KESÄKUVIA - niin luontoa kun poikiakin; sekä kaksi- että nelijalkaisia...

Tämä menee varmaan jo jankuttamiseksi, mutta kaiken sen perusteella mitä hevosten kasvattamisesta tiedän, sanon vielä kerran missä pojat kuuluu olla kesällä: POIKALEIRILLÄ eli orilaitumella missä liikkumatilaa paljon, riittävästi mäkiä, ja kuten Orimattilassa- puro josta juoda ja jonka yli tehdä hyppyharjoittelua! Kavereita joiden kanssa juosta kilpaa, tapella ja temmeltää!

Samantapaista "poikaleiriä" suosittelen toki ihmislapsillekin - itse olen lapsena ollut vaikka minkälaisilla leireillä ja omat pojat ovat myös olleet niin Luontoliiton, seurakunnan kuin yleisurheilu-  jalkapallo- ja miekkailuleireillä - siis rippileirin lisäksi! Armeijaan meno ja suorittaminen ei kellekään tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia kun samassa huoneessa nukkuminenkin oli tuttua. (Nyt ollut taas armeijakelpoisuudesta ja -keskeyttämisistä kovaa porua uuden ikäluokan astuessa kuvioihin heinäkuussa. Armeijassa kun ei ketään paapota ja vielä vähemmän oikeassa sodassa. Siihen Vekarajärven ikävään kuolemantapaukseen en osaa ottaa kantaa, mutta ilmeisesti ikävien yhteensattumien summa, tosi valitettavaa.)

vasemman puolinen tähtipää Hotline- Florentine-yhdistelmä; Kyvyt esiin-finalisti syksyllä.

 GAWAIN (Stenograph- Grxie- KöniginsSohn) nyt jo kaksivuotias "kullanmuru" ja kimppavarsa josta vielä kuullaan!
Satuloituna jo juoksutettu, syksyllä ratsaille ja oripäivät tavoitteena!
Emä GRIXIE on tänä vuonna jäleläisistään valiopalkittu ja jälkeläisistä aktiivisesti kisaavat tasolla 130-140cm vellokset GRAAL / Jenna Yrjövuori ja GALAHAD/ Jasmin Nylund.
Niissä jäljissä, ja ohikin!?
Kimpassa tilaa vielä kolmelle- kysy niin kerron lisää!

Vastahakoisesti lähti lauma liikkeelle- mitä nyt lämpimänä kesäpäivänä kuluttaa energiaa turhaan!

 Yksivuotiaat kasvavat laitumella hurjasti - ihan erinäköinen oli se pikkumies joka kesäkuun alussa tänne tuotiin. Ja laumassa on luonnekin "jalostunut" - kaikki arkuus hävinnyt ja uteliaana tuli haistelemaan.

Tärkeä huomio, minkä seurassa olleelle Merille vielä kerroin, oli se varovaisuus mitä pitää noudattaa laitumelle mentäessä. Hierarkia voi johtaa siihenkin, että jos taputat "väärää" hevosta tulee lauman johtaja ja häätää - siinä rytäkssä ihminen on hyvin pieni ja saattaa jäädä alimmaiseksi.
Minulla on yleensä jokin "kättä pidempi" risu tms mukana jotta oma turvallisuus ei ole uhattuna. Suomenoriiden suhteen "risu" voi mieluummin olla kunnon karahka...

-Tämä ihana läsipää GARETH jää Grixien viimeiseksi varsaksi; eikä edes olisi myynnissä jos olisi tamma. Mutta kun tuo Galahad jo on osaomistuksessa, tälle kaverille pitää löytää tavoitteellinen omistaja - anyone?

1-vuotiaat kaverukset Gareth I ja Kyrö Schwartskaiser

Ruoka kutsuu - mitä noista ihmisistä - ne on jo nähty!

Eilinen menikin sitten HEUREKAssa ihmislapsen kanssa - ihana päivä! Myönnän, etten ole mikään niin kovin innokas puupalikoilla rakentaja tai laboratoriokokeiden tekijä, mutta se tekemisen ilo ja innostus mikä pojanpojasta loisti, kruunasi kaiken! Mikä onkaan, että usein  koulussa onnistutaan tappamaan se luonnollinen uteliaisuus ja tekemisen into mikä lapsissa alle kouluiän löytyy? Samaan muottiin laittaminenko? Kun kaikki ei vaan osaa  kaikkea ja joillekin tulee niissä koulumaailman tehtävissä väkisinkin niitä epäonnistumisen tunteita - tasapäistäminen on pahasta- pääsemmekö me nyt siitä sitten eroon uuden OPS:in myötä kun tarjotaan niitä "henkilökohtaisia opintopolkuja" ? Onnistuuko tämä jo ala-asteella? Tottakai kaikkien on opittava lukemaan ja paljon muutakin, mutta se tahti ja tapa millä asiat opetetaan se toivottavasti nyt saa vaihdella. Ei se helpommaksi tätä meille opettajille tee, mutta jos onnistutaan saadaan myös ne syrjäytymisvaarassa olevat pojat mukaan oppimiseen - kaikissahan on potentiaalia kun se vaan löytyy!

Tässä testataan minkälaiset rakennelmat lentävät nousuvirrassa parhaiten..

Kesän teeman HEUREKAssa eläinten "inside out" jossa
hyvinkin selvitettiin anatomiaa. Mielenkiintoista myös kuusivuotiaan silmin. Ja kirahvi on iso...
Vastaava näyttely ihmisistä ollut aiemmin; kuulema hyvä sekin.







Puupalikoista saa rakennettua vaikka mitä, mutta vielä hauskempi oli saada rakennusaineet autoradan kiidokkia varten jolle sitten sai tehtyä erilaiset pyörät, painot ja kallistukset.
Aikaakin otettiin sillä radalla!

Tiedemies työssään... Lasten pajat parin tunnin välein, tosi suosittuja!

http://www.is.fi/viihde/art-2000005273834.html

Tämä on hassu juttu - oli ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä, sitä mitä he eniten tarvitsevat on AIKAA ja välittämistä! Oma kesäloma / sairasloma on kerrankin myös minut pysäyttänyt katsomaan ympärilleni ja nauttimaan näkemästäni sekä antamaan aikaa läheisille.                                            Nykyajan ihmisen päivät ja viikot ovat jo liian aikataulutettuja; on niin tärkeää olla "varattu" tai sitten mennään toiseen äärilaitaan ja ryhdytään "downshiftaamaan" - hankitaan mökki maalta ilman mukavuuksia ja tullaan takaisin kaupunkiin häntä koipien välissä kun ekan kerran on kylmä (-ei saada hellaa syttymään märillä puilla...) tai pimeää ja pelottavaa....

Luulisin että palanen totuutta löytyy tuosta välistä - töitä ja toimeentuloa sopivasti - myös osa-aikatyö sellaiseen malliin että se lisäavustusten turvin kannattaa tietyissä elämäntilanteissa- ja luonto ja siitä saatava molemminpuolinen hyöty riittävän lähellä! Suomi asuttuna myös maaseudulla! Itse olen päässyt kokeilemaan kerran viikossa etätyötä, ja se tuntuisi olevan hyvä ja myös kestävän kehityksen suuntaan oleva ratkaisu!

Vaikka haikeudella ajattelen niitä yli kolmeakymmentä vuotta talli/ratsastuskouluyrittäjänä, en kaipaa takaisin sillä kaikkea ei voi saada. Ihanaa aikaa ja lasten ollut hyvä maalla kasvaa ja oppia työntekoon, oma vapaus ja väljyys kun lääniä riittävästi, hevoset lähellä ja työmatka olematon. Opikseni olen ottanut ja omaa organisointikykyä on tullut vuosien varrella kehitettyä, mutta se ajatus, ettei omassa kodissa koskaan voinut ottaa ihan rennosti tai loman kannalta kun tekemättömät työt muistuttivat olemassaolostaan - ei, sitä en todellakaan kaipaa!

Koiralenkillekin olen vasta oppinut parin viimeisen vuoden aikana käymään, ihana tapa päästä maastoilemaan sekin! Aikaisemmat koiran ulkoilutukset ovat lähinnä tapahtuneet koiran kannalta itsenäisesti sillaikaa kun minä olen ruokkinut hevosia tai vienyt niitä tarhoihin tai siivonnut karsinoita tai pitänyt ratsastustuntia tai itse ratsastanut...

Eipä tällaisia kukkia ja kasvejakaan tai maisemia ole juuri ehtinyt katsella- lopuksi muutamia kuvia suomalaisesta luonnosta, olkaa hyvä!

Ylläolevat kuvat Mäntsälän kirkonkylältä; kirkon takaiselta  Kartanonpellolta ja metsästä. Sitten vielä kuvia Vantaan KAUPUNGISTA eli Tikkurilasta, Heurekan vieressä virtaavasta Vantaanjoesta. Siinä on tullut lapsena uitua; tosin Rekolan kohdalla. Virtaava vesi on niin kaunis!

Etäisyydenarviointi esteelle- väliäkö hällä...

(ko. ratsukolla ei ole jutun kanssa mitään tekemistä)

Esteratsastuksen "estesilmää" käsittelevä blogi vapaasti suomennettuna Schuyler Rileyn kirjoittaman  USAn Chronicle of the Horse- julkaisusta.
K.o henkilöstä ei jutun yhteydessä ollut kuvaa, joten tyytyminen on viimevuotiseen otokseen Ypäjän Breedersistä jossa kasvattini Galahad I ( siis "i" eikä ykkönen niinkuin yleensä kuulutetaan...) omistaja-ratsastajansa Jasmin Nylundin kanssa rataa suorittamassa.
Tänä vuonna ovat menestyneet hieman ailahtelevasti, mutta viimeisin tulos oli 2. sija (jaettu) 7 vuotiscupissa Salossa- näin radan Havensin lähetyksessä ja harmillisesta pudotuksesta huolimatta siistiä menoa! Herkkä hevonen joka löytänyt oikean omistajan - joskus onnistuu!    -alkuperäisen artikkelin linkki ohessa!
Users/Ira/Downloads/how-my-temporary-blindness-led-to-this-concept-distances-dont-matter.htm
             Nyt asiaan: annetaan Rileylle puheenvuoro:

Kuinka tilapäinen puolisokeus aiheutti minulle  "huonon estesilmän" ja syyn panostamaan siihen tärkeämpään:  Rytmi; ="askellus" ja tie. Kun nämä asiat ovat kunnossa, etäisyyskin yleensä löytyy!
Kaikella on tarkoituksensa- hevospiireissä ollaan pikkutarkkoja ; istunnalla on merkityksensä, paineen alla itsensä koossa pitäminen, järjestelmällinen asioiden suunnittelu ja kurinalaisuus.
Kaiken pitää olla täydellistä - näyttää täydelliseltä ja ainakin pitää pyrkiä täydellisyyteen mm juuri etäisyydenarvioinnissa esteelle.
Olin juniorina kovin epävarma omasta etäisyydenarviointikyvystäni, ja vasta alettuni valmentautumaan Beezie ja John Maddenin kanssa minulle selvisi radanratsastuksen kolme pääasiaa:
Tahti  - tie  -  etäisyys   -nimenomaisessa järjestyksessä!
Opettajana voit opettaa teitä ja tahtia, mutta että "estesilmää" tai fiilistä. En ollut aluksi lainkaan varma uskoisinko tuota, koska kaikki aina puhuvat siitä etäisyydenarvioinnista...
Tänä keväänä, toukokuussa juuri ennen suurta kisatapahtumaa Kentuckyssä, sairastin ohimenevän mutta yllättäen ilmaantuneen vasemman silmän sokeutta aiheuttavan taudin. Jo alkuviikon verryttelyluokissa huomasin etten nähnyt kuin neljän askeleen päähän, jos sitäkään, ja tulokset olivat sen mukaiset - minä olin ongelman edessä;  miten edetä?
Lopputuloksena minun piti keskittyä kahteen ensimmäiseen asiaan - tempoon ja teihin ja huomasin että vaikkei askel aina osunutkaan ihan kohdalleen hevoseni hyppäsivät mielellään - ja puhtaasti! Kun saat hevosesi kulkemaan tasapainoisessa laukassa ja saat ratsastettua huolelliset ja järkevät tiet - katso, etäisyys tulee kuin itsestään!
Kahden viikon yksisilmäisenä kisaamisen jälkeen olin oppinut jotain uutta ja joutunut keskittymään paremmin tempoon ja teihin - hyvin tuloksin!
Nyt minua jo enemmän huolestuttaa se, kun jotkut valmentajat oppilailleen huutavat "tulit liian juureen", -tai ...".jäit kauaksi "- mikä onkaan hyppäämisessä se pääasia?
RELAX - rentoudu ja rytmitä laukka ja huolellinen tie - se on siinä!
Lohduttaa kovasti monia "puusilmiä" - minuakin!

Lisää kuvatekstiGalahad  I /Jasmin Nylund  (i. Incolour e Grixie)

sadetta pidellen ja akkuja ladaten- Suomiareenaa netistä, lomaa ja laiskottelua sekä ajatustenharhailua

Vaikka kahden viikon loma muuttui sairaslomaksi sijoiltaan menneen olkapään takia (kts ed.kirjoitus suomalaisesta sairaanhoidosta!) niin ei tässä itkemään ruvettu- muutamat tekijät piti vain suunnitella uusiksi.
No, olipa syy ainakin pyytää esikoinen mukaan Kemiön reissulle kun tarvin kuskin, ja varsin onnistunut ja rentouttava kaksipäiväinen vietettiinkin siellä.
Varsoista on vielä Orimattilan laitumella ottamatta ne hienot myyntikuvat- viereisen opuksen sain kuitenkin aikaiseksi aidan  takaa kuvattua olkapään roikkuessa miten sattuu kylkeä pitkin... GARETH ; ihana herkkis ja utelias kaveri poikakoulussa muiden oriiden kanssa- kuusi vai seitsemänkö niitä nyt oli? Uutta omistajaa on vailla!
Oma "downshiftaaminen"  on ollut varsin todellista kun en ole pystynyt ratsastamaan, hädin tuskin ajamaan autoa ihan lähialueella, siivoamisen välttäminen ollut perusteellista ja ihmeellisiä mutkia on tullut matkaan mitä tavallisimmissa tehtävissä - nyt taidan kirjoittaa ensimmäistä kertaa liki kahteen viikkoon kymmensormijärjestelmää käyttäen...(saa nähdä onko särkyä sitten yöllä?)
MITÄ OPIN?
*Turha kiire pois, ja huolellisuutta peliin - ehkä se vanhan kameran maahanputoaminen olisi ollut pienempi haitta kun olkapää edellä ojassakieriskely? * kiitollisuutta ystäville - apua ja seuraa on järjestynyt * ajankäytön ihana suunnittelemattomuus- SuomiAreenaa Porista olen innolla seurannut ja kirjallisuus sekä elokuvat ihan huippuja - siihen ei sadekaan ole haittana! * pienikin irtiotto arjen rutiineista kuten Kemiön reissu jazzkonsertteineen ja veneilyineen piristi mukavasti * Musiikki on ihana asia, ja laadukasta sellaista olimme kuuntelemassa - en tiennytkään pitäväni 20-30-luvun jazz-swingistä näin paljon....* Amos Anderssonin Söderlångvikissä olen käynyt viimeksi hmmm... yli 30 vuotta sitten ?

Yleissivistys paranee kun vähän "googlettaa" _ baltic Jazzin eräänä promoottorina toiminut Antti Sarpila ( puhaltelee kuvassa) on kansainvälistäkin menestystä niittänyt, Benny Goodmanin jalanjälissä kulkeva muusikko jonka "salonkikonsertissa" lisäksi soitti pianoa ruotsalainen Ulf Johansson ja rummuissa Keith Hall.
swing- tyylistä jazzia 20-30-luvuilta.tuli mieleen jotkut vanhat elokuvat kuten "Puhallus" .
Yleisökin taisi olla enimmäkseen samoilta vuosiluvuilta, mutta haitanneeko tuo, tunnelma oli tosi mukava ja sali täynnä!
Kaikkea sitä oppiikin!


Maanantaina tuli "testattua" ystäväperheen uusi vene, kovempaa kulkee kun Ruotsinlaivat, mutta aallokkoa vastaan tuntui kun olisi ollut kivisellä tiellä ilman iskareita! Olkapään kanssa se rauhallisempi vauhti lähempänä rantaa miellytti enemmän naisväkeä.
Ja toki maar vielä piti meressä polskutellakin, vaikkei uimisesta voida puhua - koirakin testasi suolavettä, mutta kuten muistin vuoden takaisesta - ei pitänyt. Sisävesieläin, tämä mun labradori näköjään!

Västanfjärd, Lammala, kyrkan i bakgrunden

-tämä kuva on viime vuodelta, jolloin Fasu jo vältteli merivettä...tänä vuonna en uinut, polskin vaan...

Kotona taas on tullut seurattua mm Porin lähetystä Suomi Areena ihan mielenkiinnolla nettisovelluksella- itse olin pari vuotta sitten paikanpäällä ja koko Pori oli tuolloin yhtä keskusteluareenaa!
Rauhoittuminen ja malttaminen ei todellakaan ole minun vahvoja puoliani, joten ehkä tarvitsin tämän oikeasti "pysäyttävän" kokemuksen jotta todella rauhoittuisin ja lataisin akkujani? On ollut puhetta yllättävän monen, nuorenkin ihmisen kanssa siitä, miten jatkuva info ympärillämme - niin netistä, TV:stä radiosta ja puhelimistakin aiheuttaa aivoissa sellaisen tulvan ja inforyöpyn että aivot jo alkavat lajittelemaan mikä on tärkeätä, mikä ei. Monen kohdalla nimet ovat niitä ylimääräisiä muistia kuormittavia tietoja... Noloa, noloa, kun saat ihmisen kasvot mieleesi, muttet keksi hälle nimeä... Tätä nimittäin tapahtuu melko usein, ja minä kun nuorempana ylpeilin sillä, että opin uudessa luokassa oppilaiden nimet parissa viikossa...

Tuli muuten -asiasta kukkaruukkuun- luettua / kuunneltua jenkkiohjelman haastattelu (kiitos Ossi, kun jaoit Facessa!)jossa Katie Monahan-Prudent kertoi olevansa huolissaan amerikkalaisesta esteratsastuksen tulevaisuudesta etenekin mihin ollaan menossa viiden-kymmenen vuoden kuluttua.
Jo Morrisin peräänkuuluttama hevosmiestaito on USA:ssa hävinnyt - nuoret ratsastajat eivät enää viitsi vaivautua oppimaan ratsastamaan ja käsittelemään hevosia, koska heille aina vaan ostetaan sitä parasta! Perimmisinä syinä tähän Monahan arveli olleen vahvan dollarin 90-luvulla jolloin hevoskauppa Eurooppaan aukesi valtoimeksi ja maahan saatiin hankittua todella hyviä hevosia. Tämän myötä saatiin rahakkaita ihmisiä lisää lajin pariin ja kehitys meni siihen malliin, että ellei ratsastaja pärjännytkään jollain hevosella, eikun kauppaan ja uusi kallis eläin tilalle! Ja taas pääsee valmentaja jakelemaan kehujaan, koska mitään negatiivistahan ei haluta kuulla!
On sangen rohkeaa entiseltä taitavalta kilparatsastajalta, joka vieläkin valmentaa, sanoa suoraan ettei nykysukupolvesta Jenkeissä olisi kilparatsastajiksi ellei heillä olisi niin uskomattoman hyviä hevosia! Monahan mainitsi tyypillisen esimerkin siitä, kun nuoren ratsastajan kisa oli mennyt heikosti, mutta valmentaja olisi halunnut pienellä lisätreenillä eri hevosella selvittää ongelma perinpohjaisesti jo kisojen jälkeen, mutta sehän ei ratsastajalle sopinut - oli näes aika varattu kynsienhuoltoon! "First things first!"
Jotain positiivista ja tavoittelemisen arvoista toimittaja kuitenkin halusi myös kuulla, johon Monahan totesi että tärkein asia kaikessa ratsastuksessa on luottamus hevosen&ihmisen välillä sekä heidän yhteistyö! Niin yksinkertaista se on! Ja omien taitojen kartuttamisessa on tärkeätä ratsastaa paljon ja erilaisia -myös huonoja hevosia- sekä  tehdä töitä asioiden eteen!

-Tämä amerikkalainen kehitys on valitettavasti nähtävissä myös Euroopassa ja Suomessakin, missä kaiken pitää tapahtua mahdollisimman pian ja pienellä vaivalla! Nyt kun Kyrakin on puhunut paljon "mukavuusalueesta" ja siitä poistumisesta, etenkin hevosen kouluttamisen yhteydessä, kysyn vaan, onko ratsastajat enää valmiita poistumaan omilta mukavuusalueiltaan?
Totta, että positiivisella palautteella saadaan paljon aikaiseksi, mutta olemmeko menossa siihen, ettei virheitä saa lainkaan korjata tai edes mainita? Tai saako valmentaja/opettaja enää vaatia työntekoa oppilaialtaan?

http://www.wispsports.com/the-horse-show-katie-prudent

Tätä aihetta sivuten puhutaan paljon tällä hetkellä opetusmaailman digitalisaatiosta ja itseohjautuvasta oppimisesta / opettajan roolista. Hyvinkin mielenkiintoisia kannanottoja esim Facen SOKF:n sivuilla jossa nämä asiat aina asetetaan vastakkain - joko opettaja opettaa - vain yhdellä tavalla luokan edessä - tai oppilaat fiksuina etsivät tietoa itse innostuneina ja tekevät tehtäviä nettimaailmassa. Viimeksi haukuttiin pystyyn (joidenkin toimesta- oli myös puolestapuhujia allekirjoittanut mkl) prof.  Kari Uusikylä joka on uskaltanut nostaa opettajan merkityksen tietokoneen edelle! Voihan pyhät Sylvit, mutta tuosta lisää myöhemmin!
Tähän muutama kopsattu "ajatustaulu"lisää:

Lapsia metsässä, ojanylitystä ja - suomalaista sairaanhoitoa!

SUOMI - paras. etenkin kun kesä on "lyhyt ja vähäluminen"
Nyt ei enää niin hirveästi harmita tämä kolmen viikon sairasloma ja toimettomuus kun yöllä taas satoi kaatamalla ja nytkin näyttää sää kolealta.
Joten - paluu maanantaille ja uunituoreisiin kokemuksiin suomlaisesta sairaanhoidosta - huom - ennen sote uudistusta!
 Sen verran terve olen tainnut olla etten ihan ole aina muutoksissa mukana -joten seuraavassa selvitys miten toimin ja miten olisi pitänyt toimia: Kömmittyäni maanantaina ojan läpi Orimattilan Mallusjoella ennen klo 19 (mennessäni valokuvaamaan orivarsoja laitumelle)- kokosin kaatumisen yhteydessä levinneen olkapääni autoon ja ajelin kotipitäjää kohti- särky olkapäässä sen verran paha että terveyskeskus tai edes lääkäri kangasti mielessäni. Ensimmäinen huomio palveluista oli se, kun yritin soittaa Terveystaloon kysyäkseni aukioloaikoja - yhdellä kädellä toimiessani numeropalvelun kautta, se ei onnistunut koska minulla ei ollut vapaata kättä painellaakseni "jos haluatte palvelua päläpälä...valitkaa ykkönen, jos haluatte..." ja puhelunne nauhoitetaan asiakaspalvelun selvittämiseksi...." kirosanoja saivat nauhoitettua, vuolaasti!- no, ei hätää, terveyskeskuksen päivystysjonoon vaan, muistin viime käynniltäni että päivystys siirtyisi Hyvinkäälle yöksi klo 22 alkaen. Tyrmistys oli suuri kun kävi ilmi ettei klo 18 jälkeen enää kotipaikkakunnalla lääkäriä tavattu! No, se yksityinen Terveystalo olikin seuraava, nyt jo itkien kömmin rappusia ylös lukeakseni ovessa ilmoituksen loma-ajasta jolloin keskus sulki jo klo 16! pyhät Sylvit ja Loma-Suomi!
Puhelu pojalle, joka yksin kotona kolmen lapsen kanssa, tuotti onneksi tiedon miniästä joka ystävättärensä kannsa liikkui kaupoissa kylillä. Apteekista, särkylääkettä ostamassa, saivat minut kiinni ja nähtyään itkunsekaisen naamani soittivat paikalle ambulanssin..Onneksi Johanna oli se henkilö joka soitti, ei minun hermot olisi kestänyt 112- kysymystulvaa, hyvä ettei kengännumeroa haluttu tietää! Palolaitoksen ambulanssi viidessä minuutissa paikanpäällä, pulssit, verenpaineet nopeasti mitattu ja tilanneselvitys- olkapää sijoiltaan aivan kuten olin osannut epäillä.
Mahallani paareilla autossa maaten se sitten laitettiin taitavavasti paikoilleen, mutta ehei, ei minua kotiin laskettu vaan soitto KELA-taksille ja jo järjestyi jatkokuljetus koska lanssia jo tarvittiin muualle.
Tehokasta ja nopeaa toimintaa siis tähän mennessä!
Päivystysvastaanotto oli jo ambulanssista saanut lähetteen ja minut kirjattiin nopeasti sisään ja pääsin odotushuoneeseen.Ranteeseeni liimattin lappu jossa henkilötietoni ja ilmeisesti koodia avatessa myös sairaskertomus ambulanssista - kätevää jos sattuisin pyörtymään tai heittäisin henkeni enkä olisi puhekykyinen - tunsin itseni vauvaksi uudelleen

Sitten alkoikin odotus, jota kesti. ja kesti. ja kesti.
Enkä todellakaan ollut ainoa - muiden potilaiden kanssa tuli vaihdettua mielipiteitä ja vähän sairaskertomuksiakin ja huomioita hoidosta.
Eräs toinen potilas, joka odotti röntgenlähetettä, keskusteli kanssani ajatuksesta päästä suoraan röntgeniin - olihan alue jo selvä -nilkka/olkapää ja sitten vasta lääkärille niin säästyisi siltä edes-takaisin -odottamiselta. Tämän mainitsimmekin eräälle mieshoitajalle, joka totesi että näin hänenkin mielestä tehtäisiin mutta kun se ei hänestä ole kiinn.
-Olisiko kuitenkin jokin viesti mennyt eteenpäin, kun yhtäkkiä keskiyön jälkeen  meitä löytyikin neljän potilaan rivi jotka passitettiin parin käytävän päähän röntgeniin.! Nyt tapahtui- vasta lähes neljän tunnin odottelun jälkeen - ja koko rivistö kuvattuina palasimme odotussaliin jossa sitten yksitellen pääsimme lääkärin tuomiolle.
Nuori, mukava naislääkäri totesi ettei kohdallani ollut murtumaa ja antoi särkylääkereseptin (mikä myös sähköisesti toimitettu suoraan apteekkiin) sekä kotihoito-ohjeet ja sairaslomaa - kaikkiaan kesto kymmenisen minuuttia. käytävällä odottelin sitten vielä uuden mitellan asennusta ja taksintilausta mutta helpotus oli suuri kun homma alkoi toimia ! kello 01.25 oli jo taksi pihassa ja KELA-matka kotiin alkoi; hintana 25€.
Tämä aikatauluista tietämättömänä odottaminen oli ehkä se rasittavin osuus - huhuja pyöri käytävillä yhdestä ainoasta lääkäristä ja mm laboratoriotulosten ongelmista tietokoneilla. Kysyessäni miksei ihmisille voisi välillä avoimesti tiedottaa aikatauluista, minulle vastattiin perustellusti ettei mitään varmaa voi koskaan päivystyksessä luvata, koska tilanteet vaihtuvat ja jokin hätätapaus meneekin yllättäen koko jonon ohi. se onkin ymmärrettävää, mutta mitä en ymmärrä, eikä kukaan muukaan jututtamani odottelija, on se miksi yhdelle lääkärille lankeaa koko sairaanhoitopiirin potilaat illalla/yön aikana? Jos kerran Nurmijärveltä, Järvenpäästä, Tuusulasta, Mäntsälästä ja Hyvinkäältä terveyskeskuksista on päivystysvirat lakkautettu, miten yksi lääkäri voi vastata (5;n) lääkärin työpanosta ?  Ajallisesti ei ainakaan, sen huomasimme.
Henkilökunta kuitenkin koko ajan tehtäviensä tasolla ja jopa hyväntuulista - eräskin hieman kesälomajuomia liikaa nauttinut herrahenkilö sai varsin ystävällisen kohtelun pienestä häiriköinnistään huolimatta!
Hatunnosto sairaalaan koko henkilökunnalle - miten tämä mahtaa jatkua maakuntasoten nimissä kun säästöjä halutaan vielä lisää\ ? Itsepalveluko sitten pelaa ja vuoronumerot? Itsepalveluröntgen selfietä ottamallako?
Ja mikä säästö on siinä, kun omassa terveyskesuksessa ei ole päivystystä ja KELA maksaa suurimman osan taksikuluista mieluummin kun lääkärin palkan? Rahan siirtoa yhdestä taskusta toiseen?
Tuli niin käytännössä taas todistettua, että ne päättäjät jotka näistä sote-uudistksista vauhkoavat eivät ehkä itse ikinä ole istuneet päivystysjonossa apua odottamassa?
Miksi yhteiskunnassa, jonka ptäisi palveluiltaan kehittyä, onkin menossa taantuminen?
Omien poikieni ollessa pieniä ja korvatulehdusikäisiä, saimme hyvää palvelua Mäntsälässäkin keskellä yötä. Ja muistaakseni vielä viisi tai kuusi vuotta sitten ehdin terkkariin klo21.55 näyttämään otsaani johon oli hevosen hammasraspi /suunavaaja tehnyt kauniin loven. Siihen riitti sillä kertaa puhdistus ja perhosteippi ja toimenpide kesti alle 10min joten henkilökunnalle meni 5min ylityön puolelle mutta palvelu pelasi ja jaksettiin olla ystävällisiä!
Mihin olemme menossa ja kenen ehdoilla?

-Onneksi sentään kotona lepohoito pelaa ja voi rauhassa levätä! Ainakin aamu 7:ään asti jolloin myöhäistään alkaa olla eläimillä nälkä...








Toinen aihe, mutta myös tositärkeä, on tämä "lapset metsään" -ajatus jota suuresti on rummutettu eri yhteyksissä - minulla Face-päivityksiäkin alalta useita.
Ihmettelen vaan mikä UUSI asia metsä on Suomessa?
Siellä lapset ennen leikkivät, ennen tätä leikkipuisto/hoplop-huvipuisto -aikaa, siellä tehtiin TYÖTÄ (nykyään lähes pelkästään koneilla...) ja siellä poimittiin luonnon antimia loppukesästä ja syksystä.
Itse olen asunut metsän keskellä kaksikymmentä vuotta ja - nauttinut.
Omat pojat ovat lähipiirissä rakentaneet majoja niin metsän puihin kuin maahankin, tehneet isompina leirinuotioita ja poimineet niitä marjojakin. Ja mikäs mopoikäisenä sen hauskempaa ja paremmin tasapainotaitoja kehittävää kuin mopoilu metsäpoluilla ja pikkuteillä?

Ja missä oma pää nollaantuu paremmin kun hevosen selässä metsässä? Niin kesällä kuin talvellakin!

Laitan vielä muutamia tuoreita kuvia kahdesta vilpertistä jotka nauttivat täysin siemauksin päästessään tutkimaan niin käpyjä, toukkia kun erikokoisia kiviäkin - tähän on Mäntsälässä vielä mahdollisuus (vieläpä aivan keskustassa!) - suotakoon se jatkossakin!
Kumisaappaat vaan on monelle ihmiselle tänä päivänä sellainen jalkine jota ei kaapista löydy leikkikouluiän jälkeen - uskomatonta urbanisoitumista tässä tuhansien järvien ja myös metsien maassa!

Integroituja oppiaineita metsässä ovat siis; LIIKUNTA, BIOLOGIA, YHTEISKUNTAOPPI, MAANTIETO ja vieläpä ÄIDINKIELI jos kirjoitustaitoinen tekee raportin näkemästään ja kokemastaan! Tai KUVAAMATAITO kun on kyseessä pienempi metsässäkävijä. 

 Näiden lisäksi sosiaaliset taidot kasvavat porukalla liikuttaessa, ja vaikka mitä lisää ja kehittävää tähän voisikaan laittaa...
Oman ikäluokkani ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta urbanisoidulle nykyihmiselle usein uutta ja ihmeellistä!
Omia poikia tuli harmittavan vähän "vietyä" metsään, mutta metsä oli niin itsestäänselvyys että osasivat kyllä sinne itsekin hakeutua. Ja äitinä vein sitten marjaan . asia mitä aina itse inhosin ja vasta nyt olen ruvennut vähän pitämään.
Omassa lapsuudessa tuli joskus Heinolan serkkujen kanssa tehty ihan "henkiinjäämisretkiä" isompiin metsiin telttaillen ja kalastaen - yksi yö oli usein tarpeeksi hyttysten keskellä mutta serkkupoikien mukaan piti päästä!

tämä kuva on ollut täällä ennenkin, mutta   niin totta:

Ihanaa kesänjatkoa kaikille!