JEEE- taas tuli opittua jotain. Ruohonleikkuu kun ei oikein ole minun alaani- lapsityövoimaa on aina tullut käytettyä- ja täällä "kaupungissakin" naapurin kiltti eläkeläissetä enimmäkseen hoitaa nuo hommat koko talon puolesta en ole kuin pari kertaa tänä kesänä tuota leikkuria kuljettanut.
Mutta satuin kuulemaan radiosta jokin aika sitten jonkin puutarhaohjelman missä joku asiantuntija vallan kehotti vetämään ruohonleikkurilla viimeisten nurmikonrippeiden mukana ne syksyn putoilleet lehdet . Tuumasta toimeen, ja vautsi, kaksi asiaa tuli hoidettua yhdellä kertaa ja tulos ihan kohtuullinen kuten näkyy!Aina oppii uutta kun uskaltaa toimia!
Miksi nyt tällaista "diipa-daapaa- kirjoitan, no juu siksipä että minun pitäisi olla pakkaamassa Saksan reissua varten, ja vieläpä harkitusti koska emme ottaneet matkalaukkuja lippuihin eli käsimatkatavaralla lennetään viideksi päiväksi Osnabruckkiin lauantaiaamuna. Ja pakkaaminen EI kuulu lempipuuhiini, en vain ymmärrä miksi se on niin vaikeata. Hammasharja ja passi. Ja uikkarit, Ja sitten siellä on juhlaillallinen - hamekin? Ja kengät. Ja mitkä housut? Mitä voi laittaa meikkipussiin että jää alle sen litran ja tuubeihin/purnukoihin max 1dl ? Entä jos on kylmä? Tai sataa? Tai joutuu raahaamaan kilometrikaupalla painavaa kassia? Lenkkaritkin olisi kivat ja verkkahousut...Ja lento- ja junamatkalle lukemista... - Tällä kertaa olen levittänyt sopivaksi (?) katsomani määrän tavaraa sängylle- katsotaan sitten mitä putkilaukkuun mahtuu. Yleensä aina kaikkea "väärää" ja epäkäytännöllistä - onkohan kenelläkään muulla koskaan näitä pakkaamisongelmia? Kun se ei ole siitäkään kiinni etten olisi matkustanut vaan taidon puutteesta- en vaan osaa. Silloin kun vielä aktiivisesti kisasin, minulla onneksi oli kiireisimpinä vuosina Outi tai joku muu joka pakkasi kaiken hevoselle kuuluvan matkaan ja vielä tenttasi olinko itse muistanut kypärän, hanskat, solmion, paidan...
Ai niin, kaiken muun hassun lisäksi olen onnistunut putoamaan hevosen selästä tänään! Oppilaan hevonen veti ratsastajlleen liinat kiinni kolme kertaa ennen hieman erikoisempaa estettä, niin minunhan piti opettajana sitten kiivetä selkään ja "näyttää" . Juu, tyylikkään putoamisen näytin kyllä, ennenkuin pääsimme pollen kanssa yhteisymmärrykseen esteestä. Hyvä palata välillä lajissa aivan ruohonjuuritasolle! Enpä ole tainnut sen jälkeen pudota kun Laaksolla kolme vuotta sitten tulin kohtalokkain seurauksin esteellä alas Dimmyn venyessä hieman isompaan hyppyyn hakien vasemmalle. Itse jatkoin suoraan - tilanne on kyllä ikuistettuna youtubessakin...Kaksi aivoverenvuotoa, puoli tuntia tajuttomana ja tasapaino-ongelmia sekä muistin pätkimistä vielä vuoden kuluttua ennenkuin sain terveen paperit!
Elämä on aika vaarallista välillä. Ja , Juicen sanoin , "ei elämästä selviä hengissä".
Tällä viikolla siirtyi tuonpuoliseen syöpäsairauden murtamana eräs kilparadoilta tuttu ja erittäin mukava ratsastaja.
Anteeksi, tarkoitus ei ollut kenenkään tekstiäni lukevan tunnelmaa latistaa, mutta tätä tämä elämä on - ylös ja alas. Syksy usein muutenkin hieman harmaa ja haikea, vaikka melko ihanan aurinkoinen tänä vuonna on ollutkin!
Joten aurinkoiset päivät jatkukoon vielä pitkään!
Ja tämä lehtien hävittäminen ruohoa leikkaamalla oli aivan upea juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti