Educan kautta jälleen Ypäjälle- koulutuomarit opintiellä

Perjantai olikin sitten myös ohjelmantäytteinen päivä sillä Ypäjältä suunnistin pikavauhtia Helsingin opetusalan messuille EDUCAAn ja sieltä vielä Järvenpäähän tunninpitoon. Kotiin ehdin nukkumaan ja kissat syöttämään ennen lauantaista uutta Ypäjälle menoa. Sen verran hössötys ja kiire verotti omaa suunnitelmallisuutta että Kikin facessa tarjoama kyyti jäi huomaamatta ja kansantaloudellisesti ja ympäristöystävällisesti ajatellen olisi toki ollut järkevämpää kulkea kimppakyydissä. Täytyy muistaa jatkossa- säästyisihän siinä tosiaan bensaakin ja aina on mukavempi turista kuulumisia kavereiden kanssa!
Ohjelmatarjonta oli jälleen kerran mammuttimainen enkä ollut etukäteen mitään suunnitellut - sattumanvaraisesti istahdin ruotsinkielisen HÖRNANin penkeille katselemaan Maria Kaisa Aulan koostamaa dokumenttia 100-vuotiaasta lasten hyvinvoinnin kehityksestä ja kuulemaan siitä keskustelua hänen, Tuomas Kurttilan ja Pentti Arajärven välillä. Itse dokumentti nähtäneen jossain vaiheessa TV:ssäkin, kesto reilut 20min, sisältö kattava ja paikoin jopa liikuttava. Se yhtenäisyys mikä Suomessa on vallinnut sodanjälkeisenä rakentamisen aikakautena on ollut lähes käsinkoskelteltavaa! Ne kuvat, mitä alussa näytettiin punavangeista - myös lapsista- olivat lähes fasistisia. Kerronta - nu på svenska- sujuvaa. Dokumentti löytyy siis molemmilla kotimaisilla kielillämme. Keskustelu ihan ok, Kurttilan lähes kärjistynyt mielipide maahanmuuttajalasten huolenpidosta ei saanut minua ihan mukaansa, mutta koska Arajärvi puolestaan oli huolissaan niistä liki 50,000 (joidenkin taulukoiden mukaan jopa 70.000) nuoresta jotka ovat syrjäytymässä, oli tasapaino suhteutettu mielestäni keskustelussa oikein. Kaikista kun pidämme huolta.hyvä tulee. Miten,tai siis millä rahoilla,  on sitten poliitikkojen ongelma. Onneksi en ole poliitikko.
Muu aika messuilla kuluikin sitten ostosksia tehden - opetusalan kirjallisuutta tarjolla pilvin pimein ja hinnat alkaen 2€ - pari kassillista sain kokoon. Ihan kiva tapahtuma, mutta runsas tarjonta ja sekava ohjelma - pitää selvittää millä lavalla ja mihin aikaan kukakin esiintyy ellei sitten kahlaa KOKO ohjelmaa tarkkaan läpi ennakkoon - jätti minut tällä kertaa hiemantyhjän päälle. Viime

vas. Kurttila, Arajärvi ja Aula paneelikeskusteluss

Materiaalia kassien täydeltä...

vuonnahan en päässyt lainkaan kun olin Tampereella kieltenopejen koulutuksessa. -Tästä oli sitten hyvä jatkaa Järvenpään kautta kotiin ja taas lauantaina nokka kohti Ypäjää- tuomarikoulutukseen:

Alku hieman yllättäen - kahvitus 9.45- 10.00, Anu toki ovella toivotti tervetulleeksi, mutta sitten ensimmäinen ratsukko jo aloitteli Pyhää Yrjöä radalla ilman minkänlaista kuulutusta! Ei näin!
Näimme peräjälkeen kolme Pyhää Yrjöä, neljä GP:tä ja vieläpä uusia Intereitä kaksi. Oman itsensä sihteerinä toimiminen toki haastavaa, mutta onnistui. Ehdin jopa paikoin kirjoittaa huomautuksia, voi voi kun niitä sitten ratoja purkaessa yritettiin selvittää...
Ratsukoille kyseessä oli koulutustilaisuus- hyvä, sillä mahdollista oli "kisatilanteessa" tarvittaessa korjata raipalla, ja tätä hallitusti tehtiinkin hyvin tuloksin.  (HEH: Tilaisuus suljettu joten "eläinsuojelijoita" ei näkynyt ja minähän en lähde lavertelemaan kuka sitä keppiä käytti ja missä...) Virallinen tuomaristo, brittilady Joanne Grahamin johdolla Imppu ja Paula, antoivat numerot joihin sitten verrattiin iltapäivän paneelissa auditoriossa. Hieman olin tätöseen pettynyt - toki positiivinen ja kohteliaan korrekti englantilaiseen tapaan, mutta mielestäni jopa hieman ylimalkainen . Etenkin pisti korvaan se, mikä hänen korvaansa ei pistänyt lainkaan: (kuulolaite unohtunut kotiin? Istui sentään radalla kun me muut olimme katsomossa) -erään hevosen raju narskutus koko loppuohjelman ensimmäisestä piaffista lahtien. Pisteet sitten vaihtelivat ja kunnon keskustelua ei saatu koska ladyn korviin ei tämä narskutus ollut kuulunut. Kokonaisuutena pisteytys kovin positiivinen, suunta mihin ollaan kv-tasolla jo totuttu ja johon minäkin alan tottumaan - vaikka minulla ne seiskat dominoivat, oli jo joukossa useampi kasikin ja yksi ysi! Ehkä minullakin vielä on toivoa- kommentit sattuivat kyllä yhteen enkä juuri ollut alempana kuin puoli-yhden pisteen. Ihanaa oli myös se, että virheitä sattui ja koko skaala oli käytössä- miten niitä ylimääräisiä laukanvaihtoja, pukkeja  tai puuttuvia piaffiaskeleita sitten palkittiin/vähennettiin oli ihan opettavaista. Myös missä kohtaa jokin rikko rangaistiin vaihteli- liikkeen valmistelunongelmat heijastuvat itse liikkeeseen, harvemmin edelläolleeseen askellajiin. Onneksi keskiarvo saatiin täsmäämään!
Freestyle- arvostelua teimme sitten iltapäivällä videolta, ihan opettavaista kun en tätä lajia ole joutunut arvostelemaan - lähes välttänyt puutteellisen musiikkitaitoni vuoksi. Ja se mikä oli parasta, oli nimenomaan ne taiteellisten vaikutusten alakerta joita pienryhmissä ruodimme - hyvä juttu!

Päivä päättyi vielä Paula Nysténin koottuihin sääntöuudistuksiin, ja siinähän taas vilisee niitä uusia kuolaimia ja turpahihnoja rutkasti - se mitä ei ole kielletty on kaiketi sallittua ja minulle tuli jo dopingmäärykset mieleen - aina keksitään jotain uutta kun jotain on kielletty,  jotta päästään sääntöjä pakoon!  Uusi, ihan hyvä asia sensijaan on se, ettei väärästä tervehdyksetä, suojien tai raipan unohtamisesta (jo odotusalueella tai radalle tultaessa) enää hylätä tai rangaista väärinratsastuksena, vaan ainoastaan vähennetään -2 esim . alkutervehdyksestä. ratsastajaystävällistä dementikoille!
Ontumisen takia ulosvihelletty saa osallistua vain kilpailujen eläinlääkärin (onko heitä kaikissa kisoissa?) luvalla muihin luokkiin  mikä on järkeenkäypää kun kaikki ratsastajat eivät kuulema tajua että hevonen saattaa ontua ihan oikeasti eikä vaan tietyn tuomarin edessä....
Ai niin, nyt on niitä hyttysiä ja kärpäsiä ilmastonmuutoksen Suomessa talvellakin, joten huppu päähän ihan luvalla. Se on sitten sen onnettoman stewardin tehtävä kaivella sieltä niitä mahdollisia pumpuleita jota EIVÄT ole sallittuja...-Ikäluokkiin vielä joitain korjauksia, mutta ne muutoksethan löytyy SRL:n sivuilta sääntöjen kohdista - sieltähän ne valveutnut kisaaja/tuomari osaa lukea! Joten tässä vaiheessa voidaan kisakalenteria alkaa katselemaan, itselläni vasta muutama varaus joten tilaa on!   Todella tiiviin kolmepäiväisen koulutuksen jälkeen ihana palata kotiin sulattelemaan kaikkea opittua!                                                                                                                                                 Estepuolella kansallinen karuselli avattiin jo viikko sitten Järvenpäässä AINON toimesta, ja oli tosiahauskaa kun kaksi kasvattiani kisasivat samassa luokassa, tällä kertaa pikkuveli Galahadin lyödessä isoveli Graalin joka uusinnassa ahnehti pudotuksen verran. Galahad avasi jo pistetilinsä; kasvattaja on ylpeä ja kiittää!

120cm 5. Galahad I - Jasmin Nylund

Motoriikkaongelmia, ratsastusvalmennusta, EDUCA-messuja ja koulutuomariseminaaria- aikamoista sillisalaattia yhdelle viikonlopulle!

stella saa vihjeitä työskentelyyn brittituomari Joanne Grahamilta

Stressinsietokyky on ollut koetuksella, mutta hengissä selvittiin ja tänään tulossa jotain mukavaa - vanhimman pojanpojan 6-vuotissynttärit! Siis jotain aivan muuta, ihanaa!!!

Niilo Mäki- instituutilla on aiemminkin ollut tarjolla mielenkiintoista koulutusta, ja nyt olin bongannut kahden lähipäivän kokonaisuuden motoristen ongelmien vaikutuksesta kokonaisvaltaiseen oppimiseen - asia mitä nyt vasta on alettua enemmän tutkimaan! Alustavien tulosten mukaan 90% niistä lapsista, joilla on ongelmia motoriikan kehittymisessä, on myös muita oppimiseen liittyviä ongelmia. Miten nämä vaikeudet vaikuttavat yhdessä eri asioihin on vielä tutkimuksen alla. -Itseäni tutkimus ja siitä karttuva tieto kiinnostaa myös ratsastuksen kannalta koska usein on niin "pienistä" ongelmista kyse ettei niitä lainkaan (vanhempien toimesta) mainita, ja opettaja saattaa usein vain sitten ihmetellä miten oppi ei mene perille ja asiat eivät toimi! Yllättävän monella on jo pelkästään oikean/vasemman kanssa hahmottamisongelmia, sen lisäksi matemaattis-geometriset näkemykset volttien koosta ja muodosta, esteillä etäisyysarvioinnin lisäksi tulee ongelmia toimia kääntäessä tarpeeksi nopeasti tai osua esteen keskelle - asioita mistä olisi hyvä saada tutkimusta myös ratsastusurheilun puolella!
Koulutuksen vetäjinä LiM Piritta Asunta (kuva)  ja Ttm, fysioterapeutti Ida Mälkönen - nuoria, aika tehokkaan tuntuisia tyyppejä! Käytännön harjoituksia tehtänen enemmän ensi kerralla, koska - kuinka ollakaan - YO:n opettajalaitoksen luentotila ei oikein soveltunut liikuntaan. Ideoita tuli, ja uusi nettiosoitteita joihin lie syytä tutustua ajoissa ennen seuraavaa jaksoa maaliskuun alussa!

Muutamia pointteja luennolta:
* "Liian suojeleva kasvatus on lapselle vaarallisempaa kuin vaaralliseksi koettu ympäristö"
*lasten kovaääninen liikkuminen ja huuto  isossa salissa on primitiivinen tapa kartoittaa tilaa - en ollut tätä koskaan tullut ajatelleeksi! Siis sallikoon se heille!
*kirjoitustesti: Miltä tuntuu oman nimen kirjoittaminen kun ensin jännittää lihakset,( ne ylimääräsetkin jotka eivät kirjoittamiseen kuulu,) äärimmilleen? -Raskaalta! Moni lapsi jolla on motoriikan kanssa ongelma, tekevät näin!
*Alexander-tekniikka rentouttaa ja myös erilaisista joogista ja muista rentoutumisharjoituksista voi olla hyötyä.
*DCD- (Developemental Coordination Disorder) on yhteisnimitys a) motoristen taitojen opimisvaikeulsille, mutta tästä ryhmästä erillään on b)elintpojen vaikutus kuten vähäiset liikuntakokemukset, ylipaino ja persoonallisuus. c) CP, eri lihassairaudet tai aistivammat ja kehitysvammat.
*haastetta kouluhin uuden OPS:in myötä: " 1-2 luokilla on opettajan pystyttävä tunnistamaan niitä ongelmia motoriikassa joilla voi olla yhteyttä oppimisvaikeuksiin tai muihin ongelmiin"
*Oppilaista noin 5-6% kärsii motorisista ongelmista; pojilla yleisempää.
*Tutkimustietoa toistaiseksi vähän, suurin osa havainnointiin perustuvaa, mutta on todettu että 95% DCD-lapsista kärsii myös muista oppimisvaikeuksista!
*75% lukihäiriöisistä oppilaista on myös motorisesti ongelmallinen.
*50% ADHD ja ADD-lapsista kärsii myös DCD:stä!
*Ihminen on kokonaisvaltainen olento - kaikessa!
*Uusi käyttökelpoinen testi nuoremmille oppilaille löytyy ekapeli.fi -sivustolta /MOQ-T
*apua ja ideoita myös seuraavilta sivustoilta: www.skillilataamo.fi , www.minkidsclub.org ,
ja youtubesta vaikka "the monkey business illusion" kannattaa kokeilla itse ja nimellä "yxpila" löytyy eri harjoitteita liikkumiseen!
Itse kysyin (kevyen ravin oppimista ajatellen) onko musikaalisuutta/rytmitajua ja motorisilla taidoilla yhteyttä ; siitä ei tutkimustuloksia vielä kuulema ole. Kaikkiaan erittäin mielenkiintoista asiaa, jonka jouduin valitettavasti jättämään kesken puoliltapäivin kun Ypäjä ja

VALMENTAJASEMINAARI kutsuivat.
Kahvituksella oli mukava aloittaa iltapäivä jolloin saimme valita seurasimmeko Emile Faurien työskentelyä Janne Berghin kanssa vai Sanna Backlundin ja Marina Ehnroothin estetyötä- pahus tosiaan; yhtaikaa! Tällä kertaa  valitsin "ulkomaanelävän" Faurien yhtään Sannaa väheksymättä.Yleisö sai esittää käsiteltäväksi toivomiaan aiheita, ja tietenkin olin unohtanut muistiinpanopaperini ja kynän autoon joten:

 *SIIRTYMISET aina ja joka paikassa, ja kaikilla tasoilla. Tämä oli niin lohduttavaa kuulla, koska itse teetän siirtymisiä käynti-rav-käynti hyvin paljon kaiken tasoisilla ratsastajilla. Ei siis mitään uutta auringon alla- tämä tuttua Faurieta siis ennestään!
Janne esitti myös siirtymisiä piaffiin käynnistä alkuopetteluna, vain muutamaa askelta pyytäen. Aina pitää osata lopettaa ajoissa kun homma toimii!
TRANSITIONS also between canter and walk are very imortant to get the movements through the back!

CONTACT to the mouth is most important!
Keep the mouth living, a smooth contact is desirable in every gate.
Don´t mind if the head is not always on the vertical as long you can keep a nice contact!
Shoulder-in is the best way to get contact with outside rein and begin collecting work. Janne showed us a few very nice ones, but we were not ready to give good numbers- until Emile told us that GOOD means also a nine... (9)
As a pre-work for pirouettes they showed some circle-work getting smaller and putting more weight on the inside hindleg, and before asking to much, get out again. -The main canter-issue today was trainig halts, where to horse keeps carry him self and doesn´t fall on the shoulders or lean on the reins. It was done by collecting the horse first on a circle, then turn him in and stop, The oustside hindleg was often a small problem, but the horse stayed overall more light in front by this method. HALF PASS is a good way of finding natural balance, smoothness and collection, but it has to be done by lowering the hindlegs and hindpart of the back, otherwise it is not effective and gives problems with the smoothness and tempo! (That hit me- it is often seen in competitions how horses are "struggling" with their forward-moving and looses the tempo when they try to cross well their hindlegs! )
*Sekeätä, hyvin demottua toimintaa Jannen&Emilen johdolla- kiitos siitä! Kun lopussa saimme esittää kysymyksiä, olin kiinnostunut kuulemaan Emilen kannan näistä ylenpalttisista eläinsuojelijoista ja siitä syksyisestä kampanjasta jossa suu-auki-hevonen "kärsi" isoissa julisteissa ympäri Helsinkiä. Ratsastajina velvollisuutemme on informoida ja levittää asiallista tietoa niin paljon kun mahdollista, mutta "jo menetetyille" tapauksille ei juuri mitään voida. Ääriliikkeet  oli ne sitten uskontoa tai urheilua - ovat aina olleet olemassa mutta tänä päivänä netin käyttö saa paljon myös pahaa aikaiseksi. Päätä ei voida pistää pensaaseen, informaatiota on jaettava, mutta kaikkeen emme vaan voi vaikuttaa.

-Samaa mieltä asiasta oli estemaneesissa Sanna Backlund jonka keskutelutilaisuuteen ehdin osallistumaan, hyppäämisen jo päätyttyä.Yhteistyö on myös se seikka jolla on lajissamme merkitystä - oman lajin sisällä ei vaan ole varaa ruveta tappelemaan koska uhkia on ulkopuoleltakin. Jatkoa ajatellen Sanna ehdotti ajatusta siitä, että valmentajapäiville voitaisiin ottaa mukaan useampi ratsukko omista valmennettavista joita sitten yhdessä kävisimme läpi tehtäviä antaen. Ei hassumpi ajatus sekään, käytännön toteutus valintojen ja ajankäytön suhteen vielä mietittävä. -Nuorten ratsastajien paneutumisesta lajiin oli myös juttua molemmissa tilaisuuksissa- katsomot ovat tyhjiä kun valmennustapahtuma on käynnissä, mutta sitten todettiin että netistä saattaa olla hyötyäkin - sieltäkin kun voi seurata jos vaikka mitä!

ETF:n (Equestrian trainer Finland) vuosikokous seurasi klo 18, ja lähes päällekäin oli tarjolla SRL:n uuden urheilukoordinaattorin Eero Simojoen vetämä ratsastajille tarkoitettu kuntosaliohjelma - nyt harmittaa etten osallistunut kun oli tossut ja kaikki matkassa! Yksin istuin saunassa ennen klo 20 kun alkoi illallinen - kovin paljon väkeä ei perjantaille enää yöksi jäänyt.
Simojoki jatkoi sitten perjantaiaamuna ihan hyödyllisillä valmennus- ruokintatietoudella, siis ihmisruokintaa tälä kertaa. Toki ei mitään uutta siinäkään, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun ratsastajille puhutaan syömisestä yleensä - porukkahan menee  tässä lajissa äärimmäisyydestä toiseen- joko sitä munkki+limu linjalla tai sitten lähes syömätön anorektikko.Ihan hyvä asia jos myös valmentajalle "annetaan lupa" puhua asiasta!

Lautasmallikin yhä se sama vanha..
-Ypäjällä ulkoistettu opiston ravintola, käsittääkseni oppilaat syövät vanhan "hevostalouskoulun" puolella ja Ratsumestari avoinna vain isommilla kursseilla ja tapahtumissa. Hinnat kohonneet, mutta niin myös tarjonta - aamiainenkin lähes hotellitasoa ja päivällisellä runsaasti "vihreätä" .Kyllä kelpaa!

Vedestä oli myös puhe - se ainainen uusi muoti eli vesipullojen raahaaminen ratsastustunnille EI ole niin välttämätöntä kun nuoret (naiset) yleisesti kuvittelevat. Tärkeämpää olisi tankata jo ennakkoon, ei toki aivan heti ennen ratsastusta mutta muutaman tunnin sisään. Vesimäärät päivää kohti kesällä urheiltaessa ovat kyllä kovia - useita litroja päivässä suositellaan- mutta tankkaaminen vasta kun paha jano jo melkein tappaa- se on jo myöhäistä. Ihan milenkiintoinen okonaisuus, ja jotenkin niin ihanaa juuri nyt kun myös kouluruokailusta on tullut "muotia" - mäntsäläläinen OPH:n  Mannisen Marjaana ollut TV:ssäkin puhumassa koulu- ja perheruokailusta ja ulkomaille asti on maksutonta suomalaista kouluruokailua mainostettu! Ihana asia! Syödään siis yhdessä!

-Lisään vielä muutamia kuvia ja tilastoja Simojoen esitelmästä, jonka jälkeen vielä Tiina Tarkkala puhui SRL:n Talent-ohjelmasta -ihan kiva avaus suurelle yleisölle ratsastajan urapolkua ajatellen!

Ypäjältä sitten täyttä kyytiä Helsinkiin messuille, mutta siitä lisää huomena; samaten koko koulutuomariseminaari vaatii lisäaikaa ja pohdintaa; ihan mielenkiintoisia juttuja kaikenkaikkiaan!
Mutta huomena lisää siis!!!
.....

"Kyllästynyt, kyyninen, kypsä...mihin maailma on menossa? Mitä opimme?

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä, sitten oli LUX-tapahtuma, Kemiössäkin tullut käytyä, polvi ja selkä muistuttaneet kuolevaisuudesta ja töitäkin tehty -satunnaisesti.
Liikaa aikaa mietiskelyyn - vaikka niin terveellistä tuo rauhoittuminen onkin- ja oma asennevamma tekee pahaa kun on puhe uusista opetussuunnitelmista ja oppilaiden itseohjautuvuudesta...

En ehkä kuitnkaan ihan väärässä ole ollut mitä tulee kritiikin - linkitän tännekin muutamia tosi mielenkiintoisia juttuja nuorten ja lasten mobiilisovellusten käytöstä ja elämänhallinnan ongelmista. Nyt oli jopa uutisissa maininta siitä, ettei OPH katso hyvällä kännyköiden mukanaoloa luokissa, muttei osaa kieltääkään koska se rajoittaisi liikaa itsemäärämisoikeutta - voi pyhä sylvi sentään! Onneksi rehtorit voivat määritellä hieman ankaremmin koulukohtaisia sääntöjä!

-Kuva kyynisestä mummostaan on muuten Danielin, 5vee, ottama. Kännykkäkäyttöä sekin...Taustalla sentään  suomalaista luontoa suomaisemista lähes Mäntsälän keskustassa - sinne tiemme poikien ja koiran kanssa usein vie. Kerran bongasimme lumesta jopa peuran jälkiä! Puhuvatkin kuulema kotona mummon "luontokerhosta" - hauskaa sinänsä. En ole koskaan omiakaan lapsia minnekään puistoihin vienyt kun satunnaisesti kun metsääkin on tarjolla!

Vuoden alkaessa ilman vakituisempaa työtä on ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan koulumaailmaa eri ikäryhmissä- olen tehnyt sijaisuuksia niin ala-asteilla kun yläasteella ja amiksessakin. Yhteinen tekijä kaikissa on -valitettavasti- levottomuus. Tosin eilen oli aivan mahtavaa juoksuttaa viitosluokkalaisia liikkasalissa - kylläpä sitä energiaa riitti! Jokaiseen päivään kun saisi koulussakin tunnin-pari liikuntaa että jaksaisivat sitten välillä istuakin! Riihiksen yläasteelle oli hankittu säkkituoleja - ihania "löhöistuimia" jota nuoret arvostavat! Niitä oli Nurmijärvelläkin, mutta- ne oli jouduttu pistämään lukittuun huoneeseen ja otettiin esille vain erikoistapauksissa koska oppilaat niitä olivat rikkoneet - mukava kaivaa sitä täytettä ulos...  Kaikki on niin yksilöllistä ja "minä-itse"-touhua nykyään; ei hyvä! Vastuuta yhteisistä asioista ei haluta ottaa.

http://yle.fi/uutiset/3-9398360



http://yle.fi/uutiset/3-8640001



/kotimaa/art-2000005044370.html?utm_medium=social&amp%3Butm_content=www.hs.fi&amp%3Bshare=2dd93fbfeb9d0ef1b6a6553e0b72aa3c&utm_source=facebook&utm_c

Amerikkalaistutkijan neuvot oppimisen parantamiseen

 Nettiyhteys poikki koulutuntien ajaksi. Myös puhelin kannattaa välillä sulkea kokonaan.

 Lyhennä ruutuaikaa. On lapsia, jotka ovat koko ajan ruudun äärellä, mutta hyväksi lukijaksi tulee vain lukemalla.

 Muista leikki. Välitunnit selittävät Samuel Abramsin mukaan Suomen hyviä oppimistuloksia. Niitä on Suomessa paljon verrattuna Yhdysvaltoihin. Suomen kouluissa on myös paljon taito- ja taideaineita, jotka tekevät koulusta houkuttelevan.

Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on LUKEMINEN nostettu esiin; lukutaito etenkin pojilla on PISA-tutkimusten valossa huonontunut. Jotain olen siis tehnyt oikein, kun syksyllä vaadiin amislaisia äikänkurssilaisia  lukemaan kaunokirjallisuutta , tiedän että kaikki opettajat eivät tätä jaksa vaatia, mutta minusta oli niin ilahduttavaa lukea niitä edes muutamia kommentteja jossa lukijat olivat pitäneet lukemastaan ja suosittelivat muillekin. Jokunen jopa totesi yllättyneenä että oli ihan hauskaa kun vaan pääsi vauhtiin! Vaikkei sitä kaunokirjallisuutta niin lukisikaan, niin omien ammattikirjojenkin lukeminen helpottuu kun niitä luettuja kilometrejä jää taakse toistoineen! 

Facen kautta (Ruotsissa) levinnyt PaoloGandran alunperin portugalilaisen koulun seinäjulisteesta kopsaama tietoisku. Asiaa!
Suomennettuna suunnilleen näin:

*Muistutamme kaikkia vanhempia että KOTI on se paikka jossa opetetaan maagiset sanat :päivää, ole kiltti, ole hyvä, kiitos ja anteeksi

*Kotona opetetaan myös rehellisyyttä, olemaan ajoissa, pysymään totuudessa, olemaan ahkeria ja solidaarisia sekä kunnioittamaan ystäviään, vanhempia ja kaikkia opettajia

*Kotona opitaan myös henkilökohtaista puhtautta, olemaan puhumatta ruoka suussa ja ettei lattialle tai maahan heitellä roskia.

*Se on yhä edelleen kotona jossa opitaan toimimaan järjestelmällisesti sekä huolehtimaan tavaroistaan ja olemaan ottamatta/rikkomatta  muiden tavaroita.

*Me koulussa opetamme kouluaineita ja oppilaan osalta vain VAHVISTAMME niitä taitoja ja käytössääntöjä joita hän jo on saanut kotoaan!

Elämäntaitoja etsimässä....

Tämä viikko vielä leppoisasti mietiskellen ja ehkä kirjanpidon ja veroilmoituksen tiimoilta, toki hevoshommia unohtamatta! - Ensi viikolla sitten täysiruljanssi päällä torstaista lauantaihin kun tarkoitus mennä Ypäjälle valmentajaseminaariin Niilo Mäki-instituutin motorisen ongelmien -koulutuksen kautta ja vielä ehtiä EDUCA-messuille ennen perjntai-illan ratsastustunteja Järvenpääsä. Ypäjällä jatketaankin sitten lauantaina koulutuomarikoulutuksen tiimoilta....Että turhaan tässä valitan toimettomuutta!

Suomi 100 vuotta - Hgin LUX-festivaali kalpeni uudenvuoden ilotulituksen rinnalla!

Jo kolmatta kertaa suuntana Helsinki tammikuun alussa- pahimpia pakkasia peläten! Tällä kertaa kelit heitteli hullun lailla - ilmastonmuutoksen syytä? - mutta sunnuntaina oli jo kohtuusohjokeli joten tarkeni.
Tässä muutamia huomioita:
* Reitti lyhennetty edellisvuosiin verrattuna - miksi? Eikö helsinkiläiset enää jaksa kävellä vai pakkaspelotteen takiako tehokasta katseluaikaa oli aiempaa vähemmän? Jonoja myös muodostui erilailla - ne eivät olisi olleet mukavia esim. perjantaina jolloin mittarilukemat anakin Mäntsälässä näyttivät -25oC !
*Suurin osa teoksista pelkkiä "valoheijastumia rakennuksiin" - toki muutama ihan kivakin kuten kahden kaveruksen metsäseikkailu Tuomiokirkon takana. Enemmän varsinaisia taideteoksia ja ideoita olisin kaivannut!
*Sunnuntai-iltana ihana määrä lapiperheitä liikkeellä - mietin omia pojanpoikia mutta tungoksen takia alaikärajaksi voisin suositella kuitenkin koulunsa jo aloittaneille. Koiria yllättävän paljon mukana (onkohan kaupunkilaisilla niitä "kakkapusseja" aina taskuissaan? ) - vaatii kuitenkin hyvähermoisen koiran, minä en omaani moiseen väkijoukkoon veisi vaikka se hermonsa hallitseekin.
*Muutamat kuuma-mehu/ kahvi - pop-up paikat varmaan tekivät hyvän tilin - miksi ei tällaisessa tapahtumassa voisi kauppatorin myyjille sallia torikaupan aukioloa? Varmasti olisi tehnyt kauppansa torikahvit yms ja jonot olisi olleet pienempä
* Jotkut teokset oudoissa paikoissa kuten keskellä liikennettä Espan Katajanokan päässä - moni katu oli toki liikenteeltä suljettu, mutta piti Katajanokalle päästä jo laivaliikenteen takia. ja siihen sitten valoa seinään! ? (kuva rekasta valoteoksen edessä ei onnistunut, valitettavasti.jotain mokasin puhelinkameran kanssa taas kerran. Ja tavallisesta kamerasta loppui akku, kuinka ollakaan!)

*Viimeinen kohde, (tai kannaltamme ensimmäinen kun Hakaniemen suunnasta tulimme,) oli vanhan sairaalan sisäpihateokset jossa läpinäkyvällä kankaalla oli erilaisia kuvioita joissa jonkinlainen fosforiheijastus - uskomattoman upeita! Teoksen tekijäryhmä "Flowers of life" kertoi siitä jo paljon  - kankaista osa liikkui tuulen myötä, räpytteli, lenteili, liiteli tai värisi - ihania! Tänne kannatti sen kymmenisenminuuttia jonottaakin! Jonot olivat tullessamme 18-aikoihin hurjan pitkät, siksi jonotimme  vasta lähtiessä klo 20 jälkeen.
*Kaapelitehtaan sisätilanäyttelyn jätimme väliin käytännön syistä- matka liian pitkä käveltäväksi (mun polvi krenasi jostain syystä) ja autolle parkkia - hmm . tai mikä bussi, mikä ratikka - ei selkeää infoa. Kaiken LUXiin liittyvä olisi ollut syytä keskittää samaan paikkaan!
*Kovasti puhelimeen ladattavaa sovellusta mainostettiin, mutten minä nähnyt mitään ihmisiä kulkemassa kuulokkeet korvilla - ei toimi tällaisessa tapahtumassa! Matkailuneuvonnasta Etelä Espalta sai kartan, muttei sielläkään mitään ruuhkaa ollut. Tapahtumana pikemminkin sellainen "iltakävely"-tyyppinen jonne kaupungin kannattaisi satasta paljon hauskaa ja miellyttävää katsomista!

Veikko Lappalainen on Flowers of life- porukan kärkinimi ja he ovat tehneet vastaavia valoinstallaatioita jo useampaan eri tilaisuuteen - omasta mielestäni tässä oli jo kyse puhtaasta taiteesta!
Aiempina vuosina yliopistolle kuuluva kortteli "Topelia"sisäpihoineen on toiminut HUS:n sisätautiosastona - tämä minun piti vallan netistä tarkistaa koska muistan käyneeni isääni siellä tervehtimässä hänen saatuaan aivoverenvuodon 1991. Vasta 1998 yliopiston humanististen tieteiden osasto otti rakennukset haltuunsa, mutta historian voi jäljittää 1820-luvulle asti jolloin siellä toimi sotilaallinen sisäoppilaitos ja 1830-luvulta lähtien sotasairaala. Siviilisairaalaksi se muutettiin Suomen jo itsenäistyttyä vuonna 1918, mutta muistan lukeneeni Kjell Westön romaaneista siellä toimineen sairaalaan/vankilan myös sisällissodan aikana.
Historia avaa monta ulottuvuutta!

Topelian sisäpihalla mukana  esikoinen Kai, kaverinsa Annin kanssa.

Parisen tuntia kului paikotellen jo sohjossakin loikkien, nuorten seurassa Mc Donaldsiin päättyen (Hesburger jo suljettu!) ja raitista ulkoilmaa haukaten.
Tapahtuma tämäkin , toki Suomen juhlavuonna olisi toivonut hieman laajempaa ja näyttävämpää performanssia, mutta olisiko kaupungin varat tällä kertaa huvenneet ilotulituksiin - ne olivat nimittäin uutena vuotena upeat!

Suomen satavuotiselle taipaleelle voisi toivoa lisää tapahtumia ja toki historian havinaa - etenkin nuorille tietoa menneisyydestämme.
prof. Matti Klinge kommentoi jossain että hänen mielestään on tietyllä tavalla väärin juhlia Suomen satavuotistaivalta sillä onhan maamme niin paljon vanhempi - suomalaisuus on ollut tunnettu käsite jo Agricolan ajoilta!
Vaikka kuuluimme ensin Ruotsiin ja sitten 1812-1917 Venäjään, olemme aina olleet itsenäistä ja hieman "erilaista" kansaa - eläköön sille!

Paasilinnan korttelin puiston patsaaan juuren tehty "näköisteos" -ihana!

Tässä "kansantaidetta" -omat kädenjäjet lisättiin myös! Huurua joka puolella pakkasten hellitettyä!

Unioninkadun varrelta. Ja kansaa kutsutaan - Kallion kirkko näkyy kaukana
edessä, minne kristityt kansalaiset tuntuisivat suuntaavan . ;)

Hyvästit Niiskulle, osa II

olisikohan tässä kuvassa tammavarsa Ninni?

Niin, ne varsat... Kun tallillani kaikkiaan on syntynyt noin seitsemänkymmentä varsaa kolmenkymmenen vuoden aikana, en jokaista yksittäistä varsomista tai lapsukaisen ensiaskeleita edes muista, mutta jotkut tapahtumat ovat jääneet mieleen.
Kuten se toukokuinen yö vuonna 2001, jolloin heräsin aamuyöstä, ja kun en saanut nukuttua heti uudelleen lähdin tallilla käymään. Niiskun laskettuun aikaan taisi olla vielä viikko, ja mitään varsomisenmerkkejä kuten vahatippoja, ei illalla ollut ollut havaittavissa. Kuinka ollakaan, varsominen juuri käynnissä, Niisku hikoili ja tuskaili ja valmista ei meinannut tulla - kerrankin eläinlääkäripäivystyksen tytöt sattuivat olemaan sen verran lähtökuopissa että puolen tunnin kuluttua jo autettiin isoa oripoikaa ulos neljän naisen voimin - kaksi meistä piti emää kiinni ettei se seuraisi mukana kun kaksi veti varsaa jaloista....Niisku makasi pitkään huohottaen suorituksen jälkeen, mutta kun pirteä poju tökkäsi mahaa tissejä etsien, Niisku vihdoin nousi. Epäilykseni olivat osuneet oikein- Londböle Baron isävalintana oli ollut liian iso alle metriselle Niiskulle, kuten oli hieman epäillytkin. Olin kuitenkin arvellut aiempien synnytysten mentyä hyvin, että jo kolmas varsa mahtuisi nätisti syntymään. Onneksi olimme auttamassa!

Varsoilla olen huvikseni pitänyt "neuvolakirjaa" -ne ovat syntyessään painaneet 18-23kg:n välissä, ja painoa lisää tullut viikottain parisen kiloa; punnitukset loppuneet kun eivät syliin enää ole mahtuneet.
Tämä lie Nappula ja alemmassa kuvassa Nuusku;
molemmat KEUDAn omistuksessa ja Saaren yksikön pieneläinhoitajien hoivassa.

Näyttelyssä Vermossa

Niiskun Nopsa taisi olla meillä jopa 5-vuotiaaksi ja veti myös rekeä-kuten äitinsäkin.

(Kantava) Grixie, Violet, Tosca ja Niisku hiihtolomaleirillä

 Varsojen syntymä on aina saanut omat pojatkin innostumaan - alakuvissa herätellään nuorimman, Tomin, kiinnostusta hevosiin. Varsomiset Niisku on hoitanut useimmiten yksin - avin muutaman olen ollut mukana - kerran siis aivan ratkaisevassa roolissa!

Orivalinnat Niiskulle eivät koskaan olleet erityisen viimeisen päälle harkittuja - sijainnin läheisyys, hinta, suvun sopivuus ja luonne olivat ne ratkaisivimmat tekijät. Aina Niisku tuli kantavaksi, mutta oriinpitäjät valittivat pitkää kiimaa- toista viikkoa Niisku kulloisenkin miehensä luona yleensä asui tai käytiin kylässä joka toinen päivä viisikin kertaa..Niiskua itseään ei saatu kantakirjattua, koska sen emänisä ei ollut kirjattuna - muistan oriin (Rondi) kyllä, senkään isä (Porgy) ei oltu kirjattu koska siihen aikaan 70-luvulla nyt ei vaan raahattu mitään ponioria minnekään näyttelyyn...

vedestä Niisku tykkäsi! Mukana myös Fasu

Tämä lammikko ruopattiin, vedettiin tiekangas ja laitettiin kolme kuormaa hiekkaa- ehti kymmenisen vuotta toimia Niiskun uimapaikkana ja isoille hevosille kahluualtaana.

Ratsastamaan  lähdössä kotitallin edessä

 

Sukupolvenvaihdos taisi tapahtua aikalailla kesällä 2013 jolloin kaksivuotias Akinpoika Daniel pääsi ratsaille jahoitamaan Niiksua- kavioidenpuhdistus erityisen tärkeää! Karsinansiivous on myös kuulunut Danielin lempitouhuihin joten lapsityövoimaa on tässä käytetty törkeästi hyväksi! :)


Tallitoiminnan alasajo tapahtui 2013-2014 aikana, ja Niisku muutti jo kesällä 2014 Hautjärvelle eläinlääkäri Riitta Niemen perheen hoitoon. Siellä sitten vierailimme ensin Danielin, mutta viimeaikoina myös Noelin kanssa joko ajaen tai Niiskulla ratsastaen. Kesällä 2015 Riitan tytär Lotta esitti Niiskun vielä Vermon juniorhandler-kisassa ja Niisku itse nappasi taas kerran IIp näyttelyssään - nyt jo veteraaniluokassa. Daniel oli mukana ja osallistui keppihevoskisaan.

Kuvassa Aki verestää muistoja harjaamisesta ja Niisku nauttii!

Vermossa 2014 Aki, Niisku ja Lotta

Tässä kuvassa Daniel jo neuvoo pikkuveljeään Noeliä Niiskun hoitamisessa- aivan kuten Aki neuvoi aikanaan Kimiä!

Dani ja Lotta Niiskun hoitopuuhissa

Jo syksyllä 2015 oli takapolvet vaivanneet ja Niisku ontunut jaksottain, mutta kesä 2016 meni mallikkaissa merkeissä ja kävimme joukolla ajamassa tai ratsastamassa; itse olin jo edelliskesänä kerran päässyt Niiskun kanssa uimaankin.
Mutta kaikki loppuu aikanaan, ja kaviokuume puhkesi hieman yllättäen lokakuussa. Akuutti vaihe rauhottui muutamassa viikossa mutta ponilta otetut verikokeet näyttivt myös Cushing-taudin puhjenneen ja rötgenkuvien mukaan oli kavioluun kulma muuttunut peräti 10o- ei hyvä. Syksy sitten elettiin päivä kerrallaan ja pohdittiin päätöstä, kunnes jouluna sattui ratkaiseva käänne huonompaan suuntaan ja 29.12. (Tomin syntymäpäivänä, mutta kun pvm piti sopia kaikille osapuolille ja Niiskun ei haluttu kärsivän enempää kun pakko!) Riitta tuli Niisku kyydissään Sääksjärvelle jossa hauta jo odotti. Riitan ja Akin lapset olivat jo aiemmin ehtineet ponin hyvästellä. Loppu oli nopea ja helppo tuttujen ihmisten ollessa ympärillä- sellaisen soisi kaikille hevosille. Useimmiten olen hevoset teuraaksi vienyt - Mäntsälässä toiminut Vainio oli lajissaan ihan parhaita - mutta vanhalle ponille, jossa lie ollut enmmän (särky-) lääkkeitä kun lihaa, oli tämä ratkaisu ihan paras.
Kiitos, Niisku näistä kaikista vuosista jotka kanssamme jaoit!

Hyvästijättöjen aika- kuvassa myös Loviisa Mäenpää joka aloitellut ratsastajauransa myös Niiskulla

Kesää 2016

29.12.2016 klo 18.10  Hyvästi, Niisku <(Kim ja Aki)