Ei, tämä juttu ei kerro Susu-koirasta, eikä koulutuomaroinnista, eikä myöskään mistään hyvin tai huonosti toteutetusta koulutuksesta/kurssista.
Tässä nostetaan hattua yrittäjälle ja yritystoiminnalle joka todella toimii taloudellisesti hyvin- kuten harva tämän alan yritys. Ne suuret tallit Manner-Euroopassa tai Briteissä ovat yleensä niitä, joiden upporikkaat omistajat saavat tulonsa jostain aivan muusta bisneksestä ja rahaa laitetaan hevosiin vain harrastuksen takia. -Tämän opin ensimmäistä kertaa jo työskennellessäni Ranskassa Nelson "Neco" Pessoalla, jonka pääsponsori Moet&Chandon näkyi hevosten nimissä ja taloudellisessa riippumattomuudessa. Saksassa lie kaikille tuttu Frau Dieter-Scultze, jonka suojatteja nytkin näkyi MM-kisoissa Tanskassa. Monessa isolla sponsorirahalla toteutetussa tallikompleksissa "spräädätään" kullalla ja kimalluksilla- milloin vesihanat ovat kullattuja, ja kristallikruunuja on tietty myös tallin katolla maneessta puhumattakaan...Näissä talleissa on panostettu käytännöllisyyteen ja tehokkuuteen - sataprosenttisesti!
Ei Helgstrandeilla, Pohjois-osassa Jyllantia, lähellä Ålborgia. Kolmessa eri osassa olevat maatilat sijaitsevat Vodskovin kylässä ja kattavat yhteensä parisataa hehtaaria; sisältäen myös laajoja laitumia nuorille hevosille. Palkkalistoilla on 70 henkilöä Tanskassa, mutta toimintaa on lisäksi Saksassa Schockemöhlen tallien yhteydessä, Ranskassa ja nyt myös USA:n Wellingtonissa-henkilökuntaa yht n150.Titti oli saanut Helena Niirasen kautta meille järjestettyä osallistumisen opastetulle kierrokselle alueella-kiitos siitä hänelle- ja vasta paikan päällä huomasimme ettei kierrokselle osallistunut mitään "tavallisia turisteja" vaan jo eri kansallisuuksia edustavia, jo olevia tai oletettuja asiakkaita. Oppaanamme toimi Per Jensen, eräänlainen markkinointijohtaja tai tj, "head of operations" luki yrityksen sivuilla. Ryhmämme kokoontui päämaneesin eteen kuulemaan faktoja ja lisää faktoja, ja myös Andreas itse piipahti tervehtimässä ensin tässä, ja sitten myöhemmin liittyi kahvilassa porukkaamme. Aluksi Per uteli mikä olisi käytännöllisin kieli koko ryhmälle, tarjoten englannin lisäksi mm ranskaa, saksaa, espanjaa ja ruotsia tanskan lisäksi.
Päämaneesin/toimistojen edessä osa osallistujista ja Per Jensen. Kiersimme tallialueen ja kävimme eri talleissa, joissa kussakin maximi 32 hevosta+oma maneesi, sillä kaikki tallit toimivat itsenäisinä yksikköinä oman henkilökunnan kera. Tämä turvallisuustoimenpiteenä mm tarttuvien tautien ennaltaehkäisyssä.Tallien välistä avautuu näkymä laitumille , ulkokentälle ja metsään, jossa ratsastukseen tehtyjä polkuja lähes jokapäiväiseen käyttöön.
Hevostenhoitajia on pääpaikassa Tanskassa 28, ja kysyttäessä heidän mahdollisuuksistaan yletä ratsuttajiksi, Jensen totesi, että jo alusta työnjako on selkeä- ratsuttajaksi haetaan, ei ylennytä. Suomestakin on harjoittelijoita ollut, ja kuuleman mukaan kova ja kovatasoinen paikka myös työntekijän kannalta. Jensen totesi että 3:lla Koolla mennään: 3:n päivän kuluttua lopettavat he, jotka eivät jaksa huolehtia edes vaatteistaan, ruoastaan ja pyykeistään itse, 3 viikkoa vie työntekoon tottumiseen tai toteamiseen että töitä on liikaa, ja 3 kk:n kuluttua on harjoittelu ohi ja tyyppi jää töihin tai palaa kokemusta rikkaampana kotiin. Helgstrandilla olleet oppivat ainakin pitämään paikat ehdottoman siistinä!
Siistiä oli talleissakin, kärpäsetkin puuttuivat jonkun myrkyn tms takia jota sivellettiin karsinoiden yläreunoihin- myönnän etten kovin tarkkaan tätä osiota kuunnellut kun ponnehtelin pitkin käytäviä kuvaamassa...Hevoset laitettiin kuntoon/riisuttiin lähes liukuhihnalta käyttöpilttuissa, ja huomioitavaa oli kaikkien tekemisen rauhallisuus ja myös hevosten hyvä käytös. Mielenkiintoinen yksityiskohta jonka Jensen mainitsi, oli, ettei hevosten sovi säikkyä juuri mitään .Sellainen tilanne, että ostajaehdokas hevosta kokeillessaan putoaisi säikkyvän hevosen selästä ei tulisi kuuloonkaan!
Joten myös kaikki kiinteistöön liittyvät toimenpiteet lamppujen vaihdosta kattovalaisimiin nostotikkaiden avulla tai itsestään liikkuvaan ruohonleikkuriin tehdään hevosten läsnä ollessa ja toimenpiteistä sen kummemmin välittämättä. Traktorit ja lannankorjuu välineet ovat tietty päivittäisiä tallinkäytävillä esiintyviä asioita.
Vierailumme päivänä oli ratsuttajilla hieman kiire- asiakkaille oli valittuina 50 esitettävää hevosta. Ja sietää ollakin, että päästään vuosittaiseen myyntilukuun joka on yli 200. Mainittakoon, että halvimmasta päästä ovat ne, usein vaihdossa tulleet, tai jo nuorena GP-tasolle-nousemattomat yksilöt, joiden vaatimaton myyntihinta jää 25-50.000€ väliin. Tavallisin myyntihintahaitari lie siinä 200-600t välissä, mutta aika moni hevonen kiipeää sinne miljoonan euron nurkillekin...
Proverb: Myyjän suurin lahja on luottamuksen rakentaminen - Helgstrand antaa myymilleen hevosillle myös 3kk:n takuun, jonka aikana voi vapaasti ilman selityksiä vaihtaa uuteen hevoseen, ellei esim yhteistyö ala toimimaan. Tallit työllistävät kolme eläinlääkäriö kokopäiväisesti, ja paikalta löytyy myös itsenäinen klinikkäyrittäjälääkäri. Myyntitilanteessa, mikäli hevonen ei läpäise ell tarkistusta, Helgstrand maksaa kulut.
-Kuvassa Titti moikkaamassa käyttämäänsä oritta. Oritallilla käynnissä oli mielenkiintoista se, ettei oreja mitenkään esitelty tai laitettu paremmusjärjestykseen, ainoastaan kerrottiin oriaseman rutiinit - mm se, että normi ma, ke ja pe siemennyspäivien lisäksi oli lauantai oriiden hyppypäivä. Asiakaspalvelua tammanomistajille parhaimmillaan, sanoisin! -Yhteensä 27 oritta, astutuskausi 1.2.-15.8.
Siirryttyämme toiselle puolelle tietä, "nuorten, keskeneräisten" joukkoon, mutta myös kilpa-areenalle, saimme kuulla hauskan tarinan paikallisesta ratsastuskoulun toiminnasta:
-Täällä nuoriso-osastolla osa lapsukaisista vielä olivat pihatoissa, siirtyen vähitellen omiin karsinoihin. Tällä osastolla/alueella eivät juuri ostajat käy, koska käsittelyssä on "raakamateriaali" joita esitellään vasta aikuisina. -Yhtiön sivuilla oli kuitenkin esillä niitä 4-5-vuotiaita nuoria, jotka jostain syystä olivat jo karsiutuneet niistä GP -odotuksista, mitä kaikille myytäville ollaan alussa asetettu. Suurella massalla aloitetaan ja matkan aikana karsiutuu enemmistö- Yksivuotiaita varsoja hankitaan vuosittain lähes sata- ja mielenkiintoisella tavalla: Yhtiön "tarkkailjoita" -itse kutsuisin bulvaaneiksi- löytyy ympäri Eurooppaa ja Jenkeistäkin, ja astutustilastojen perusteella jo nähdään ne suvullisesti mielenkiintoiset tammat, joiden jälkeläiset tietyille oreille kannattaa varsana katsastaa! Kaikkiaan mainittiin noin 8500 tammaa joiden jälkeläistuotanto on "tarkkailussa" ja sopivia varsoja käydään katsomassa jo tamman alla. Turha lie enää mainita, että ne varrsat jotka päätyvät varsahuutokauppoihin , ovat enää "jämiä" siitä, mitä Helgstrandilta on jäänyt huomaamatta tai yli... Varsoja hankitaan käsittääkseni 40-50 kappaletta vuosittain, pientä omaa kasvatusta on myös Ranskassa, mutta toiminnan kriteereihin ei varsinaisesti varsatammat kuulu. On taloudellisesti riskittömämpää ostaa jo valmis varsa kuin "astuttaa paras parhaalla " ja odottaa 11kk mitä sieltä sitten tuleekaan.
"Omalla tilalla" noin kolmen kilometrin päässä pääpaikasta sijaitsee kasvattamo, jossa ikäluokat 1-3 vuotiaat asuvat pääsääntöisesti pihatoissa ja ulkoilevat paljon - osalla näkyi olevan "Ypäjän tyyliin" talvella vapaa pääsy ulos-sisään .Katselin muutamaa sairaslomalla ollutta varsaa tallilla ja vedin omia johtopäätöksiäni ilman nielemisen estämisestä kaulapannalla, kunnes ulkona huomasin että kaikilla laidunvarsoilla oli samanlaiset kaulapannat- pitikin katsoa tarkemmin- tunnistusnumerothan niissä oli- ei sellaisen lauman jäseniä noin vain tunnisteta ja tuskin siellä kukaan mikrosirulukija kädessä kulkee..-Täällä tapahtuu 3-vuotiaiden varsojen perusratsastus- on toiveena että oripäivät Saksassakin osuisivat hieman myöhempään ajankohtaan ettei kaksivuotissyksynä vielä tarvitsisi aloittaa- ja tämän tallin ratsuttajat ovat sitten niitä "apinoita" jotka pysyvät selässä oli tilanne mikä tahansa. Tavallisen maneesin lisäksi käytössä myös pyörömaneesi.
Esittelykierros päättyi tänne varsakasvattamoon, ja vieraiden siinä kiitellessä ja hyvästellessä jäin miettimään oliko tämäkin asia valmiiksi mietitty ja paikka valittu- yleisö taputti kuuluvasti kiittäessämme reilusta kolmen (!) tunnin esittelystä kahveineen, jolloin varsalauma säikkyen hypähti karkuun. Mutta vain hetkeksi- "lapsenvahtina" toiminut vanhempi rauhallinen ruuna osoitti omalla käytöksellään että taputukset kuuluivat ohjelmaan, ja pian oli taas koko lauma uteliaina aidan tykö meitä hyvästelemässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti