Helmikuu hiipui jo- nyt uteliaasti kohti uusia haasteita!

   
Vuosituhannen omituisin talvi lähestyy loppuaan- yöpakkaset enää
estävät lumen sulamasta kokonaan- ehtisikö tässä vielä hiihtämäänkin?? Olen muutaman kilometrin pyrkinyt vuosittain hiihtämään, lähinnä peltoja pitkin. Ei mäkiä minulle, kiitos!
Laskiainenkin meni, ja tuli pulkkailtua pojanpoikien  kanssa- ei
tainnut olla ihan se just oikea päivä, mutta läheiseltä hiekkakuopalta löytyi mitä mainioin mäki jota itsekin kokeilin ! Ja ihan persmäkeä laskettiin kun oli sopivasti rinne jäätynyt.
-Alkuvuosi on ollut melko hiljainen, sillä koulutöitä vain satunnaisesti tuurausten muodossa mikä on ollut todella turhauttavaa- sen olen ainakin itsestäni oppinut että mieluummin pieni stressikin ja paljon tekemistä ja töitä kun tuollainen rauhallinen hiljaiselo! En näköjään osaa nauttia tekemättömyydestä lainkaan! On sitten tullut juostua sinne sun tänne ja touhuttua sitä sun tätä, mutta maaliskuulta elämä tulee taas säännöllisemmäksi ja työmatka taittuu Espoosen. Uusina haasteina myös matematiikan ja kemian opettaminen - mutta eihän oppi ojaan kaada- itsellekin tekee tietojen kertaus hyvää! Ihan uteliaana ja innokkaana uusista asioista tutustun ammattioppilaitos Omnian toimintaan ja viikon perusteella tuntuu ihan mukavalta vaikka pari ekaa päivää tunsin kyllä olevani aika "ulalla". Ihan hyvä muistutus siitä, miltä oppilaista mahtaakaan tuntua heidän alottaessa uutta koulua!!!

-Kuvia laitan pulkkamäestä ja Suomen luonnosta - tässä ensin vasemmalla minun "metsäkaverit" Fasu & Grixie. Maastoratsastus on todella vähentynyt ratsastuskou-
luissa, osittain hyvien teiden/polkujen puutteesta ja osittain ihmisten haluttomuudesta (=arkuudesta) johtuen. Moni ratsastaja sanoo haluavansa "rahoille vastiketta" opetuksen ja hikoilun muodossa; nautinnosta ei  niin tietoakaan! Tässä olisi mielestäni myös otettava hevosystävällinen näkökulma: Kyllä se ainainen maneesinnurkkien luuhaaminen ratsastuskouluissa on hevosille melko tylsistyttävää, ja kun harvoin maastoon päästään, mennään sitten sitäkin rajummin ja ratsastajia putoilee... Kierre on valmis- ei voida mennä maastoon kun hevoset villiintyvät. Ja kun eivät pääse maastoon, viliintyvät taatusti enemmän ...No juu, olen omillani maastoillut jo kunnonkohottamisen kannalta aina, tehden töitäkin koska eteenpäinpyrkimys siellä on taattu. Kerran tuli Laura-tammalla otettua hieman piaffinkin alkeita kun jäimme metsätiellä kahden hirven piirittämäksi...
Niin lasten kun eläintenkin kanssa pitää oppia jaella myös leikkimielellä!

VALO on ihmeellinen asia- sitä piristyy vallan ihmeesti kun aurinkoa aina välillä näkyy niin paljon aikaisemmin ja niin paljon pidempään! Tänään aurinkoisen kelin vallitessa ei ollut temppu eikä mikään vielä päivän koulutuomaroinnin jälkeen uida porskutella kilometri Hyvinkään hallissa ja sitten takaisin Mäntsälässä käyttää koira hevosen kanssa liki neljän kilometrin metsälenkillä! Ihana kevät on tulossa joten nauttikaamme!
Kevät tuo vielä tullessaan uusia hassujakin projekteja, joten touhua riittää. -Muutamia mielenkiintoisia artikkeleita ruotsalaislehdissä odottaa käännöstä, ja ensi viikolla on motorisen kehityksen kurssin toinen osa, joten varmaan palaan astialle ensi viikonloppuna taas!