Nyt ei enää niin hirveästi harmita tämä kolmen viikon sairasloma ja toimettomuus kun yöllä taas satoi kaatamalla ja nytkin näyttää sää kolealta.
Joten - paluu maanantaille ja uunituoreisiin kokemuksiin suomlaisesta sairaanhoidosta - huom - ennen sote uudistusta!
Sen verran terve olen tainnut olla etten ihan ole aina muutoksissa mukana -joten seuraavassa selvitys miten toimin ja miten olisi pitänyt toimia: Kömmittyäni maanantaina ojan läpi Orimattilan Mallusjoella ennen klo 19 (mennessäni valokuvaamaan orivarsoja laitumelle)- kokosin kaatumisen yhteydessä levinneen olkapääni autoon ja ajelin kotipitäjää kohti- särky olkapäässä sen verran paha että terveyskeskus tai edes lääkäri kangasti mielessäni. Ensimmäinen huomio palveluista oli se, kun yritin soittaa Terveystaloon kysyäkseni aukioloaikoja - yhdellä kädellä toimiessani numeropalvelun kautta, se ei onnistunut koska minulla ei ollut vapaata kättä painellaakseni "jos haluatte palvelua päläpälä...valitkaa ykkönen, jos haluatte..." ja puhelunne nauhoitetaan asiakaspalvelun selvittämiseksi...." kirosanoja saivat nauhoitettua, vuolaasti!- no, ei hätää, terveyskeskuksen päivystysjonoon vaan, muistin viime käynniltäni että päivystys siirtyisi Hyvinkäälle yöksi klo 22 alkaen. Tyrmistys oli suuri kun kävi ilmi ettei klo 18 jälkeen enää kotipaikkakunnalla lääkäriä tavattu! No, se yksityinen Terveystalo olikin seuraava, nyt jo itkien kömmin rappusia ylös lukeakseni ovessa ilmoituksen loma-ajasta jolloin keskus sulki jo klo 16! pyhät Sylvit ja Loma-Suomi!
Puhelu pojalle, joka yksin kotona kolmen lapsen kanssa, tuotti onneksi tiedon miniästä joka ystävättärensä kannsa liikkui kaupoissa kylillä. Apteekista, särkylääkettä ostamassa, saivat minut kiinni ja nähtyään itkunsekaisen naamani soittivat paikalle ambulanssin..Onneksi Johanna oli se henkilö joka soitti, ei minun hermot olisi kestänyt 112- kysymystulvaa, hyvä ettei kengännumeroa haluttu tietää! Palolaitoksen ambulanssi viidessä minuutissa paikanpäällä, pulssit, verenpaineet nopeasti mitattu ja tilanneselvitys- olkapää sijoiltaan aivan kuten olin osannut epäillä.
Mahallani paareilla autossa maaten se sitten laitettiin taitavavasti paikoilleen, mutta ehei, ei minua kotiin laskettu vaan soitto KELA-taksille ja jo järjestyi jatkokuljetus koska lanssia jo tarvittiin muualle.
Tehokasta ja nopeaa toimintaa siis tähän mennessä!
Päivystysvastaanotto oli jo ambulanssista saanut lähetteen ja minut kirjattiin nopeasti sisään ja pääsin odotushuoneeseen.Ranteeseeni liimattin lappu jossa henkilötietoni ja ilmeisesti koodia avatessa myös sairaskertomus ambulanssista - kätevää jos sattuisin pyörtymään tai heittäisin henkeni enkä olisi puhekykyinen - tunsin itseni vauvaksi uudelleen
Sitten alkoikin odotus, jota kesti. ja kesti. ja kesti.
Enkä todellakaan ollut ainoa - muiden potilaiden kanssa tuli vaihdettua mielipiteitä ja vähän sairaskertomuksiakin ja huomioita hoidosta.
Eräs toinen potilas, joka odotti röntgenlähetettä, keskusteli kanssani ajatuksesta päästä suoraan röntgeniin - olihan alue jo selvä -nilkka/olkapää ja sitten vasta lääkärille niin säästyisi siltä edes-takaisin -odottamiselta. Tämän mainitsimmekin eräälle mieshoitajalle, joka totesi että näin hänenkin mielestä tehtäisiin mutta kun se ei hänestä ole kiinn.
-Olisiko kuitenkin jokin viesti mennyt eteenpäin, kun yhtäkkiä keskiyön jälkeen meitä löytyikin neljän potilaan rivi jotka passitettiin parin käytävän päähän röntgeniin.! Nyt tapahtui- vasta lähes neljän tunnin odottelun jälkeen - ja koko rivistö kuvattuina palasimme odotussaliin jossa sitten yksitellen pääsimme lääkärin tuomiolle.
Nuori, mukava naislääkäri totesi ettei kohdallani ollut murtumaa ja antoi särkylääkereseptin (mikä myös sähköisesti toimitettu suoraan apteekkiin) sekä kotihoito-ohjeet ja sairaslomaa - kaikkiaan kesto kymmenisen minuuttia. käytävällä odottelin sitten vielä uuden mitellan asennusta ja taksintilausta mutta helpotus oli suuri kun homma alkoi toimia ! kello 01.25 oli jo taksi pihassa ja KELA-matka kotiin alkoi; hintana 25€.
Tämä aikatauluista tietämättömänä odottaminen oli ehkä se rasittavin osuus - huhuja pyöri käytävillä yhdestä ainoasta lääkäristä ja mm laboratoriotulosten ongelmista tietokoneilla. Kysyessäni miksei ihmisille voisi välillä avoimesti tiedottaa aikatauluista, minulle vastattiin perustellusti ettei mitään varmaa voi koskaan päivystyksessä luvata, koska tilanteet vaihtuvat ja jokin hätätapaus meneekin yllättäen koko jonon ohi. se onkin ymmärrettävää, mutta mitä en ymmärrä, eikä kukaan muukaan jututtamani odottelija, on se miksi yhdelle lääkärille lankeaa koko sairaanhoitopiirin potilaat illalla/yön aikana? Jos kerran Nurmijärveltä, Järvenpäästä, Tuusulasta, Mäntsälästä ja Hyvinkäältä terveyskeskuksista on päivystysvirat lakkautettu, miten yksi lääkäri voi vastata (5;n) lääkärin työpanosta ? Ajallisesti ei ainakaan, sen huomasimme.
Henkilökunta kuitenkin koko ajan tehtäviensä tasolla ja jopa hyväntuulista - eräskin hieman kesälomajuomia liikaa nauttinut herrahenkilö sai varsin ystävällisen kohtelun pienestä häiriköinnistään huolimatta!
Hatunnosto sairaalaan koko henkilökunnalle - miten tämä mahtaa jatkua maakuntasoten nimissä kun säästöjä halutaan vielä lisää\ ? Itsepalveluko sitten pelaa ja vuoronumerot? Itsepalveluröntgen selfietä ottamallako?
Ja mikä säästö on siinä, kun omassa terveyskesuksessa ei ole päivystystä ja KELA maksaa suurimman osan taksikuluista mieluummin kun lääkärin palkan? Rahan siirtoa yhdestä taskusta toiseen?
Tuli niin käytännössä taas todistettua, että ne päättäjät jotka näistä sote-uudistksista vauhkoavat eivät ehkä itse ikinä ole istuneet päivystysjonossa apua odottamassa?
Miksi yhteiskunnassa, jonka ptäisi palveluiltaan kehittyä, onkin menossa taantuminen?
Omien poikieni ollessa pieniä ja korvatulehdusikäisiä, saimme hyvää palvelua Mäntsälässäkin keskellä yötä. Ja muistaakseni vielä viisi tai kuusi vuotta sitten ehdin terkkariin klo21.55 näyttämään otsaani johon oli hevosen hammasraspi /suunavaaja tehnyt kauniin loven. Siihen riitti sillä kertaa puhdistus ja perhosteippi ja toimenpide kesti alle 10min joten henkilökunnalle meni 5min ylityön puolelle mutta palvelu pelasi ja jaksettiin olla ystävällisiä!
Mihin olemme menossa ja kenen ehdoilla?
-Onneksi sentään kotona lepohoito pelaa ja voi rauhassa levätä! Ainakin aamu 7:ään asti jolloin myöhäistään alkaa olla eläimillä nälkä...
Toinen aihe, mutta myös tositärkeä, on tämä "lapset metsään" -ajatus jota suuresti on rummutettu eri yhteyksissä - minulla Face-päivityksiäkin alalta useita.
Ihmettelen vaan mikä UUSI asia metsä on Suomessa?
Siellä lapset ennen leikkivät, ennen tätä leikkipuisto/hoplop-huvipuisto -aikaa, siellä tehtiin TYÖTÄ (nykyään lähes pelkästään koneilla...) ja siellä poimittiin luonnon antimia loppukesästä ja syksystä.
Itse olen asunut metsän keskellä kaksikymmentä vuotta ja - nauttinut.
Omat pojat ovat lähipiirissä rakentaneet majoja niin metsän puihin kuin maahankin, tehneet isompina leirinuotioita ja poimineet niitä marjojakin. Ja mikäs mopoikäisenä sen hauskempaa ja paremmin tasapainotaitoja kehittävää kuin mopoilu metsäpoluilla ja pikkuteillä?
Ja missä oma pää nollaantuu paremmin kun hevosen selässä metsässä? Niin kesällä kuin talvellakin!
Laitan vielä muutamia tuoreita kuvia kahdesta vilpertistä jotka nauttivat täysin siemauksin päästessään tutkimaan niin käpyjä, toukkia kun erikokoisia kiviäkin - tähän on Mäntsälässä vielä mahdollisuus (vieläpä aivan keskustassa!) - suotakoon se jatkossakin!
Kumisaappaat vaan on monelle ihmiselle tänä päivänä sellainen jalkine jota ei kaapista löydy leikkikouluiän jälkeen - uskomatonta urbanisoitumista tässä tuhansien järvien ja myös metsien maassa!
Integroituja oppiaineita metsässä ovat siis; LIIKUNTA, BIOLOGIA, YHTEISKUNTAOPPI, MAANTIETO ja vieläpä ÄIDINKIELI jos kirjoitustaitoinen tekee raportin näkemästään ja kokemastaan! Tai KUVAAMATAITO kun on kyseessä pienempi metsässäkävijä. 
Oman ikäluokkani ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta urbanisoidulle nykyihmiselle usein uutta ja ihmeellistä!
Omia poikia tuli harmittavan vähän "vietyä" metsään, mutta metsä oli niin itsestäänselvyys että osasivat kyllä sinne itsekin hakeutua. Ja äitinä vein sitten marjaan . asia mitä aina itse inhosin ja vasta nyt olen ruvennut vähän pitämään.
Omassa lapsuudessa tuli joskus Heinolan serkkujen kanssa tehty ihan "henkiinjäämisretkiä" isompiin metsiin telttaillen ja kalastaen - yksi yö oli usein tarpeeksi hyttysten keskellä mutta serkkupoikien mukaan piti päästä!
tämä kuva on ollut täällä ennenkin, mutta niin totta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti