Hassua- en ollut valmistellut mitään kutsuja tai itse tullut mineekään kutsutuksi itsenäisyyspäivää viettämään, mutta vaikka ajattelin päivän kuluvan "työn merkeissä" yhden oppilaan ja kahden nuoren hevosen parissa, niin jostain vain se "juhlafiilis" nousi .
Tuttuja tuli nähtyä ja ihan kivaa musiikkipainotteista ohjelmaa oli tarjolla mutta: mietin hieman huolestuneena juhlaväen vähyyttä ja heidän ikäkeskiarvoa. Muistan itse käyneeni ko juhlassa vielä poikien ollessa pieniä, joskus olivat mukanakin, mutta nyt taisi juhlayleisön keski-ikä olla eläkelukemissa! Nuoria partiolaisia-kuten kuvassa- oli lipunkantajina ja yksi nuori piti puheen, mutta siinä se olikin.Onko isänmaallisuus tänä päivänä asia, jota ei tarvitse juhlia? Tai sitten mennään äärirajoille ja niistä yli kuten natsihenkiset mielenosoitukset? Kävimme koulun nuorten kanssa Sipoon sankarihaudoilla laskemassa seppeleen keskiviikkona, ja juhlan tunnetta sai kyllä etsiä, valitettavasti.
Nyt kun taas pitkästä aikaa olen opettanut myös historiaa, ovat nämä hieman isänmaalliset ajatukset päässeet pintaan- ilman mitään poliittisia taka-ajatuksia mihinkään suuntaan.
Tätä kansaa ja maatamme mietin, ja niitä saavutuksia mitä sodissa saavutettiin ja miten yhtenäisesti koko kansakunta sotien jälkeen sai kokoon sotakorvaukset ja integroi karjalaiset!
Historiankirjoitus on siitä niin hassu, että kun aika kuluu, perspektiivi vaihtuu. Toki vielä kertojasta kiinni, mitä painotetaan, mutta omina kouluaikoina todettiin vain että "sota tuli, sota meni, hävittiin mutta YYA-sopimus hoitui Neuvostoliiton kanssa"
Ja miten monen nuoren miehen elämä päättyi tai sai elinikäisiä vammoja- joko fyysisiä tai psyykkisiä- viimemainitusta ei juuri puhuta vieläkään... (Amfetamiinin käyttö valppaanapysymiseen on vasta hiljattain edes myönnetty.) Sama koskee vuotta 1918 - veli veljeä vastaan oli asia josta ei saanut puhua. Kävimme vanhimman poikani kanssa toukokuussa Suomenlinnassa katsomassa kuolemanselleistä tetyä moniuloitteista näyttelyä äänitehosteineen jossa kuului vartijan askeleet ja nimenhuuto niille, joiden päivä oli koettanut. Selleissä oli lattioilla autenttista materiaalia kuten kirjeitä, vaatekappaleita, olkia nukkumiseen. Pisti lähes yhtä hiljaiseksi kuin Auswichissä aikanaan.
 |
| Suomenlinnan vankiseellejä |
Umpimielinen, uppiniskainen ja sisukas kansa. Hyvässä ja pahassa. Kunhan muistaisimme historiamme ja osaisimme arvostaa niitä, jotka puolestamme ovat taistelleet - heitä ei enää kovin montaa edes ole!
Vuosi sitten elokuvateattereihin tullut uusi "Tuntematon sotilas" on tulossa televisosarjana kaikkien ulottuville- hyvä niin.
Itse olen katsotuttanut - eri syistä- amiksessa mm ruotsintunneilla- monella oppilaalla Åke Lindmanin "Framför främsta linjen" joka perustuu tosiatapahtumiin ja jossa on myös dokumenttiotteita filmin päähenkilön haastattelusta- suosittelen lämpimästi! Ja oli varmaan kolmas kerta kun filmiä katsoin ennenkuin tajusin että "mukanaolleista" olin tutustunut yhteen korkearvoisempaan sotahenkilöön - Rudolf Renvall oli monta vuotta Vaasan Hubertuksen puheenjohtaja . Eipä nuorena siellä töissä ollessani tullut mieleenkään jututtaa "jotain vanhaa sotaukkoa" vaikka "Ruffe" tosimukava oli ja kävin saaristossa Renvallien mökilläkin yhtenä viikonloppuna! Kunpa päivän nuoret tajuisivat kysellä ja jututtaa niitä vanhoja, jotka vielä asioita ja historiaa muistavat!
https://www.youtube.com/watch?v=_tmWpnWPJPc
Vasta jälkeenpäin olen myös tajunnut miten arvokkaalta henkilöltä olen seurallemme Raili Salon kanssa onnittelut kädenpuristuksineen vastaanottanut kun SRL:n gaalassa "vuonna jotain"- ehkä 1991? Adolf Ehnrooth onnitteli meitä Mäntsälän ratsastajien edustajia parhaasta kisasta sinä vuonna!
-Oma ukkini oli vapaaehtoisena sodassa, muttei hän mitään -sen ajan hengessä- puhunut- joskus kun istuivat naapurin ukon kanssa tupakalla saunan luona sain pikkutyttönä kuunnella jos puheet sivusivat sotahevosia.
-Mäntsälän mieskuoro lauloi itsenäisyyspäivän juhlassa.
Illalla oli tietty seurattava tv:stä presidentinlinnan kutsuja- vieläkään ei kutsu ollut minulle löytänyt ;) - seurana nuorin pojista ja isänsä ruokailun merkeissä.
Ehkä viime vuoden satavuotisbailut nyt olivat hälventäneet juhlahumua hieman, mutta hienot olivat juhlat taas Helsingissäkin ja Jenni Haukio edelläkulkijana puvun materiaalivalinnoissa- upeata!
Tätä tatskaa kehtaa taas näyttää- tv:n juontajat erikseen mainitsivat että leijonamme on taas "in" ilman että kantaja heti leimataan perussuomalaiseksi!
Itse kun en mitään poliittista leimaa halua- saa olla aina omaa mieltä asioista kun ei ole puoluesidonnainen!
PS! SE koulutuomareiden Tukholmanreissun kirjoitus odottaa vielä jäsentelyä, mutta tekstiä tulossa sieltäkin!
Mukavaa joulun odottelua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti