Itselleni uusi aluevaltaus tämä erityisopettajien koulutustilaisuus! Tähän mennessä on tullut osallistuttua niin ratsastukseen liittyviin seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin, kuin myös kieltenopeille ja äidinkieleen liittyviin koulutustapahtumiin - erkkaopet minulle on avautunut vasta nyt. Ja positiivisesti -kaikkihan me ollaan omanlaisiamme ja hieman erikoisia!
Kiitos hanketyön pystyin irtaantumaan jo perjantaina ja pidimmekin työkaverini Elise Nyyssösen kanssa matkalla mennentullen junakokousta ja suunnittelupalaveria, keskustelimme muistiinpanoistamme ja teimme niitä lisää -myös etätyöksi kutsutaan. Ainoastaan tämä tekstin aukikirjoittaminen vaatii minulta omaa miettimisaikaa ja keskeytyksetöntä koneen ääressä istumista.
Mika aloitti kertomalla miten vielä 90-luvulla suosittua erilaista lääkehoitoa ollaan (vihdoin) ajamassa alas hieman koska siitä ei ole kun hetkellistä apua. Koulussa ajoissa tehty interventio ja kuntoutus sekä perheen tuki ovat pajon tärkeämpiä ja pitkäkestoisempia tuloksia antavia menetelmiä.
Uusi OPS itseohjautumisineen aiheuttaa myös oppimisvaikeuksista kärsiville pientä pulmaa- kaikilla oppilailla ei vaan ole niitä "oppimaan -oppimisen"-taitoja, joita nyt peräänkuulutetaan. Oppilaan pitäisi itse olla aktiivinen toimija, ja 20-30% oppilaista eivät tähän kykene.
Paananen vilautti myös oman näkemyksensä PISA-tulosten heikkenemiseen- ne "hyvät tytöt" ovat yhä kärjessä, mutta ne heikoimmat ovat ennestään pudonneet myös tilastojen valossa. -Kysymys kuuluukin, jääkö aikaa tarpeeksi uusien asioiden opetteluun ja nimenomaan harjoitteluun niille heikommille oppilaille?
Sitten avattiin hieman käsitettä "toiminnanohjaus" - siinä on siis kyseessä "ne tiedolliset taidot, joilla tähdätään tavoitteeseen" kuten: *tarkkaavaisuuden suuntaus ja ylläpito
*tahdonalainen, valikoiva tarkkaavaisuus
*tarkkaavaisuuden kohteen jakaminen ja jopa vaihtaminen
*työmuisti ja sen kehittäminen
Yksilön ITSEOHJAUTUVUUS kehittyy aikuisikään asti, mutta mitä nuoremmasta oppilaasta on kyse, sen tärkeämpää antaa työkaluja ja pohjustaa työmuistin mahdollistava kehittyminen. Työmuisti sisältää myös "sisäistä puhetta" ja auttaa jaksottelemaan ja luokittelemaan tietoa.
Vahvan työmuistin omaava ei häiriinny niin helposti ja osaa tarvittaessa myös vaihtaa tehtävästä toiseen, jolloin puhutaan kognitiivisesta joustavuudesta.
Paananen mainitsi myös Liisa Keltikangas-Järvisen uusimman tutkimuksen missä puhutaan temperamentin vaikutus siihen, miten herkästi erilaisiin tuntemuksiin yksilö reagoi.-Tässä tuli itselleni heti mieleen vertailuna hevosyksilöt ja niiden kouluttaminen - jos on herkästä ja pelokkaasta yksilöstä kyse, ei sitä nyt ihan ensimmäisenä olla viemässä johonkin täysin vieraaseen miljööseen uusia asioita opettelemaan, vaan hyödynnetään kaikkea "tuttua ja turvallista" ensin! Sellainen yksilö taasen, jolla on keskittymisvaikeuksia ja ehkä hieman auktoriteettiongelmaakin, on hyvä asettaa tilanteeseen, missä kouluttaja on se "tuki ja turva" jos oikeasti rupeaa jännittämään! Tämä sama pätee myös ihmisiin...
Lapsella on synnynnäinen tarve itsesäätelyyn, ja aikuisen johdonmukaisuus on ehdottoman tärkeätä!
Myös koko ympäristön johdonmukaisuus ja järkevä palaute auttavat kehittämään itsesäätelyä ja toiminnanohjausta.
Hyvänä esimerkkinä mainittiin nk Curling-vanhemmat jotka tasottavat lapsen tieltä pienimmätkin kivet, ja toisessa ääripäässä ne lapset, joiden päivittäistä elämää varjostavat epäjohdonmukainen ja jopa väkivaltainen toiminta tai/ja välinpitämättömyys.
Minusta hyvänä esimerkkinä Paananen mainitsi erään itsesäätelyn kehittymisen hidastumisen syynä vanhempien kaikkinainen "palvelualttius" kuten kouluun vieminen autolla- ei tarvitse kävellä, ei tarvitse tutustua ympäristöön tai miettimään keliolosuhteita- kaikki tarjoillaan valmiina!
oman pystyvyyden tunne (=self-effiacy) muodostuu seuraavista tekijöistä, joita koulussakin voidaan kannustaaa:
*onnistumisen kokemukset
*vertaismalli
*myönteinen kannustus
*emotionaalinen reagointi (vähentää ahdistusta ja jännitteneisyyttä)
Paananen tehnyt aiheesta tutkimusta 2-5 luokkalaisten parissa noin 1300 otannalla, ja tässä lyhykäisesti muutamia poimintoja:
"Minä-pystyvyys" ja itsesäätely heikompaa niillä oppilailla, joilla oppimisvaikeuksia- vähäiset onnistumisen kokemukset eivät ruoki itsesäätelyn kehittymistä!
*Nimenomaan onnistumiskokemukset parantavat itsesäätelyn taitoja, mutta vertaiskokemuksilla on todettu olevan jopa päinvastainen vaikutus: " En mä pärjää noitten hyvien joukossa"
Miten sitten näitä taitoja voidaan tukea ja parantaa? Mitä asiota on otettava huomioon?
* Taustatekijät kuten perhehistoria, oppilaan käyttäytyminen, osaaminen, kasvattajan toiminta, tilannetekijät ja palautteen laatu ovat huomionarvoisia tekijöitä kehittmisen suunnittelussa, ja tähän voidaan yksilöidä oppitunnin/tilanteen optimaalinen ajankäyttö:
*tavoite ja ohjeistus selkeäksi
*tilanteen ennakointi, johdonmukaisuus
*johdonmukainen ja oikeudenmukainen palaute
*opittavan asian selkeä struktuuri
*vielä kerran: Muista palaute!
Luottamus on tärkeä asia sillä: "Emme tiedä mitä oppilas ajattelee ja ymmärtää ellei hän sitä meille ääneen kerro"
Paananen puhui myös "CICO"sta eli check-in-check-out -mallista jota käytetty monen sosiaalisesti hankalan ja oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan ohjaamisessa.
Tätä on hyvällä menestyksellä kokeiltu useammassa koulussa, ja eräänä ongelmana on ollut opettajien sitouttaminen mallin käyttöön.
Myös nk liikennevalot on jo vuosien ajan todettu toimivaksi - usein nämä vanhemmat hyvät systeemit tuppaa unohtumaan kun uusia sovelluksia tulee markkinoille!
Sovitut yhteiset pelisäännöt on parhaita asioita kouluissa sillä:
"kaikki kasvattaa"
Tämän kokonaisvaltaisen tieto/taitopaketin jälkeen oli vuorossa toinen, yhtä vaikuttava esitys, nyt Tanja Äärelän (Lapin YO) toimesta koskien syrjäytymistä ehkäisevien oppimisympäristöjen ulottuvuuksia"
Heitän tähän vain muutamia haaviini tarttuneita ajatuksia aiheesta - Äärelällä valtava kokemus mm vankilanuorten taustoja tutkinneena ja haastatelleena sekä kokemusta myös sairaalakouluista. Hänen ääneenlukemansa kirjoitukset rikollisten koulumuistoista olivat surullista kuunneltavaa!
Ja on muistettava, ettei OPPIMISYMPÄRISTÖ todellakaan ole vain pelkkä luokkatila, vaan siihen liittyy TURVALLISUUS-SOSIAALINEN JA PSYKOLOGINEN ympäristö- PEDAGOOGISET ULOTTUVUUDET- FYYSINEN ULOTTUVUUS eikä siinä pelkkiä välineiden määrää!
-Kyse on pikemminkin oppilaan KOHTAAMISEN laadusta!
On hyvä muistaa että eri ihmisillä on eri näkemys koulunkäynnistä : Oppilas itse, huoltajat, opettajat, rehtori, opo, kuraattori....
*Yksinkertainen asia, kuten istumapaikkojen valinta/arvonta voi joko edistää tai estää oppimista.
* Sovittu käytäntö "häirikölle" joutua open eteen tai ryhmätyössä open pariksi, toimii.
tärkeä asia oppilaiden kanssa:
"MYÖNTEINEN ASENNOITUMINEN EI VIE SEN ENEMPÄÄ AIKAA KUN KIELTEINEN" Vaikutukset vaan ovat niin erilaiset...
huom myös: Sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy ei vaikuta oppivelvollisuuden suorittamiseen, vaan ulottuvuudet ovat paljon pidemmällä!
*Yksikin turvallinen aikuissuhde voi ehkäistä syrjäytymisen* Vaikka sosiaalinen asema sinänsä on tutkitusti periytyvää, on lohdullista todeta että: "hyväosaisuus periytyy huono-osaisuutta vahvemmin"
*Vain turvalliselle aikuiselle kerrotaan omista kipuiluista ja näytetään ne huonot puolet*
*PERUSTAIDOT puuttuvat useimmilta syrjäytymisvaarassa olevalta opiskelijalta!
*Muista: DIAGNOOSI jostain ei kerro oppilaan kyvystä käydä koulua!
*Jos NAUTIT työstäsi, se haijastuu myös opiskelijoihin! * Lapset toimivat oikein JOS OSAAVAT*
*Tasa-arvo ei ole sitä, että tarjotaan samaa kohtelua kaikille, vaan jokaiselle jotain. On siis kyseessä ERILAISEN KOHTELUN TASA-ARVO!*
"Jokaisen itseensä uskovan ihmisen takana on aikuinen, joka häneen ensin uskoi"
Esimerkin voima ja VÄLITTÄMINEN saavat ihmeitä aikaan! Open on hyvä olla valmiiksi luokassa ottamassa oppilaat vastaan - jokaisen jopa erikseen- kun tunti alkaa.
"Hällä-väliä"-asenteella tehdään paljon pahaa ja se on myös varoitusmerkki!
Tämän jälkeen olikin helpottavaa siirtyä koira-opasteiseen opiskeluun Sanni Laitilan johdolla, jolla aiheesta hyviä kokemuksia koko Ähtärin kunnan alueelta.
Omat kokemukseni ovat aivan muutamien viikkojen takaa ja liittyivät käytännön syistä koiran tuomiseen koululle, mutta oli suorastaan ilo todeta miten hyvin "Fasu" otettiin vastaan niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden parissa! Perustaitokyselyä olikin helppo suorittaa rapsutusten välissä...
Sannin vasta kolmivuotias kääpiövillakoira "Huugo" ei päässyt itse mukaan esittäytymään, mutta omistajansa kertoi pääkohtia koira-avusteisesta oppimisesta ja itselleni avautui se hyöty, mitä suunnitellut tunnit saavat aikaiseksi- ei se koira siellä pelkästään tunnelmanluojana ole!
Kun lähdetään "koirapedagogiikkaa" kehittämään, on tärkeätä saada yhteistyö niin rehtorin kun terveydenhoitohenkilökunnan kanssa toimivaksi jo etukäteen.
*Työrauha usein paranee huomattavasti - maininta siitä, miten koiran ihmistä herkemmät korvat eivät kestä melua on usein riittävä. * Toiminnallinen tekeminen ja eri aineisiin integrointi pitää suunnitella etukäteen*hieno esimerkki tytöstä, joka mutismin takia ei ollut lainkaan lukenut ääneen, mutta jonka koira sai lukemaan! * koiralle 1-2 kertaa viikossa on usein jo tarpeeksi väsyttävä * "Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry" järjestää kursseja käsittäen neljä lähiviikonloppua, kustannukset siinä 1600€._*Kennelliitolta voi myös tiedustella lukukoirakoulutusta.
https://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat
Sannilla oli mukanaan paljon materiaalia, jota voi hyödyntää koiran kanssa työskennellessä- itse en heti tajunnut pöydällä olleiden koiravalokuvien tarkoitusta ennenkuin alettiin puhumaan tunteista - siinähän ne näkyivät; hämmästys, surullisuus, iloisuus, vihaisuus, pelokkuus... kaikki! Itselleni vertaus Aku Ankan "tunnenaamajulisteeseen" oli osuva!
 |
| oma "koulukoirani" poseeraa OMNIAn digitutoreiden kanssa kirjastossa helmikuussa |
Päivän viimeisenä työpajana kuuntelin Tiina Vitkaa aiheesta "yhteistyössä ratkaisuihin" jossa hän pohti laaja-alaisen erityisopen työtä ja miten työsarka muuttunut viime vuosina, etenkin verrattuna vielä 90-luvulla vallinneeseen "klinikkaopetukseen" jonne oppilas tuli ryppyinen lappu kädessä jossa kehotettiin "opettelemaan asiat sivuilta 77-82". Elalta vaaditaan vahvoja pedagogisia taitoja, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, vahvat oppimis- ja opetusmenetelmätaidot ja vieläpä kokonaisnäkemys oppilaista ja koko koulun tilanteesta. huh. Enpä ole tullut ajatelleeksi.
Tänä päivänä työskentely tapahtuu pienryhmien lisäksi samanaikaisopettajuutta hyväksi käyttäen, resurssiopen nimissä, tiimiopen merkeissä ja aineenopettajien konsultaatiotilanteissa. Viime mainittu vaatii hyvän verkostoitumisen ja yhteistyön muiden opettajien kanssa, ja kysyessäni onko vaikeaa saada esim aineenopettajat kuuntelemaan, oli vastaus että vaihtelee, mutta kun saa rehtorin puolelleen muutkin tulevat. Lähtötilanteessa pitää muistaa, että vaikka puhutaan "ongelmaratkaisutaidoista" voi olla parempi asennoitua ajattelemaan ratkaisukeskeisyyttä!
Kaiken palautteen ptää olla rakentavaa ja positiivista mutta silti rehellistä - opiskelijat kyllä huomaavat turhanpäiväiset kehut!
Kokkolalaiset olivat mukavasti saaneet sponsoreita tapahtumalleen kaupunkia myöten, joten marssimme illalla vielä Roosin taloon coctail-tilaisuuteen jossa kuulimme myös musiikkiesityksen ja pääsimme tutustumaan kaupungin taidekokoelmiin.
 |
Roosin talossa HAMK:n Päivi Pynnönen ja OMNIAsta työkaveri Elise Nyyssönen -hankkeissa mukana! |
 |
| Roosin talossa |
Illallinen tuli sitten nautittua paikallisessa mexikolaisessa, ja ohjelma huipentui hotellimme karaokebaarissa joka oli varattu klo 21-22 välisen ajan vain meille erkoille! Ylitin itseni ja kuulijat laulamalla kahdesti - näin erikoisessa porukassa uskalsin vaikka ääneni on lähinnä variksen rääkynää muistuttavaa. Mutta upeita esityksiä kuultiin myös,ja esitykset jatkuivat sunnuntaiaamuna ala-astelaisten laulukuorolla heti puolikyymmeneltä ennen OPH:n Pirjo Koivulan esitystä koskien muutoksia liittyen mm uuteen opetussuunnitelmaan ja erityisiin opetusjärjestelyihin.
Seminaari loppui tähän - vähän olisimme kaivanneet "lisää täytettä" hieman tyhjään sunnuntaihin, etenkin kun suuri osa meistä vielä jäi kuluttamaan aikaansa kaupungille ennen (Etelän-) junan lähtöä vasta klo 14 pintaan. Jos kattaus ja tarjoilu oli ollut upeaa lauantaina, jäi sunnuntai vähän tyhjäksi. Joten pitkän kiitoksen jälkeen hieman kritiikkiäkin, vaikka kaiken kaikkiaan opintopäivät olivat onnistuneet ja antoivat taas lisää pontta työskentelyyn ! Itse huomasin enemmän ja enemmän kaipaavani oppilaita, joten ensi syksylle onkin sitten normi opettajantyö etsinnässä- niin mielenkiintoista kun hanketyö onkin!
https://blogs.sis.uta.fi/taikoja/sample-page/
Näin Minna Canthin kunniaksi laitan tähän kuvan vapaista naisista rannalla Elin Danielsoon -Gambogin
maalauksesta.
Alempana muutamia näkyjä Kokkolan vanhasta kaupungista "Neristan" eli "alakaupunki jossa kävelimme sunnuntaina junaa odotellessa.
Eräs ihana kahvilakin löytyi, mutta nimen olen jo unohtanut - Elise saa sen lisätä!
 |
| Magnus Enckell maalannut - naisiakin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti