Serlachiuksen taidemuseo- Mäntässä vierailun yhteydessä "must"

Jokainen paikkakunta hakee omaa "profiiliaan" ja nyt kun vessapaperi ei enää ole niin muodikasta -Serlaa sen yhä  olla pitää- niin Mänttä on panostanut kuvataiteeseen kesäisin.
Varsinaiset kuvataideviikot ovat vielä edessäpäin, mutta

kun  taas tuli poikettua entisessä kotikaupungissa (vv1979-80) Kirsiä moikkaamassa ja tehtaan näyttelyyn tutustumassa. Ja mikä näyttely- minulle aivan uusi ja tuntematon kotimainen taiteilijapariskunta jotka-kumma kyllä- loistavat poissaolollaan esim Riitta Konttisen kokoamassa "Taiteilijapareja"-kirjassa. Vanhassa päärakennuksessa järven rannalla eli "Gösta"-museossa oli esillä Ollin eli Olga Gummeruksen töitä ja toimistolla Mäntän keskustassa sitten tarinaa ja tekeleitä "Bucklan" Ehrströmiltä-                                                                                                                                           

kuten viereinen  Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu!
Pariskunnan rakkaustarina kerrottiin myös filminä valkokankaalle ja tänään löysin netistä Ollista tehdyn pro gradun -aivan ihanaa innostua tällaisesta ja palata ajassa taaksepäin noin sta vuotta! Taidehistorian appro kävi taas mielessä pitkästä aikaa, mutta ainakaan Hgin kesäyliopistossa sitä ei juuri nyt ole tarjolla... Ehkä tyydyn sitten vaan itse maalaamaan pitkästä aikaa -ellei öljyvärit sitten jo ole vallan kuivuneet kaapissa...
Tuottoisa taiteilijapari on ollut. paljon "käyttötaidetta" kuten kahvikuppimaalauksia, Fazerin mainoksia, tuhkakuppeja ja koriste-esineitä ja kaiken huippuna- Suomen leijona-vaakunan itsenäistymisvuoden versio  on Bucklanin käsialaa! Tällaisesta olen ollut täyin tietämätön- ihana sivistysannos tuli taas hankittua!

 

Yllä Kymi yhtiön aulan kuvitusta ja viereinen ovi on alunperin Pohjoismaiden osakepankin pääkonttorista.

Museokortilla muuten on pääsy näihinkin näyttelyihin - enpä ole tälle vuodelle uutta lunastanut mutta kyllä kannattaisi - niin paljon on Suomessakin näkemistä kun liikkuu ympäri maata!

"Olli" eli Olga Ehrströmin taidetta oli ilo katsella, hän ei varsinaisesti edes uhrautunut miehensä taiteelle koska ei kertoman mukaan juuri perunoiden keittämistäkään ruoanlaittoon liittyen hallinnut, vaan mies Bucklan (="klommo, kuhmu, mahapötsi....) oli se joka vastasi keittiöstä ja kutsuista järjestelyineen pitkäaikaisen talousapulaisen kera.

Uskomatonta oli lukea -kun selvittelin miksi Bucklan kuoli niin nuorena kuin 53-vuotiaana- lihavuus ja siitä liian nopeasti yritetty laihtuminen todettiin kuolinsyyksi. Että ehkei se hyvä ruoka ihan niin terveellistä ollutkaan...  Ja tieto siitä, ettei mies lannistunut vaan jatkoi vasemmalla kädellä maalaamista kun hän junanvaunujen väliin pudotessaaan 1927 oli menettänyt oikean kätensä! Toki taiteilijavaimostakin oli jatkossa hyötyä töiden toteuttamisessa ja tarinasa errotaan etteivät nämä kaksi juuri avioliittonsa aikana erossa toisistaan olleet!
Traagista heille oli se, että kumpikaan syntyneistä kahdesta lapesta ei jäänyt henkiin ja kipeästä aiheesta ei koskaan keskusteltu. -Laitan lisää ottamiani kuvia- taide on niin ihana aihe ja mielestäni sen pitäisi luoda iloa ympärilleen!  Voin loppuun vielä lisätä muutamia teoksia aivan toisenlaisesta nykytaiteesta joka toki herättelee ja aiheuttaa ajatuksia, mutta jota missään tapauksessa ei haluaisi kotiinsa!

Frida Kahloko?- ei vaan Olli Ehström

 http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/nayttelymme-nyt/


amerikkalaisen Matthew Day Jacksonin näyttely maailmanlopun jälkeisestä elämästä roolipeleineen  ei ilahduttanut eikä edes saanut minua ainakaan ajattelemaan tai pohtimaan asioita, mutta tässä onkin se juju- taide koskettaa eri ihmisiä eri tavoin. 

Näistä tunnelmista onkin sitten hyvä jatkaa joko verannan siivouksella tai ikkuanpesulla. Matot on jo kuivumassa- toivottavasti muistan ne  illalla matonpesupaikalta hakea?
Mukavaa lomaa tai työniloa- miten kukin tätä hetkeä elää- mutta muistakaa katsella ympärillenne ja nauttia!  Palailen sitten taas jonkin järkevämmän aiheen kera kunhan kesä etenee ja mieli on saanut levätä!

KESÄ ja suomalainen herää henkiin...

Tässä on päässyt kuukausi vierähtämään lähes huomaamatta enkä edes ole ajatellut koko blogia - loppuspurtti koulussa retkipäivineen ja järjestelyineen, leikkauksesta jälkihoidettava ruuna ja kaikkea muuta touhua niin että vallan henki salpaantuu....
EN OLE koskaan valittanut koulutyön raskautta, enkä valita nytkään, mutta myönnän että on ollut "vähän väsy" - saavutettiin sentään tavoitteet kirkkaasti ja Suomen  kesä  alkoi!

Jääkiekkoa tuli ilolla seurattua kerrankin ja Jalosen maininta tiimityöstä on niin osuva!


Keskellä kiirettä tuli pyörähdettyä kaverin 60-vuotisjuhlissa Eestin puolella- ihanat ja hyvin järkätyt bileet jossa sekä syötiin että juotiin - "helan-går"-tyylillä! Enpä taida omia juhlia uskaltaa syksyllä järkätä kun vaatimuskynnys nousee...     
           

-Yläkuvassa näkymä Suomenlahdelle ravintola Ruhen terassilta!

Ylppäreitä oli tänä vuonna yhdet jossa kävin - antaumuksellista syömänautintoa ja ihania nuoria!

Suomenlinnassakin on tullut lyhyen ajan sisällä käytyä peräti kahdesti- ensin oppilaiden kanssa ja vielä viime viikolla kahden vanhimman pojanpojan kanssa, onneksi setänsä Kim oli mukana vahtimassa ettei kukaan loukkaantunut, hukkunut tai päässyt pahantekoon. Laitan tännekin muutamia kuvia sieltä - aina oppii jotain vaikka siellä lähes vuosittain tulee käytyä! Suosittelen ehdottomasti!

Ja jotta elämä ei menisi liian tylsäksi tai helpoksi, olen joutunut jälkihoitamaan ruunattua kolmivuotiasta useita viikkoja ennenkun saatiin päätös klinikalle takaisinviemisestä ja "tapaus" avattiin uusiksi. Tilastollisesti yksi /200 ruunauksista tulee komplikaatioita- no tämä oli niitä. Hyvin uusintahoidettu tallipaikkoineen ja eilen sain haettua kotiin - meinasi nauru päästä kun hoitotallin ravimiehet ookein kaksin kappalein olivat valppaina ratsutätiä 3-vuotiaan lastauksessa auttamaan, ja voi itku kun ei muuta tarvittu kun takapuomin kiinnitys.... No, mitäpä siihen muuta toteamaan "etten tykkää huonosti käyttäytyvistä hevosista!". Hoitaminen ja seuranta toki vielä jatkuu, mutta ennuste hyvä- tosin muistin taas elävästi osasyyn siihen miksi hevosmäärä on supistettu kahteen..
Intohimo lajiin on se seikka mikä pitää pystyssä kaiken työmäärän keskellä missä tuntipalkkaa ei tunneta ja kuntoiluun ei tarvita salillakäyntejä!                                                                                -Tästä sopivasti aasinsilta tuomarityöskentelyyn mihin aina tuo uusia tuulia pidemmät tuomarireissut jossa näkee ennestään tuntemattomia paikkoja ja ratsukoita! Pohjanmaa kolmannen kerran lähivuosina ja tällä kertaa Kurikka (tuli ekana Juha Mieto mieleen..) aluetaso aamusta iltaan -toki minä aloittelin vasta iltapäivällä mutta pesti jatkui iltayhdeksään ja yöpyminenkin oli hoidettu. Helmin kortteerissa Kauhajoella olemme tuomariporukalla aiemminkin yöpyneet ja palvelu erinomaista!
Tiukoista aikatauluista huolimatta pääsimme lopettamaan pian klo 21 jälkeen ja kiittää saa niin kentänpohjaa, syömisiä ja tulospalvelua toimivia kisoja nuo pohojanmaalaiset osaavat järjestää!
Sen verran hyvisä ajoin olin liikenteesssä että ehdin uimaan -kuinkas muuten- ja tutustuin kurikkalaiseen uimarantaan- kun järviä ei lähellä ole,sellainen tehdään itse patoamalla osa joesta. ja hyvää pukkasi! Tämä kotimaanmatkailu totisesti avartaa!

Suomen kesä on jotain niin ainutlaatuista ettei sitä muualta löydy, ja toki omassa tapauksessani on ihanaa olla opettaja ja saada nauttia tästä jopa kolmatta kuukautta! -On muuten ensimmäinen kerta mun elämässä kun vietän palkallista kesälomaa- aina on työsuhteet olleet katkolla kesään mennessä ja yrittäjällä nyt tunnetusti ei mitään lomaa olekaan! Aika ihmeellistä! No, koska ei osaa joutilaanakaan olla ja noita hevosia yhä on elätettävänä, niin jotta rakkaus lajiin ei sammuisi tulee noita tuomaritehtäviä hoidettua harva se viikonloppu ja valmennuksetkin tuppaa kesäaikana lisääntymään- mihinkäs kettu turkistaan pääsee? Mutta sisällä en voisi kesällä kuvitella töitä tekeväni -toissakesänä hanketyössä kokeilin ja se riitti!

Matka jatkui Mäntän taidenäyttelyyn siitä lisää huomenna - tähän nyt vielä jokunen kuva matkan varrelta!