Tosca ja mamma , varmaan ekat kisat joskus 1991. |
Kasvatustyölle kiitosta kun GRIXIE palkittiin VALIO-maininnalla jälkeläistensä perusteella- aivan ihana tunnustus yli kolmekymmentävuotiselle kasvatustyölle! Kun eka oma kasvatti TOSCA (1987-2008) vielä palkittiin postuumisti A-arvokirjaimella voin tyytyväisenä todeta että jotain on oikeinkin osattu tehdä hevoskasvatuksen saralla!
Mitä tästä opin??
"Lopussa kiitos seisoo-" sittenkin! Nyt ei varsoja enää ole luvassa, 21-vuotiaan tamman elimistöä on rumaa enää lähteä rasittamaan 9;n varsomisen jälkeen- nauttikoot elämästään ja opettakoot ratsastajilleen vielä paljon asioita niin kauan kun kunto pelittää- olen sillä itsekin viikottain ratsastanut ja ihme miten kaikki se kuuliaisuus ja herkkyys on säilynyt mikä on ollut sen parhaita puolia jo nuorena!
Nyt jo 2-vuotiaaksi kääntynyt ori GAWAIN irvistää tässä uudelle projektilleni- kyseessä on KIMPPAVARSA!Grixie seurailee tilannetta! |
-Kuvassa Noora Forsten, Heidi& Stella Hagelstam toimivat tilaisuuden vetäjinä. Meitä kasvattajia pyydettiin esittäytymään ja sitten san oli vapaa ja ihmiset kiersivät ja vaihtelivat kuulumisia. Uusinta uutta oli se, että myös friisiläisiä on ryhdytty Suomessa kasvattamaan. Kouluttajat kuulema tulevat Hollannista, mikä useita meistä hieman hymyilytti. Näyttävä ja luonteeltaankin kiva rotu - mahtuuhan niitäkin tänne.
Yhteystietoja vaihdettiin, ja esittipä joku tarpeellisen ajatuksen siitäkin, että saataisiin verkosto niistä henkilöistä/kasvattajista joilla tarjota kasvupuitteet 1-3 vuotiaille nuorille - yksin kasvavat varsat eivät ole mikään hyvä asia, ja on myös kustannuskysymys pitää karsinapaikkaa varattuna "tekemättömälle" hevoselle! Ulkonaliikkumiseen varsa/nuori tarvitsee myös paljon enemmän tilaa mitä nuo tasaiset hiekka-nykytarhat 10 x 10m tarjoavat!
Sitten opettajuuteen ja erityiseen sellaiseen- uusi opinahjo helmikuun lopulta kesäkuulle sijaitsee Espoon Leppävaarassa; Vermon lähellä. Omnia on espoolaisten (mukana myös Kirkkonummen toimipiste) ammattikoulutusyhtymä, ja vieläpä iso sellainen. Ensivaikutelma erittäin positiivinen, myös erkkaopetus organisoitu ja oppilaat huomioidaan yksilöllisesti. Minulle uusi asia, tosin jo kurssikaverini HAMK:n esittelemänä, on JOTS-mallinen opetus jossa kaikki oppilaat työskenetelevät henk.koht OPS;n mukaan omassa tahdissa; joustavan mallin mukaan (siitä nimi) Tähän ollaan varmaan enemmän tai vähemmän siirtymässä, mikä voi olla osalle oppilaista hyvä, osalle huonompi ratkaisu. Minä opettajana jään kyllä kaipaamaan niitä "luentoja" ja opettajajohtoista tunnin vetämistä- nyt opettaminen on lähinnä luokassa kiertämistä ja niiden oppilaiden avittamista joilla oli synytynyt jokin solmukohta. Mutta etenkin ne oppilaat, joilla jo on valmiudet itsenäiseen työskentelyyn, voivat tällä tavoin edistyä nopeammin. Myös urheilu-uraa tekevät oppilaat (niitäkin on muutama ihan huipputasoinen!) pääsevät etenemään oman aikataulun mukaisesti kun muun joustamisen lisäksi joustetaan aikatauluissa päivittäin. Ihan mielenkiintoista! Tässä tuli taas mieleen se tanskalainen systeemi (kirjattu blogiin17.7.2016) missä tuntien alussa aina oli lyhyt opettajan alustus/päivän teema ennenkuin oppilaat jakaantuivat omiin ryhmiin / omia tehtäviä tekemään. Mahdollisuuksia ja tapoja on monia - nyt on taas digiloikkaa kovasti vastustettu facebookissakin näkyneissä kirjoituksissa - taidan linkittää- mutta onhan se näin, että työkalu on hyvä niin kauan kun siitä ei tehdä itseisarvoa!
