Eläinlääkäreitä kiittäen- taas mennään!

Kuten jo viikko sitten totesin - anaalirauhaset Susulla uudelleen täyttymässä ja vaatii toimenpiteitä. No, toki kokeilin itsekin peräpäätä kopeloida, ja jopa "klo 7"- sijainnista tunsin sen verran ison "möhkäleen" etten uskaltanut sitä puristaa, vaan nyt yhteys Riitan kautta Elinaan- olen jo aika "kranttu eläimenomistaja kun vaadin sitä "omalääkäriä" mutta vaikka Saaren klinikka muuten hyvä onkin, niin koskaan et tiedä kuka siellä vastaa ja päivystää/hoitaa juuri sen päivän pieneläimet!

Itsellä pirullinen flunssa- (vaikka niin avantouintia kehunkin terveyden ylläpitäjänä-) että koiran ja kissan kanssa kotona makoileminen ja laiskottelu ja kirjojen lukeminen on tuntunut ihan hyvältä tavalta viettää hiihtolomaa (etenkin kun hiihtämiseen tarvittava lumi puuttuu...) mutta tänään sitten hakeuduimme aamusta klo 9 Saarelle- ovelalla suunnitelmalla siirtyä aamupissareissulta autoon eikä suinkaan kotiin aamuruoalle!

Ja näinhän se oli, että se mun tuntema möhkäle oli tulehtunut ja eritteellä täyttynyt anaalirauhanen jonka Elina rauhoituksen jälkeen näppärästi puhdisti ja huuhteli . Herääminen ei meinannut onnistua piikistä huolimatta ennenkuin kuiskasin taikasanan "mat" jolloin ensin silmäluomet alkoivat vilkkua ja pian koko koira... On se hyvä olla koirallakin  tuo kielitaito!

Lyhyellä aurinkoisella lenkillä käytiin sitten iltapäivällä, ja vaikka tuo aamuruoka tarjoiltiin vasta klo 12 jälkeen, minua muistutettiin jo ennen klo 18 että iltasapuskat on saamatta..

Joten tämä päivä on mennyt molemmilla laiskotellessa; Susu saa huomenna jatkaa samaa rataa kun itse tuumasin käydä Reidar Säreistöniemen näyttelyssä Didrichsenissä - jotain piristävää tällekin lomalle pitää saada!

Jatkossa näitä anaalirauhasia joutuu sitten tarkkailemaan ja tarvittaessa taas huuhtelemaan, onneksi toimenpide oli nopea eikä kovin kallis - alkusysäyksenä ongelmaan on luultavimmin ollut sen viimekesäisen jäniksenraadon aiheuttama pitkäaikainen ripuli ja muut suolistoon liittyvät ongelmat- pahus sentään!

Ja olen jo tainnut aiemmin mainita- enää ei ole röyhkeyttä naureskella "vanhoille tädeille joille lemmikki on kaikki-kaikessa" kun alan itse kuulumaaan samaan kastiin!

Näin se elämä muuttuu ja saa uusia käänteitä!

Loma jatkuu vielä, olo hieman pirteämpi, mutta onneksi on toipilas koira ettei tarvitse pitkiä lenkkejä tehdä- niitä vielä ehditään!

 Ja jos nyt vaikka malttaisi tutkia niitten sulhasehdokkaiden sukutauluja tarkemmin ja pitäisi kai jokin valintakin tehdä ja sigtten vielä olla yhteydessä omistajiin?

Alkaneesta keväästä nautiskellen,

Ira&Susu

-Lukemisessa apuna NInja. Saisio yllättää aina!