Kiinnipitoaika ja ensimmäinen juoksu yhteen soppii...

 Murrosikäisten vaivat- ensimmäinen juoksuaika.

samalla alkaa maaliskuussa koirien kiinnipitoaika- en osaa sanoa minkäikäiseksi koira lasketaan pennuksi, mutta naru löysällä on tänäkin aamuna metsässä kuljettu, ainakin poikakoiria vältellen. No, klo 07.10 sunnuntaiaamuna saimme olla melko yksin tuossa kartanonmetsässä...

Lunta tullut ja mennyt, hiihtää on kokeiltu myös koiran kanssa pari kertaa- ja nurin olen mennyt kun oma tasapaino ei kestä niitä äkkinäisiä nykäisyjä mihinkään suuntaan,. Pyöräilemään en taida edes yrittää opettaa...

Koirapuistossakin on tullut käytyä ja sieltä löytyy jo muutama tuttukin lisää, ja naapurin pikkuisen Ninnin kanssa on muutamat kerrat pihalla telmitty.Viimeksi joudun laittamaan leikin seis kun Susu keski vallan retuuttaa Ninniä niskakarvoista/kaulapannasta eikä toinen älynyt pistää hanttiin. Uusi piirre muuten niin kiltissä koirassa?!

Ihmettelin jo vajaa viikko sitten jatkuvaa haistelua ja tiheää pissaamista, mutta vasta torstaina oli yön aikana eteisen lattialle ilmestynyt epämääräisiä pieniä veriläiskiä. No, testasin seuraavaksi yöski kaapin kätköistä löytynyttä housuvaippaa (Eemun peruja?) ja varalta kiinnitin vielä sen selän yli "jeesusteipillä" . No, se teippi olikin ainoa mitä vaipoista jaloissa jäljellä enää aamulla - siististi oli riisuttu koiranpedin viereen lattialle. 

Perjantai-iltana itse ollessani Lahdessa konsertissa, olivat naapuritkin ulkoiluttaessaan huomanneet veriset pissat ja todettiin että siinä se murrosikäinen nyt on juoksussa. Käynti Mustissa&Mirrissä auttoi, ja yllättävää kyllä, koirille tarkoitettu "juoksuhousut" pysyvät jalassa. Vuoto sen verran vähäistä että testasin naisten pikkuhousunsuojaa vaipaksi, ja on ihan riittävä. Sekä huomattavasti edullisempi kun ne varta vasten koirille suunnitellut....

Pitihän sieltä kaupasta ydinluukin tuoda lohduksi kun ei pääse koirapuistoonkaan ja ulkona kuitenkin on miellyttävä keli ja lumihangessa näköjään mukava maata. 

Muistan Fasun juoksujen sattuneen säännöllisesti aina uudenvuoden ja juhannuksen kieppeille- taisin olla Kuubassa sinä vuonna kun exä ja pojat ilmeisesti "unohtivat" juoksuisen nartun pesuhuoneeseen pidemmäksi aikaa koska tullessani reissusta kotiin oli ovi mennyt vaihtoon - läpinakerrettu!

Viimeisiä vuosia Fasun elämässä ei juoksuja sitten ollutkaan kun kohtutulehdus piti leikkaamalla hoitaa- on kuulema melko yleinen pennuttomilla nartuilla ja moni leikkuuttaa kohdun jo aivan varalta ellei aiota pennuttaa.

Minä laskeskelin varovasti, että jos yhtään Susun kohdalla puhtutaan säännöllisistä juoksuista, voisi vuoden kuluttua harkita  astuttamista. Edellyttäen että lonkka- kyynärkuvat ja silmät ovat ok, ja toki passaa toivoa että näyttelystäkin tulisi vähän kolmosta korkeampi arvio...

-Pari kertaa koirapuistossa tavattu "Kaapo" nähtiin kerran metsälenkilläkin ja menoa riitti!

-Pikkuinen Ninni on sisukas, mutta täytyy olla tarkkana ettei leikit Susun puolelta mene liian rajuiksi!

Kohta alkaa olla vuosi täynnä koiran elämää, ja silloin lie aika laittaa piste näihihin teksteihin- lukijamäärä vaihtelee 20-40 välillä, ja paljon olen itseänikin kirjoittaessa ajatellut- kiva lukea jälkeenpäin mitä kaikkea pennun kanssa on tullut eteen!

Sekä varoituksen sana että paljon iloa ja onnea- kyllä se "itsensä lenkittäminen" ilman koiraa on aika tylsää ja menee suorittamiseksi- kaksi aina kaunihimpi! 

KYRA still going strong- now and forever!

 KYRA n klinikalle ilmoittautuminen alkoi ja loppui samana joulukuisena päivänä viime vuoden puolella. Sattumoisin olin silloin Richardia kuuntelemassa Ypäjällä ja Anu "juorusi" Kyran tulevasta klinikasta joten osasin olla tarkkana! Minä ja 779 muuta ratsastusintoilijaa istuimme sunnuntaina tikkana katsomossa klo 12-17, ja maanantaina jatkoimme 240;n valmentajan/rats.open voimin klo 8.30-15  Kolmatta päivää en olisi tainnut jaksaa. vaatii keskittymistä, näes!
Ja kannatti- jouduin jopa valmentajapäivän takia pyytämään virkavapaata, mutta hyötyä on niin paljon myös pedagogisessa mielessä, että asioita on nyt pian viikon verran pureskeltu ja mietitty ennenkuin maltoin kirjoittaa! (tekstin lopussa muutama pointti yleisellä tasolla oppimisesta)

Demoratsukoita oli "laidasta laitaan" aina suomenhevosesta (Kärkkäisen Annan Kulta-ahon Kazimir) GP-tason kilparatsuun (Ville Vaurio) ja estejunioreita myöten- Illin sisarukset saivat kunnian edustaa esteratsastajia ja tekivät sen kunnialla! Olin tietty "salaa" toivonut että kasvattini/kimppahevosemme Gawain olisi päässyt parrasvaloihin, mutta sain paikan päällä maanantaina todistaa miten "virittynyt jousi" liikkui maneesin päädyssä kun on oltu vain kotona koko talvi. Lönnholtzin Anjan Celtas Quillan edusti hienosti FWB-estekasvatusta Jonen kanssa!

Kyra oli edellisenä päivänä katsonut läpi demoratsukot ja harjoitukset oli suunniteltu jokaiselle sopiviksi- päällimmäisenä voisi kertoa Annan Kazimirin hätäisestä käynnistä- mikä ei enää maanantain jälkeen ollut hätäistä! Katsotaanpa sitten kisoissa, toivottavasti pääsen tällä kaudella suokkejakin pitkästä aikaa arvostelemaan!

Kyra aloitti täysin maastakäsin ilman ratsastajaa (kuvat ovat väärässä järjestyksessä) ja apuvälineenä joustava remmi kuolaimen läpi, nenän yli ja toisen kuolainrenkaan läpi josta käteen. Ensin paikalla houkutellen, sitten varovasti liikkeelle ja makupaloillakin houkutellen päätä alas-eteen- kiireisyyden alku ja juuri on jännittäminen. 

Vähitellen käynti onnistui ja Anna pääsi selkään jolloin samat asiat toistui- kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä ja AIKAA - kiireestä piti siis päästä eroon eikä lisätä...

-Omalta kohdaltani mietin että useimmin on päinvastainen ongelma- hevonen joka käynnissä lähinnä laahustaa, ja moni ratsastaja hosuessaan niitä pohkeillaan eteen, saa vaan käynnin rikki hevosen siirtyessä hätäisesti raviin. Niitä ongelmia olen paljonkin ratkonut- useimmiten maastossa missä "imu" eteenpäin on luonnostaan aivan toista luokkaa!!

Tässä ongelmassa oli hauskaa katsoa myös sitä tosiasiaa, että myös usein se "lyhyt, riittämätön käynti" johtuukin jännittyneisyydestä jolloin maa ikäänkuin "polttaa" ja askeleeseen ei vaan tule pituutta!

Sunnuntaina oli Kazimir jo harjoitellut etuosan kohottamista kokoamisen seurauksena, ja Annan jalustinhihnat sidottiin satulavyöhön jotta pohje ei lähtisi karkaamaan liian taakse . Pohkeen liikkumavaran vähentyessä, teho lisääntyy ja myös vaikutus etuosaan paranee- ulkopohkeen merkitystä väistöissä tuli korostettua jotta saataisiin ulkolapa pysymään paikoillaan eikä etujalat pakenisi esim väistön suuntaan takaosaa karkuun!

Kazimiri liikkuu  halukkaasti "omassa kuplassaan" mutta Ypäjällä jo nostettiin kokoamisastetta mutta se tehtiin niin "salaa" ettei itään vastustelua tapahtunut. Esim pohkeenväistön ja sulkutaivutuksen vuorottelua, askelpituuden vaihtelua ja paikoin tuki myös sisäohjalle- kaikki asioita, itkä yös säilyttivät keskittymisen tehtäviin.

Takaosakäännöksissä - kaikilla - ajatus siitä, että tosiaan ulkopohje kääntää etuosan sisäohjan johtaessa tuntuma säilyttäen. Jos hevonen "heittäytyy" sivulle, voi tehdä pysähdykdiäkin kesken käännöksen- tämä oli minulle uutta.

"Alas-eteen" on yhä edelleen se osoite, mistä haetaan rentoutta, ja konsepti toimi myös Käynnin suhteen.

- Rentouden etsintä oli myös Lehmuston Lassin hevosella edessään- ihan kaikissa askellajeissa.

Tässäkin ratkaiseen AIKA- hevosta ei ikinä voi pakottaa rennoksi, vaan sitä haetaan- vähän kerrallaan- luottamuksen kautta.

Vähän kerrallaan lähestytään - miel. vasta sulkuväistössä jotta päästään vaikuttamaan kylkiin- pelottavia kohtia kentällä/maneesissa. Pysähtyäkin voi, ja taas houkutellaan päätä alas-eteen ja kaulaa venymään. Ratsastaja on se joka tarjoaa "tukea ja turvaa" joten jos itse jännittää ei tällaista tietenkään voi tehdä!

Maanantaina Lehmusto vaati Carlokselta jo hieman enemmän työntekoa ja mm pysähdyksiä korjattiin myös sivusuunnassa kun usein otti askeleen vas.pohj. vasten tai jäi seisomaan hajareisin.Tässä tilanteessa lähdettiin väistämään sitä pohjetta jota hevonen oli vastustellut ja tehtiin se paikalla kuten käännös etuosan ympäri, mutta tarkoituksena vaikuttaa enemmän etuosaan ja siirtää lapoja- takajalat tulevat ikäänkuin "kaupan päälle".- Etuosakäännös ylipäänsä on turhan parjattu liike, ja se on kuitenkin hyvin pohjeavuille irroittava liike. (Tästä ovat esteratsastajat tietoisia, en enää muista kenen valmennuksessa tehtiin verryttelyssä paljon etuosakäännöksiä pienellä ympyrällä molempiin suuntiin; tätä olen itse käyttänyt vuosikaudet!)

-Kyra käytti melko monelle ratsastajalle remmiä hevosen kaulan ympäri, jonka lenksusta ote jompaankumpaan käteen ohjien kaverina pitämään kättä hiljaa paikallaan ja tukemaan tasaista ohjasotetta; myös Lassilla. Hevosta ajatellen ohjasvaikutus tulee myös remminkin kautta enemmän ylös ja ssadaan etuosaan keveyttä lisää. -Peruutusta tehtiin myös (yleisön pyynnöstä) ja siinä itsestäänselviä asioita korostaen- askel kerrallaan, pidemmät pätkät vasta kun 1-2askelta onnistuu moitteetta. Myös vinoa peruutusta voidaan korjata etuosakäännöksen avulla; minulle uutta ja pitääkin kokeilla!

Kokoamista vastalaukassa tehtiin myös, ja esim 3-kaarisella kiemuralla helppo hetkeksi jäädä myötälaukkaympyrälle jos laatu huononee ja pyöreys katoaa!

Lassin Carlosta pelottaa...

Laukkapiruetin alkeita tehtiin muuten kivalla tavalla aloittaen tavallisesta takaosakäännöksestä, johon sitten liitettiin laukannostoja ja pikkuhiljaa käännöskin jatkui vaikka laukka nousi. Hevoselle hyvin ymmärrettävä tapa aloittaa piruetit. Kyra muuten painotti että "hyvintehdyssä piruetissa on sama kokoamisaste kun piaffissa" -antaa hieman ajattelemisen aihetta sekin!

Antti Lehtelä on ollut Kyralla "kotivalmennuksessa" ja sai kivasti irti oppimestariksi hankitulta hevoseltaan niin sarjavaihtoja kuin piruettejakin. Myös hänen tapauksessa korjattiin piruetteja siirtymälä välillä käyntiin tai pysähtymällä, etenkin jos ehvonen yrittää heittätyä sivulle käännöksessä. 

Miesten ratsastuksessa on usein ongelmana turhan voiman käyttö, jota tässä tapauksessa jo Richardin valmennuksessa on ehditty korjata. Ypäjällä päästiin sitten keskittymään suoristamiseen ja tempovaihteluihin sekä ykkösten valmisteluun. Vastalaukalla uralla aloitettaessa voidaan vähitellen siirtyä useamman vaihdon sarjaan, ja suoruus on helpompi ylläpitää kun aita on hieman tukemassa. Lävistäjällä vaihtoja tehtäessä on osattav keskittyä etupään korjaamiseen mikäli vaihdoista tulee vinoja.

"Vanha sisäpohje käskee vaihtaa ja uusi sisäpohje ottaa käskyn vastaan ja ratsastaa eteen"

Hyvä asia muistaa kaikessa ratsastuksessa on puolierojen hyödyntäminen - jos vaikeammalle puolelle tulle ongelmia, tilanne seis ja palataan helpommalle puolelle jotta päästään hetkeksi taas mukavuusalueelle.

-Omat muistiinpanot ovat se syy miksi alunperin aloitin blogien kirjoittamisen - niin kauan kun vielä muistaa kursseilta jotain on hyvä kirjoittaa ajatukset auki jos/kun vielä saa omista koukeroista selvää. Tosin jotkut asiat ovat niin selkeitä että ei muuta kun "antaa palaa" - kertaus on kuitenkin opintojen äiti!

Junioriesteratsastajille Jone ja Sani Illille oli luvassa tahti ja painoapujen käyttö

Sunnuntaina aloitettiin helpolla harjoituksella painon suhteen- kääntämistä käynnissä pitkin ohjin ja selvitys siitä, miten paino käyttäytyy ratsastajan katseen mukana- tarkennettiin paikon hyöty katsoa ulospäin liikkeensuunnasta jotta sisäistuinluu tosiaan löytäisi syvälle satulaan. Kyra ei mielellään puhu istunta-avuista vaan nimenomaan painosta.

Erilaisia ravikevennyksiä oli myös vuorossa- tämä selvästi helpompaa estenuorille kuin niille kouluratsastajille jotka myös joutuivat kevennyksen vaihtoja harjoittelemaan. Muutamia harjoituksia: Kevyt istunta, josta aina välillä käydään askeleen-kaksi satulassa b) Kaksi askelta irti satulasta, yksi satulassa c) hidas kevennys jolla hidastetaan tahtia d) nopea kevennys jolla nopeutetaan tahtia. Aiemmista klinikoista muistan kevennyksen vaihdon jalalta toiselle ihan muutaman askeleen välein- sillä on rauhoittava vaikutus hosuvaan hevoseen ja tahti löytyy helpommin!

Porukan seuraava juniori ratsasti 183cm korkealla hevosella, joka jo kokonsa takia ei ollut kovin nopea reagoimaan, ja siinä Kyra nimenomaan painotti kuuliaisuutta- ellei hevonen kuuntele pohjetta, on mietittävä toista keinoa käyttää apua- kannus, raippa, terävempi pohje sen sijaan että vain lisäisi puristusta. "Mieluummin nopea kuin raskas pohje"!

Tämä ratsastaja sai ratsastaa raippa käsien välissä vaakatasossa ja hänen ranteen suoruuteen ja kyynärpäähän kiinnitettiin huomiota- oikeat kulmaukset mm ranteissa auttavat ohjasapujen perilleviemistä.

Yksi asia mistä Kyra puhui paljon on sisäohjan käyttö ja myös sisäohjan antama tuki- ymmärsin sen käännöksissä siten, että voidaan käyttää hieman johtavaa sisäohjaa, jolloin sillä myös säilyy tuki kun se kertoo minne ollaan menossa. 

-Vanha "sisäpohkeella ulko-ohjan tuntumalle" on sekin vielä voimissaan, mutta kun portaita edetään, saadaan enemmän nyansseja ratsastukseen!

Janne Bergh oli mukana radalla kun oli pararatsastajan vuoro, luokitus tosin 5 eli vaativimmat radat, mutta koska kyseessä iso, pitkä hevonen harjoiteltiin paljon kokoamista mm siirtymisten avulla. Ulkopohkeen käyttöä painotettiin etenkin vastalaukkaharjoituksissa ja ravissa tehtiin ympyrällä mm vastataivutuksia.

Oikein tehty kokoaminen pidentää ylälinjaa ja lyhentää hevosen alalinjaa, säkä sekä koko etupää nousee, lisäenergia suuntautuu ylös jotta siitä saataisiin voimaa lisäyksissä myös eteen.

Hyvä huomio oli myös että :

"Lähes kaikki mitä harjoituksissa tehdään, valmistelee ratsukkoa seuraavaa tasoa varten"

Alakuvissa Jone ja Celtas Quillan, jotka aloittivat kisakautensa nyt viikkoa myöhemmin- myös Ypäjällä. 

Tämä kahden päivän putki pelkkää oppia ja keskittymistä antoi taas puhtia pitkäksi aikaa- myös muuhun opetukseen, sillä Kyra jos kukaan on äärettömän taitava pedagogi. 

Muutamia poimintoja siitäkin:

-Etukäteen oli kysytty mikä/mitkä ongelmat ovat juuri nyt niitä joihin halutaan pureutua.

--ongelmakeskeisiä ratkaisuja etsien, positiivisella tavalla

-jos jokin keino ei toimi, otetaan työkalupakista toinen. Turha jäädä jauhamaan asioita paikoilleen!

-Jokainen - niin hevonen kun ratsastajakin- ovat yksilöitä

-tunnin tavoite esitetään selkeästi

-improvisaatio sallittu ja joskus pakkokin

-paluu mukavuusalueelle ennenkuin ongelmat kärjistyvät

-Kyra käyttää paljon vertauskuvia opetuksessaan - selkokielistä kaikilla tasoilla

-jos on jokin vaikeus omassa oppimisessa, on hyödynnettävä eri kanavia- työkaluja riittää!

=sama asia voidaan selittää monin eri tavoin

-Anna aikaa. Minne kiire valmiissa maailmassa?

-tilaa kysymyksille, niin alussa kun lopussakin

-Kehuja, mutta aiheesta. Korjattaviin asioihin puututtava välittömästi ja annettava uusi ehdotus ongelman ratkaisemiseksi, positiivisesti!

-Oppiminen on oltava  hauskaa ja täynnä "ahaa"-elämyksiä!

Titti ja Ira keskittyy...

 Uutta naapurisopua- Ninnillä jo tarvittavat rokotteet ja tutustuminen alkoi eilen. Susu on jo toista kuukautta tarkkaan haistellut pihaamme ulos mennessä, ja pari kertaa nähnytkin uuden, pienen naapuriin muuttaneen Ninni- lapinkoiran, mutta eilen vihdoin oli kaikki rokotukset hoidettuna ja tutustuminen nokatusten oli tosiasia!  

Vähän jännitti kun toinen on vielä niin pieni, että jotain sattuisi, mutta hyvin tuo sisukas lappalainen piti puolensa vaikka Susu sitä keksi retuuttaa turkistakin. Aidattu luminen piha osoittautui näiden leikeille kovin pieneksi, mutta koirapuisto tai naapurien kotipihan Sääksjärvellä lie pentujen kasvaessa sopivampi? Hauskaa niillä oli ainakin sen 15-20min mitä annettiin leikkiä- sitten sain Susun hyvällä omatunnolla jättää nukkumaan kun mentiin pojan ja pojanpoikien kanssa Tuusulaan uimaan. 

Koirapuistossakin ollaan nyt käyty kerran-kaksi viikossa- onneksi sellaisina aikoina ettei muita ole ollut paria koiraa enempää mikä minusta on ihan kiva. Kerran ohittaessani puiston hiihtäen, ihmettelin ihmisten ja haukunnan määrää- kymmenisen koiraa hyppi pitkin poikin isojen puolella ja valtava omistajajoukko oli linnoittautuneena tarhan aitaan kiinni. Emme ehkä sellaista väkijoukkoa kaipaa? Aiemmat koirat kun ovat vallan "maalla kasvaneita" ei minulle koskaan tullut edes mieleen raahata niitä minnekään "koirapuistotreffeille" vaan muita tavattiin lähinnä naapurustosta parin kilometrin säteellä. Fasustakin kuulin jälkikäteen sen huidelleen yhden naapurin koiran hirvenluita kalvamassa aina kun pidin ratsastustuntia. Mitään en ollut huomannut koiran poissaolosta, kun se aina tunnin loppuessa oli paikan päällä tikkana saattamassa hevosia takaisin tallille...

Lumet olivat hetken kadoksissa, mutta nyt tuiskutti taas parinakin päivänä ja saatiin kauniit maisemat takaisin! Olin jo ehtinyt kertaalleen kokeilla hiihtämistä koiran kanssa- onnistui yllättävän hyvin, sen jälkeenkun Susu tajusi ettei suksia saanut syödä...

-Eilen sattui pieni vahinko, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä ja siivouksella. Katsoin että kynnet ovat pidentyneet liian harvojen lyhennysvälien takia, ja ajattelin tiivistää niiden leikkaamista jotta eivät kasvaisi liian pitkiksi. Toimenpide, jota inhoan ja hieman pelkäänkin - sama oli lasten ollessa pieniä- kynsien leikkaaminen ei kuulunut koskaan suosikkitoimenpiteisiin! Susu on melko helppo käsiteltävä, mutta toki tassu ei aina pysy ihan hiljaa, ja nähtävästi yksi leikattu kynsi lyheni liikaa. Mitään en huomannut, koira jäi rauhassa kotiin kun lähdettiin sinne uimareisuulle, mutta mitä lie touhunnut poissaollessani koska kotiin tultaessa koko eteinen oli täynnä tuoretta verta... 

Akin avulla "laastaroitiin" koira kun kohteeksi osoittautui oikean takatassun kynsi, ja tiivis paketti pysyi jalassa peräti  pari tuntia. Susu paketin itse poisti huomaamattani myöhemmin illalla, mutta vuotoa ei ole enää näkynyt. Omat "traumat" taas lisääntyivät eikä kynsienleikkuu jatkossakaan kuulu lempipuuhiini...Muistaakseni dalmatialsi-Soffille aikanani tein vastaavaan liian tehokkaan kynsienleikkuun myös.

Näin hiihtolomalla pitäisi ehkä lupaamani mukaan etsiskellä kuvamateriaalia niistä aiemmistakin koirista, mutta toisaalta hiihtääkin pitäisi, ja muuten vaan liikkua ulkona säiden sallimisssa puitteissa. Kemiössä on tarkoitus käydä loppuviikosta, ja Tomin hoitoon Susu  pääsee pariksi päiväksi kun lähden Kyran kurssille Ypäjälle sunnuntaina. Tämä päivä lienee syytä ottaa rauhallisesti jotta kynnen haava ei uudestaan aukea, mutta muuten lie ulkoilu se päivän motto! 

PS Löysin puhelimestani askelmittarin joskus joulukuussa, mutta vasta pojanpojan neuvottua sen käyttö aukeni kunnolla. tai pikemminkin sen löytäminen. Jostain syystä siihen ohjelmoitu 9000ask/pv tavoitteeksi, ja tämä kyllä ylittyy monta kertaa viikossa! Olisi kiva tietää mikä on ollut askelmäärä silloin kun oli noita hevosia tallillinen...

 Pikainen postaus kyllästyneeltä koiranomistajalta....

Ainoa lohtu on se, kun kuulee muilta koiranomistajilta vielä kauheampia juttuja murkkuikäisten toiminnasta- kuten se, miten ruskea labbispoika oli kaivautunut isäntäparin sängyn läpi aina pohjan jousitukseen saakka... Meni koko nukkumalaitos uusiksi. Ja kyseessä sama kiltti ja mukava 3v koirapoika joka osasi koirapuistossa Susun kanssa nätisti leikkiä...

Tämänpäivän saldo Peurungalta kisoista tuotu matkamuisto -puinen kun oli, maistui mukavasti ja puruahan siitä tuli. Eilen olen jo  soittanut tutukle sähkärille- imurin johto kaipaa uusimista....Juustohöylän varsi on täynnä hampaanjälkiä, vessaharjan teline lähes palasina, muovinen kissankuppi tuskin enää pitää vettä...Mun Turun kisoista ostettu sinivalkea tupsupipo on enää pelkkä pipo ja joulukukka jota yritin kuivattaa on myös entinen..noh, jouluhan meni jo.

Muuta sivistystä on kyllä tullut roppakaupalla- tieni kun vei porukan mukana Peurungan talviuintikisoihin , oli Susulla parikin lastenvahtia. Esikoinen Kai yöpyi meillä, mutta kävi sitten Susun kanssa parissakin paikassa kyläilemässä ja antoi suoraa palautetta: "Opetahan koira kävelemään kunnolla, vetää kun hullu että meinaa käsi irrota."

Omat lapset ne sanoo suoraan, juu.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli sujunut S>ääksjärvellä hyvin vaikkei Tom ollutkaan kotona. Kake oli kuitenkin joutunut kissat päästämään yläkertaan turvaan kun tutustumisinto ei ottanut laantuakseen.

Mutta kissoihin liittyen on jotain positiivistakin tapahtunut- Ninja ei enää juokse täysiä karkuun vaan jopa haistelee Susua ja pyörii sen ympärillä Osasyynä lie onnistunut virtsakivenpoisto-ruokinta, sillä ylimääräiset lätäköt ovat nyt jääneet pois. (Siitä huolimatta mun vanha sohva menee vaihtoon, kunhan varmuus tästä parantumisesta saadaan)

Olin jo tälle päivälle suunnitellut hiihtolenkkiä koiran kera- siinä missä kunnan konelatu loppuu, on tavallinen suksisuora vielä jatkamassa peltojen yli Vuotavantielle asti, hiihdin siinä eilen mutta tänään taas kelit suosi pelkkää kävelyä. Askelmittari kertoo 8000-10.000 askelta päivässä, joten ei tuo koiralenkkeilykään ihan turhaa ole. 

Kunhan osaisin arvostaa tätä koiraliikunnan iloa!!'

ADHD-ikiliikkuja tuo tuntuu olevan, mutta niin pitää olla emäntänsäkin!

Näillä mennään!    

Imurinjohtoa ja Peurungan muisto. No, ei tullut mitalia tällä kertaa, niin ehkä pärjään ilman tuota puukapinettakin. Ensi vuonna samassa paikassa, jos sitten tosi mitalin- ne ei mene heti rikki. ;)

Kissan kanssa jo lähes pärjätään...

...mutta Topin mielestä Susu on yhä vaan niin RASITTAVA!

Lumileikit olisi kivoja- peijakas kun ei saa pikkupoikien kanssa laskea mäkeä!

 Hyvää jäniksenvuotta- koirillekin! Vauhdikkaasti alkoi  Hyvinkäällä ja meno jatkunut tauotta emännän loman lopun jälkeenkin. Ihanat naapurit hoitaneet ettei yksinoloa (=lue: pahantekohetkiä) tule päivään liikaa, ja Tom vuorostaan opettanut temppuja ja teettänyt aivovoimistelua.

Koirapuistossa ollaan tutustuttu muihin karvakorviin parikin kertaa viikossa, ja ruokailun suhteen ollaan pääsemässä eroon "pentujen päiväruokinnasta" kun olen minimoinut lounasannoksen ja lisännyt aamu- ja iltaruoan annoksia. Yhä nappuloita hauduttaen, ja välillä puuroa keittäen, viimemainittuun lisään (raakaa) edullista jauhelihaa ja jokusen ruoantähteenkin. Maha tuntuu nyt jo kaikkea kestävän ja kakkamakkarat ovat kauniita ja kiinteitä. -Muistan nyt elävästi, kun jo olin omilleni muuttanut ja kävin äitiä moikkaamassa kun hänellä oli bokseri- ikinä ei jääkaapista muuta löytynyt kun iso kattilallinen riisiin keitettyä koiranruokaa. Ihmettelin varmaan ääneenkin, että "koirasta kyllä huolehditaan, mutta entä kyläilemään tulllut tytär ?" Nyt alan ymmärtää....

Murkkuikäisellä ilmeisesti ensimmäinen juoksu vähitellen tulollaan, sillä epämääräistä ja lisääntyvää haistelua ja tihentynyttä pissailua esiintyy, ja uroskoiran "nylkyttäminen" leikin lomassa ei juuri tunnun häiritsevän. Voi sitä hormonimörköä- ei tuo lapsi taida tietää  mikä mieltä vaivaa, mutta jku kuitenkin välillä mättää....

Kartanonmetsän lenkkejä käytetään sen verran tiuhaan, että polkuja riittää suota myöten; kuitenkin vastaantulijoita harvemmin. Viime viikolla olin niin ylpeä Sususta,- vaikka se näki toisen vapaana olevan koiran hieman kauempana polulla, se tuli heti kutsuttaessa ja antoi herkkupalan myötä laittaa kiinni! 

Uutena vuotena oltiin Hyvinkäällä varsinaisen koiralauman keskellä, mutta hyvin meni ja leikki maistui. Silloin oli sen verran sula ja epämääräinen keli ettei lenkkiä tehty, mutta Riitan pihalla on hyvää tilaan telmiä. 

Kun vielä pääsi mamman viereen lattialle nukkumaan, alkoi vuosi tooosi-hyvin! Autossa matkustettiin vielä Kemiöönkin, ja siellä oli Kajsan haluttomuus leikkimiseen pienipettymys, mutta lenkillä tilanne onneksi tasaantui. Ja taas nukuttiin mamman vieressä!

Kelit ovat kieltämättä tänä talvena olleet- sanoisinko- haasteelliset. Suksiminen on onnistunut muutaman kerran, ja koiralenkitkin metsässä/pellolla/jalkakäytävillä kovin vaihtelevasti ja välillä on niitä nastakenkiä kaipailtu sekä koiralle että emännälle. 

Mutta lumi on ihana elementti, ja Katrinrannassa on myös käyty ja vähän jäälläkin.... Viime lauantaina koira oli salaa kiertänyt avannon taakse, ja pelästyin todella ettei se keksisi hypätä veteen ja yrittää uida rantaan.Onneksi älysi kiertää takaisin kun menin vastaan!

Kehuja on siellä saatu kun voin hyvin jättää kiinni verannalle itse saunoessani tai uidessa, ja pentu vahtii kaikkia muitakin uimareita etteivät huku!

Se minun täytyy myöntää, ettei minusta ole koiran "leikittäjäksi" tai temppujen opettajaksi, mutta onneksi koiran ympärillä on senkin taidon omaavia ihmisiä - naapuritkin innostuivat lukemaan Tuire Kaimion pentukirjan ja jotain etsimistä ovat harjoitelleet, ja Tompan käsialaa on istuminen, makaaminen ja nyt jo tassun ojentaminen. 

Vastaantulevat koirat aiheuttavat yhä hurjaa innostumista, kuten ihmisten tapaaminenkin, ja näitä pitänee nyt harjoitella tosissaan. Siinäkin on Kaimion kirjasta hyötyä; aika itsestäänselviä asioita, joita hevosten kanssa olen tehnyt, mutta se pitäisi osata soveltaa koiraan. Ja -ennenkaikkea- olla se oma kiinnostus siihen opettamiseen. Mä olen kyllä aika huono koiranomistaja ja vielä huonompi kouluttaja.

Liekö se tausta maalaistalosta painolastina- ei meillä koskaan ole tarvinnut mitään koiraa varsinaisesti kouluttaa - siinä ne on perässä juosseet ja talon touhuihin osallistuneet!

Täällä "sivilisaation" keskellä asia onkin vähän eri! 

Perjantaina ehdimme valoisaan aikaan Katrinrantaan ja ylle laskeutui vielä lähes aavemainen sumu- 

luonto vaan on niin ihana!

"Kolmen kopla" pojanpoikia viettivät meillä yhden sunnuntaipäivän ja Susu oli mielissään kaikesta saamastaan huomiosta. 

Vähän useammin voisi tavata - niin ihanaa katsoa kun lapset leikkivät keskenään - lumipallotkin lentää ihan eri tavalla!

Tänne vielä muutama uudenvuoden kuva Hyvinkäältä- koirakoulua sekin ja käytösharjoittelua.

Vaikka kaikkea harmia ja päänvaivaa tuosta koirasta onkin, on siitä niin paljon seuraa ja iloa ja kuntoiluapua etten sitä missään tapauksessa enää pois vaihtaisi!

Jalo emäntänsä kanssa.

-Ninjan kuulumisista sen verran, että siitä kalliista "virtsakivenliuotusrehusta" taisi olla hyötyä -siitäkin huolimatta että Susu onnistui varastamaan ja syömään reilut puoli kiloa- virtsa nyt normaalia ja sijoitetaan omaan laatikkoon. Koiraan tutustuminen on myös uudella tasolla- jos Susu vaan malttaa maata rauhallisesti, Ninja sitä mielelään haistelee ja tutkii, ja välillä melkein leikkiikin. Itse olen parina yönä herännyt kun tavaroita heitellään pitkin makuuhuonetta, etenkin kun lattialla oli pari paperikassia jonne kissa hyvin mahtui. Ja omasta sängystä on taas ruvennut aamulla löytymään tavaraa- kaikkea hiuslenkeistä pullonkorkkia myöten ja karkkipapereita. Onneksi ei enää nastoja- sellaisenkin olen kerran lakanalta noukkinut!

Kyllä- jos lukija vaan jaksaa seurata- näitä juttuja vielä tuntuu riittävän; aikuisuutta lähentyvän koiran kohdalla vauhti ehkä hieman laantuu. 

Mutta Susun kohdalla tuntuu kyllä aina vaan sattuvan ja tapahtuvan!