"Kissan kuolema"

Aina kuolema pysäyttää ja ikinä siihen ei totu ja se on meillä jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin.
Eläimen kuolemaan me ihmiset voimme vaikuttaa niin hyvässä kun pahassakin- joskus jopa väärällä tavalla pitkittämällä elämää väärin perustein .

En ryhdy tässä mitään nekrologiaa tai Rest-In-Peace- juttuja  kirjoittamaan (kuten pitkään palvelleesta Niisku-ponista tein 2,5 v sitten!) mutta sen verran kuolema aina vetää hiljaiseksi että muutaman ajatuksen voisi tähän laittaa, ja toki, Sanelma-kissasesta muutaman kuvankin. Se vaan oli ikänsä niin "huomaamaton" ja neutraali että jouduin aikalailla penkomaan että edes jotain kuvia löytyisi. Sen suosikkipennusta "Nöpöstä" löytyy kuvamateriaalia senkin edestä!

https://www.hs.fi/paivanlehti/14072019/art-2000006172091.html

Sunnuntaisessa Hesarisssa oli mielenkiintoinen Anna-Stina Nykäsen kirjoitus (=viikon lopuksi) koiran hoidosta ja siitä muodostuvista eläinlääkärin laskuista. Huisia summia.
Itselläni on mielestäni ollut hyvinkin selvää- maalla suurimman osan elämstäni asuneena- että kun eläin on hyvin aikansa palvellut ja siitä alkaa löytymään vanhuuden kremppoja eikä elämä enää ole mielekästa tai edes kivutonta, se lopetetaan, yleensä eläinlääkärin toimesta. Hyötyeläimet kuten siat ja lampaat ja osittain myös hevoset on päästetty päiviltä teurastajan toimesta - täysin luonnollisesti ja nopean kivuttomasti kuten asiaan kuuluu. Olenpa jokusen kanan itse laittanut pois kärsimästä ja rottia olen saanut hengiltä varsin tehokkaasti.

Mutta liekö sitten ikä tehnyt hempeäksi vai pitkälle viety eläinlääketiede ja uusiutuva arvomaailma kun vanhan, kuuron ja jo laihan kissan poislaittaminen vaati kuukausien mietinnän ja toteutui vasta kun koiralle varattua paiseleikkausaikaa ei viitsinyt perua kokonaan? Päätöstä vahvisti se, että olin taas edellisenä yönä herännyt naukumiseen joka jatkui oksentelulla- asia mtä oli toistunut kerran-pari viikossa jo talvesta saakka. Ensin kyse oli ollut ahneesta syömisestä, mutta kun keväällä jo pienensin ruoka-annoksia ja tihensin syömävälejä, ongelma jatkui silti. 16-vuotiaalle Sanelmalle oli jo vuoden verran syötetty eläinlääkäriltä ostettua virtsakivien muodostusta estävää kuivaruokaa mutta sen enempää en ollut valmis vanhan kissan hoitotoimenpiteitä tekemään- mikään virtsakivileikkaus tai kalliit ja monimutkaiset laboratoriotutkimukset eivät hinnankaan takia innostaneet.
Suuri eläinystävä tästä nyt tietenkin järkyttyy täysin, ja oman huonon omatunnon takia ymmärrän häntä - on vaikea vetää raja, miten pitkälle eläintä lähdetään hoitamaan. Väittäisin kuitenkin että Sanelma eli vaiherikkaan ja mieluisan kissanelämän jolle se jo kertaalleen sai jatkoaikaa- kaksi kesää sitten kun se vielä asui vanhassa maalaiskodissaan Sääksjärvellä, sen oma tytär ja tyttärenpoika olivat alkaneet sitä niin pahasti sorsimaan että se oli hävyksissä pitkiä aikoja ja nukkukin ulkorakennuksissa ja pysytteli poissa. Yksi pojistani sen minulle toi, ja vaikka epäilin ettei se lainkaan rivitalossa keskustassa viihtyisi, se sopeutui heti. Oma vanhempi pentu antoi äitinsä olla rauhassa, ja ulkoilu sujui niin hyvin että yöjalassa juostessaan oli löytynyt jopa tuo kuuluisan kirkonrotan- kirkonmäen alla kun asustetaan- joka tuotiin minulle kovan naukumisen säestämänä!   (tästäkin ollaan kovin erimieltä- kissahan on periaatteessa vapaana ollessaan lainsuojaton, eikä nuorta kissaa pidä taajama-alueella mielestäni totuttaakaan ulos, mutta mitäs teet vanhalle tyttökissalle joka ikänsä on liikkunut ulkona? Otin siis tietoisen riskin päästäessäni sen ulos iltaisin))

En edes muista montako pentuetta Salkulla oli, mutta kun e-pillerit eivät tuntuneet tehoavan, se leikattiin alle kymmenvuotiaana- siltä jäi kuitenkin pentuja varmaaan parikymmentä kaikkiaan!
-Kuvamateriaalia etsiessäni, huomasin ettei kissasta yksin juuri kuvia ollut - aina mukana joko omia pentuja, koira, lapsia tai jotain muuta !
Aiemmin kun koiraa/kissaa on jouduttu lopettamaan, on se yleensä tehty kotona koko perheen ollessa mukana "hautajaisissa" - kiitos ihanan Riitta-eläinlääkärin, mutta kun lapset jo ovat kotoota lentäneet ja itsekin asun keskustassa, oli tilanne täysin uusi. Hoitui kuitenkin siististi Saarella Elinan toimesta ja Fasu-korakin sai särkylääkkeiden avulla vähän jatkoaikaa. Vanhan kodin pihassa odotti Kimin kaivama hauta ja saatiin näin kissan elo päätökseen - kiitos niistä monista vuosista joita "Salkku" meitä palveli - Kim muistaa en kerran poikineen yöllä hänen sänkyynsäkin!

 Eläimet vanhenevat ja, kuten jo alussa mainitsin, meillä ihmisillä on suuri vastuu siitä, että ne lähtevät arvokkaasti ja kivutta eikä niitä väkisin pidetä hengissä meidän ihmisten itsekkyyden takia!
Hyvänä esimerkkinä tästä oli dalmatialainen "Soffi" joka jo 7-vuotiaana sairastui maksasyöpään tms ja sille määrättiin pahanhajuista ja koiran mielestä syömäkelvotonta dieettiruokaa. Muutama kuukausi siinä meni, koira laihtui ja söi vastahakoisesti, kunnes ennen joulua onnistui varastamaan lahjaksi saadun kokonaisen, ilmakuivatun medwurstimakkaran kiivettyään portaat vintille hajun perusteella- asia mitä se ei ikinä aiemmin ollut tehnyt!  Dieetti loppui siihen, herkkuja sai sen pari kuukautta mitä enää elämäniloa koirasta löytyi!

Seurallinen on Sanelmakin aina ollut - myös pienten lasten kanssa!

Luopuminen on aina vaikeata, ja se on ihmisellä edessä eläinten suhteen monta kertaa elämässä. Ehkä kilpikonnat ja papukaijat tai norsut toisivat uusia tuulia eläintenpitoon?
Fasu-koira elää jo vähän jatkoajalla kun tulehtuneen kohdun poiston lisäksi vajaa vuosi sitten leikattiin kaksi pahalaatuista kasvainta ja nyt on uusi jo kasvamassa. Tämä nivelrikon lisäksi, joka hidastaa liikkumista mutta niin kauan kun elämäniloa riittää, jatketaan! Nisäkasvaimen leikkuuttakin mietittiin, mutta johonkin se raja on laitettava- ei ole mikään koiran elämää parantava asia nukuttaa sitä leikkauspöydälle vähän väliä kun taas joku kasvain saanut vauhtia ja taas ollaan toipilaana!
Grixie-tamma ei myöskään enää nuorru - 23 vuotta- ja on varsansa ansiokkaasti tehnyt - 9stä varsomisesta 7 hienoa jälkeläistä joista suurin osa esteradoilla pärjänneet. Viime talvi oli paikoin hankala jääkelien ja nuoskalumen takia, mutten lähtenyt vanhaa tammaa minnekään maneesitallillekaan vaihtamaan koska turhaa stressiä tulisi taas muutosta! Nyt yötäpäivää kumpuraisella laitumella- ihan niinkuin ennen vanhaan kotona- ja ollaan jopa hypätty muutamia kavaletteja tamman iloksi - ei vanha estehevonen kävelykoneeksi muutu! Mutta mitään tallista-tarhaan-ja -takaisin talliin lepäämään- vanhuutta en sille aio järjestää, senkin on päästävä täältä lähtemään kun arvokkuus vielä sen tyylikkäästi sallii!!

Näistä asioista voidaan olla montaa eri mieltä, minäkin oikeastaan ensimmäistä kertaa pohtinut eläinten kuolemaa hieman enemmän ja olen ainakin oppinut ymmärtämään sen, miksi monet ihmiset laittavat suuriakin summia lemmikkien terveyden eteen - kyllä niistä niin paljon iloa ihmiselle on! Mitä "tapahtumaköyhempi" oma elämä on, tai mitä enemmän vaikeuksia ihminen elämässään kohtaa, sen tärkeämpää on sen lemmikin pyytetön kiintymys!

Näitä ajatuksia näin kesälomalla- eilistä haikeata tunnelmaa piristi kovasti Ohkolan teatterin kesänäytelmä Onnellisesta miehestä - Arto Paasilinnan romaanin mukaan tehty loistava sovitus näyttelijäsuorituksineen!

POIKALEIRI- miten kasvattavaa nuorisolle ehdottomasti!

Nyt ei juttu luista, mutta puhukoot kuvat puolestaan - vein vihdoinkin 3-vuotiaan nuorukaiseni muiden kavereiden joukkoon Orimattilaan laitumelle . Yleisesti sanotaan, ettei kesken kesän pidä uusia tulokkaita porukkaan laittaa, mutta nyt oli kyse tutusta kaverista josta pihattoporukka oli ollut pari kuukautta erossa ja mahtui joukkoon muutama 1-vuotias hissukkakin....

VAPAUS kuuluu osana nuorten kesää- oli kyseessä sitten ihmis- tai hevoslapset. Tai vaikka lehmät, jotka myös hulluina kirmaavat laitumelle!

Selvästi poika tunnisti tutun laitumen kun en heti päästänyt irti vaan lähdin taluttamaan matkan päähän missä tiesin lauman olevan. Ei meinannut kävelyvauhti riittää ja kun kaverit saatiin näköpiiriin , päästin irti.

"Täältä tullaan, kaverit!"













Jälleennäkemisen riemua ja vähän selvittelyäkin ja uusi kimokaveri - sitten tietty ne pikkuiset, niitä vaan vähän kohteliaasti nuuskittiin. Mitään suurempia draamoja ei tuttujen kesken esitelty, pientä vauhdinottoa ja sitten ruokaa suuhun. Mallusjoella mun orivarsat viettäneet Kyröillä jo monta kesää, ja vaikka varsinaista metsänsuojaa ei olekaan, on maasto sen verran kumpuilevaa että varjo- ja piilopaikkoja löytyy hyvin ja mäkiä kiipeillessä kasvaa kunto ja voimistuu lihakset!  Vesi kun juodaan solisevasta purosta- jossa jalatkin kastuvat juodessa- on jo nuori totutettu vesihautaan....

Harmaa poika on uusi tuttavuus, joka ensin luuli ruunapoikaa tammaksi ja kulki letku pitkänä perässä, kunnes Kartsa huomautti asiasta- no sitten maistui jo yhteinen ruohonkorsikin....

Nyt muuten hieman alan jo vähän ymmärtämään näitä harrasteratsastajia, joille se oma heppa on "kaikki kaikessa" ja jonka elämää kiedotaan pumpuliin.... En ole koskaa aiemmin edes miettinyt mitä kaikkea voikaan laitumella sattua potkuista alkaen, kyynpuremia myöten ja kaikkea siihen väliin vielä. Jos hevosia on toistakymmentä kuten minullakin on yleensä ollut, ei vaan voi jokaisen eläimen perään surra ja voivotella vaikka ne olisivat kuinka rakkaita. Hevosten täytyy saada elää hevosen elämää ja siinä on aina riskinsä. Kukaan ei suihkuttele hyönteiskarkotteita, putsaa kavioita päivittäin tai harjaa- siellä nuo ovat Jumalan armoilla ilman sadeloimia tai muita hyttyshattuja! Ja näin kuuluu olla! AMEN.

Jäin puhelimen kameran kanssa poikia kuvaamaan ja vakoilemaan ehkä pariksikymmeneksi minuutiksi, ja kyllähän niitä ihan hauska seurata on! Osa on jo ruunia tästä nyt 8;n hevosen laumasta, osa ruunataan syksyllä. Ikähaitari 1-3 vuotiaat- viime kesänä kävi Väihkösen Satun 4-vuotiasin kisahevonen  kuukauden laidunlomalla välillä, ja Kapukin olisi nyt päässyt mutta Ruohojärvellä oli laidunta tarjolla riittävästi lyhyttä lomaa varten eikä siis tarvittu kenkiä poistaa.-Pihatossa kasvaneet ja eläneet hevoset  tottuvat laidunelämään piankin, mutta ne pumpulissa kasvanneet kaupunkihevoset.... Muistan kuinka Ranskassa ollessani ihmettelin heidän tapaansa pistää kaikki kallliitkin kisahevoset laitumelle TALVELLA kisakauden loputtua- joku loimentapainen selässä, mutta ulkona laitumella jossa märkää  ruohontapaista niukalti- ympärivuorokauden.... kilpailukautena sitten sitä samaa eläintä jynssättiin ja puunattiin ja harjattiin, yöksi pintelöitiin ja ruokittiin....Laumassa kulkeminen ja sen tuoma vapaus on hevosen psyykelle aivan ehdoton - mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmin olen tämän asian sisäistänyt!  Monessa ratsastuskoulussa - mm Hyvinkäällä- on siirrytty pihattoihin jossa lauma kulkee vapaasti ulos ja sisään ja eläimet ovat terveitä.-Global Dressage Forumin yhteydessä  kerran yksi GP-tason kouluratsastaja esitteli filmillä talliaan ja pihattoja jossa myös säilytettiin niitä kalliita kultakimpaleita loukkaantumisriskin uhalla.Toimii se siis korkeammallakin tasolla !

Mutta toki- riskejä on. Tämä on vain hyväksyttävä- on minulla kerran pikkuvarsa haettu kottikärryillä laitumelta pihaan kun oli jalka poikki.* Vanha Yardbird oli juuri todettu kantavaksi ( Cardento) kun eräänä iltana tammoja tarhasta huhuilin ei tämä rouva pääsyt enää kolmijalkaisena liikkeelle kun neljäs jalka roikkui muutaman nahkapalasen varassa poikkipotkaistuna...*Toinen pikkuvarsa kerran saanut tällin tms takapolveen niin että se tulehtui tosipahasti ja laitettiin antibioottia kahdesti päivässä kahden viikon ajan....* Grixin emä Gornelia meni käynnissä nurin laitumen pehmeässä kohdassa- naapuri näki- ja tuloksena murtunut reisiluu.*.Laura karkasi kiimaisena varsoineen lankojen läpi kiertäen takakautta laitumelta tallille useamman ojan yli- varsalta, joka juuri oli pari päivää aiemmin voittanut ison näyttelyn Ypäjällä, takapolvi murtunut. Leikkaushoidon ja lääkitsemisenkään avulla ei saatu kuntoon.

Riskeistä huolimatta, hevosen elämää niiden on saatava elää- ainakin kesällä! Ja pojille tällainen laumassa telmiminen on mitä parhainta luonnekasvatusta!
Ihmisen pojille myös- mutta leirejä ei kovin paljon enää järjestetä- muuta kuin huippu-urheiluun tähtääviä! Ja ihmislapset nyt onneksi osaavat käyttäytyä sen verran paremmin että tytöt ja pojat voivat olla samalla leirillä. Onko rippileiri se ainoa, minne nykyään mennään? Omat poikani ovat osallistuneet niin seurakunnan kesäleirille kun partioleirille, miekkailuleirille, luonto-liiton kesäleirille, rippileirille ja varmaan johonkin muualle vielä mitä en muista. Juuri puhuvat uutisissa armeijan keskeyttämisprosenteista- liki 20 %- onhan se hurjaa jos aina on asunut omassa huoneessaan oman puhelimen kanssa ja sitten yhtäkkiä tuvassa onkin kymmenien muuta ja aamuherätys on jo klo 6!!!
Eläköön kesä ja leirit. niistä oppii!

-Tähän loppuun vielä kuva siitä kun jo olin lähdössä pois, ja nuorimmat mukulat rohkaistuivat tulemaan lähemmäksi- ilmeet jo sen sanovat : -Mitä sä enää täällä teet, ala laputtaa!!

Tässä vielä mun kullan  tyylinäyte - taidan pian olla ihan "kukkahattutäti" jos näin jatkuu- ostekkee hyvät ihmiset pian pois !!!!- tai siis sitten vasta kun on saanut laidunlomastaan nauttia- GARETHilla on sukua, näköä ja taitoa- syksyn Kyvyt esiin -koitokseen valittiin keskiarvolla tasan 9!

AINOssa nähtyä ja koettua

No niin, näinhän se menee että kun oikein yrittää, tyrii eniten!(= Hukkasin tärkeät muistiinpanot) Ainon Nations cup ei edes ollut "must"-listallani, mutta kun kasvattini Graal oli kilpailijoiden joukosssa, ja koulupuolella oli eestiläisten lisksi täyslaidallinen myös ruotsalaisia, niin pakkohan tuo oli nähdä!

Ja hyvä olikin- oli ilahduttavaa jo torstaina todeta miten hyvin oli satsattu koko tapahtumaan ja sai nauttia suuren urheilujuhlan tunnusta- ihan kun oltaisiin oltu Saksassa tai vaikka Falsterbossa- en huomannut edes kuvata sisääntuloporttia josta yleisön tervetulleeksi toivottaminen alkoi!
Ja koulupuolella saatiin heti palkintojenjakoon molemmat pojat Ruoste&Vaurio - hienoa! Ihanat suomenlippukukka-asetelmat mainittakoot järjestelyjen yksityiskohdista!

En tee tästä sen kummempaa kilpailuselostetta- niitä tekevät lehdistö- mutta kokoan muutaman ajatuksen valokuvineen ja tunnelman kera! Yhden ilahduttavan jutun  luin "hevostalli.net"-istä (myönnän lukevani sitä "asiantuntijoiden" juoru-neuvonta-pahanpuhumis-palstaa aina välillä...)-
siellä oli piiitkää keskustelua täysin posittiviseen sävyyn koko tapahtumasta- se jos jokin on hienoa!

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=2&i=5757406&t=5757406

*Parkkipelto veti liikenteen hyvin, sateenkestävyydestä sunnuntaina en mene sanomaan kun silloin olin jo Savijärvellä tuomaroimassa itse...
*"vau"-effekti oli ihan totta- etenkin kun osasi verrata "arki-Ainoon"
*Juoma- ja ruokapuolta riittävästi, samaten hotelli helpotuksia
*osittainen verryttelymahdollisuus maneesissa ja taisipa lauantainen esteklinikkakin siirtyä sateen alta sisään?
*pikkumaneesisissa lapsia viiletti keppihevosineen täysillä..
*Nykänen ajelutti Kiripassillaan väkeä parkkipellolla ja taisi toimia vähän taksikyytinäkin osalle?
*yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota, asioita ajateltu laajalti
*omasta mielestä ainoita miinuksia oli painetun ohjelman puute- moniste missä lähtöjärjestys, olisi riittänyt ja ETENKIN kaikille niille "sunnuntaikävelijoille"joita mm Hesarin ISOLLA ilmoituksella houkuteltiin paikalle, olisi jonkinlainen info ollut paikallaan! Kestävän kehityksen nimissä- ei siis mitään hienolle paperille painettua mainoslehtistä vaan pelkkä A4.
*Joku tuttu ehdotti, että jollain lukuisista valotauluista olisi voinut olla jatkuvasti EQUIPE nähtävillä -hyvä idea!
*pääluokan ajaksi sattunut paha sadekuuro ei ollut järjestäjien syytä - luonto tekee omiaan ja meidän ihmisten on se vaan hyväksyttävä.
*Osallistujia oli ulkomailta ilmeisesti odotettu enemmän ja ohjelma aikatauluineen tehty sen mukaan - nyt valitettavasti liian pitkiä taukoja luokkien välissä- ,mutta ilmesesti palvelu pelasi? Itse kävin perjantain tauon aikana kotona liikuttamassa koiran ja kolmivuotiaan - hyvin ehti vaikka yksi pienempi luokka jäi väliin.

 -Minun olisi ilmeisesti taas otettava vanha järjestelmäkamera käyttöön kisoja kuvatessa- puhelimella otetut kuvat välillä kovin mielenkiintoisia...
tässä hyvin omalla kasvatillaan hyvin pärjännyt Kulkkaan Ville lähestyy estettä...
Alakuvassa laskeutuu esteeltä....ja seuraava kuva esittää nähtävästi varjokuvaa itsestäni- selfietä siis pukkaa...

Niin , siitä yrittämisestä vielä-
Onnistuin torstaina olemaan maneesissa  juuri siihen aikaan kun Tinne ratsasti hevosensa Lussan Nathorstin silmien alla, ja vaikka heillä tietenkin oli korvanapit käytössään, sain sijaintini (yläparvekkeella) ansiosta napattua otteita heidän keskustelustaan ja aika hauskoja kuviakin . Vaikka Tinnen hevonen 10v Esperance on melko kokematon , se teki minuun suuren vaikutuksen etenkin laukkansa puolesta, ja odotin itse kisoissa vähän enemmän, mutta rikkoja oli sen verran ettei sijoitusta herunut kumpanakaan päivänä.

 Mutta mikäli kehitys jatkuu, voisin kuvitella tästä hevosesta vielä kuultavan!
Etenkin laukka oli todella ylöspäin ja kuitenkin myös eteen. Siirtymisissä ja ylipäänsä piaf-passagessa oli vielä parannettavaa ja voimistettavaa, mutta yhteistyö oli hyvää ja mitään ei tehty väkisin.
Ja ne ravilisäykset - nam

 *olen vastaavaa verryttelyä seurannut, kuvannut ja kommentoinut Falsterbossa kaksi vuotta sitten. Silloin oli kyseessa Patrik Kittel ja Delaneu, joita Kyra valmensi- Kittelistä "asiantuntijat" kohusivat silloin kovasti liittyen "rollkuriin" ja samoista kisoista oli julkisuudessa ja keskusteluissa aivan erilaisia kuvia kun minun ottamat....
(löytyy tästä blogistakin kun selaa taaksepäin...)
No, tässä ei mitään rollkuria esitelty, mutta paljon siirtymisiä, niin asellajista toiseen kun askellajin sisälläkin.
*Mitään vaikeita asioita ei todellakaan enää tässä vaiheessa kaivettu esiin- kakkosia tehtiin kerran, samaten ykköset kun heti onnistuivat. *Peruutus lie pieni kompastuskivi sillä kun se ei ihan mennyt putkeen, Tinne totesi vaan ettei viitsi nyt niitä virheitä alkaa toistaa, tehdään jotain muuta..(Itse kisassa, C-tuomari Truppa jonka edessä peruutus tapahtui, antoi vitosen, eikä muillakaan ollut kutosta kummempaa, yksi seiska) Tunnelma oli sellainen ehkä tyypillinen ruotsalainen "gör vad du tycker är trevligt" ja hyvin keskustelevainen ja kannustava, ei kuitenkaan mitään kehujen ylilyöntejä, vaan toteamuksia ja kyselevää kannanottoa. Todella mielenkiintoista seurata vaikkei kaikkea kuullutkaan!

-Kuvakulmat ovat hieman erilaiset, mutta näettehän te niitä superkuvia sitten oikeiden artikkeleiden yhteydessä?
Lussankin  pääsi kuvaan kun Tinne riisui takkinsa alkuverryttelyn jalkeen; käsi näkyy :) :)  Kaikkiaan ratsasti noin 40min, lopuksi klassisesti alas-eteen ja kaikissa työssä maiskutti ihan koko ajan mikä minusta oli hieman yllättävää!


Tein etenkin lauantain GP Specialissa runsain mitoin muistiinpanoja (Titti voi todistaa!) koulutuomarin näkökulmasta, ja kuvasin jonkun verran jopa videota.  Olin ajatellut sitten omaksi oppimisen iloksi vertailla omia numeroitani niihin virallisiin tuloksiin, mutta kuinka ollakaan, toiseksi viimeisimmän ratsukon kohadalla onnistuin pudottamaan pikkuisen muistilehtiöni katsomon alle. (Jos siis joku on kisojen purkamisen yhteydessä löytänyt käittämättömiä hieroglyfejä täynnä olevan pienen rengaskansion, on se minun eikä sisällä mitään salaisen palvelun tai KGB;n vakoilutietoja) ja kuten tapanani on - mitään en enää muista!

Oheistan tähän sekalaisia kuvia itse perjantain kisoista otettuna, sitten teksti jatkuu muutamalla kommenteilla uuden maajoukkuevalmentajan Rien van deer Shaftin miniklinikalta!

Ville Vaurio sai työvoiton sijoittuen perjantaina Angardilaisellaan- katsoin sen päätä tutun näköiseksi ja stten tajuin että minullakin on sellainen synytynyt - Reinon Minnalle 3- vuotiaana myyty Toscan varsa D....  Dusty! Taitaa veläkin olla liikenteessä Minnan jonkin tutulla?

Eestin Dina Ellermanin Donna Anna oli upea ja sijoittui ansaitusti.(Kahden viimeisimmän ratsastajan istuntaa voi huvikseen verrata..ok, tällaiseltä se näyttää kun kamera "hetkeksi pysähtyy" ja tallentaa tilanteen. Seuraavassa hetkessä voi asia  olla aivan toisin.

Henri Ruosteen istunta on muuten yhä sitä, mitä jo yli 20 vuotta sitten tuomarina junnujen SM:issä Alavudella totesin: Ysin arvoinen !
Tämä tuli niin hassusti mieleeni kun Henriä ei juuri ole Suomessa nähty, ja nyt ratsasti viimeisen päälle siististi ja hyvin.  Olen lähes "tunnettu" tuomarina niukasta skaalastani, ja siksi ehkä muistan tuon Alavudella annetun istuntanumeron kun niitä ysejä en yli 30 vuotisen tuomariurani aikana juuri ole jaellut. Mietin pitkään voiko poniratsastajalle (Kotimäen Regent jos muistan oikein?) nin ison numeron edes antaa ettei vaan ylpisty ja ala luulemaan itsestään liikoja...
Taisi numero mennä ihan oikein tuolloinkin?

Lauantain tauolla esittäytyi uusi hollantilainen maajoukkuevalmentaja Rien van der Schaft kahden ratsukon turvin - Anna Hagelstam ja Hagels Tiffany sekä oppilaansa, nuori ratsuttajan Sami Vuoristo
6-vuotiaalla Mellerien kasvatilla jonka nimeä en enää muista. (Ne muistiinpanot siellä katsomon alla...)

*impulsion and relaxation together are the most important things to find and keep in mind
*ratsastajan oltava "a sensitive athlet, but not too strong"
*jos tasapaino hukkuu josain liikkeessä- korjaus aina eteenäin!
*raippa kertoo ja vahvistaa ne jutut, jotka eivät heti ole menneet pohkeesta perille- mikään
rankaisuväline se ei todellakaan ole!
*vertaus niskan/selän venytyksestä esteillä hevosen saatava välillä venyttää selkälihaksiaan reilusti samaten kuten se venyttää niitä isompaa estettä ylitettäessään!
*jos hevosta jännittää, anna sen ravata- tämä on pakoeläimelle paljon luontevampaa kun pakottaa hitaasti kävelemään kun aistit käskevät juoksemaan!
*jos jokin liike menee hyvin - älä jää sitä junnaamaan!

Eipä tässä muuta-
opettavaista oli se että kyllä täällä Suomessakin osataan kisoja järjestää! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan ja että yleisöä oli ollut tarpeeksi sateesta huolimatta!

Esteistä ei nyt sen ummempia kommentteja - Graalista yksi kuva pakko vielä laittaa Jennan  kanssa vaikkei puhtaita ratoja Madikselle näissä kisoissa tullutkaan - aina ei voi onnstua!

PS! Kolmivuotias pääsi pitkien mutkien jälkeen tänään orilaitumelle vanhojen kamujen kanssa - osa niistäkin jo ruunia. Laittelen vielä kuvia sieltä- on ne niin hauskoja nuo pojat!

Ilmastoahdistus ja siitä syyttely - miten hanskata tuo "kestävä kehitys"?

Tässäpä aihe josta helposti saa ihmiset eri leireihin - Trumpin kannattajat eivät mitään ilmastolämpenemistä edes huomaakaan ja toinen äärimmäisyys pelkää jo ihmiskunnan kuolevan jos kauppaostoksensa laittaa muovikassiin. Ruotsalainen  Greta Thunberg on ansiokkaasti tuonut ilmasto-ongelman kansainväliseen tarkkailuun, ja hyvä niin, mutta tytön puolesta olen surullinen  miten kovaa
ja epätoivoista elämän hänelle täytyy ola! Ei yksi ihminen voi kaiken maailman huolia ottaa taakakseen!
Suoritettuani YK-liiton järjestämän kestävän kehityksen -kurssin viime syksynä valmiiksi (-elämäni työläimmät 6 opintopistettä!- liian innokkaat vetäjät) olen näitä asioita sivunnut lähes kaikessa opetuksessani. Hyvällä omatunnolla jatkanut vanhaan tapaan mm huomauttelemalla tyttösille uimahallissa veden lotraamisesta, seuraamalla auton polttoaineenkulutusta ja kiinnittämällä huomiota säästävään ajotyyliin, lajittelemalla roskat - nyt myös muovit omanaan ja keräykseen, käyttämällä (lempi-) vaatteet niin loppuun ettei niistä enää ole kun matonkuteiksi ja keräämällä sadevesi kukkien kasteluun .....

Mutta nyt ei siis enää saisi syödä lihaa- ainakaan sitä pierevistä naudoista tulevaa punaista lihaa maidosta puhumattakaan- kauramaito nyt se "muotijuttu", lentokoneella ei saisi matkustaa lainkaan vaan juna se olla pitää töihin pyörällä ja roskatkin johonkin muuhun kun muovikassiin.
Se kauran terveellisyys ja suosio on lähinnä naurattanut - siitä lähtien kun olin Ranskassa 40 vuotta sitten ja ihmettelin heidän mustaa kauraansa ja innostaan ohran syöttämiseen, olen tajunnut suomalaisen ja pohjoismaalaisen kauran yleensä, kuuluvan maailman parhaimpiin! Hevosten ruokkijat ovat sen jo aikaa sitten ymmärtäneet - nyt vasta ihmiset siitä yrittää pihviäkin vääntää....!?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.458132?fbclid=IwAR0-_sd5osiyN_zmfHCMBmTaHW3fHqgC7-1WceWiLS6id-ZjEbWGpH2qkd4

Ilmastotekoja ja hiilijalanjälkeä seurataan intensiivisesti vallan aivopesuun saakka - kun lennät, jälki on tämä, kun syöt lihaa jne jne MUTTA ainoa puheenvuoro mitä olen kuullut esim vaatteista liittyy erääseen radion puheohjelmaan jonka haastateltavan nimen unohdin - nuori nainen joka ei vuoteen ole vaatetta ostanut mutta pukeutuu harkiten eri yhdistelmistä suunnittelluihin vanhoihin vaatteisiiinsa - tämä jopa tyylikkäästi muotia mukaillen!  -Toisin kun minä, joka en mukaile mitään muotia mutta kaapista köytyy yli 40 vuotta vanhoja ryysyjä, joista osa jopa mahtuu päälle vielä! Ja se siitäkin huolimatta että neljä vuotta sitten rivitaloon muuttaessani vein kirppkselle viisi jätesäkillistä vaatetta...Onko vaateteollisuus ja muoti niin isoja aloja ettei niistä vaan -taloudellisista syistä- saa puhua?
Tässä siis omatuntoni on melko puhdas - entä siellä?



On tekopyhää ulkoistaa vaateteollisuus ja siirtää se ulkomaille missä ei välttämättä tarkasteta lapsityövoiman käyttöä tai työpäivän pituutta vaikka jokin sertifikaatti usein on tyrkyllä... Viimeisin pisara oli mielestäni Ainot ja Reinot jotka Finlayson "pelasti" - siirtäen tuotannon välittömästi jonnekin halpatyövoimamaahan! Pohjanmaan tuomarireissulla poikkesin Jalasjärvelle, jossa toki hyödynsin miesten TOPMANin kenkätehtaan loppuunmyynnin  (yksi neljästä kengännumero 44-45 omaavista pojistani saa siistit kengät...), mutta surullista oli todeta että hyvälaatuiset kengät eivät ole kelvanneet suomalaisille! Tällaisessa tapauksessa voisi valtiovalta tulla väliin vai onko järkevämpää maksaa työttömyyskorvauksia tehtaalta työttömiksi jääneille?





Sen verran jäin tuomarikeikalla lauantaina otetun kuvan perusteella miettimään omaa pukeutumistani, että sunnuntaisiin Takkulan kisoihin laitoin jo siistin leninkikokonaisuuden ja jätin rakastamani heppahameeen -ikää noin 30v- ja tiikeripaidan - ikää noin 10v - kotiin . Mutta tunnen salaista tyytyväisyyttä siitä, etten liian usein vaatekaupassa käy - se tuudittaa omatuntoa sen verran että tilasin lentoliput Tukholman joulunaluskoulukisoihin. Jossainhan sen mun hiilijalanjäljen on näyttävä?
Lihansyönti siis julistetaan pannaan-eikä myöskään turkistarhausta missään muodossa saisi harrastaa. Paitsi Kiinassa. Sinnehän se siirtyy jos meillä kokonaan kielletään? Ja minkälaisiin olosuhteisiin? Ei ainakaan parempiin kun täällä? Entäpä jos Suomesta saataisiin tässäkin suhteessa mallimaa? Hyvinvoivat isoissa tiloissa liikkuvat ketut ja minkit tulevat toki kalliimmiksi hoitaa, mutta jos turkiksen tarve on suuri, ehkä ne rahatkin sitten löytyvät?  (Minulla yhä kylminä talvipäivnä käytössä noin 35 vuotta vanha mokkaturkki. Mahtavan lämmin. ja kulutusta kestänyt. Montako tekokuitutakkia saakaan siinä ajassa loppuunkulutetta?)

"Minäkö turhake?" kysyy Fasu; aina niin iloinen

                                                                                 Jos ollaan ihan tarkkoja, miten nuo lemmikkieläimet? Koirat? Kissat? Hevoset? Saisiko niitä ylipäänsä pitää ja syöttää lihaviksi kun maailmassa ihmisiä kuolee nälkään? Nekin pierevät ja paskovat!? Kaupungeissa vieläpä jätökset muovipusseihin keräten....  Entä harrastaminen ja siihen liittyvä matkustelu? Miten paljon enemmän maksaakaan pelkissä polttoainekuluissa hevosten kuljettaminen kuorma-autossa joka hörppää helposti yli 20l/ 100km? ja yleensä vielä sitä kirottua saastaista diesel-polttoainetta? Ja kaikki ne hienot tarvikkeet mitä hepoille ostetaan - jokaiselle viikonpäivälle erivärinen satulahuopa esimerkiksi? Ja missä ne varusteet valmistetaan? Ja jos nahkaa ei saa olla, eikä muovikaan ole enää sovelias materiaali, mistä ne satulat, valjaat ja tuhannet remelit suitsien lisäksi valmistetaan?  Entä kaikki muu turha "krääsä" - usein juuri Kiinassa valmistettua - joita hankitaan niin lapsille, lemmikeille kuin meille aikuisillekin - meneekö maan talous ja ostovoima ihan hukkaan jos kansalaiset oikéasti alkavat miettimään mihin rahansa laittavat?  "kertakäyttötalous" suosii teollisuutta ja  kauppiata, näinhän se on! Mutta ei se mitään kestävää kehitystä ole! Vuosia sitten naurettiin silloisen mieheni ihanalle Electra Buickille - vm -62,  niin kova bensasyöppö että sille tuli ajokilometreja max 1ooo/ vuodessa....-Kuubassa käydessäni ihailin mös kansalaisten kekseliäisyyttä  ja nimenomaan säästöä - vanhoihin jenkkiautoihin asennettiin mm Ladoista moottorit ja taas matka jatkui... varaosia tehtiin välillä itsekin ja autojen hyöty oli sataprosenttinen!

Luulen, että Suomessa ainnoa henkilö joka oikeasti elää kestävän kehityksen mukaista elämää on kalastaja Pentti Linkola. Suosittelen Ritta Kylänpään tekemää kirjaa hänestä
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/311/

-meinasin jo sanoa että "sähköisenä, niin paperia säästyy" MUTTA uusin tutkimustuloshan kertoo miten paljon etenkin mobiililaitteilla katselu kuluttaa sähköä ym Elokuvien katselu kännykällä pitäisi ainakin kieltää!!!
Ja mun mielestä vois ne kännykätkin... ainakin lapsilta . ja nuorilta.
Teet sitten niin tai näin , aina on joain väärinpäin.
Voitaisiinko kuitenkin ajatella sanontaa "KOHTUUS KAIKESSA" ja yrittää edes vähän säästää tuota luontoa ja välttää turhaa kulutusta? Noin niinkun EU.n puheenjohtajamaana?

Tämä on jo niin ahdistavaa että siirryn LOMALLA ollessani takaisin Minna Canthin pariin. Naisasiaa kerrakseen. Varmaan kohta kielletään miehetkin ;)