Uteliaisuuteen, oppimiseen ja jopa elämänhallintaan liittyvä, usein myös hevosasioissa kantaaottava blogi, missä
reflektoin arjessa elettyä elämää niin töissä kuin opinnoissakin ja mahdollisia "ahaa"-elämyksiä ja edistymistä. Omassa taustassa ratsastuskoulu ja -opetus yritystoimintaa 30 vuoden ajalta, josta hyvä peili elinikäiseen oppimiseen!
Huumorinkukka kukkii talvellakin, joten sitä yritän parhaani mukaan myös viljellä - niin opinnoissa, töissä kuin yksityiselämässäkin että jaksaa!!
Marraskuu on aina minusta ollut lähes "poistolistalla" oleva kuukausi- pimeää, kylmää, jäistä tai vetista ja liukasta- höh ! Paikottaiset lumipäivät kuitenkin- koiran mielestä ainakin- pelastavat paljon. Ja toki, löytyy niitä ilonpilkkuja meille ihmisillekin; siksi kai ne pikkujoulutukin on keksitty?
Viime vuonna talvi alkoi kerralla ensilumen myötä- nyt jo uusia lumia ennustettu sulavaksi ensi viikolla, joten koiralenkeillä on todella lunta hyödynnetty- niin pyöriskelyyn kuin Ninnin kanssa telmimiseen ja ihmisten liukasteluun. Ihan pintajäätikölle en viitsinyt niitä nastakenkiä virittää, joten on ollut mielenkiintoisia tilanteita välillä- jotka luultavasti jatkuvat sääennusteen mukaan.
Syysloma hieman piristi, ja koulutyö jatkunut ennallaan, toki työmatka hidastunut liukkaiden myötä- tähän suosittelen ehdottomasti äänikirjoja- viimeisin oli Tommi Kinnusen "Neljän tien risteys" minkä ihan mieluusti kuuntelin. Arto Paasilinnan yksi teos meinasi jäädä jo kesken- vaikka Ulvova mylläri, Jäniken vuosi ja muutama muu ovatkin lähes klassikoita, mukaan mahtuu myös selvästi kiireisellä aikataululla kirjoitettuja, jopa "väkisin keksittyjä" teoksia.
Mutta takaisin omaan napaan ja koirakuulumisiin! Olemme naapurin AK:n kanssa välillä harmitelleet näitä pitkiä, reippaita koiralenkkejä, jonka seurauksena koirilla tosi hyvä kunto ja -lenkkivaatimukset senkun lisääntyvät! Puhelimen askelmittarista seurattuna (joka valehtelee kohdallani n.2km/10km liian vähän) niitä askeleita tulee viikottain useamman kerran reippaasti yli 10.000/pv. Ja tyypit, jotka vielä pääsevät muutaman kilometrin osuuden riehumaan vapaina, juoksevat luultavasti tuplaten..
Susun terveydentila näitten ripulikausien jälkeen ollut suorastaan loistava, ja ainoa mitä olen harmitellut on ollut puuttuva juoksu- jo seurasin lokakuussa turvonnutta pimplooraa ja uroskoirille antautumista koirapuistossa "sillä silmällä" mutta ohi se meni ja vasta nyt, marraskuun lopulla, alkoi selvä juoksu tiputuksineen- jonka johdosta nyt on pesty koiran makuualusta ja puunattu lattiota. Ja juuri aamulla huomasin pienen punaisen läiskän sohvalla- siis sillä uudella, jolle koira EI saa kiivetä...
Tulevaisuudensuunnitelmissa kun yhä on sen pentueen teettäminen KESÄLLÄ, mutta se ajankohta edellyttäisi kevätjuoksua- myöhäistään
huhtikuussa että saisi kasvattaa pennut tuossa verannalla ja siitä ulos pihalle...
Dalmatiankoira Soffin pennutuksesta alkaa jo olla aikaa- olisikohan ollut vuonna 2002- että ne karmeimmat muistot kaikkialla vilistävistä pennuista, paskanhajusta ja -siivouksesta alkaa olla unohtunutta, mutta pennuttaminen verannalla omissa oloissaan on minulla ihan ehdoton vaatimus!
Ja se isäehdokas on vielä löytämättä- toki en ole asiaan vieläkään perehtynyt, mutta hyvää luonnetta ja kestävää rakennetta haluan pennuille ehdottomasti. Ja vaikka se noutoviettikin säilyisi, ei olisi labbikselle pahasta? Sususta olisi luultavasti hyvinkin lintumetsälle, ja saalis haettaisiin mieluusti uiden- näin on tässä kesän aikan tullut todettua.
Seurakoirana Susu on paras mahdollinen- nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, kunhan ruokaa riittää!
Viimeisin ahneuteen liittyvä insidentti oli vain pari päivää sitten kun tullessani kaupasta koira oli oksentanut limaa niin eteisen lattialle kun petiinsäkin- syy selvisi kun lähemmin tarkastelin oksennuksen laatua:
Myrkyllisiä rakeita kissan hiekkalaatikosta, josta ilmeisesti oltiin oltu nuolemassa ah-niin-hyvänmakuista kissanpaskaa! Yleensä ehdin nuo kissanjätökset smantien korjata (raapimis- ja peittämisääni on Ninjalla niin kova kakkaamisen jälkeen että kuurokin herää) mutta tällä kertaa Susu ehti ensin. Onneksi oksennus tuli! Siivoineen...
Vuosi sitten taisi vielä vaatehenkarit olla ongelmana- ja nyt taas! Tämä yksinäisyyteen totuttaminen pitänee aina tehdä kesän jälkeen uudestaan kun "eroahdistus" taas nostaa päätään yhteisen loman jälkeen- pääsihän Susu mukaan jos-vaikka-minkälaisille- reissuille kesän tuomaroinneissa ja muutenkin. -Naapurissa oli hieman vastaava ongelma opintoihin liittyvien lähipäivien lisääntyessä- siellä taas alkoi itkuvirsien laulu ja välillä jopa oven nakertaminen Ninnin toimesta. Voin vain kuvitella millaisia ongelmia on esiintynyt niissä perheissä, jouhin korona-aikaan on otettu koira!!
-Ensimmäisten lumien pian sulaessa löytyi kuitenkin matkan varrelta aina pieneneviä lumikasoja sieltä täältä ja voi sitä riemua kun niihin pääsi pyörimään!
Vain lapsilla on samanlainen taito nauttia talvesta kun näillä koirilla!
Seuraavassa kuvassa poseerataan yhdessä Ninja-kissan kanssa-viimemainittu tainnut vihdoin hyväksyä Susun pelkäämättä eikä niitä virtsatietulehduksia ole useampaan kuukauteen ollut- eihän yhteistä aikaa ole kulunut kun 2 ½ vuotta vasta...
Kissa on muutenkin iloisempi ja leikkisämpi kun koskaan, ja illalla jos jään katsomaan TV:tä enkä mene "ajoissa" nukkumaan, Ninja sitten nököttää sohvalla vieressä tai mun päällä kehräämässä.
Nyt ei enää halua ulos- saattaa toki pyörähtä verannalla vain todetaakseen että "kylmä mikä kylmä"
-Susu noteeraa kauriit, en tiedä lähtisikö perään?
Ihana talvi!
Hauskoja kuvia lähetti Järvisen Johanna Sysmästä/Hartolasta, jossa olimme yhdessä valmentamassa. Hevosille tarkoitetut leivänkannikat olisivat Susullekin maistuneet- nälässä kun pidetään kotona...
-Tänään on enää kuukausi jouluun - joten sitä odotellessa !
sunnuntai 20. lokakuuta 2024
Ja matka jatkuu...Päivinä 3 ja 4 päätimme sitten aamutuimaan ottaa suunnaksi Hossan kansallispuiston noin 150km kautta; ensin tankattuamme sekä auton että eväsrepun Kuusamossa. Faktatietoa : väkiluku n 15.000, rajanaapurina Venäjä, maapinta-ala: 4978km2 (Mäntsälä 600km2) valokuvaajat Meeri Koutaniemi, Hannu Hautala ja kirjailija/opettaja Tommi Kinnunen osuvat silmiini siellä syntyneistä.
Hossan luonnonvarakeskuksesta kysyimme sitten reittisuositusta ja päädyimme noin 5km pituiselle keltaiselle kiertolenkille (omat "kellot" näyttivät 7-8km) jossa vettä molemminpuolin näkyvissä lähes koko ajan- useimmiten jyrkän kanervikon peittämän hiekkarinteen alla. Susua pystyi paikoin pitämään vapaanakin, mutta nuo vesistöt olivat sen verran houkuttelevia että oman mielenrauhan vuoksi oli koiraa parempi kuljettaa kiinni. Helppoa mukavaa ja kaunista maastoa, yhden lyhyen teetauon pidimme ja vain muutaman muun matkaajan tapasimme joten rauhallista oli! Kartasta katsoimme että monenmoisia erilaisia lenkkejä sielläkin pystyisi tekemään, ja vanhoja kalliomaalauksia ja Julma Ölkyn putoukset jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta onpa syy tulla uusiksi joskus! Reitti helppokulkuista ja kevyttä muutamaa nousua ja laskua lukuunottamatta, ja vedenylitykset onnistuivat erilaisten siltojen kautta. Sumuinen aamu oli vaihtunut puolipilviseksi joten vaeltaminen oli mukavan raikasta ja kevyttä!
Paria tuntia myöhemmin olimme jälleen tien päällä, ja paikallisten neuvon mukaan emme heti suunnistaneet vitosreitille, vaan seurasimme pikkuteitä (843) suuntana Juntusranta. Hiljaista liikennettä ja kuitenkin ihan ok kunnossa olevia maanteitä, talo siellä toinen täällä. Voi tätä Suomea!
Juntusrannan pikkukylän läpi päästyämme huomasimme kartasta että kyseessä oli sama vesistö jota jo vitostietä olimme seuranneet tullessa Suomussalmen kohdalla. No, nyt tuli sekin vesistö sitten kierrettyä!
Minä olin tainnut ajaa Hossaan Piken jatkaessa eteenpäin; Iisalmen suunnasta oli jo aamulla katsottu majapaikaksi Runnin kylpylä- saunan, lemmikkiystävällisyyden ja uimisen sekä edullisen hinnan vuoksi. Karttasuhteita en ollut ihan tarkistanut, sillä nyt jouduimme ajamaan lähes 20km länteen Kiuruveden ja Kalajoen suuntaan ennenkun käännyimme Runniin; ilta alkoi jo pimenemään. Perillä 18-aikoihin majoituimme pikaisesti vanhaan ihanaan päärakennukseen ja lähdimme tutkimaan kylpyläosastoa savusaunoineen.
Jälleen kerran valtavan ystävällinen vastaanotto palveluineen; hyvin ehdimme sekä nauttimaan porealtaasta tähtitaivaan alla (Täysikuu piiloutui porealtaan sijainnista johtuen talon taakse...) että uima-altaan valtauksesta- muut vieraat olivat jo poistumassa saunaosastolta- ja illallisenkin saimme, tällä kertaa tyydyimme nopeasti valmistuviin hampurilaisiin, ei ehkä mikään kulinaarinen nautinto mutta ihan syötävää.
Pike tunnisti sängyt laatu-sellaisiksi, joten pakkohan oli yö nukkua hyvin! Tällä kertaa oli Susulla vallan "oma huone" eli kirjoituspöydällä varustettu pienempi kammari jonka nurkkaan asennettu kokonainen suihku/wc koppi- samanlaiseen törmännyt Amsterdamissa viime talvena. Nukkuminen tosiaan maistui kunnes hieman ennen 8 karvakuono tökki meitä molempia vuorotellen- taas nälissään.Aamulenkiltä löysinkin läheisen pienen rajatun uimarannan joen törmältä- minua oli niin harmittanut ettei savusaunasta päässyt jokeen uimaan sen kovan virtauksen takia, mutta nyt oli aamu-uinti pelastettu!
Aamiaisen jälkeen suuntasimme vielä joen yli maastoja tutkimaan, ja tottakai maistoimme - ja pullotimmekin kotiin vietäväksi- Runnin terveysvettä, josta nautittu jo yli kaksisataa vuotta sitten!
Vaikka kylpyläosastot ja saunat sekä ruokailu tanssitiloineen sijaitsevat uudessa, 1980-luvulla rakennetussa matalassa päärakennuksessa, pääsimme siis majoittautumaan vanhaan päärakennukseen jonka seinillä kuvia ja kertomuksia aiemmista vieraista ja itse kylpylän historiasta - kyseessä sentään Suomen vanhin toiminnasssa oleva kylpylaitos!
https://spahotelrunni.fi/
Yövyimme siis samoissa tiloissa joita olivat vuosien saatossa käyttäneet Marsalkka Mannerheim Sofie.siskonsa kanssa, Leevi Madetoja, Juhani Aho ja Aino Ackté- vain muutamia mainitakseni.
Nykyaikana ihmisiä on saatu liikkeelle mm viikonloppuisin tanssimusiikkitarjonnalla, tavallisen hotellimajoitustoiminnan lisäksi. Isot alueet nurmikkoineen vaatii jatkuvaa hoitoa, ja siellä täällä näkyi korjattavia puutteita kuten "rikkiräjähtänyt" kaide, johon nyt oli tilapäisesti viritetty jokin nauha.... Itse lähteen ympärille oli rakennettu nyt jo vanha, mutta tyylikäs huvimaja. Osa tiloista on vuokrattavissa yksityistilaisuuksia varten- esim savusaunarakennuksessa on kuisti ja sisätilat esim ruokailuun ja pelkästään saunan lauteille mahtuu noin 30 hlöä. Ehdotinkin että rakentaisivat jokeen upotettavan "häkkyrän" talviuintia varten (kuten Hyvinkään uimalan hyppyaltaan nurkassa avanto-kulmaus) jotta joestakin pääsisi nauttimaan eikä tarvisi juosta kesken saunomisen talvipakkasella 300m päähän pikkurannalle jossa vesi rauhallisempaa- kuten aamulla olin todennut.
-Kuvassa savusauna joentakaa kuvattuna, virta sen verran kiivas tuossa kohdin ettei uimaan päästetty.
Näin valokuvia seinillä jopa isoista aluksista jotka reitillä kulkevat, kyllä, jopa matkustajaliikennettä on taannoin ollut, Saimaalle saakka!
Kiurusjoki on syvä!
Kaikki ihana loppuu aikanaan, mutta pakatessamme koiran ja itsemme varusteinemme taas autoon ennen puoltapäivää, totesimme yhdessä että taakse jäi onnistunut reissu! Kun vielä auto kiltisti toimi ja Mäntsälä häämötti klo 17 aikoihin, oli enää edessä tavaroiden autosta tyhjääminen ja sortteeraus sekä kotona varusteiden ja vaatteiden jälkisiisvous pesuineen - hyvin hoidettu keikka, sanoisin!
-Susulla oli Runnissa vallan oma huone!
Kettu oli mukana lohduttamassa yksinoloa sillaikaa kun emännät kylpivät ja söivät.
Sen verran kuluseurantaa tuli tehtynä- molemmat asuntovelallisia ja "tarkanmarkan"-budjettia seuraavia, että luksuslomat Karibianristeilyllä saadaan unohtaa etenkin kun kotimaanmatkailu on näin antoisaa!
Bensoihin yht n 200€ ja majoituksiin kylpylöineen 360€ + minun osuus Susulle 45€ , lounasruokiin ei leipätarvikkeita enempää kulunut, jaa paitsi matkalla 10€ ja 14,50€ , mutta illallisella sitten ryypättiin ja riehuttiin....
Varovainen arvio pyöristäen olisi 280€ / lärvi- (+mulle koira 45€) siihen illalliset juomineen (oluet ja viinilasillinen) lisäten. Ei paha hinta neljän päivän matkailusta, eihän?
Kartanohotellin ihanat käytävät huokuivat historiaa huonekaluja myöten!
"Huvimajassa" sijaitsee se kuuluisa lähde. Veden maku onkin melko rautaista, väritystä myöden, joten ainakaan rautatabletteja ei tuolla asuvat tarvitse!
Taustalla näkyvä rakennus oli jonkinlaisen remontin alla.
Tähän ohjetauluseen päätän tämän matkakuvauksen, ja totean että reissusta saapui kaksi kovin nuorentunutta ja taudeista vapautunutta neitosta, vaikka papereiden mukaan jo hieman ikääntyneempää. Koirakin sai meiltä "patikkadiplomin" - tosin huonosti koulutettuna se vaan jaksoi välillä narun päässä vetää, joten jatkossa pitäisi joko matkavauhtia tai kilometrejä vielä lisätä...
Suositaan kotimaanmatkailua, juuhan?
lauantai 19. lokakuuta 2024
"Vanhat akat hunningolla" - ja vielä koira mukanaan! Eli kertomus pohjoisen syysvaelluksesta ja ihanista hotelliaamiaisista -kylpylöiden ja uimisen kera!
Syyslomaviikko- PAKKO siis koulussa työskentelevien lomailla, ja idea syntyi jo loppukesästä kun Piken kanssa koirinemme pyrähdettiin Kuusijärvestä Sipoonkorven maisemiin. Spitzit ja labbis tulivat toimeen, mutta päätettiin kuitenkin jättää ainakin vanhempi Hulda, 13v, Piken tyttären Lauran hoteisiin matkan rasituksia peläten. H-hetken lähestyessä Pike myös usutti nuoremman Ruskan Lauralle, joten hotelliyöpymisten "riehumisriskit" minimoitiin kulkiessa vain yhden karvatassun varassa
päivä 1) Matkalle lähdettiin Mäntsälästä tiistaiaamuna pian klo 8 jälkeen, valmiit voileivät, omenia ja kahvitermos lastattuina aamiaista varten, Google mapsin arvio kilometreistä Kuusamoon 751, ja ajoaikaa 8h 10min. Suunta pohjoiseen oikea, säävalinta myös kun puolipilvistä ja steet plussan puolella- toki Tom oli laittanut talvirenkaat alle jo sunnuntaina, öljynvaihtoineen. Pikainen tankkaus ja pissatauko Joroisilla kolmen tunnin ajon jälkeen, ja taas jatkettiin. St1 ja Shellillä oli meneillään lounastarjous kympillä koko viikon, niin sitähän hyödynsimme Siilinjärvellä.334km kohdalla yhden aikoihin.Ruskaa piti aina Kajaaniin asti, mutta siitä eteenpäin oli keltaista puissa vain harvassa. Vuorottelimme ratissa, ja vaikkei kahville pysähdyttykään, piti muutama maisemakuva ottaa koiran pissattamisen yhteydessä. Pike tiesi sitten ennestään, että "Hiljainen kansa" ennen Kuusamoon saapumista olisi pysähdyksen arvoinen - ja niin olikin! Ajatuksia herättävä kaikkiaan tämä Reijo Kelan 1988 tekemä tilataideteos, joka tällä paikalla on ollut esillä vuodesta 1994; noin 30km Suomussalmelta pohjoiseenpäin, oman reittimme varrella kohdalla 655km neljän aikoihin iltapäivästä.
Suomussalmen kohdalla viitostie seurasi järveä pitkän pätkän "Oraviselän" maisemissa. Uskomattomia hiekkasärkkiä ja pitkiä matalia kivisiä rantakaistaleita tien varrella -lentokoneineen.
Reippaasti ajelevat mummelit päätyivät vähäisen liikenteenkin seurauksena Kuusamoon jo 18.30 ja hyvää vauhtia majoittauduttiin spa hotel Kuusamon tropiikissa, hieman kaupungin pohjoispuolelle. Tällöin olin jo onnellisena bongannut useamman poron tien reunasta, joten totta se on: LAPISSA ollaan!
Kylpylän allasosastosta ja saunasta ehdimme nauttimaan, jonka jälkeen O;Learys pubissa naposteltavaa oluen kera . maistui! Susu majoittautui huoneen nurkkaan omalle viltilleen ja taisi nukkua hyvin, kunnes aamulla nälkä yllätti (?) labbiksen ja emäntäväki piti saada jalkeille pian klo 07 jälkeen.
Aamu-uinti virkistää, ja hyvän palvelun ja aamiaisen jälkeen asetuimme taas autoon nokka kohti Rukaa ja siitä edelleen Juumaa, mistä Karhunkierrokselle löytyy parkkipaikka ja lähtöpiste.
Seikkailu alkakoon!
Päivä 2) Pieni Karhunkierros, jonne saavuimme klo 11.30 keskiviikkona, oli meiltä matkaa 820km. Parkkipaikka jo täynnä autoja, matkailuvaunuja ja hälinää- etelän syyslomalaisia oli kai muutama muukin paikalla? Kenkien vaihto- mun ikivanhat Aiglen kovakärkiset Goretex-pintaiset maastokengät saivat nyt ekaa kertaa kunnon maastokasteen, josta kaiken lisäksi hyvin selvisivät vaikka palvelusvuosia niillä on jo parikymmentä...Reppuun voileipiä, vettä ja termospullossa tällä kertaa teetä-pussit näpistelty aamiaiselta. Pieni pettymys oli, kun me molemmat oletimme hotellissa tarjottavan huoneissa teekeitin intantkahvi- ja teemuruineen - eipäs ollutkaan kun pelkkä keitin. No, jollainhan ne edulliset hinnat on selitettävä...
Seikkailu voi alkaa!
Ystävällisen kanssaturistin toimesta pääsimme samaan kuvaan- Susua ei juuri silloin huvittanut poseerata. Eka ylämäki jo lupaili tulevaa, mutta alkutaivala vajaa pari kilsaa Myllykoskelle oli kevyttä menoa- se sopi vallan mainiosti takaisintultaessa samaa reittiä myllyltä lähtien. Ohittelijoita, hidastelijoita, kilttejä tai itkeviä lapsia -matkaajien määrä reitin alkupäässä ja nuotiopaikoilla oli melkoinen!
Koska kiersimme reitin ohjeiden mukaan vastapäivään, emme tässä vielä ylittäneet koskea vaan siirryimme rotkon reunaa pitkin etelään- paikoin niin huimaavia maisemia etten uskaltanut jyrkänteen reunalle edes mennä kuvaamaan - vanha päävamma aivotärähdyksestä 2013 muistuttaa aina välillä olemassaolostaan..
Jylhiä maisemia, nousuja, laskuja, sopivan tyhjä nuotiopaikka makkaranpaistoon, ja taas jatkettiin! Susu onnistui puolisalaa uimaankin kun tarkoituksena oli vaan sitä juottaa kirkkaasta joen sivuhaarasta...
Harrisuvannon kohdalla arvelin että Susuakin janottaisi ja löysäsin fleksiä hieman- tuloksena että tyttö pöllähti raikkaaseen tunturisuvantoon uimaan! -Minulta jäi keskiviikkona uiminen, plääh, joten onneksi Susu hoiti!
Puuceetä oli tarjolla nuotiopaikkojen yhteydessä- paperit oli onneksi mukana. Muuten ihan siistit käymälät. Matkavauhti säädeltiin valokuvaukseen sopivaksi, mutta tauot pidettiin lyhyinä koska "rapeilla rouvilla" riski jäykistyä ja rapeutua liikaa jos jäi istumaan syysviileyteen liian pitkäksi aikaa...
Puolenvälin jälkeen luvassa korkea nousu, portaita pitkin paikoin lähes pystysuoraan! Pelkäsin jo etukäteen kipeitä reisilihaksia, mutta seuraava päivä oli yllättävän helppo- mitäs me notkeat naiset muuta!
Tarkistaessani tietoja- itse en portaita laskenut- olimme kiivenneet 250 askelmaa Kallioportin tasanteelle, jossa sitten, pienestä harmaudesta ja tihkusateesta huolimatta, näky oli huikea!
Ylhäällä kovan kiipeämisen jälkeen, Susun mielestä portailla temppuilu oli pelkästään hauskaa!
Perässämme tullut nuori perhe- isällä noin parivuotias olkapäillään- näyttivät tosireippailta, mutta jäivät kuitenkin lepäämään koettelemuksestaan meidän jatkaessamme matkaa.
Tätä punnerusta seurasi pitkä pätkä suomaisemia ja pieni lampikin, keskellä kalliorykelmää!
Taukoja ei enää pidetty kun keli oli hieman kostea, ja väki harveni- en tiedä olivatko sitten osa kääntyneet takaisin tai edessämme olleet kiihdyttäneet vauhtiaan, mutta ihana hiljaisuus vallitsi pian!
Kuvat tulevat hieman väärässä järjestyksessä- korkein pudotus matkana aikana oli Jyrävänkoskella, mikä olikin mahtava näky sumuisine veden aiheuttamine pilvineen! Tämä oli siis jo ennen Kallioportin nousua, jonka jälkeen seurasi parin hassun pikkusuon ja lätäkön ohitus ennen Metsähallituksen rajasuoraa ja paluuta Myllykoskelle- nyt piti sekin riippusilta sitten ylittää!
Susu lunasti odotukset retkeilykoirana - pikemminkin sain olla varovainen ettei se mennyt liian lähelle kaikenlaisia jyrkänteitä tai suota, riippusillathan olivat aivan "piece of cake" -enemmän ne minua taisivat pelottaa kun koiraa!
Nuotiolla paistettiin yhdet makkarat, teetä oli termoksessa. Aika pian kerääntyi porukkaa laavuille, vaikkei ihan tungokseen asti- säällä oli vaikutuksensa kun paikoin sataa tihutti.
Ennen paluuta Myllykoskelle ja sen ylittävälle riippusillalle oli metsäistä suomaisemaa . -Kuukkelista aina puhutaan ja näytetään kuinka tuo kesy lintu istahtaa ihmisen kädelle- ohi se meistä lensi, sen verran vauhdilla etten ehtinyt kuvaa ottaa; tunnistin värityksestä kuitenkin!
Takaisin auton luona n klo 17, ja nyt suuntana Ruka ja Scandicin Rukahovi tunturin kupeessa- puolen tunnin ajomatkan ja päivän vaelluksen jälkeen sauna maistui! Ja Pike oli etukäteen meille ruokapaikankin valinnut- toriaukean toisellapuolen paljon (ansaittuja) kehuja saanut Kuksa - sieltä muutamat ruokakuvat! Hinnoittelu sopi juhla-ateriaan, olut oli Fiskarsin kuusenkerkkä-metsänhenki -merkkistä- kuinka ollakaan, sopi tunnelmaan ja päivään täydellisesti!
Poronfiletä Lapissa- tottakai! Keittiön suositteleman espanjalaisen vinho Alcedan kera todellinen nautinto! Perunoillakin oli hieno nimi- ne tosin lähinnä muistuttivat lätättyjä, keitettyjä perunoita ja sellainen oli makukin.
Piken poroburgeri oli kuulemma taivaallinen ja hillan kera tarjoiltu leipäjuusto jälkiruokana mahtava!
-Susu sai huoneessa tyytyä koirannappuloihin, nyt on viimein päästy suolisto-oireista eroon ja makuna taisi olla lohi-peruna.
Koirat maksavat olostaan ekstraa- täällä 25€- mutta sitten saatiinkin koirapussukka jossa kakkapussien lisäksi pieni lelu ja kuivaherkkuja. Koirankin kelpaa!
Rukan keskusta on kuin alppikylässä, ja aamulla katselimme ikkunasta kun kaivuu- ja rakennustöitä suoritettiin jokapuolella. Sesonki vasta alullaan, muutama rinne tekolumen avulla auki. Mietimme hissillä ylösmenoa, mutta ajatuksesta luovuttiin sumun takia. NIIN innoissani en ollut johonkin kiskohissiin tälläytymässä pelkän kyydissäolemisen ilosta että olisin siitä kympin maksanut- näkemättä juuri nenääni pidemmälle!
Seuraavalle päivälle emme olleet varsinaisia suunnitelmia tehneet - hissukseen eteläänpäin ja Mäntsälää kohti, pysähdys siellä tai täällä ja yöpyminen mistä mukavasti ja edullisesti johonkin päänsä painaa- lemmikkiystävällisyys ja saunantarve huomioiden tottakai!
