävää. Ja miten sääli on kaikkien niiden ihmisparkojen kissoja, joita pyydystellään ja viedään Riihimäelle "hoitoon" kun ne sattumoisin ovat olleet ulkona vapaana! Toki hylätyistä kissoista pitää pitää huolta, mutta niiden olemuskin on jotain muuta kuin näillä ulkoilevilla kotikissoilla!
Ninjan ulkoilu keskityy aidattuun pikkupihaan, mutta aiemmat kissat ovat saaneet nauttia vapaudestaan, ja niin kissan kuuluukin, jos sellaisella alueella asustaa että mahdollista!
Samoilla mennään kun yleensä- ei alkoholia, ei tupakkia eikä suklaata ainakaan kuukauteen. Tänä vuonna laittaisin tavoitteeksi 3kk ja myös muttaman kilon karistaminen "terveillä elämäntavoilla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti