Koirun ensimmäinen joulu pian vietetty- vielä häämöttää kunnon lenkki jotta sitten pääsen rauhassa "mummolaan"eli äitini kanssa syömään tapaninjouluillallista. Koiran kun pitäisi pari-kolme tuntia nukkua tai ainakin olla tekemättä pahaa!
Viime viikon sulat kelit vähän pelästyttivät, mutta onneksi juuri jouluaattona alkoi pakastaa- vähän sen jälkeen kun uutta liukkautta estänyt lumisade oli alkanut!
Ihana joulukeli saatiin, ja nyt varsin mukava hankikanto -kokeilin itsekin suksillä kävelyä puolisen tuntia kun ladut oli ajettu kirkkopellolle. Kunhan oma kunto kestää, täytyy tehdä uusia suunnitelmia miten liikuttaa koira ja sitten erikseen jaksaa itse vielä hiihtää?? Kun niitä tunteja vuorokaudessa ei ole kun se24, ja oma kunto influensan jälkeen on yhä kyseenalainen.
Koirapuistossa on nyt käyty jo useamman kerran, ja ihan kivoihin kavereihin siellä tutustuttu. Eräs helppo tapa sekin saada pentu väsymään itse liikaa rehkimättä kun sen päästää leikkimään ja juoksemaan jonkun yhtä innokkaan kanssa! Vielä ei ainakaan ole huonja kokemuksia kasaantunut- ainoan kerran kun menimme "kolmanneksi pyöräksi" kahden kaverusten väliin, olivat leikit niin seksahtavia ja outoja, että pian siirrryimme toiselle puolelle aitausta jonne ilmaantui ISO labbis. Yi 40-kiloinen leikattu uros osasi pikkupennun kanssa kuitenkin hienosti telmiä -heillä kotonakin pienempi pentu- ja Susun 27 kiloa olivat "ilmaa vaan"!
Parisen viikkoa ehdin tehdä töitäkin lähinnä etänä kotoa käsin, ja nyt tuntuu jo siltä että muutaman tunnin poissoloa aiheuttaa vaikka mitä ongelmia- eroahdistukseen en usko, mutta tekemisen puutteeseen kyllä!
Joulupyhnä ollut sen verran touhua, että ehkä tämä tästä- nuorisoa meillä aattona, ja sitten vielä myöhään illalla Akille iltapalan viettoon- otin Susun pitkästä aikaa mukaan Topin harmiksi, mutta haukkumisen, räksytyksen ja näykkimisen jälkeen molemmat rauhoittuvat ja Topi saattoi kotimatkallekin. Samaa kuviota kokeiltiin eilen, mutta koska talossa oli myös lattoialla aikaa viettävä vauva, piti koiran kokeilla kiinnioloa- ja sekin onnistui etenkin kun pikkupojat sen kanssa välillä seurustelivat. Onni-kissa ilmoitti ettei leiki koiranpentujen kanssa, ja katsos, Susu uskoi! (Ehkä sukulaisside Nöpöön vaikutti näkymättömänä?)
Siinä olen kyllä huono, etten "leikitä" koiraa, enkä ole tainnut koskaan omia lapsiakaan "leikittänyt" - mitä nyt jotain muistipelejä ja myöhemmin Afrikantähteä pelaillut. Ei vaan ole ollut aikaa tai edes kiinnostusta.
Viimeksi imuroidessani keräsin kaikki Susun "lelut" sen omaan nukkumapesään, ja huhu sitä tavaran määrää!! Eipä ole aiemmilla koirilla juuri yhtä tai kahta lelua enempää ole ollut!
Mistään koiran varsinaisesta kouluttamisestakaan ei ole ollut edes puhetta- Fasu taidettiin opettaa hihnassa kävelemään vasta yli yksivuotiaan kun sen oli ensimmäiseen näyttelyyn ilmoittanut. Ja oppi se sen silloinkin!
Sama koski Soffia, mutta sen muistan kun niitä pentuja oli niin paljon, että niitä totutettiin ehkä viisi-kuusi kerrallaan kulkemaan hihnassa jo pieninä, pojista lähinnä Aki taisi olla apuna. Jos löydän, voisin nyt joululomalla katsella vanhoja koirakuvia ja laitella tännekin.Ihan hauskoja koiria on meillä aina ollut!
Joulu"lahjansa" Susu sai jo ennen joulua kun kauan kyttäämäni koiranpetialennuksia löytyi Tokmannilta- 30€ raaskin isommasta pedistä maksaa ja vähän jännitin että kelpaako. _Kyllä kelpaa- vaihtelevasti.Välillä nukutaan pedissä, välillä ulkopuolella, mutta ainakin pehmeä makuualusta on tarjolla! Kim toimitti vielä aattona kunnon luun lahjaksi, joten kyllä koiran kelpaa!
Lähiviikkoina muuten selvinnee, mikä on Ninja-kissan kohtalo; viimeisenä keinona virtsakivien hoidossa nyt jotain liuottavaa ruokaa, johon se ei ole koskenutkaan.Pissanäytteesä ilmeni pieniä virtsakiviä taas vaikka jo yli vuoden syönyt pelkkää "urinary"- kissanruokaa.- Koirasta aiheutuva stressi selvästi vähentynyt- ne haistelevatkin välillä ja Ninja saattaa kävellä (nukkuvan) koiran ylikin, mutta virtsassa jatkuvasti verta, pissallakäynti joskus hankalaa ja ylimääräisiä pieni tiputteluja sattuu milloin minnekin - seuraavaksi täytyy sohva laittaa vaihtoon... Kyllähän näihin eläimiin kiintyy, tähänkin, vaikkei se niitä ihan mukavimpia kissoja ole, mutta silti. Nukkuu viressäni kun vihdoin ymmärsi että Nöpön paikka on vapaa.
No, kävi se näinkin, en ole kuusen suhteen turhan kranttu kun se verannalle pöydän päälle mahtuu valoineen, niin se riittää!
*Joulupäivän kävely tehtiin Kain kanssa, ja Susu sai taas päästellä metsässä hetkittäin vapaana. Kyllä koirien kuuluu maalla asua:Ainakin tällaisten hieman isompien.
*Uusi vuosi tarkoitus vastaanottaa Riitan koirien kera Hyvinkäällä- ja ilman mitään paukuttelua! Tosin yksikään aiemmista koirista ei ole poikien pientä paukuttelua pelännyt, mutta tämä tuntuisi olevan suht ääniherkkä, no sen näkee, luultavasti Hyyppäräänkin jotain kuuluu.
*Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut ihan kivaa koira-aiheestakin, taitaa olla sen aika nyt ohi. Ehkä palailen muutaman kerran vielä ennen pennun 1-vuotispäivää huhtikuussa, mutta eipä tässä lukijoitakaan enää ole ollut kuin kolme-nelisenkymmentä. Ehkä tämä tässä nyt jo on nähty?
*Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnellisempaa ja rauhallisempaa uutta vuotta mitä tämä vuosi 2022 näin maailmanlaajuisesti on ollut!
'Vielä ehdin laittaa muutaman kuvan päivän lenkiltä- pitkät pätkät vapaanakin ja juoksu kelpasi! Ehkä jotain hyötyä, koska nyt mummolta tullessani oli talo&tavarat ehjiä ja iloinen koira minua eteisessä vastassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti