"Muu maa mustikka, oma .... " kotona taas flunssan säestyksellä. Nyt kuvia NY -olipa hieno kokemus!

Harvoin sairastun, mutta näköjään sitten sitäkin hartaammin- yli 12 tuntia tuli nukuttua viime yönä ja flunssa riivaa, kuumettakin lie mutta kun ei talossa ole ehjää mittaria niin lukemia en tiedä. mutta oonpahan kipee!

Nyt laitan niitä lupaamiani kuvia- Centralpark siis teki minuun vaikutuksen, sitten myös muistomerkki 11/9

Ja toki kaikki ne JÄTTItalot joita NYC on täynnä- harmiksemme emme päässet tutustumaan Kimin työpaikan näköalaan 35:sta kerroksesta jossa Suomen konsulaatti sijaitsee, koska se oli suljettuna välipäivinä.

Taidemuseot -Andy Warholin näyttelyä lukuunottamatta - sain ravata itsekseni, ja täytyy myöntää että tuo 2-4 tuntia per museo riittää- ei vaan pysty sulattelemaan ja jäsentelemään kaikkea!

Mukavaa oli päästä kosketuksiin jokapäiväiseen elämään ja sitten vielä viettää uusi vuosi paikallisten kanssa- olimme vuokraemännän kanssa liikkeellä ja vietimme iltaa hänen ystävänsä luona hieman kaupungin ulkopuolella käyden myös mitä mainioimmassa mexicolaisessa ravintolassa syömässä! Enpä osannut kuvitella että Margeritha -drinkki on noin hyvää! Ruoasta puhumattakaan!

                                        -aivan kuten ihmisetkin, myös oravat ovat monivärisiä NYC:issä...

                               Central parkista kuvia- tässä iso tekoallas .

Kaupungin näkymiä muistomerkkien lisäksi- talojen palotikkaat kiinnittivät huomion väkisinkin....

Vesi on mahtava elementti- myös muistomerkissä!

Vapauden patsas oli tietty "must" mutta kuten jo aiemmin mainitsin- meille kuten monelle muullekin.- riitti ohittaa tuo monumentti laivalla matkalla Staten Islandiin.

Metropolitaniin ei ollut aamusella kovinkaan pitkä jonoa, ja ellei olisi niin kova "ähky" tullut kaikesta katselemisesta olisin mieluusti menyt uudestaan koska niin paljon jäi kesken.
Siellä oli ranskalaisen 1800-luvun Delocroixn (omakuva alempana)  näyttely hyvin toteutettu kaikesta muusta puhumattakaan!
Tutut eurooppalaiset 1800-1900 luvun mestarit olivat tietty eniten minun mieleeni, mutta piipaihdin myös egyptiläisellä osastolla joka oli valtavan kokoinen sekin.

  Central railway station -kuinka ollakaan, sieltä oli TV 1 juuri dokumentti pari päivää ennen lähtöäni. Taitaa olla peräti maailman suurin asema! Upea joka tapauksessa!

Sadepäivän jono Metropolitaniin... emme jääneet jonottamaan! Seuraavana aamuna yksin liikkuessani odottelin vain kymmenisen minuuttia sisäänpääsyä.

Tuttuja mestareita yksityiskohtineen, oli kiva katsella näitä! Tieni jatkui sunnuntaina vielä Guggenheim-museoon, mikä rakennuksena - eräänlainen simpukka- todella upea, mutta ruotsalaisen Hilma Klimtin näyttely ei tehnyt minuun vaikutusta. Jos suoraan sanotaan - matemaatikko joka hieman seonnut ja pistänyt pensselin öljyväreihin....Tavallinen ihminen jolla on mielenterveyshäiriöitä, laitetaan sairaalaan ja ollaan hiljaa, mutta kun taiteilija "sekoaa" on kaikki niin hienoa, uuttaa ja aikaansa edellä....Toki, herkät ihmiset joilla on taiteilijan sielu, ovat usein alttiimpia mielenhäiriöille, kuten historia todistaa (A. Kivi, van Gogh...) mutta minä en valitettavasti näissä Klintin tekeleisssä nähnyt mitään upeata ja maailmaaheiluttavaa!
Mutta rakenus on siisti, toki.
Sellaista en kuitenkaan Helsinkiin kaipaa vieläkään - uusi Amos Rexkin on käymättä Olisikohan se seuraava tutkimuksen kohde?

       

Nämä joutsenet olivat ainoat jotka minua miellyttivöt Klimtin näyttelyssä. Hänestä oli muuten iso juttu Hesarissa sunnuntaina 29.12!

Uusi vuosi siis vaihtui myös NYCissä, syöden, kyläillen - mielenkiintoisia keskusteluja mm politiikasta.... ja TVstä vuodenvaihtumista seuraten.

Lento takaisin kotimaahan uudenvuodenpäivänä ja nyt armoton flunssa - yhden päivän ehdin kuitenkin kunnostautua lapsenvahtina kun ihanien pojanpoikien kanssa ulkoiltiin, syötiin ja touhuttiin eilinen!

Koira ja kissatkin taisivat olla tyytyväisiä emännän paluuseen - ainakin niistä on sairastaessa seuraa!
Elämä on!



Hyvää, uteliasta ja antoisaa vuotta 2019!
Tekstiä tulee taas kunhan jaksan ja ehdin - hevosista tekisi taas mieli kirjoittaa....