Syksyä, lomaa, liikkumista- ja vähän kissankustakin!

 Katsoin, että viimeisin Susu-postaus liki kolmen viikon takaa, mutta onhan tässä jo ehtinyt tapahtuakin- viimeksi viisi minuuttia sitten kun Ninja selkäni takana kusi sänkyyn- juuri eilen vaihdetuille lakanoille...

Siis kissaongelma ensin- Nöpön poismenoa asetti tämän nuoremman, aran kissapedon ikävään asemaan kun ei koiralta suojaaavaa "vanhaa tätiä" enää ollutkaan. Sitten jo yksivuotiaana todetut virtsatieongelmat- virtsakiviä kerännee?- eivät oloa paranna tiettyinä päivinä, joten mitä muuta kissaneito keksisikään kun protestoida pissaamalla eläinrääkkääjän sänkyyn? Hieman on syksyn myötä edistytty, osaavat jopa haistella toisiaan rauhassa välillä, mutta Ninja on yhä sitä mieltä että koiran voisi "poistaa" ja nauttii olostaan yksin kun se vaan on mahdollista. Vihdoin lienee tajunnut senkin, että Nöpön paikka yöllä vieressäni sängyssä on vapaa, ja nukkuu kehräten tyynyn vieressä, mutta sekään ei näköjään estä kusemasta päivällä protestiksi... (Mainittakoon, että oma astia pidetään puhtaana aina)

Ja kissan onnea on tietenkin sekin, ettei koiralla ole pääsyä pöydille- on mukavaa avittaa mammaa noissa kirjoitustehtävissä tietokoneella...

No, jos vielä annan tilaisuuden, vaikka välillä tuntuu että tietty piikki helpottaisi monen tyypin oloa ja elämää. Jo oikein kylmästi ajatellaan- noita kissojahan riittää- ihan fiksuja ja terveitäkin.

Mutta hei, Susustahan minun tässä blogissa pitää kirjoittaa- aikamoinen riiviö tosin sekin. Se ei enää kuseskele juuri sisälle, eikä paskokaan. Paitsi Tomin luona Kakella ollessaan, minkä taas viime perjantai todisti. Itselläni oli ohjelmaa aamukahdeksasta ilta yhteentoista niin en kehdannut naapureita koko päiväksi vaivata, niin Susu matkasi Metsämattilantielle Sääksjärvelle - ihan mielellään kun on iso talo ja pääsee pihallekin vapaana. Talon kissat- Nöpön fiksuja sukulaisia- komentavat ja lukevat kissalakia kun jo aiemmin tunsivat Fasun- mutta yhteisolo siellä tuntuu toimivan. Kovasti annoin ohjeita kakkakäynneistä ja nappuloiden tarpeellisesta liottamisesta, mutta tällä kertaa ei mennyt kuin Strömsössä- sekä paskat että oksennukset matolla. Ja tekstiviesti että "saa hakea heti kun ehtii" eli puoli kahdeltatoista iltamyöhään kurvailin vielä koiranhakuun. Ja sain oksennukset myös omalle matolle- makuuhuoneen karvalankaiselle ihanuudelle. Meillä makkari on kielletty paikka, mutta ilmeisesti hätä ei lukenut lakia ja heräsin siihen kun todistusaineistoa  hätäisesti yritettiin nuollla pois... Joten, pennun ollessa kyseessä, muista aina turvottaa nappularuoka huolellisesti. Ja pitäisi vissiin aika tarkkaan siivota lattiatkin ennenkuin koira ne luuttuaa, kaikista pensaista ja mielenkiintoisista muista piha-aarteista puhumattakaan...

No, jotain pennulle pitää anteeksikin antaa, ja välit 

toimivat taas- ihan ystävällisesti oli Tomin sylissäkin eilen kun tämä kävi syömässä. Ja kuvasta päätellen heräsi epäilys että Sääksjärvellä saa oleskella, no, ellei sängyssä, niin ainakin makuuhuoneessa.  Maassa maan tavat.

Perjantaina Susu pääsi myös tutustumaan "kaupunkiasuntoon" viettäessään pari tuntia Kain luona Järvenpäässä, itse ollessani Ainon kisoissa seuraamassa Gawainin menestystä Jone Illin alla. Kerrostalon rappuset- kiviset kierreportaat-olivat sen verran pelottavat, että ylöspäin piti kantaa, mutta alaspäin onnistui sitten askelma kerrallaan. Ensi kerralla jo ehkä ylöspäin myös?

Päivät ovat hurjasti lyhenteyneet- kuten myös aamulenkki joka usein käydään pimeässä- mutta liikkua täytyy, se on jo pennun kehitykselle edellytys.KAtrinrannassa osaa olla verannalla nätisti kiinni emännän saunoessa, ja kaikkia uimareita pitää tietemkin vahtia etteivät pääse hukkumaan! Näin teki Fasulin! Talkoot viime lauantaina olikin jännä juttu - vähän nuo moottor isahan ja klapikoneen äänet ensin pelotti, mutta kun piha oli täynnä väkeä, niin hauskaahan tuo oli. Puunkantajana toimiminen ei ihan luonnistanut - vain yksi klapi tuli toimitettua saunalle asti. Koneen tiellä  ja onnettomuuksia peläten laitettiin koiru kolme kertaa kiinni ja tuli todistettua sekin, ettei pyykkinaru kestä koiran -nyt jo aikuisia- hampaita.  Mutta hauskaa oli, meillä ihmisilläkin, ja se on pääasia!

Viime viikkoina on myös tavattu taas Almaa ja Teriä, ja sunnuntaina jatkettiin automatkaa Järvenpäästä Kemiöön, jossa Kaisa ensin otti minut iloisesti bvastaan- tuntuu yhä toivovan että minulla olisi vanha, tuttu Fasu mukanani, ja pettymys suuri kun autosta ponnahti pikkutouhukkainen!

Päivän aikana tuli jovaroitusmerkit tutuiksi, niin vakavammilta vammoilta säästyttiin, ja pientä tutustumista tehtiin jo positiivisimmissa merkeissä- talon alle ei KAisan sentään tarvinnut ryömiä, minkä kesällä teki! Ja yksi yhteinen kävelykin onnistui, mutta sitten näköalalenkille Eknäsiin ei KAisa lähtenyt- säälittiin vanhaa koiraa siinä. Mutta Susu nautti; loput kuvat ovat sieltä.

Pientä kyyräilyä, mutta mahtuvat sentään samaan kuvaan!

utanför Östergård, Påvalsby

Luontopolku johtaa kallioisen vuoren huipulle, nära Eknäs campingområde

Kaukana siintää Paraisten kalkkitorneja 

Gun höll i Susu medan jag klättrade opp i tornet. Fina vyer!

vesi (ja metsä!) on Susun elementti...