http://www.ksml.fi/kotimaa/Lukiolainen-Koulujen-digiloikka-saanut-absurdeja-piirteit%C3%A4/941315?pwbi=2cab8a08f6227a2d021f25541562428e
Sitten MOTORIIKKAAN - lisää oppimimispisteita kerätty Niilo Mäki- instituutin motorisia kehitysongelmia käsittäneestä kurssista, jonka toinen osa oli torstaina Helsingissä. Oma palautettu työ kommentoitiin- siinä olin paneutunut ratsastuksessa liittyviin motorisiin ongelmiin, ja vaikka suurin osa kurssilaisista tuli ala-asteilta, oli kokonaisanti ihan opettavaista - saimme lopuksi ideoita omaan työhön ja ratkoimme tehtäviä pareittain sekä vaihdoimme mielipiteitä. harmittaa kun kaikki asiat eivät tahdo päässä pysyä- niin paljon ideoita tulee! LEIKKI kunniaan ja ULKONAOLO myös- ihan näitä vanhoja, hyväksi todettuja keinoja voi käyttää tänäpäivänäkin! Tunsin kerrankin tehneeni jotain oikein kun "raahaan" näitä laspenlapsia koiran seurana pitkin metsiä ja peltoja - ainakin kehittyy liikuntakyky ja tottakai- luonto on mielenterveydellekin paras lääke, oli ikä mikä tahansa! -Olen muuten salaa naureskellut näille "kaupunkilaisille" koirankusettajille kun heitä ei juuri metsissä eikä peltoteillä näy - alan pikkuhiljaa tajuamaan etteivät kaikki ihmiset edes taida omistaa KUMISAAPPAITA, ja jos omistavatkin, eivät laita sellaisia epämuodikkuuksia jalkaansa! Ja näillä keleillä kun aurinko päivällä lumesta sulattelee lätäköitä - ne kumisaappaat ovat tarpeen! No, kukin taplaa tyylillään, mutta minä ainakin mieluummin paskatan koirani mettässä tai ojanpientareella kun tassuttelen asfaltoidulla jalkakäytävällä muovinen (!) kakkapussi toisessa kädessä ja koirannaru toisessa....
-Kuvassa pojanpojat kiipeämässä puunrunkojen yli/ali - tosi "vaarallista" touhua nykyajattelun mukaan. Mutta miten ne taidot kehittyvät ellei harjoittelemalla? Toki saimme hyviä ja hauskojakin ohjeita erilaisiin motoriikkaa kehittäviin leikkeihin ja peleihin; laitan vielä muutamia kuvia.
Sitten odottaa minua se "kakkakävely" koiran kanssa - tänään jos pysyisimme melkein tiellä niin voisi jo harkita lenkkareita jalkaan- kesä tulee!!!
Ja jatkan kirjoittamista vielä illalla- pitäähän tuosta uudesta poliittisesta aluevaltauksestakin jotain kertoa kun tämän blogiosoitteenkin olen jakanut!
Kurssin vetäjät esittelevät "tunnistelutehtävää" |
Meikäläinen tunnisti silmät kiinni hyvinkin "PEZ"-karkkiannostelijan. Tietty ikäryhmä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti