"UUSI VUOSI, UUDET KUJEET" tai sitten ei - keittiön oviaukkoon virtetty "kompostiaita" on ainakin toistaiseksi pitänyt koiran sieltä poissa!

Muuta pahantekoa kun parit nakerretut kynttilät, verhotangosta pidikkeet  ja taskuistaan rikkirevityt takit ei ole tänä vuonna vielä esiintynyt- no, vuotta on vasta mennyt kolme viikkoa, mutta silti!

Vesi kaikissa muodoissaan, eli nyt talvella lumi, on se elementti missä koira viihtyy parhaiten! Suomea, ja meitä ihmisiä, on koetellut kovat pakkaset, mutta niin kylmää ei ole etteikö Susulle maistuisi päivittäin ne vähintään tunnin lenkit! Itse kun osaa pukeutua, ja pitää reippaan kävelyvauhdin yllä, on ne lenkit maistunut minullekin.

Suomen luonto on niin kaunis- talvellakin! 

Emme olevielä tänä talvena päässeet isojärven jäälle hiihtämään, mutta toivoa on, kunhan oma hiihtokunto vielä paranoo että jaksaa koko järven ympäri (8km) tauotta mennä. En onneksi ota hiihtämisestä mitään suorituspaineita - hidas mikä hidas, ja lajiani voisi pikemmin kutsua "suksillakävelyksi" -Eräs tuttu tarjosi jo pari vuotta sitten kun minut suksilla näki, apua niiden voitelussa- miehensä olisi kuulemma taitava niissä hommissa- mutta toistaiseksi olen ollut paremmassa turvasssa näillä vähän huonosti luistavilla suksilla - ei ainakaan mene liian kovaa ja taatusti tulee hiki!

Kunnan latuja on ajettu Kartanonpellolle ja siitä Vuotavantien suuntaan - minulle ainakin kelpaa ja kun kaikki lenkit kiertää, saa matkaksi viitisen kilometriä. Susu ei näille matkoille valitettavasti pääse mukaan, mutta oma liikunta on huipussaan kun ensin tekee koiralenkin ja sitten vielä hiihdot päälle...

En tiennyt ettää laji voi olla niinkin hauska- sitä ei todellakaan tallinomistajana tullut harjoiteltua- ainoat pakolliset hiihdot taisi olla poikien ollessa pieniä kun otettiin eväät ja lämmin kaakao reppuun ja hiihdettiin oman pellon toiseenpäähän retkelle....

Aikansa kutakin- nyt nautin!

Kävijöitä näissä "kaupunkimetsissä" riittää- ei mene lumentulon jälkeen kauankaan kun polut jälleen on poljettu auki"!

Jotain koiranelämään liittyvää voisi vielä kertoa- sain mm vihdoin tehtyä sairasilmoituksen vakuutusyhtiölle kesäisestä hotspotista. 200€ omavastuun vähennyksen jälkeen  odotin saavani tilille 28€ ja tyrmistys oli suuri kun tuli vain ilmoitus jostain ihme 50€ tapauskohtaisesta vastuusta- voi pyhät sylvit, oli lähellä että olisin irtisanonut koko vakuutuksen saman tien! Olen hevosvakuutuksissa ollut Pohjantähteen hyvinkin tyytyväinen, mutta tämä koiriin liittyvä on ihan bluffia! 

Tosin- jos nyt sen irtisanon, on tietty tulossa kohtutulehdus tai jokin onnettomuus, niin en kuitenkaan uskaltanut. Pelkästään kaikki se, mitä Susu suuhunsa pistää, voi jossain vaiheessa aiheuttaa ongelmia! --En ole koskaan minkään koiran ulostamista niin seurannut kun tämän - ja silti - uudenvuodenpäivän aamuna odotti kaksi isoa paskakasaa ja pissat olohuoneen uudehkolla karvalankamatolla kun en ollut heti pieniin inahteluihin aamuseitsemältä herännyt...

No, syy oli -jälkeenpäin ajatellen - ihan selvä-edellisenä päivänä oltiin tehty pitkä lenkki naapurin Ninnin kanssa- eihän nuo silloin muista kakalla käydä kun leikkiä ja juosta pitää- ja illalla sama meno jatkui kun olimme Titillä kylässä. Titin ja Jorman 4kkn ikäinen Leija-russeli piti Susun virkeänä, ja kun olimme ulkona huomasin että vähän "paikkaa" etsittiin tienreunojen hangesta, mutta kun mitään ei tapahtunut , unohtui koko juttu. -Tullessamme 22 jälkeen kotiin, oli jo pauketta ilmassa, ja pikapissat tuntuivat riittävän, joten mentiin nukkumaan. Sen verran vielä siitä matosta., että niitähän et talvella itse ryhdy missään pesemään- pesula veloitti 42€ tästä ihanuudesta että olin nukkunut uudenvuodenpäivänä pitkään! No, tänäkin aamuna olin sitten tikkana klo 07 pystyssä kun joku vähän inahteli...

Hoitoon liittyvät toimenpiteet onnistuvat hyvin - kynsiä pitäisi vaan muistaa leikata useammin ettei niiden "sisältö" kasva liian pitkäksi. Tyylinä "tassu ja karkki" -toimii hyvin!

Konstit ja temput ovat taas Tomin käsialaa- repertuaariin kuuluu istuminen, molempien tassujen antaminen -jopa yhtaikaa- makuulle meno, ja uusimpana kieriminen. Oppivaisia nuo labbikset tuntuvat olevan!

"Koulukoiraa" siitä olen kovasti suunnitellut, jotain koulutuksia on Kennelliiton kautta, mutta voi jestas kun melkein suuttuivat kun kyselin lukukoira- ja kaverikoira-systeemien kouluttautumisia- on VAIN vapaaehtoistyötä, jos otan koiran mukaan työaikanani koululle, se ei käy eikä koulutusta tarjota! Hölmöä, olisi kiva saada asiantuntijaopastusta mm mihin pitää kiinnittää huomiota vieraiden kanssa jne!

Tällä hetkellä tuo koiranomistaminen tuntuu taas ihan mukavalta - katsotaan taas kuukauden kuluttua fiilksiä! Ensi viikolla Susu joutuu/pääsee pariksi päiväksi taas Järvelä ranchille Tompan ja Kaken hoitoon kun olen tuomarikoulutuksessa Amsterdamissa. Niin, ja seuraavana viikonloppuna odottaa Peurangalla SM-uinnit - sinnekään ei voi koiraa ottaa mukaan. Mutta nyt hiihtolenkki odottaa- pakkasta enää alle 10oC- lähes kesä!

-Vielä pari lisäystä- kun kilpailukausi alkoi näin varhain, käytiin mekin katsomassa GP::tä Hyvinkään Novassa. Melkein fiksusti oleskeli maneesissa yli tunnin, ja sai heittää pienen ulkokeikan labbispoika Oivan kanssa.

Mutta parasta oli kyllä Riitalla vierailu, hevosten haisteleminen  ja metsälenkki- Korun ja Jalon kanssa! Taisi Jalo vähän rakastuakin....