LIIKUNNASTA ILOA- ihan tavistasollakin.

Palaan näin hiihtoloman alkaessa liikuntaan- tai oikeammin sen puutteeseen, mikä on kovin yleistä tänä päivänä. Joko painetaan ihan täysillä ja liikkuminen on pelkkää SUORITTAMISTA tai kilpaurheilua, tai sitten löllötetään sohvan pohjalla ja katsellaan televisiosta kun huippu-urheilijat liikkuvat-

Kouluissa ihmettelin jo silloin, kun pitkälti siirryttiin 4- ja 5-jakso järjestelmiin, ja liikuntaa saattaa olla vain muutama kerta vuodessa -tosin silloin lähes päivittäin. Nyt on asiaan taas puututtu usealta eri tahoilta, ja ex- maajoukkuekorispallovalmentaja Henrik Dettmannin haastattelu Hesarissa sai minunkin sanaisen arkun avautumaan- taas kerran. https://www.hs.fi/visio/art-2000008584847.html?fbclid=IwAR2X3zNNzBuhHJHRTZvzoSN9D0B2kS51oaMedIxhl_wZ18YHysK_khpyZrM Tänään oli aigheeseen vielä yleisön osastolla kommentti siitä, että liikkua voi -jopa aivan tavallisten tuntien puitteissa. Miksi tämä ikuinen vastakkainasettelu- urheilu / ei-urheilu? Liikkuminen on must - huomaan sen itsestäni etenkin nyt, kun ei reilua arkiliikuntaa enää ole- säännöllisille koiralenkeillekään en ole päässyt 2 ½ vuoteen -kun Fasua ei enää ole. (Onneksi pojan ihana "tipsu" on välillä lainattavissa ja Topi on pienestä koostaan huolimaat on yllättävän reipas!) Ruokahalu säilynyt ennallaan, ja kilot lisääntyvät. Askelmittaria minulla ei koskaan ole ollut, mutta aiemmin työpäiväni alkoi aamulla viemällä kymmenisen hevosta tarhoihin, ruokittuani ne ensin ja laitettuani päiväruoat ulos. Koulupäivän jälkeen paskanlappaamista ja ratsastusta, hevoset sisälle ja illalla vielä tunninpitoon. Kyllä noita askeleita kertyi, ja ulkoilmaa riittämiin- luulen tosiaan että hiihtoinnostukseni kumpuaa siitä "ulospääsemisen pakosta" mikä minussa on sisäänrakennettuna vuosikymmenten takaa. Oma kilpailuvietti hoituu sitten avantouinnilla, vaikka motivaatio harjoitella juuri nyt ei ole korkealla kun jo SM-t toistamiseen koronan takia peruttiin.(kuva pronssihaastattelusta 2020)

Kaikenlainen suorittaminen ja mittaaminen helposti myös vievät ilon siitä sponttaanista liikunnasta, mikä kuitenkin on perustana terveydelle- minä katselin ja kuuntelin niitä olympiahiihtäjien aikoja 5km, 10km ja 30km enkä edes kehtaa sanoa millä vauhdilla itse hiihdän, mutta hauskaa on ja hiki virtaa. Mallu, jonka kanssa hiihdimme Isojärven ympäri viikko sitten, katseli melko epäkäytännöllisiä vaatteitani, ja kehui hiihdon helpottuvan ja lämpöeristyksen olevan kohdallaan kun hankkii tarkoitukseen sopivat vaatteet. Noh, jo minua on viime vuonna neuvottu suksien voitelun suhteen, mutta hieman mietittyäni totesin asian olevan hyvä näin - taattu hiki on lenkin jälkeen ja ehkä se johtaa jopa laihtumieen? Salilla käydessäni olen huomannut että jos alkaa puuskuttamaan, pulssi nousee tai hikeä pukkaa, hidastan heti vauhtia tai vaihdan kevyempään laitteeseen...Ihminenhän ei ole laiska, ainoastaan mukavuudenhaluinen, valikoivasti liikuntaan osallistuva tai vähätöinen....

On yllättävän paljon asioita joita tehdään vasta lievän "pakon" edessä- olkoonkin että sitä kutsutaan motivaatioksi. ONNEKSI Suomi pärjäsi talviolympialaisissa sekä jääkiekossa että hiihdossa- yleensä siitä saadaan sysäys uuteen harrastamiseen ja toivotaan että nytkin olisi näin! Ja yksi mihin itse pyrin vaikuttamaan koulussa ylipitkillä tunneilla, on pieni taukovoimistelu - kieltenopetuksessa hyvä kohta muuten harjoitella imperatiivin käyttöä! Ja integroiduiksi aineiksi saadaan helposti niin matikka kun äikkäkin - mittasimme ja laskimme pinta-aloja, korkeutta ym ysiluokkalaisten kanssa Sipoossa pari vuotta sitten, ja kymppien kanssa teimme viime keväänä "ainekävelyn" jossa parit kävellessään lukivat ääneen toistensa aineita ja arvioivat niitä. Kyllä niitä keinoja riittää, kunhan ne vaan löytää!

Ja ne lumityöt - mitä niistä valittamaan- kuntoliikunnastahan siinä on kyse! Paitsi aamulla aikaisin kun kiire töihin ja auto pitää hangesta ensin kaivaa ja sitten tehdä reitti tielle asti.... Onneksi minulla on ihanat eläkeläisnaapurit jotka arvostavat tätä kuntoilua, jopa niin paljon että järjestelmällisesti vielä siivoavat minunkin lumikolaukset tarkempaan muottiin - oon vissiin liian suurpiirteinen näissä hommissa`? Ja vielä yksi tärkeä asia, mistä Leijonien valmentaja Jukka Jalonen kertoi porukkansa menestyksen johtuvan : YHTEISTYÖTÄ sen olla pitää! Tähän on hyvä tämänkertainen postaus lopettaa- lähipäivinä vielä asiaa positiivisesta pedagogiikasta ja curling-nuorista- pysy linjoilla!