Uteliaisuuteen, oppimiseen ja jopa elämänhallintaan liittyvä, usein myös hevosasioissa kantaaottava blogi, missä reflektoin arjessa elettyä elämää niin töissä kuin opinnoissakin ja mahdollisia "ahaa"-elämyksiä ja edistymistä. Omassa taustassa ratsastuskoulu ja -opetus yritystoimintaa 30 vuoden ajalta, josta hyvä peili elinikäiseen oppimiseen! Huumorinkukka kukkii talvellakin, joten sitä yritän parhaani mukaan myös viljellä - niin opinnoissa, töissä kuin yksityiselämässäkin että jaksaa!!
tiistai 4. lokakuuta 2016
Tuttu patsas Helsingissä? Sipoon heppanäyttelyn kautta Campus-seminaariin - tää oli kyllä sitä stressiä!
Tutun näköinen pari - eikö olekin??
Koskaan heitä aiemmin kuvannut, mutta nyt oli jalankulkijalle valot sopivasti punaisella osuesssani kohdalle- ja avot - siinä hyö ovatten- kaikkien kansalaisten tuntema marsalkka hevosineen entien postitalon ja nykyään myös Kiasman edessä.
Minä tulossa-menossa-hosumassa- ja stressaamassa mutta valmista tuli:
hevosnäyttelyssä esitetty varsa sai hyvän II-palkinnon ja maanmainiosta opettajille tarkoitetusta Campus-seminaarista pääsin seuraamaan tauon jälkeisen osan!
Ensin vasrsanäyttelyyn - voi ihanuus sentään! Piti kaveri eilen jo pestä ja tänään aamulla letittää näyttelykuntoon - enhän edes letityskuminauhoja enää löytänyt- itselleni etsin kuumeisesti aamulla niitä ainoita valkoisia suoria housuja joita näyttelyssä käytän, tarkistin että valkoisessa kravatissa on solmu tallella ja ilokseni löysin kisatakin taskusta päähäni hiusverkon - joskus siis meikäläinenkin siistinä!
Tuosta tuli mieleen - ok, olen aika vanhanaikainen kun vielä käytän niitä valkoisia suoria housuja juostessani näyttelyssä, mutta monessa asiassa on pelkästään kohteliasta niin kisojen järjestäjää kuin yleisöäkin kohtaan pukeutua asiallisesti! Nyt tuomaroidessani tänä vuonna paljon pikkukisojakin olen pannut merkille sen seikan etteivät kaikki ratsastajat suinkaan vaivaudu kunnolla pukeutumaan tai edes letittämään hevostaan mikä on mielestäni sangen epäkohteliasta! En tarkoita että pitäisi täyttä kisapukeutumista pikkumittelöissä harrastaa- eihän kaikilla nuorilla edes ole hankittuna kallista takkia- mutta esim vaaleat housut ja musta/tumma college tai villapaita ja samanvärinen kypärä näyttää paljon siistimmältä kuin jotain mitä nyt kaapista on sattunut löytymään... Ja letitys- haloo, ellei sitä seuratasolla jo harjoittele, miten sen sitten yhtäkkiä osaa aluetasolla tai kansallisissa kisoissa? ??
Yläkuvassa vuotias kimppavarsamme "Gawain" jota nyt tuloksekkaasti olin parisen viikkoa treenannut näyttelyä varten juoksemalla- ravista tuli peräti kahdeksikko (8) vaikka on täysin estesukuinen! Hyvä me- työ kantoi hedelmää. Käynnissä jännitti ja rikkoi tahdin pari kertaa joten numeroksi seiska (7) kun taas tyyppinä (eli näyttääkö ratsulta, työhvoselta vai ponilta...) taas kahdeksan samaten suorista hyväasentoisista jaloistaan, mutta pää/kaula/runko putosi seiskaan(7) minkä ymmärää tässä kehitysvaiheessa- kasvanut koko kesän ja takakorkea, kaulasta puuttuu kaikenlainen orimainen kaari ja päätä ei vaan voi kauniiksi sanoa vaikka ilme on hyvä. 38pistettä oikeuttaa siis hyvään II-palkintoon skaalan kulkiessa maksimissaan 50:een pisteeseen viiden eri kohdan yhteenlasketusta tuloksesta.(40 pistettä oikeuttaa jo ykköspalkintoon - ei niitä kymppejä juuri ole jaossa,,,)
Ruotsissa ovat jo vuosia arvostelleet myös laukkaa, mikä toki varsojen suhteen vaatisi lisäaikaa ja -tiloja koska harvemmin kukaan juoksemalla laukkaa esittää.... Paljon on kritisoitu sitä, että koulusukuiset varsat, joilla jo kuuluukin olla liikettä, saaavat näyttelyssä paljon paremmin niitä pisteitä kuin estesukuiset. No, tämäkin muuttunee vähitellen kun siirrytään siihen systeemiin missä verrataan eri akenteen osia yleiskeskiarvoon samanrotuisilla ja -ikäisillä hevosilla! Ihan mielenkiintoista- tämä systeemi on adaptoitu lehmäpuolelta, joten jotain kehitystä sitäkin kautta!
Juosta sain taas - mutta poika toimi ja kakkospalkinto tuli!
Niin kaihoisaa tavallaan palata näyttelykehään monen vuoden tauon jälkeen, mutta kuinka hauskaa!
Yhteistyössä on voimaa- Kyröille taas suurkiitos kuljetusjärjestelyistä ja taisimme olla toinen toisemme apuna muutenkin!? Tämä on minulle niin uutta pitää hevosia "vieraalla" ja oppia huomioimaan miten "maassa maan tavalla " -eletään mutta, hyvä niin! Upeaa huomata että tässäkin iässä vielä oppii, ja vaikkei nyt niitä "opintoja" virallisesti enää olekaan on jokainen päivä uusi ja kiinnostava!
Sekä ravi- että ratsupuolelta kokemusta omaavana, voin taas kerran todeta kuinka erilaisista maailmoista onkaan kyse- siinä missä ravipuolen tuomarit liikkuvat, keskustelevat ja toimivat hevosen ehdoilla, ollaan ratsupuolella yhä siellä ylhäällä korkella jalustalla arvostelemassa vain ja ainoastaan yhdestä kapeasta näkökulmasta. Nuoret oriit eivät vielä laidunkauden jälkeen ole ehtineet ottaa sata% käytösoppeja vastaan, joten minullekin sanottiin useaan otteeseen että asentoa piti korjata ja hevosta siirtää niin että tuomarit paremmin näkevät sen sivusuunnasta...Ilkeyttäni kysyinkin, eivätkö he lainkaan kykene siirtymän?
En nyt moiti ihmisiä, vaan opetettua systeemiä yleensä; jos tuomariaspirantille kerrotaan, että tässä seisot etkä muuta voi, niin kai hän sitten sen ottaa tosissaan....
-Koiranäyttelyt ovatkin sitten ihan asia erikseen, tuli tässä aasinsiltana ajateltuna, mutta ei nyt niistä Kaikilla meillä ihmisillä on ne omat alueet, joissa haluamme päteä, ja hyvä niin. Se, että jonkin "oman" jutun on löytänyt, on ensimmäinen askel syrjäytymisen ehkäisyyn!
Tämä opettajille tarkoitettu, elinkeinoelämää valoittava vuotuinen seminaari Helsingissä on minulle jo aivan "must" mutta tälle päivälle oli aivan yhteensattumien summa! Aiemmin seminaarin alkamisajankohta on ollut noin kello 16, mutta juuri tänä päivänä kun ravailin varsan kanssa Sipoossa, olisikin pitänyt olla Helsingissä jo klo 12.30! Kaikkien hyvin yhteensopivien kulkuyhteyksien summana olin paikalla kuitenkin klo 14.10, tauon juuri alkaessa joten pääsin sentään kahville :)
Löytäessäni paikan kakkosriviltä, pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan Saska Saarikosken kerrontaa hyvinkin päivänpolttavasta henkilöstä - Donald Trumpista! USA:n vaalit ovat 8.11. ja S:Saarikoski on kahden eletyn jenkkivuoden jälkeen kirjoittanut kirjan ko kandidaatista, ja kun häneltä yhteenvetona kysyttiin, "voiko Trump voittaa vaalit?" oli vastaus seuraavanlainen: Kyllä, jos: 1) Clintonin terveydentila vielä horjuu 2) USA;han tehdään näyttävä terrori-isku 3) Wikileaksi ym tietomurroista julkistetaan demokraattien pimitettyjä sähköviestitietoja . Pelottava.
Koska Saarikoski on aiheeseen hyvin perehtynyt, voin tässä muutamia pointteja siteerata, mm lisattiin kolme syytä Trumpin suosioon:
1) USA:n rakennemuutos sisältäen maahanmuuton, on tarkoittanut tietyille (valkoihoisille) ihmisille asemansa menettämistä josta kumpuaa katkeruutta. Myös elinikäennuste on kääntynyt laskuun niinkin ikävistä syistä kuin alkoholismista ja huumeista tai lääkkeiden väärinkäytöstä johtuen. Kasvava osa väestöstä on hyvin katkeroitunutta.
2) USA:n politiikka ei tätä ongelmaa ole tunnistanut, demokraattien hakeutuessa enemmän vasemmalle ja republikaanien tultua enemmän ja enemmän komprimissittömiksi.
3) Median käytös muuttunut kovin aggressiiviseksi ja propagandamaiseksi.
Seuraavaksi kysytäänkin kumpi kandidaateista on rehellisempi, Trump vai Hilary?
Trump on "reilusti ja aidosti oma itsensä" ja on tänään ja tässä tätä mieltä- mutta saattaa jo seuraavana päivänä pyörtää puheensa. Hilaryllä on melko kuiva ja asiapitoinen linja,mutta faktojentarkastajien mukaan niissä ei mitään "haihatteluja" sitten löydy, mitä taas Trumpin puheissa on peräti 70-80%!
Vielä kysymys siitä, jos Trump voittaisi vaalit, mikälainen presidentti hänestä tulisi?
Saarikosken vastaus oli ettei tiedä ja tuskin tietää Trump itsekään. Pelottavaa.
Saarikosken USA - tilannekatsauksen jälkeen palattiin kotimaahan ja nyhtökauraan sen keksijän, Maija Itkosen kertomana. Ihana julkisuus, ihana vegetaristinen vallankumous ja ennenkaikkea ihana KAURA! Jo vuonna 1979 Ranskassa ollessani ihmettelin heidän pienijyväistä, mustaa kauraansa, ja syitä siihen että ruokinnassa käytettiin niin paljon ohraa. Pohjoismaalainen kaura on maailman parasta, kanadalaisen lisäksi! <3.
Aika erikoista, että se ihmispuolella tajutaan hyödyntää vasta nyt, mutta: parempi myöhään kun ei milloinkaan! Nyhtökauran saatavuus on kuulema ongelmallista vaikka tuotantoa on tehostettu, joten ilmeisen hyvin sitä on myös osattu markkinoida! Minusta ei täysin vegetaristiksi olisi, ja jos kovin antaumuksella ruokailuun ja eläinten kulutukseen suhtautuu, niin kohtahan meillä eläinlajit kuolisivat entisestäänkin sukupuuttoon kun ei lehmiä ja sikoja enää tarvisi ruokkia! Vapauteenko ne laskettaisiin tarkan kaavan mukaan montako eläintä mitäkin lajia sitten "saisi" luvan kuluttaa viheriöitä ihmisen lisäksi?
Tästä on pieni hyppy aiheeseen "eläinrääkkäys" josta mm SEY tällä hetkellä suorittaa kyseenalaista mainontaa, mutta siitä myöhemmin lisää - ehkä jo Global Dressage Forumissa puidaan (koulu-)ratsastuksen yleisökadon syitä ja liian rankkoja valmennusmetodeja....
Vielä muutama nyhtökauran suosioon liittyvä tekijä, eli ne osatekijät joihin kiinnitettiin huomiota tuotekehittelyssä:
*maku
*helppokäyttöisyys ts ruokaohjeet
*ravitsemus
*saavutettavuus ml hinta
Tällä hetkellä kaupat ovat välillä tyhjillään koska kysyntä ylittää tarjonnan! Positiivinen uutinen keskellä talousahdinkoa ja poliittista paskanjauhamista - ihanaa!
Lääketiede kertoi kolmen lyhyen kannanoton turvin tieteellisistä tuloksistaan koskien 3-D tulostettavia täsmälääkkeitä (Niklas Sanders) kantasolututkimuksen kehitystä ( Liisa Kanninen) ja syöpähoidon uusia tuulia ( Vincenzo Cerullo) - mielenkiintoisia aiheita joista varmasti lisätietoa kun käväiset campuken sivustolla www.campusseminar.com
Viimeisenä puhujana oli suursuosioon kirjansa ("Tyttö, olet tähti") perusteella päässyt Jenny Pääskysaari joka on ollut huolissaan kilteistä tytöistä ja heidän hyväksytyksi tulemisen tarpeestaan. Loppukaneettina lause "minä uskon sinuun, minä näen sinut" muistutti minua kovasti vuosia sitten Helsingissä luennoineesta jenkistä Michel Borbasta, jonka sanoma myös liittyi läsnäolemiseen ja toisen huomioimiseen: "I`m here to see you!"
Iloisena yllätyksenä koin muutaman "Hundred" -palkitsemisen - kurssikaverini Tampereelta viime talven kieltenopejen täydennyskoulutuksesta, ElinaLuoma, sai Marita Reinikan lisäksi tunnustusta soveltamistaan "maraton"-harjoituksista omilla ala-asteillaan . Yksinkertaita ja iloista touhua kun mitattua matkaa koulun lähimaastossa aina merkattiin muistioon kun sitä oli juostu - oppilaille oli tullut kova kilpailu ja kuntokin parani ilmaiseksi!
persoonallinen ja kuvin esitystään syöpätutkimuksesta hyvin selventänyt italialainen Vicenzo Cerullo sai aikaiseksi runsaat aplodit vain kymmenen minuutin esityksellään!
Alkupuolella oli puhuttu syrjäytymisestä - aihe, joka oli TV1 ajankohtaisohjelmassa pari päivää sitten,ja aihe joka minua paljon kiinnostaa ja jota Tanskanmatkallani pääsin tutkimaan. Harmi että tuo osa jäi mitseltäni kuulematta, mutta kaikkea ei vaan ehdi!
Lauantaina pitäisi ehtiä lentokoneeseen ja Saksassa Osnabrukissa odottaa sitten kahden päivän Global dressage Forum, joten juttua pukkaa....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti