No nyt on (ekat) näyttelyt käyty, eikä yhtään sen pienemmät kun messarin kv viikonlopputapahtuma, jossa koiria useampi tuhat vissiin.

Lopputulos: Koira ja yhä flunssainen emäntä ihan naatteja. 

Uni maistui jo autossa kotimatkalla Riikan jaloissa niin että kuorasaus kuului, ja välillä niin syvä uni että 

hiirenhiljaista

Ihan ok kokemus, onneksi tosiaan Hankosen Riikka mukana- aika vaikea olisi esim vessaan päästä jos koiran kanssa yksin. Ja perhana- Messuhallissa ei ainakaan säästetä lämmityskukuissa- vaikka takinkin jätti penkille, tuli kuuma. Paikotusjonot aikamoiset, ja ainoa maksuvaihtoehto oli koko päiväksi 13 € - tekee reilulle 3:lle tunnille melkoisen tuntitakssn. Junaa ei viitsinyt ajatella kun matkustajia oli kaksi+koira, ja tavaraakin vähän. Olin suunnitellut rehuostoksiakin, mutten edes jaksanut kiertää sitä myyntiosastoa- sama fiilis kun kirjamessuilla pari viikkoa sitten että jossain menee se liiallisuuden raja! 

Koira esiintyi , sanoisinko ihan hyvin, muutaman kaverin kanssa nuuskuteltiin hartaastikin, mutta leikkiä ei saa näyttelyssä, joten enimmäkseen istuimme katsomossa ja seurasimme mitä muut teki.

En ollut näyttelyluetteloa kokonaisuudessaan avannut, saatikka tulostanut, katsoin vaan että pentuja oli 9 labbisten kohdalla. Paikanpäällä totesin jakauman 5-7kk ja 8-9kk nartut/urokset melko tasan- muita samanikäisiä narttuja oli kaksi. Tätähän ei olisi pitänyt paljastaa- nyt kolmas sija = viimeinen. Mutta taso oli kova, koska arvostelu liikkumista lukuunottamatta ihan ok- kyllä me joskus voidaan mennä uusiksi. Sitten kun opitaan juoksemaan ja emäntä malttaa taluttaa oikealta- hevosten kanssa tottuneena oli tosi vaikea vaihtaa "väärälle " puolelle!

Kai minä vähän jännitinkin kun noita valokuvia ei tullut otettua kolmea enempää, ja Riikka otti näyttelykehästä pelkkää videota. Pissapaikat olisivat olleet kuvaamisen arvoisia- haketta ja HEINÄÄ sekoitettuna ihme sekamelskaksi. Susu ei viidestä yrityksestä huolimatta tajunnut mistä oli kyse, etenkin kun siellä oli muita heiluhäntiä joita olisi pitänyt päästä moikkaamaan! Olisimme kaivanneet jonotusnumeroita tyyliin- yksi-kerrallaan-vessaan ja aloin jo pelkäämään että jos pissat tuleekin tuomarin eteen arvioidessa...

Ei, Susu osasi pidättää autolle asti, jossa löytyi luminen metsäkaistale mikä oli sopivampi alusta koiran mielestä. 

Kakat piti säästää kotiin asti sinne Jatilan tutulle pellolle, ja päiväruokahan oli paljon myöhässä kun se tarjoiltiin vasta klo 16 eikä totuttuun tapaan klo 12...

Lähteeköhän valitus eläinsuojeluyhdistykselle tämän johdosta?

Yksi pykälä eteenpäin koiranomistamisessa- sen verran olen näyttelyissä aiempienkin kanssa käynyt, ettei tästä mitään harrastusta tule, mutta jos joskus pennuttaa niin on jo jotain arvioita rakenteesta. Tietty, jos saisi niitä rahanarvoisia näyttelypalkkioitakin mitä hevosilla, voisi motivaatio nousta! 50€ lähtömaksulle ei juuri tullut katetta kun katselin palkinnoiksi jaettavan 2 kg:n pusseja Royal Caninia...

Taitaa tämän vuoden kisaamiset olla pulkassa- sekä oman tuomaroinnin että koiranäyttelyjen osalta, joten hyvällä omatunnolla jatkan laiskottelua flunssaisena- huomena töissä etäpäivä ja tiistaina Suomen synttärit. Se tietää perinteisesti Linnan juhlia TV:n edessä, kylään en ketään kyllä kutsu- siivoamisetkin siirtyneet tämän raivostuttavan taudin takia. 

Talven ensilumi yhä maassa ja koira innostunut aivan valtavasti! Myös Sääksjärvellä ohut jääpeite, joten pimeään aikaan en uskalla Susun kanssa sinne mennä kun ei näe vahtia. 

Eilen lähdin optimistisesti Pirunsuolle tallattua polkua oikaisemaan, mutta poluntekijät lienee olleet jotain höyhensarjalaisia, koska meikäläisen paino painui läpi nilkkoja myöten- yäks!

Enpä ole plutanut kun lapsena vvimeksi!

Susukin säikkyi!