Sosiaalinen liikkumavara kasvaa - uusia paikkoja ja tuttavuuksia taas!

 Viikko Tomin hoidossa Metsäkulmilla takanapäin- tyytyväinen ja iloinen koira odotti minua jo kotona valmiiksi kun torstai-iltana Kim toi lentokentältä. Kysyessäni kuulumiset oli vastaukset melko niukkoja: -"Nukkuiko sun huoneessa? -joo -Lattiallako? -joo. Miten onnistui pissaaaminen ja kakkaaminen ? Joo. -? Siis , tekikö ulos vai pitiko siivoilla? - puolet ja puolet. Kuvamateriaalia ei ole. 

Kahden kilon kuivaruokapussi oli viidessä päivässä loppunut, joten ainakin ruokaa oli saanut! 

-Ainoa miinuspuoli Susun vierailussa oli ollut aamuruokinnan ajankohta- klo 07 melko tarkkaan oli Tomilla ollut tehokas aamuherätys...

Perjantai koulupäivä, onneksi oppitunteja ei vielä ollut joten hoidettuani pakolliset läsnäolot jatkoin kotona koneen ääressä systeemeihin tutustumista ja suunnittelua. Naapurit reissussa, joten yksinolo kesti lähes kuusi tuntia, mutta toimi!

-Tästä kotoa poistumisesta on useampiakin näkemyksiä- oma äitini tohottaa kovasti että pitää löytää oma "taikasana" jolla kissa/koira tietää että emäntä häipyy, (lukee kuulema jossain oppaassa?) mutta itse katson käytännöllisemmäksi häipyä ilman sen suurempia tohotuksia- etenkin jos koira nukkuu.Sitä en ole vielä osanut päättää, tehdäkö aamulla piiitkä ja nautinnollinen lenkki jonka jälkeen koiru mieluusti nukkuu kunnon päiväunet, vai lenkittääkö sitten töiden jälkeen kelloa katsomatta valoisaan aikaan? - oma sisäinen kello puoltaa tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska aamulla olisi kivempi nukkua...

-Topin kanssa on tapailtu harvakseltaan- tuo kohtelias pieni gentlemanni pakeni viimeksi viiden minuutin riehumisen jälkeen makuuhuoneeseen, ja suorastaan pyysi että ovi laitettaisiin perässä kiinni... Olivat tavanneet Metsäkulmilla myös (poikien "Fafala") ja tilannetta rauhoittamassa kuulema se, että Susu kiinni ja Topi vapaana...

Lisää kilpailutapahtumia olikin jo heti kotiintultuani eli lauantaina, suosiolla otin Susun mukaan Lappeenrantaan kun koiranhoitokiintiö taisi Tanskan matkan myötä olla hetkeksi täynnä. Aamulla reipas lenkki niin uni maistui autossa yhden pysähdyksen verran- tein muuten huomion että nuo levähdyspaikat maanteiden varsilla ovat aika siivottomia- piti tarkkaan katsoa mihin koiraa talutti kaiken roskan, lian ja jopa lasinsirpaleiden keskellä!

Uusia tilanteita, uusia paikkoja, uusiia ihmisiä.... Huomasin että olisi korkea aika aloittaa tapakasvatus- perhanan pentu kun hyppeli ihmisten voileipien perään kun tulivat ulos kanttiinista! Pyydän anteeksi Kaakkois Suomen kouluratsastajilta pennun huonoa kasvatusta- asia hoidetaan kuntoon!

Yritys pitää pentu kentällä tuomarituolin vieressä (koska autot olisivat olleet liian kuumia), ei lainkaan onnistunut. Muovisen vesikupin kanssa leikkiminen ja heittely oli se viimeinen pisara jolloin päätettiin että kanslian edusta on se oikea paikka! Onneksi kukaan ei ollut radalla kun sitä muovikippoa metsästettiin äänekkäästi!

Lappeenrannan hauskin hetki oli kuitenkin pitkän päivän jälkeen, ennen kotimatkalle suuntautumista, hetki Saaimaan rannalla- uiden ja polskutellen. Yritin saada kuvaa kun pentu istui ja tuijotti aavalle- iso tuo Saimaa on- mutta joko koira on liian nopea tai minä liian hidas, mutta mitään superkuvia ei tarttunut linssiin tällä kertaa.

Sitä istumistakaan ei montaa sekuntia kestänyt.

https://photos.app.goo.gl/DxYN62yu8hDrYDXY9

Ylläolevasta linkistä pitäisi päästä vajaan minuutin pituiseen videopätkään missä leikitään vesileikkejä- oli kyseessä sitten ihmisen tai eläimen lapsi- hauskaa on!

Ainakin kun lämpötila vedessäkin on yli +20oC ja ilma yli +25oC !

Ihan kesä kääntyy syksyyn, ja paljon hauskaa on koiran kanssa kesällä tapahtunut - katsotaaan miten jatkuu ja onnstuuko tapakasvatus?