Nyt ei juttu luista, mutta puhukoot kuvat puolestaan - vein vihdoinkin 3-vuotiaan nuorukaiseni muiden kavereiden joukkoon Orimattilaan laitumelle . Yleisesti sanotaan, ettei kesken kesän pidä uusia tulokkaita porukkaan laittaa, mutta nyt oli kyse tutusta kaverista josta pihattoporukka oli ollut pari kuukautta erossa ja mahtui joukkoon muutama 1-vuotias hissukkakin....
VAPAUS kuuluu osana nuorten kesää- oli kyseessä sitten ihmis- tai hevoslapset. Tai vaikka lehmät, jotka myös hulluina kirmaavat laitumelle!
Selvästi poika tunnisti tutun laitumen kun en heti päästänyt irti vaan lähdin taluttamaan matkan päähän missä tiesin lauman olevan. Ei meinannut kävelyvauhti riittää ja kun kaverit saatiin näköpiiriin , päästin irti.
Jälleennäkemisen riemua ja vähän selvittelyäkin ja uusi kimokaveri - sitten tietty ne pikkuiset, niitä vaan vähän kohteliaasti nuuskittiin. Mitään suurempia draamoja ei tuttujen kesken esitelty, pientä vauhdinottoa ja sitten ruokaa suuhun. Mallusjoella mun orivarsat viettäneet Kyröillä jo monta kesää, ja vaikka varsinaista metsänsuojaa ei olekaan, on maasto sen verran kumpuilevaa että varjo- ja piilopaikkoja löytyy hyvin ja mäkiä kiipeillessä kasvaa kunto ja voimistuu lihakset! Vesi kun juodaan solisevasta purosta- jossa jalatkin kastuvat juodessa- on jo nuori totutettu vesihautaan....
Harmaa poika on uusi tuttavuus, joka ensin luuli ruunapoikaa tammaksi ja kulki letku pitkänä perässä, kunnes Kartsa huomautti asiasta- no sitten maistui jo yhteinen ruohonkorsikin....
Nyt muuten hieman alan jo vähän ymmärtämään näitä harrasteratsastajia, joille se oma heppa on "kaikki kaikessa" ja jonka elämää kiedotaan pumpuliin.... En ole koskaa aiemmin edes miettinyt mitä kaikkea voikaan laitumella sattua potkuista alkaen, kyynpuremia myöten ja kaikkea siihen väliin vielä. Jos hevosia on toistakymmentä kuten minullakin on yleensä ollut, ei vaan voi jokaisen eläimen perään surra ja voivotella vaikka ne olisivat kuinka rakkaita. Hevosten täytyy saada elää hevosen elämää ja siinä on aina riskinsä. Kukaan ei suihkuttele hyönteiskarkotteita, putsaa kavioita päivittäin tai harjaa- siellä nuo ovat Jumalan armoilla ilman sadeloimia tai muita hyttyshattuja! Ja näin kuuluu olla! AMEN.
Jäin puhelimen kameran kanssa poikia kuvaamaan ja vakoilemaan ehkä pariksikymmeneksi minuutiksi, ja kyllähän niitä ihan hauska seurata on! Osa on jo ruunia tästä nyt 8;n hevosen laumasta, osa ruunataan syksyllä. Ikähaitari 1-3 vuotiaat- viime kesänä kävi Väihkösen Satun 4-vuotiasin kisahevonen kuukauden laidunlomalla välillä, ja Kapukin olisi nyt päässyt mutta Ruohojärvellä oli laidunta tarjolla riittävästi lyhyttä lomaa varten eikä siis tarvittu kenkiä poistaa.-Pihatossa kasvaneet ja eläneet hevoset tottuvat laidunelämään piankin, mutta ne pumpulissa kasvanneet kaupunkihevoset.... Muistan kuinka Ranskassa ollessani ihmettelin heidän tapaansa pistää kaikki kallliitkin kisahevoset laitumelle TALVELLA kisakauden loputtua- joku loimentapainen selässä, mutta ulkona laitumella jossa märkää ruohontapaista niukalti- ympärivuorokauden.... kilpailukautena sitten sitä samaa eläintä jynssättiin ja puunattiin ja harjattiin, yöksi pintelöitiin ja ruokittiin....Laumassa kulkeminen ja sen tuoma vapaus on hevosen psyykelle aivan ehdoton - mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmin olen tämän asian sisäistänyt! Monessa ratsastuskoulussa - mm Hyvinkäällä- on siirrytty pihattoihin jossa lauma kulkee vapaasti ulos ja sisään ja eläimet ovat terveitä.-Global Dressage Forumin yhteydessä kerran yksi GP-tason kouluratsastaja esitteli filmillä talliaan ja pihattoja jossa myös säilytettiin niitä kalliita kultakimpaleita loukkaantumisriskin uhalla.Toimii se siis korkeammallakin tasolla !
Mutta toki- riskejä on. Tämä on vain hyväksyttävä- on minulla kerran pikkuvarsa haettu kottikärryillä laitumelta pihaan kun oli jalka poikki.* Vanha Yardbird oli juuri todettu kantavaksi ( Cardento) kun eräänä iltana tammoja tarhasta huhuilin ei tämä rouva pääsyt enää kolmijalkaisena liikkeelle kun neljäs jalka roikkui muutaman nahkapalasen varassa poikkipotkaistuna...*Toinen pikkuvarsa kerran saanut tällin tms takapolveen niin että se tulehtui tosipahasti ja laitettiin antibioottia kahdesti päivässä kahden viikon ajan....* Grixin emä Gornelia meni käynnissä nurin laitumen pehmeässä kohdassa- naapuri näki- ja tuloksena murtunut reisiluu.*.Laura karkasi kiimaisena varsoineen lankojen läpi kiertäen takakautta laitumelta tallille useamman ojan yli- varsalta, joka juuri oli pari päivää aiemmin voittanut ison näyttelyn Ypäjällä, takapolvi murtunut. Leikkaushoidon ja lääkitsemisenkään avulla ei saatu kuntoon.
Riskeistä huolimatta, hevosen elämää niiden on saatava elää- ainakin kesällä! Ja pojille tällainen laumassa telmiminen on mitä parhainta luonnekasvatusta!
Ihmisen pojille myös- mutta leirejä ei kovin paljon enää järjestetä- muuta kuin huippu-urheiluun tähtääviä! Ja ihmislapset nyt onneksi osaavat käyttäytyä sen verran paremmin että tytöt ja pojat voivat olla samalla leirillä. Onko rippileiri se ainoa, minne nykyään mennään? Omat poikani ovat osallistuneet niin seurakunnan kesäleirille kun partioleirille, miekkailuleirille, luonto-liiton kesäleirille, rippileirille ja varmaan johonkin muualle vielä mitä en muista. Juuri puhuvat uutisissa armeijan keskeyttämisprosenteista- liki 20 %- onhan se hurjaa jos aina on asunut omassa huoneessaan oman puhelimen kanssa ja sitten yhtäkkiä tuvassa onkin kymmenien muuta ja aamuherätys on jo klo 6!!!
Eläköön kesä ja leirit. niistä oppii!
-Tähän loppuun vielä kuva siitä kun jo olin lähdössä pois, ja nuorimmat mukulat rohkaistuivat tulemaan lähemmäksi- ilmeet jo sen sanovat : -Mitä sä enää täällä teet, ala laputtaa!!
Tässä vielä mun kullan tyylinäyte - taidan pian olla ihan "kukkahattutäti" jos näin jatkuu- ostekkee hyvät ihmiset pian pois !!!!- tai siis sitten vasta kun on saanut laidunlomastaan nauttia- GARETHilla on sukua, näköä ja taitoa- syksyn Kyvyt esiin -koitokseen valittiin keskiarvolla tasan 9!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti