Nyt ei saisi mennä paatoksen puolelle, mutta totta se on, itsenäistä Suomea on syytä muistaa -joko itse juhlien tai vaikkapa vaan TV:n edessä kuten minä tällä kertaa,
Monta kertaa on meillä ollut vieraita ruoan ja tv:n edessä, mutta tällä kertaa näin - olen saanut ravata ympäri ämpäri töitä tehden ja juhlissakin ja nyt viime päivinä kokeita korjaten- nuo joulun numerotkin pitäisi vielä saada järjestykseen , joten mukava vaan löhötä kotona-kerrankin!
Aamupäivä mennyt tänään työn merkeissä-
ratsastusvalmennukset hoidettava nykyään päätyön eli koulun opetuksen jälkeen mutta haitanneeko tuo- mukavaa vaihtelua kun pääsee ulos/maneesiin opettamaan motivoituneita oppilaita!
Tosin koulutyössäkin on tapahtunut edistystä- vähitellen palaset alkaneet osua paikoilleen mitä tulee AV:n ja muiden apuvälineiden ja jopa oppilaat ovat alkaneet tajuta miksi he kymppiluokkaa käyvät ja olisiko myös omaehtoisesta opiskelusta apua? Johan sitä rautalankaa on koko syksyn jo väännetty; vaihtelevalla menestyksellä!
Nappuloita kun työntekoon löytyy alkaa tulostakin syntymään ja elämä helpottuu ihmeesti kun myös ovia eri kakkostason opinahjoihin alkaa avautumaan...
Henkilökohtaisesti tykkään ja kovasti - koko syksyn mietin että onko tämä edes minulle kun oppilaat ovat olleet hyvin heterogeenisia ja suoraan sanoen hankalia, mutta nyt kun nappulat alkavat löytyä niin kaikkien olo helpottuu ja tulosta alkaa syntymään. Olen pohdiskellut aivan viime viikkoihin asti, mikä on opettajan tärkeämpi rooli tässä porukassa - nostaa numeroita (keinolla millä hyvänsä, ja heikot poistukoot...) vai opettaa elämäntaitoja ja opiskelutekniikkaa ja auttaa löytämään omia vahvuuksiaan vaikkei ne numerot nyt ihan kertaheitolla nousisikaan? Ja kallistun ehdottomasti siihen jälkimmäiseen ja itsetunnon kohottamaiseen- se jos mikä on kymppiluokkalaisilla heikko! Kaikilla heillä on oma syynsä, miksi ysiluokan todistus ei ole mallikelpoinen, ja motivaatio useimmilla opintoihin ylipäänsä heikko. Itsekuria, vahvuuksien löytämistä, itsensä löytämistä, työtä tekemällä tuloksia havitellen ja sovitusta kiinnipitämistä - kaikki asioita joita harjoitellaan. Me like. Siitäkin huolimatta että syksy on ollut rankka ja olen ollut epäsuosiossa kun vaadin lapsilta myös käytöstapoja- nyt se vihdoin alkaa tuottaa tulosta ja molemminpuolinen luottamus on löytynyt ja työnteko maistuu! Ja työnantajalta meille kymppiluokan opeille tullut tunnustus lämmittää mieltä!
Ja se miljöö, missä tilaisuus näitä asioita harjoitella, on ainutlaatuinen - suomalainen kouluformaatti on yhä maailman huipulla! PISA-tulokset yhä kärkipäässä vaikka jakautumista tilastojen ylä- ja alapäässä on tapahtunut. Osaamme lukea, kirjoittaa ja laskea aivan huipputuloksin joten jotain on tehty oikein!
Myös onnellisuudessa olemme johdossa - osaammeko tätä arvostaa?
Helsingissä syntyneenä, koulut käyneenä ja taas siellä töissä käyvänä voin vaan todeta, että ihanaa päästä kotiin "maalle" Mäntsälään työpäivän jälkeen. Kyllä koko Suomi täytyy pitää asuttuna- siinä on haastetta etätyölle joka toivottavasti toimii!
*Metsä. Vaikkei niitä puita halaisikaan, siellä saa hengittää ainakin. Koiran lanssa lenkkeily osaltani loppui ja marjametsään tai sienestämään en tänä syksynä ehtinyt, mutta kaipaan kovastI!
Joskus väitin että maastoilen ratsain vain jotta koira ja hevonen pääsisivät metsään, mutta kyllä siitä vaan itsekin nauttii!
*Mahdollisuus kouluttautua ja aivan paras koululaitos- puutteistaankin huolimatta.
*Demokratia - viime aikojen poliittisista kömmähdyksistä huolimatta- se toimii!
*Mieluinen työ- yli 30 vuotta yrittäjänä oli ihanaa mutta toki työlästä aikaa. Elinkeinovapaus toimii Suomessa- toiminimellä teen yhä hevoshommia pienessä mittakaavassa.Opettaminen on mun juttu- kaikilla aloilla!
*Eläimet - oli ne sitten piereviä lehmiä, villejä susia tai kehrääviä kissanpoikia- kaikki ne kuuluvat elinpiiriimme tavalla tai toisella. Uusi kissanpentu on hurmannut pojatkin ja vanhapiika Nöpökin hyväksynyt nuoren kapinallisen. Mutta niistä on otettava vastuu- en uutta koiraa ottanut Fasun jälkeen koska en ole niin paljon kotona että se koiralle riittäisi. Kissoilla on onneksi seuraa toisistaan, ja se on eläimenä muutenkin koiraa itsenäisempi.
*Lapset, vai piäisikö jo sanoa lastenlapset? Kaikki - ihania ja elämän sisältöä!
*Heterogeenisempi väestö- lapsuudenaikainen Helsinkini näyttää tänä päivänä aivan erilaiselta. Omassa luokassanikin taitaa olla väestöä alkuperältään liki 10 :stä eri kansallisuudesta! Joka päivä oppii uusia asioita uusista ihmisistä kun jaksaa olla utelias ja ennakkoluuloton!
* Sanavapaus. Ehdoton.
Kuvassa Jelena harjoittelee Grixiellä mäen alastuloa - laitumen metsässä- kuinkas muutenkaan!
*Harrastukset - monelle intohimo mikäli työ ei vie mennessään. Enpä olisi uskonut viisi vuotta sitten - avantouinti vienyt mennesssään ja jopa SM-tasolle saakka! Ja taas uidaan - nyt Joensuussa helmikuun alussa ja hyvässä porukassa jonka puheenjohtajaksi lupauduin kun halukkaista nuijanheilttajista oli puutetta. Katsotaan nyt mitä ensi vuosi tuo tullessaan mutta parhaani yritän!
*Puhdas maaseutu ja antibioottivapaa ruoka, luomua jo lähes sellaisenaan jos Etelä-Eurooppaan verrataan! Muistan itse kyseenalaistaneeni keinolannoitteen ja myrkkyjen käytön jo vuonna 1979 Työtehoseuran maatalousekonomian ja viljanviljelyn kursseilla- nyt vasta on luomu saanut uskottavuutta! Myös tuotantoeläinten huolenpito on huipuluokkaa, toki ikävät poikkeukset ovat saaneet paljon julkisuutta.
*Taide -oli se sitten maalaustaidetta tai musiikkia- toimii hengenravintona itse kullekin. Kuuntelen musiikkia sujuvasti vaikken laula tai soita, rakastan taidenäyttelyitä ja maalaan joskus itsekin- luovuus säilyy ja ehkä paranoo?
*EU:n puheenjohtajamaana Suomi vastaa myös ilmaston lämpenemisen ratkaisujen hakemisesta- hyvä niin. Kestävää kehitystä ollaan kehittämässä ja siinä suomalainen teknologia pääsee oikeuksiinsa!
Ja lopuksi - itsenäisyydestämme KIITOS kuuluu veteraaneille ja lotille sekä suomenhevosille , ja sille sukupolvelle joka sotien jälkeen rakensivat Suomea !
Meille naisille kuuluu myös kiitos- kaikesta mee-too kampanjoinnista huolimatta on suomalainen nainen aina ennenkin löytänyt paikkansa ja ollut se "aitan avaimen haltija" - kiitos MINNA Canth kun jo yli sata vuotta sitten toit asian esille!
 |
| Mäntsälä kunnantalo 6.12.2019 |
Ei minulla muuta. Kiitollisuudella,
Ira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti