elämä voittaa- sittenkin! Juhannuksena muistakaa ne kukat tyynyn alle!

Juhannus lähestyy - seitsemän sortin kukkaa voi poimia näinkin - lähes kaikki samalla niitolla!
no, ei vaisinkaan, ei tässä unelmaprinssiä etsitä vaan toipilaalle tammalle rehua- näppärien eläinlääkärien ja hevostenhoitajien taidot eikä aika riitä ihan kaikkeen, joten tänään tuli niitettyä jo ihan kunnolla- eilinen määrä hieman nauratti - kahden tunnin välein suullinen tuoretta tarjolla!
Mutta näin se menee-  hiljaa ja varovasti ! Eläinlääkärit ovat kyllä vihoviimeisiä pessimisteja eivätkä juuri näe terveitä hevosia- luetteloivat vaan mitä vikaa ei juuri sinä heteknä ole havaittavissa.

Tänään Grixie päässyt pois tiputuksesta ja varsuli , hra GARETH (yksi niistä pyöreän pöydän ritareista) päätti pärjätä äidinmaidolla eikä enää huolinut korviketta. Plasmaa oli laitettu kuitenkin varalta kun vasta-aineet eivät vielä olleet kohonneet tarpeeksi, ja antibioottikin aloitettu lievien tulehdusarvojen vuoksi. Käytin heitä taas illalla ulkona kymmenisen minuuttia, ja voi sitä vauhtia millä poika lasketteli Hyvinkään isolla kentällä. Uskallettiin näes ihan kentällekin mennä katsomaan esteitä ja kouluaitoja kun ei noita ratsastajia siellä sateessa näkynyt...
Huomenna vielä viimeinen kohtuhuuhtelu - oli kuulema mennyt aika likaiseksi nuo nesteet- ja veriarvojen tsekkaus niin saan heidät takaisin Orimattilaan hakea puolenpäivän jälkeen , juuripa juhannukseksi taikoja tekemään! Siiri lupasi taas auton koppeineen - kiitos siitä- ja saanen tarkat ohjeet missä ja miten parivaljakko toipilasaikansa viettävät - tuskin vielä ainakaan kellon ympäri laitumella. Kun on taas sitä juhannussäätäkin luvattu...
Helpotus, olo keventynyt ja huomenna kevenee rahakukkaro. Tanskaan ja myös Ruotsin Falsterbohon on lähtö kuun vaihteen jälkeen, Finnderbykin pitäisi katsastaa joten taloutta ja tekemisiään täytyy tarkkaan suunnitella  vaikka on KESÄ ja loma.

kuva Porista 2014, kirjailijakeskustelusta

Osuva kirjoitus Jörn Donnerilta,(kirjailija, ohjaaja, politikko, työkseen ärsyttävä..) 83vee, päivän Hesarissa. Otsikko kuuluu: "Mitä hyötyä minusta enää on?"  jossa Jörkka pohtii eri näkökulmista mitä hän on tullut, etenkin vanhana sairauksineen, yhteiskunnalle maksamaan ja onko se ollut sen väärtti häntä hengissä pitää? Viimeiset rivit ovat ehkä ne koskettavimmat:
"Silti olen päättänyt uida vastavirtaan ja todeta, että niin kauan kun herään uteliaana ja ihmettelen huomista, voin sanoa päättäjille, että huolenpito minusta ja muista vanhenevista ehkä kuitenkin kannattaa"
Ajattelikohan Grixiekin noin kun päätti sinnitellä?

eilen nätisti äidin perässä ulkona- tänään ei enää tarttunut filmille kun
meno oli niin kovaa!

Mun tamma viime talvena

sairaalakokemuksia, osa 2.

Tänään jo hieman helpottunut olo- kriittisin tilanne ilmeisesti ohi, mutta alkuperäistä syytä sairastumiseen ja itse sairautta ei ole pystytty diagnosoimaan! Ähky mikä ähky = hevosen ruoansulatukseen liittyvä kiputila, mutta tässä tapauksessa vielä kaikkine mausteineen mitä tautikirjasta vaan löytää!

Onneksi harvoin olen hevosiani joutunut klinikoille viemään - tosin vuosi sitten Grixie lapsineen viikon Hyvinkäällä kun Gawain ei ymmärtänyt tissin päälle mitään syntyessään mutta se ongelma saatiin ratkaistua muutamassa päivässä. Luonnossa olisi kuollut. Grixie on ähkyleikattu aprillipäivänä vuonna 2000, varsa Gabrielle mahassaan. Sillloin syyksi selittyi kuivunut, mahaportin tukkinut rehu, jonka ehkä olisi saanut letkuttamallakin pois. No, mene ja tiedä, leikkaus onnistui, varsa syntyi kesäkuussa eikä ihan huono ollut - tosin emäänsä huonompi kun jäi Breedersissä toiseksi Jenny Kainulaisen ratsastamana! Nyt lienee siirtynyt jo kokonaan siitokseen - Valtteri Reilin siskojensa kera aloitteli kisauraansa Gabilla .

Minnan eilinen päätös heti toimittaa tamma klinikalle oli paras mahdollinen,(vilpitön kiitos!)  perustuen villinä laukkaavaan pulssiin. Rektalisointi ei tuonut muuta tietoa kun laiskahkon ja kuivan suoliston, koska ulostetta oli kuitenkin yön aikana tullut ja sitä löytyi lisääkin.

Takaisin klinikalle - tiede kehittyy, tutkimukset ja diagnosointi Suomessa aivan huippuluokkaa! Meitä eilen vastassa ell Elina Koskenranta apureineen ja heti päästiin tutkittavaksi, ja koirallekin löytyi paikka ja vettä - enhän ollut varautunut mihinkään sairaalareissuun ja oma pukeutuminen mitä sattui, koira mukana ja Kyröiltä saadut auton + peräkärryn "käyttöohjeet " informatiivisesti liittyivät tuuletuksen joko "off" tai täysillä puhaltamiseen!Mutta tämä kaikki pientä siihen verrattuna että hommat toimi- ihanat Kyröt kun sain ajoneuvon - ei oma Volvoni varsaa isompaa jaksa vetää ja nyt oli sentään tuo viisisataakiloinen äiti se potilas! - Jaa, lastaus. Joillekin se on ongelma, ei meille. Onneksi muita ammattilaisia ympärillä niin varsakin vaan käveli autoon. Asiasta kun ei nosteta melua, ei hevonenkaan sitä tee, ja Grixiehän nyt vanhana kisaratsuna ilman muuta meni autoon, lapsi työnnettiin perässä. Onnistui yrittäessään kääntyä kaatamaan itsensä, mutta sekin homma korjattiin pian. Tunnin automatkan aikana jo mietin ovatko edes enää hengissä kun oli niin hiljaista.
Perillä ensin kuumetsekkaus - nyt hieman koholla, aamulla ei vielä ollut - pulssi hieman rauhallisempi mutta yhä yli sadan, mahaletkua ja sitä kautta nesteytystä ajateltiin ensin, mutta taitava Grixie ei vaan suostunut letkua nielemään joten helpompi vaihtoehto oli kuitenkin asentaa tippa. Pikkumies koko ajan äidin vieressä/edessä, jaksoi hyvin olla pystyssä ja aina tilaisuuden tullen kävi tissillä - nyt hieman huonoin tuloksin äidin kuivuessa. Iltpäivällä sai sitten vadista (nykyään ei enää tarjota tuttipulloa- kehitystä siinäkin) äidinmaitoa ja myöhemmin oli vielä otettu vasta-aineet jonka tuloksena varalta oli plasmaa sitten tankattu.

"Nielee, ei niele, nielee, ei niele...."mahaletku ei maistunut, keskiviikkona oli onnistunut.

"Normaali" hevoselle laitetaan ikävien käsittelyjen ajaksi huulipuristin, mutta muistin miksei sitä Grixielle oltu käytetty - ylähuuli tiukasti suppuun jännittyneenä, joten nappasin taas kerran kielestä kiinni toimenpiteiden ajaksi - tippa asennettiin kaulasuoneen ja sitten vielä otettiin näyte suolistosta mahapeitteen läpi, ultrattiin myös verenvuotojen varalta, verikokeet otettu tietty ensimmäiseksi ja rektalisointikin hoidettiin- kaasua tuntui suolistossa olevan ja ei juuri liikettä oikealla. Varalta myös kohtu huuhdeltiin joten voitaneen todeta että perusteellista työtä! Kipulääkityksen myötä sydänkin vähitellen rauhottui ja jätin tamman ja varsan sairaskarsinaan 14-aikoihin palauttaakseni ajoneuvon Orimattilaan.

kohtuhuuhtelu käynnissä

Oppilaita minulla oli vielä illalla- hyvä niin, ajatukset pysyivät kasassa, ja myönnetäkööt että ennen nukkumaanmenoa otin muutaman yömyssyn unentulon varmistamiseksi.

Tänään herätessäni ajatukset sitten kiersivät menneitä ja tulevia - asiahan on niin. että Grixie on ollut elämäni hevonen, ei pelkästään Breeders-voiton ja hyvien varsojen takia, vaan kaiken sen, mitä olemme yhdessä kokeneet!
Se oli alunperin minulle hieman pieni ja ilman muuta 3-vuotiaaksi asti myyntilistalla, mutta käytyäni sen ensimmäisen kerran sen selässä, en enää halunnut siitä luopua- siinä vaan oli "se jokin"!
Ja kuskatessani sitä 4-vuotiaana yötä vasten aprillipäivänä Helsinkiin ähkyleikkaukseen, ajattelin, että "jos se tuohon kuolee, joutaa loputkin hevoset pois". Eipä kuollut, vaan teki vielä loistavan uran ja upeita varsoja - niissäkin asioissa ollut milloin mitäkin ongelmia! Nyt rouva on yhdeksän kertaa varsonut ja seitsemän varsaa hengissä, tiinehtyminen on aina ollut huippuluokkaa kuten myös itse varsomistapahtuma ja varsanhoito. Ongelmana on ollut tulehdusherkkyys caslick-operaatioista huolimatta, ja istukkatulehdus lie aiheuttanut molempien kuolleiden varsojen sairastumiset.
Tallinpitoa kaksi vuotta sitten lopettaessani ei tullut mieleenikään Grixietä myydä, mutta toki täytyy myöntää että herkälle hevoselle ei nämä tallinvaihdot niin hyviä ole olleet - kaupunkitalliin en olisi sitä oskaan voinut kuvitellakaan vieväni! Itsehän en sillä ole vuosiin ratsastanut - seitsemänvuotiaana kisoissa loukattuaan vasemman takasensa esteeltä alastullessa, siihen kehittyi ruununivelen nivelrikko ja siitosura oli selvä! Pienempiä kisoja toki on käyty ja monet oppilaat tuo on opettanut, muttei mitään 80cm suurempaa ole seitsenvuotiskauden jälkeen hypätty!
-Tämäkin täytyy vielä mainita, vakuutus on se jota saan kiittää että ylipäänsä on varaa hoitaa tammaa klinikalla. Olin asiasta kovin epävarma, en löytänyt tämän vuoden kirjanpidosta ensimmäistäkään Grixietä koskevaa vakuutusmaksua, mutta soitto Pohjantähteen varmisti että marraskuussa on maksettu vuodeksi eteenpäin - ihanaa! Tämähän ei varsinaisesti liity oppimiseen, mutta elämänhallintaan kylläkin - vakuutusasiat on niitä, joita kannattaa hoitaa ja laskea niin itsensä kuin lähipiiriin liittyen jotta voi tiukassakin taloustilanteessa päätyä järkeviin ratkasiuihin!
-huomenna päivitän toivottavasti jotain mikä liittyy torstaihin - onhan se toivoa täynnä! Tänään illalla sanoivat jo kokeilevansa tarjota hieman syötävää rouvalle ! Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu?

pikkumies (Gareth ?) äitiä lohduttamassa klinikalla

elämän ilot & surut . Niistäkin oppii, joskus vaan niin rankkaa

Tässä eilisessä kuvassa vielä kaikki hyvin - Fasu topakkana vahtina Grixien kanssa eilenaamulla noin klo 06- sitten kun jo lasta alkoi väsyttämään maailmaan syntymisen rankka matka!
Tänään olikin pojalla edessä aivan toisenlainen matka kun äiti piti Hyvinkäälle saattaa hevossairaalaan!

Mutta aloitetaan alusta, no ei ihan 11kuukauden takaa, vaan lauantaisesta ja vahatipoista- Tamman nisien päälle "liimaantuneet" valkuaispitoiset maitotipat jotka ennakoivat synnytyksen alkavan yleensä vuorokauden sisään. Ennen sitä on jo maha laskeutunut ja usein viikkoa aiemmin hännän molemmin puolin lautaslihakset "painuneet" lantion valmistuessa laajenemaan synnytytä varten. Kovin myöhään ei pidä paikkaa tammalle vaihtaa, ja Grixie oli jo kuun vaihteessa matkannut puolen tunnin reisun Orimattilan puolelle Kyröille laitumelle jo varsoneen Ella-rouvan seuraksi. Pari viikkoa oli kulunut loistavasti ja Grixiellä hieman kevyttä työtäkin useamman kerran viikossa- isomahaisellakin liikunta on tärkeää että vältymme ähkyltä kun suolisto on ahtaalla! Sitäpaitsi - odottava äiti, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin, ei ole normaalisti miään "potilas" vaan elää normaalia elämää jaksamisensa mukaan! Niin nuo ovat entisajan maatalon emännätkin ensin lypsänneet lehmät ja sitten itse käyneet lapsivuoteeseen! Minullakaan ei yrittäjänä tuota äitiyslomaa ole juuri ollut - esikoista odottaessani katsoin almanaksasta neuvolassa lasketun ajan, enkä sille viikolle merkannut leiriä- vanhin poika näes syntyi kesällä. Harmi oli suuri, kun ei ajat pitäneet paikkansa ja kaveri ilmaantui vasta viikkoa myöhemmin- leiriläisten iloksi! No, olin sentään varalta apuvoimia keittiöön ja tunninpitoon älynnyt hankkia joten hyvin pärjättiin!

Kelien muuttuessa kylmiksi ja sateiseksi viime viikolla, päätettiin ottaa tammat ja Ellan varsa ainakin yöksi sisään pihattoon, Grixielle oli lauantai -aamuna ilmaantunut vahatipat. -Kuvassa sen maha on jo laskeutunut mikä tapahtui noin viikkoa aiemmin.
Majoitin itseni Morriksen kirjan (suosittelen  superb! ) kanssa satulahuoneeseen ja nukuinkin muutaman tunnin vahtimisen lomassa. Tilanne oli kuitenkin se, että Ella useamman kerran yön aikana ajoi Grixien ulos sateeseen ja valloitti koko pihaton itselleen ja omalle lapselleen.
Seuraavana yönä tammat laitettiin navettatalliin, kukin omiin karsinoihinsa mikä oli Grixielle ilmeinen helpotus - tamma oli kuitenkin 18 vuotta elämästään asunut samassa paikassa ja laitumellakin ollessa  porukan pomo! Talon väki hoiti alkuillan ja työharjoittelija-Hilkalta tuli vielä 23 jälkeen viesti puhelimeen että "kaikki hyvin, heiniä mutustellaan", jolloin siirsin kelloni soimaan  vasta 02 aikoihin . Hämärästi muistan kissojen tanssineen ripaskaa vatsani päällä ja naukuneen vaativasti (kello lie soinut?) mutta havahduin vasta 4:n jälkeen . Näin hyvin usein käy varsavalvojaisissa että valvojat ovat H-hetken lähestyessä niin väsyneitä että tammat tosiaan varsovat yksin - mikä on niille toki mieluisinta. Valvontakamerat on hyvä keksintö, muttei sovi minulle- jos herään TV-ruutua  katsomaan, uudelleen nukahtaminen ei käy sen helpommin kun jos kävisi tallilla itse. Eikä valvontakameraa laitumelle voi asentaa- hevosen luonnollisimmalle varsomispaikalle! Mainittakoot, että yli 60:ä varsomisesta olen ehtinyt näkemään ehkä puolet, vaikka kaikki on muka olleet valvonnassa! Hevonen on nopea ja hyvä synnyttäjä, edellyttäen että kaikki on hyvin - kerran olemme eläinlääkärin ja kandien kanssa joutuneet Niiksu-ponin varsomista auttaa varsan ollessa niin iso ettei poni enää jaksanut työntää. Imukuppisynnytys on hevosten ja lehmien kohdalla "rautaketjusynnytys" ja ponin kohdalla tarvittiin apuvoimia pitämään synnyttäjää paikallaan kun kaksi ihmistä veti varsan ulos! -Se poninpoikanen taisi päätyä poniraveihin, ja pärjätäkin!
4.55 näytti kello kun saavuin tallille ja tapasin pikkuäijän ensimmäistä kertaa, tomerana jo pystyssä ja lähes kuivana! Synnytyksen yhteydessä on ihmiselle jäävä muutama rutiinitoimenpide:
-varsan noustava joko itse tai avustettuna, noin tunnin sisällä ja löydettävä tissille sekä todistettavasti myös juotava ja nieltävä! Ternimaito sisältää vasta-aineita ja sitä on saatava 4-6-tunnin kuluessa- nykyään voidaan vuorokauden kuluttua verikokein todeta varsan verestä vasta-ainepitoisuus ja antaa tarvittaessa plasmaa.
-tamman jälkeiset irrottava muutaman tunnin sisään tulehdusten ym välttämiseksi. Istukka ja sen koko&ehjyys taristetaan- viime vuonnahan löysin istukasta muumioituneen marsun kokoisen  kaksosen mikä osaltaan selitti Gawain-varsan ongelmat.
-varsan pikipaskat ulostettava ennenkuin kätilö pääsee takaisin nukkumaan/ muihin töihin, samaten virtsaamisen, etenkin oreilla, on onnistuttava.

Kellon jo ollessa yli 7 eikä jälkeisiä napanuoraa lukuunottamatta ollut kuulunut, käytin Grixien yksin maneesissa hieman jaloittelemassa ja hätääntymässä jolloin supistukset saattavat voimistua ja saadaan istukka ulos. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja kun soitin Saarelle, eläinlääkäri oli paikalla jo ennen klo 9, ja istukka saatu ulos hormonien avulla siistinä ja kokonaisena (kuvassa)
Minä, ilkeä, kärttyisä vanha akka, suhtauduin heti epäilevästi uuteen tuntemattomaan kuopiolaiseen tuuraajaan kolmine kandeineen, ja kerroinkin sen heille. (hyi, tuhma täti!) Mutta kerroin myös kun hommat tuli hoidettua miten tyytyväinen olin asiantuntevaan toimintaan ja kanditkin olivat tosinäpsäköitä! Kerran vuosia sitten, revi eräältä kandilta lapaset pois kun hän tallissa aikoi täyttää lääkeruiskun ja piikittää potilas lapaset kädessä! Joillekin olen taas joutunut neuvomaan miten ommellaan haava nopeasti ja hyvin kun potilas jo alkoi virkoamaan rauhoituksestaan...(Eräs tuttu eläinlääkäri kerran minulle sanoikin, ettei potilaissa mitään vikaa ole- mukavaa työtä auttaa sairaita eläimiä - mutta ne omistajat saisi painua kuuseen! )
Takaisin GRixieen -repaleisia häpyhuulia ei tässä lähdetty nyt ompelemaan (Grixie Caslick- ommeltu 5-6 kertaa ja ehjää pintaa ompeleimseen ei enää juuri löydy) mutta kipulääkitys ja sulfa hoidettiin ja laitumellemeno sallittiin. Päivä menikin sitten lapsen kanssa mukavavasti ja kaikki hyvin illalla sisälleotettaessa 18-19-aikoihin.

 Aamuksi oli sovittu Hilkka-harjoittelijan kanssa aamuruokinnasta ja lääkityksesta, mutta puhelu tuli jo ennen 8 aiheesta: "Ei syö, vaikuttaa kipeältä"
Saarelle soitto jo matkalta tallille, ja olin jo siihen mennessä käyttänyt rouvan intiimisuihkussa ja ihmetellyt miten puuskuttaa parinsadanmetrin kävelymatkan ajan- silloin jo tsekattiin pulssi tosi levottomaksi ja korkeaksi mutta kuumetta ei ollut. "Vammaislääkäri" Minna joka oli saapunut tuuraajaksi (ratsastusonnettomuudessa kaksi kylkiluuta poikki pari viikkoa sitten...)saattueineen saapui ennen kymmentä ja sanoma tutkimusten jälkeen tyly: sairaalaan - soittaako hän Helsinkiin EKK:lle vai Hyvinkäälle?
Hyvinkää Grixielle tuttu, joten matkaan, kipulääkkeen voimin sykekin hieman laski ja matka sujui pojan kanssa hyvin.
Useampi tunti meni pelkästään tutkimuksissa- siitä lisää huomenna- mutta kokonaisuutena voi todeta, että erikoislääkärit alalla kun alalla osaavat asiansa.
Itselle jäi lähinnä surullinen olo- tapahtui nyt mitä tahansa, näin asiat joskus menee. Ja kaiken surun keskellä on käytännön asioiden hoito se, mikä pitää kasassa. Jos oikein huonosti käy, olen keinoemovälityseen jo ottanut yhteyttä.Vakuutukset sikäli kunnossa, että hoitokatto 2000€ ei riitä esim ähkyleikaukseen, mutta sitten on myös oltava realisti: sellaiset leikaukset voivat yhtä hyvin epäonnistua ja johtaa kuolemaan, hintaa 4-5oooe, eikä tulos ole mitenkään taattu-pystyyköhän tamma kuitenkaan enää leikkauksesta toipuessaan varsaansa hoitamaan?
Eläimistä oppii ja eläimiltä oppii - nisäkäshän homo sapienskin on!
Mutta se eläinten inhimillistäminen mitä nykyään on paljon liikkeellä - mihin kaikkeen hulluun se johtaakaan? Tämä sitten jo ihan oma aiheensa- nyt katsotaan saadaanko elämäni tamma enää kuntoon!

saako laiskottaa kun ihanat juhlat ohi ? mitä sanoo tehoyhteiskunta?

URAKKA ohi - kuvassa  uusi ammatillinen erityisopettaja, nyt on hymy herkässä!

10.6.2016 Hämeenlinnassa juhlallisuudet ja todistustenjako- meitä valmistui noin  kaksikymmentä kun loput vielä syksyllä jatkaa yliopiston erityispedagogiikka-opinnoilla, olipa hyvä että ne on jo tullut suoritettua!
Susy Quattro- ryhmästämme oli paikalla vain Niina ja minä, ja ohjaajamme Liisa sai koristeankan pitelemän kukkasen - taisi ilahtua hieman erikoisemmasta lahjasta! En vaan voinut olla ostamati kun näin sen Hankkijalla ja minut oli valtuutettu kukanhankintaan! 



Työntäyteiset kaksiviikkoa takana- matonpesusta lähtien ruokapuolen suunnitteluun, ja stressiäkin pukkasi. Kotinpalattuani perjantaina nousi KUUME minulle, joka niin kehunut että avantouinti ja inkiväärishotti aamuisin pitää flunssat loitolla! No, nuhantapaista on vieläkin, mutta kuumeeton olin jo lauantai-aamuna siivotessani viimeisiä ja tehdessäni voileipiä! 
Pieneenkin asuntoon sopu sijaa antaa, ja onnistuneesti mielestäni ihmiset tulivat "ryppäissä" kuten oli kutsuttu, pitkin päivää. Toinen kissoista katsoi parhaaksi poistua vieraiden tieltä, mutta palasi illalla muina naisina kun talo jo hieman oli hiljentynyt.
Ajoneuvoasentajaksi valmistunut kuopukseni oli suhtautunut hieman vähätellen koko juhlimiseen - mitä nyt amiksesta pääsyä tarvii juhlia- mutta vaikutti ystävien ja sukulaisten keskellä varsin tyytyväiseltä ja opiskelijaa ilahdutti ilman muuta kaikki mielenkiintoiset kirjekuoret..
En edes juhlijoita laskenut, mutta nelisenkymmentä taisi olla kaikkiaan, ja Maaritin laittama upea mustikkainen kakku riitti juuri sopivasti, Eestistä hankittua kuoharia hieman jäikin pahojen päivien varalle, ja voileipiä olisi saanut olla jopa lisää! No, tuskin kukaan ihan nälkäiseksi jäi koska lihapullia on vieläkin - niitä torstai-iltana väänsin neljä pellillistä, yhteensä yli 80!

Opettajamme Hämeenlinnassa Päivi , Simo ja Liisa ,todistuksia jakamassa Anu Raudasoja 

Kutsut alkoivat klo 14, tosin naapurit piipahtivat jo 11-aikaan kun yhtä odotti töihinlähtö, ja juhlat jatkuivat aina 23 kieppeille kun havahduimme että minulle lähtö Korpilahteen tuomaroimaan aamuseitsemältä!

Hyvällä mielellä ajoin läpi heräävän Päijät-Hämeen sitten sunnuntaiaamuna, tuomaroin ihan mieluusti tasaisia ratsukoita ja päädyin kotiin klo 20 mennessä - silloin iski väsy!

Eilinenkin meni puolinukuksissa, yksi ratsastustunti tuli valvottua ja yksi hevonen ratsastettua,mutta ihaninta oli ehkä Katrinrannan iltasauna uimisineen ja kotimainen elokuva jossa Samuli Edelman ja Vesku Loiri loistavasti matkasivat Kaurismäen ohjauksessa isänä ja poikana pohjoiseen! - Jalkapallo MM alkanut Ranskassa, pitihän sitä ruotsalaisten ja irskien ottelua toisella silmällä seurata kun tuo Zlatan on niin magee ja pelaa hyvin! (Kaverista kertovaa kirjaa voin ehdottomasti suositella, nuorillekin!)

Orlandossa kamala ampumateurastus yökerhossa, pakolaisia hukkuu Välimerellä päivittäin, Suomessa jatkuvia yt- neuvotteluja ja puoluekokouksia vaaleineen, Ranskassakin jalkapallofanit hulinoivat - maailman meno on sellaista että teksi mieli välillä paeta autiolle saarelle hyvän kirjan kanssa...

Tiinalta sain sellaisen - Georg Morriksen elämänkerran lahjaksi - kiitos siitä, todella mielenkiintoista luettavaa miehestä, joka kaikessa peräänantamattomuudessaankin on aivan loistava valmentaja! 

Nyt sitä "autiolla-saarella-lomaa "odotellessa täytyy tyytyä oman pihan aurinkotuoliin ja huonoa omatuntoa potea tehottomuudesta- osa kuoharilaseista tiskaamati ja lainalasit palauttamatta, keittiön siivous yhä kesken, puutarha odottaa ihmettä, kirjanpitoon pitäisi firman osalta paneutua, töitä pitäisi tehokkaasti etsiä ja valmennettavia etsiä mutta nyt ei vaan jaksa! Ensi viikolle (toivottavasti lasketun päivän mukaan!) saanen kirjan kanssa oleskella Orimattilan Sammalistossa Kyröillä, Grixien laitumella jos päivä paistaa, varsaa odotellessa! 

Ajatuksia oppimisesta ja erityisoppilaista on yhä, ja aina tulee ideoitakin lisää, jatkan niistä sitten kun taas jaksan - nyt on palautumisen vuoro! Hyvää kesää kaikille - saa laiskotella!

Oma puutarhani taitaisi olla jonkun puutarhurin painajainen, mutta ainakin perunaa ja sipulia tuolta seasta löytyy :)

Mun ikiomat Daltonit- ikä- ja pituusjärjestyksessä! Olen niin ylpeä!

ja lopuksi - ihanan iloista kesää! Palailen  varsomisen yhteydessä ja Tanskan reissulta raportoiden! 

Tässä vielä kuva kokoonkarsitusta lahjapöydän tapaisesta-IHANIA KUKKIA!!- yhtä sekava kun miun puutarha, taitaa osa korteista ja lahjoistakin puuttua kuvasta, mutta niin KIITOLLINEN olen muistamisista! Ja jos lähiaikoina soittelen ilman asiaa jollekin tai en vastaa puhelimeen, on uusi lahjaksi saatu puhelin koekäytössä... ;)

Työtä ja juhlaa...suunnitelmia ja mietteitä..vähän uusavuttomuuttakin?

..Tähän on tultu, opinnot takana ja työelämä edessä, eväillä varustettuna!
Nyt olen päässyt ihan OIKEASTI tekemään töitä, kun yli vuoden kestänyt tekosyy olla hoitamati kotitaloutta on ohi- juhlat tulossa joten on ollut syytäkin siivota!
Huomaan että homma tahtoo helposti lähteä käsistä ja laajentua liikakin - ehken sitä terassin lattiaa vielä tähän väliin ehdi uusia, vaan tyydyn pesemiseen ja maton hankintaan ennen lauantaita?

UUSAVUTTOMUUS on termi jota tulen ajatelleeksi yhä enemmän, liekö ilmiölle sitten useampi selitys vai mikä on se oikea?
Nykypäivän lapset elävät kiireen keskellä, jossa vanhemmilla ei ole aikaa heitä opastaa normaaleihin kotitöihin, tosin joissakin perheissä nämä työt saattavat olla ulkoistettuja, joissakin niitä ei vaan tehdä...Vai onko merkitystä sillä, että jotkut vanhemmat puhuvat lasten kanssa vietetystä "laatuajasta" jolloin tehdään "jotain hauskaa" (ja usein kallista!) eikä suinkaan yhdessä siivota, kerätä marjoja, hoideta puutarhaa tai pestä ikkunoita?? Vanhempien oman "prinsessan" tai "prinssin" tietä tasoitetaan viimeisen päälle, niin ettei vastoinkäymisiä kohdata lapsuudessa lainkaan ja eläm jatkuvasti on hauskaa. Mukavuusalueelta poistuminen tuo ääretöntä frustraatiota ja opiskelu saatikka sitten työnteko, on rankkaa ja rasittavaa ja ikävää! Joku viisas on joskus todennut että "vanhempien tärkein tehtävä on tarjoilla lapselleen sopivasti vastoinkäymisiä" Koulunko odotetaan hoitavan kaikki nämä käytännön asioiden opettaminen mukavuusalueelta poistumisineen yhä vähenevillä lähiopetustunneilla??
Myönnän, on asioita joita en minäkään osaa vaikka ehkä pitäisi, kuten ompeleminen. Napin saan kiinni ja villasukan osaan parsia, mutta siihen tuo taito sitten loppuu. Ei vaan kiinnosta, ja koska äitini on ollut ompelukoneen ääressä lähes aina vapaa-ajallaan, en ole katsonut aiheelliseksi oppia.
Toinen puute on huono it-taitoni, jopa word:n käyttö takkuilee välillä vaikka oletetaan minun osaavan oppilaitakin neuvoa. Kirjoitin varmaan liian monta vuotta käsintoimivalla, paperia tarvitsevalla kirjoituskoneella, jossa virheet oli maalattava pois paperista...kun talossa on ollut it-suuntautuneita miespuolisia henkilöitä parhaillaan viisi kappaletta, on aina ollut helpompi heittäytyä avuttomaksi ja pyytää apua kun opetella jokin "turha" taito. Nyt, yksin asuessa, onkin sitten lapsia välillä ikävä...

TAVOITTEITA pitää olla, ja olin itseeni tyytyväinen kun hieman heikoilla valmisteluilla kuitenkin sain naisten kympin 29.5. juostua reilussa tunnissa- tarkalleen sama aika 1t 20min kun kahtena edellisellä kerralla!
Oman itsensä ylittäminen tuntuu hienolta!
Ja liikunta- kuinka monta kertaa sitä voikaan kehua ja mainostaa- ihmisen elämän perusedellytys!
Tämän jälkeen en ole juossut, paitsi jokusen kymmenenmetrin koiran kanssa- mutta touhunnut muuta sitäkin enemmän. Jopa matonpesu käy työstä kun siihen oikein ryhtyy- ja niin ihanaa sosiaalista toimintaa kunnan pyykkipaikalla, tilaa löytyy,märkien mattojen  kantoapua annetaan, juttu luistaa...Naapurini olivat olleet jo toissaviikon helteillä mattopyykillä, voitteko kuvitella, TOUKOkuussa pestä nyt mattoja! No, tarkemmin ajateltuna huomasin omat ennakkoluuloni ja pesin sitten omat matot ihanien kelien vallitessa viime viikon alussa- toukokuuta sekin! Me ihmiset olemme ennakkoluuloisia tapojemme orjia, ihan hauskaa myöntää sellainen itsestäkin kun sen huomaa...
Perjantaina 3.6. kuopukseni valmistui KEUDAsta ajoneuvoasentajaksi, ja juhli tietty illalla kavereiden kanssa. Lauantaina olikin sitten luvassa peräti kolmet lakkiaiset- ihania juhlia ja huomasin opiskelevani tarjoilua ja juhlajärjestelyitä samalla...Niin ihania syötäviä oli tarjolla kaikissa paikoissa että kynnys on nyt omissa juhlissa tosikorkealla. Päädyn tarjoamaan lähinnä naposteltavaa..
Juotavathan on jo pääpiirteittäin hankittu parinviikon takaiselta "Etelänmatkalta" - kantoapuna vanhin pojistani ja 81-vuotias äitini rollaattoreineen...

KEUDAN todistustenjakoa Mäntsälässä

Eesti ja Tallinna- niin lähellä ja niin kaukana!
Kävi ilmi, ettei mummo ollut käynyt Tallinnassa sitten neuvostoaikojen joskus vielä ollessamme pieniä veljeni kanssa!
Rollaattori on hyvä kuljetusväline, taidanpa vanhana hankkia itsekin sellaisen  :)












      Takaisin töihin, lepsusta opiskelusta johtunee että oikea käsivarteni, nyt vähän töitä tehtyäni, potee jos jonkinlaista niveltuppitulehdusta tai lihasrasitusta - mitä lieneekään Monipuolinen jatkuva liikunta olisi tuohonkin auttanut eikä tällainen "revitys" pitkän ajan lepsuilun jälkeen. Toivon tosiaan että uuden OPSin hyviä puolia on integrointiin liittyvä asennemuutos joka sitten käsittäisi myös koulun ulkopuolisen ajan kokonaisvaltaisesti! Huomaan enenevissä määrin kiinnittäväni huomiota myös ratsastusoppilaiden tekemisiin tuntien välissä- miten liikkuu muuten, minkälaisia tehtäviä tekee yksin hevosensa kanssa jne jne- kotiläksyjäkin tulee annettua ratsastuksessa!

oman maan raparperipiiras ja miniältä saatu kakkulapio.koe-erä, NAM

ikkunanpesuapua. hmm

verhot pesty, kuivuneet ja silitetty. tällainenkin pitää muistaa tehdä, miten nuo uusavuttomat?

extra jääkaappi. pestävä on sekin .

mikron puhdistus...

peilistä näkee ruman naisen, olisi ollut paree jättää pesemäti...

lämminilmapuhaltimen huoltoa...

ja pikkuleipätaikina. resepti päästä, mitäköhän tulee...

näyttää ihan pikkuleiviltä...(ennen uunia!)

aina ei voi onnistua...onneksi on tuo Fasu-koira!

Sen verran vielä mainittava noista lapsukaisista, minähän puhun ja puutun jos aihetta- Katrinrannan saunassa maanantaina pyöri yksi isin kulta (alle kouluikäinen)  joka mm liotti käsiään ja leikki saunaan ämpärillä  kannetulla pesuun tarkoitetulla puhtaall vedellä, isänsä kielloista huolimatta. Lopetti vasta kun sekoitin hänelle vatiin "oman" veden ja kehoitin lotraamaan siinä. Ei se sitten enää ollutkaan hauskaa. Isänsä ei puuttunut millään tavoin...

Turhaa "kohteliaisuutta" nykyajan ihmisiltä on kyllä tämä puuttumattomuus kun pelätään että saa "epähienon" leiman! Vaihdoimme ajatuksia aiheesta toisen "äksyilijätädin" kanssa, ja totesimme ettei kaikkea tarvitse kestää ja mieluummin sanoo suoraan kun selän takana! Meillä on varaa olla epähienoja ja puuttua! Kasvatus hoi!

Nyt siivous jatkukoon, ja leipominen. Perjantai ja Hämeenlinnan valmistujaiset lähestyy, kuten myös lauantainen juhla - ihanaa! En ole esim tasavuosia juhlinut täytettyäni 30, enkä kunnon tupaantuliaisiakaan enkä mitään omia valmistujaisia, joten nyt senkin edestä - ja pojan! 

Elämä on ihanaa - kun sen oikein oivaltaa!

HEUREKA ! Uuden OPSin mukaan: Opettaja = valmentaja. Minäkin yli 30vuotta... Nytkö mä sen vasta tajusin...

Vuosi tässä on kuunneltu ja väännelty ja suunniteltu - nyt on sitten sulattamisen ja oppimisen aika!
Muutama aiemmin opittu asia on vasta "avautunut" minulle tämä matkan aikana; kuten tämä yksilöllinen oppiminen - tuttu juttu -kaikkina aikoina pienillä ala-asteilla toteutettu kun opettajan pakko opettaa niille pienille ykkösluokkalaisille ensin lukutaito, että sitten osaavat lukea sitä samaa ympäristöoppia tai historiaa mitä kuudesluokkalaiset jo nyt tankkaavat...Ja itse tietyissä aineissa aina pakko liikkua ympäri luokkaa ja auttaa oppilaita henkilökohtaisesti kuka milloinkin työssään missäkin vaiheessa. En ymmärtänyt että tästä nyt piti tulla jokin uusi, nimetty opetusmetodi!?? Huvittavaa!!
Sama asia pätee vielä enemmän ratsastuksessa- jo hevosvalinnassa on huomiotava ratsastajan ja hevosen yhteensopivuus -aralle ratsastajalle se rautahermoisin tallin vanhus, pelottomalle rämäpäälle ehkä nuori kuumakalle, tomeralle tekijälle porukan laiskin köntystelijä- näitä "yhteensopivuustoteutuksia" on jokainen ratsastustunti täynnä! Eikä todellakaan puhuta mistään erityisoppilaista- KAIKKIHAN ovat sitä omalla tavallaan!
Ja nyt uusinta uutta: OPS in mukaan opettaja muuttuu VALMENTAJAKSI - jee, sitähän minä olen ollut jo montakymmentä vuotta, SVUL:n B-valmentajatutkinnon 1983 suorittaneena ja vuosikausia ratsukoita valmentaneena. Erinäisiä ratsastukseen liittyviä valmennuskursseja takanapäin, sekä omaan että oppilaiden ratsastustaitoon liittyen- eniten saanut kyllä irti Georg Morrsisin menetelmästä - on oltava SYSTEEMI  ja sen mukaan mennään!  Onhan se hyvä, että nyt osaan sitten ilmeisesti valmentaa opiskelijoitakin??!!

Johdonmukaisuus, punainen lanka, metodi....Selkeä systeemi, johon oppilaat voivat luottaa ja tavoitteet selvillä - niin helppoa se loppujen lopuksi on! Ja TAVOITTEET - jokaiselle tehdään tietenkin se oma henkilökohtainen tavoite - oli kyse sitten kisaaminen tai edistyminen yleensä. Toki eri kursseilla on olemassa - lähinnä kurssia myytäessä kohderyhmän tavoittamisen vuoksi - tavoitteet ja päämäärä, mutta jokainen oppilas edistyy yksilöllisesti. Itsestäänselviä asioita!
Myös arvostelusta on paljon puhuttu - nythän siinäkin voidaan numeroarvostelu verrata täysin kouluratsastusarvosteluun, missä mitataan ratsukon senhetkinen tilanne. Koulukisoissa emme tideä mitä treeniä on alla, tulos on tuomarilla nähtävillä ja arvosteltavissa, koulussa voidaan verrata kurssin aikana opittuun - OPsiin nojaten -mutta kokeissa ja todistuksessa mitataan MISSÄ ajassa ja missä kehyksissä asiat on opittu- en näe tässä mitään väärää. Pikemminkin kyse on siitä, miten niitä numeroita luetaan - mikään lopullinen faktahan mikään todistus ei koskaan ole ihmisen tiedoista tai taidoista- ainoastaan kartoitus senhetkisestä tilanteesta!

Viimeinen tapaaminen Hämeenlinnassa viikko sitten - sen jälkeen korjailin muutamia tekstejä, ja olen vaan "olla-möllöttänyt" , Jokainen esitteli omalla tavallaan  yhteenvedon  oppimastaan vuoden aikana.Muiden piti sitten kommentoida esittelijän tekemisiä muutamin sanoin.  Laitan muutaman kuva - ihanan moninaisia esityksiä oli tarjolla! Itse olin  tehnyt koosteen Power-pointille näistä blogisivuistani joita kommentoin. Muut opiskelijät lähinnä ihmettelivat energiaani ja joku kysyi ehdinkö lainkaan nukkua. Hyvä kysymys, mutta, toki, ehdin. Nukkuminen on tärkeätä, ja se ei stressin alaisena aina onnistu. saatan välillä kysyä oppilailtakin miten ovat nukkuneet - vaikuttaahan se työtehoon ja jaksamiseen onko takana kahdeksan vai kahden tunnin yöunet!!??

Tässä Tuijan ihanan erikoinen työ, hän on kulttuuri- ja taidealalta Stadin amiksessa, ja löytänyt työkaluja tekemiseen...
Oma ohjaajani Rentolan Liisa tarkastelee Tuijan tekeleitä seuraavassa kuvassa.

-Muita kuvia satunnaisessa järestyksessä nimettöminä- enhän minä kaikkien nimiä edes muista- ja integreettisuojankin takia hyvä näin...Mutta kuhinaa oli pitkin päivää ja ideoita jaettiin, jonkinlainen verkostokin on syntynyt! Torstai-iltana kävimme vielä yhdessä syömässä "kaupungilla" niistä kuvista tunnistan toki itseni ohjaajamme Päivi Pynnösen vierestä!

 

-Tässä pitäsisi nyt olla kaikki ne kuvat päivällisiltä ja kehityshanke-esittelystä, jotka tietokone ilmeisesti ladattuaan piilotti tai poisti - ohjelma kysyi minulta, poistetaanko kamerasta latauksen jälkeen - vastasin "yes" ja nyt ei löydy mistään,,,LÖYTYI NE KUVAT ...jostain. Windows 10  on nyt pakko opetella....
SIIS tietotekniikasta vielä minulla on PALJON opittavaa! Alkaen tästä hiljattain väkisinasennetusta Windows 10.....
Todistustenjakojuhla 10.6. Hämeenlinnassa, sitten lie blogini tullut päätökseen, ellette Te, hyvät lukijat, halua kuulla jatkossakin oppimiseen liittyviä ajatuksia? Paraimmillaan jollain päivityksellä ollut liki sata lukijaa, ja nyt on jo kaikkiaan n 3400kertaa sivuilla käyty vuoden aikana.
Saa laittaa kommentteja tänne tai yksityisesti - kiitos kaikille jotka ovat reissussa mukana olleet!


JA MUISTA TÄMÄ, KERRO MYÖS OPPILAILLE:
               

Kesä mennee hevosten, kärpästen ja paarmojen joukossa- mutta opettaminen on NIIN ihanaa- kaikille! Ja jos jollakulla ratsastuksen valmennuksen/perusopetuksen tarvetta- kysellä saa!