Gareth maneesisssa 30.10.2016, ikää reilut 4kk

Voiko tähän enää mitään kommentoida - omia kokeiluja YOUtuben kautta - no videossa näkyy vauhti ja ilo mitä kaikilta nuorilta voidaan toivoa! Tämä kaveri oli toista kertaa elämässään maneesissa, ja nyt kun kelit alkavat olemaan sateisia ja kuraisia, niin käytämme heitä varmaan useamminkin juoksemassa sisätiloissa! Hauskaa oli se, että 20-vuotiaalle Grixielle riitti ratsain paljon lyhyempi verryttely tänään kun tamma jo oli liikkunut lapsensa kanssa alkuverryttelyn verran! Kunhan itse pääsen flunssasta eroon, taidan ottaa rouvan omaan ratsastukseen kerran-kaksi viikossa-  jospa vielä 21-vuotiaana Grixie starttaisi koulua??!!! :)

Kirjamessuillakin tuli käytyä -ensi vuonna pitänee organiosida aikaisemmin jotta saamme myös oppilaat innostumaan tapahtumasta ja ehditään järjestää yhteisenä tapahtumana- nyt oli mm Jiiveegee haastateltavana, samoin Cheek  - kunhan etukäteen selvittää löytyy nuorillekin paljon katsomista ja kuuntelemista!
Koulussa alkanut uusi jakso ja osittain uusiin oppilaisiin tutustuminen - omaa pinnaa koeteltiin myös. Ihan ajattelemisen aihetta, mutta "varhainen puuttuminen" on yhä se mun juttu ja puhelinta käytän mieluummin kuin mitään Wilmoja- palaute vanhemmiltakin on ollut rakentavaa! Näillä mennään , tulevalla viikolla miettitään niitä opiskelutaitoja ja lukemista.
- Virtasen Ville komisario Sorjosena, ihan sikahyvä kotimainen dekkari - NYT.

https://oppimis-ja-muistitekniikat.fi/oppimistekniikat/opiskele-tehokkaasti/
Tuossa ihan hyvä linkki huomisille tunneille!
Keskiviikoksi jouduin hankkimaan sijaisia ja järjestelemään tunteja - mukana delegaatiossa menossa Opetushallitukseen jossa paneudutaan ratsastuksen ja hevosalan tutkintouudistukseen. Pikkulinnut lauloivat ettei ratsastuksenopettajan tarvisi uuden tutkinnon mukaan enää tietää hevosista, niiden terveydestä tai ruokinnasta yhtiäkäs mitään. Mielenkiintoista! Tuskin keihäänheiton valmentajakaan mitään keihäistä tietää...tai jääkiekkovalkku luistimista, eihän? Ja hevonen on sentään ELÄVÄ ja tunteva "urheiluväline"!

uusi nimitys flunssalle: Pyjamapäivä! kouluissa opet räjähtelee, TV:ssä onneksi Horseshowta...

Asia joka tuntuu olevan miehille luonnollinen mutta naisille aika hankalaa - oleminen vaan!
No, minulle aiheeseen on löytynyt syy kun jo parisen viikkoa sitten hankittu flunssa ei anna periksi - jouduin jättämään torstaiset ja perjantaiset valmentajaseminaaritkin väliin ja eilen istuttuani Horse Showssa koko päivän olin aika naatti illalla!
Eihän tämän NÄIN pitänyt osaltani mennä???!
Hyvällä omatunnolla olen toki jättänyt siivoamatta ja puutarhakin saa odottaa talviteloille pääsyä - no menee se koulujen syysloma näköjäämn näinkin :(.

Sen verran Horseshowsta että näin telkusta ekaa kertaa tänään "kaksintaistelukouluratsastusta" -yleisö eli mukana ja toiminta nopeaa ja selkeää ja kas, ratsastajillakin taisi olla hauskaa eikä oltu niin tosikkoja! Tällaista lisää - olisi ollut hyvä aihe mainita siellä Globalissa pari viikkoa sitten!!!
Ihan "oikeata" GP-oulua seurasin siis paikan päällä eilen, nähden Henri Ruosteen ratsastusta ensimmäistä kertaa sitten junioriaikojen jolloin taisin hänen jotkut ponimestaruudet arvostella. Ysin (9) annoin silloin istunnasta (+vaikutus hevoseen -huom!) ja samalla linjoilla olisin yhä; kenenkään muun ratsastusta väheksymättä mitenään.Muistan tuon ysin lähinnä sen takia, etten niitä tuomariurani aikana ole kovinkaan montaa jaellut... Tosin nauroimme kaverini Titin kanssa  mitä Henri mahtoi kannuksilla tehdä kun jalat roikkuivat jossain mahan alla...No, sääntöjen mukaanhan siinä mentiin!
Tässä vain oiva todiste siitä mitä Globalissakin puhuttiin PERUSASIAT ovat ne, joilla on merkitystä! -Toien joka on näyttävine hevosineen hyvää vauhtia menossa eteenpäin on Stella Hagelstam FWB-tammallaan - kyllä täälläkin pienellä otannalla saadaan hyvää kasvatusta aikaiseksi! Ihanaa!
Mukavaa oli myös  nähdä kuinka suomalaiset rohkeasti ratsastavat ihan niissä isoimmissakin kv-esteluokissa kuten tänään pääluokassa eikä yhtään tarvitse hävetä! Kyllä työ osaataan täälläin tehdä hyvin!
Ymmärrettävää on toki, että pärjätäkseen on hyvä olla asemissa siellä missä tapahtuu - kuten Maiju, Nikke, Mikko M, Sebbe&Satu jne jne  - hattua nostan heidän työnteolleen!

Sitten paluu tähän "pyjamapäivään" on se aika vaikeeta vaan olla!!!
Sen verran yskäinen ja väsynyt olen että tämä kuitenkin sujuu joten on tullut levättyä.
Ehkä tähän tottuisi jos tekisi useammin?
Nyt on paljon tutkimustakin siitä, miten hyvää aivoille &kropalle tekee lepo - asia jonka me hevosihmiset jo olemme vuosikausia tienneet. Samanlainen biologinen olentohan ihminenkin on kuin hevonen!

Akkuja on kieltämäti tullut ladattua ja ajatuksia synytynyt- etenkin kun olen seurannut niin lehdistössä kuin FB:ssäkin virinnyttä keskustelua opettajien auktoriteetista (tai sen puutteesta!) youtube-videon myötä. En sitä tähän linkitä - kaikille osapuolille epäasiallista toimintaa, mutta linkitän sensijaan kolumnin josta olen kerrankin melko samaa mieltä kirjoittajan kanssa , kas tässä:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_vietat_pyjamapaivaa


http://yle.fi/uutiset/3-9242451


Ylen artikkelissa jo eläkkeellä oleva erkkaope Jarmo Lintala toteaa useimpien opettajien olevan "keskiluokan parasta ainesta"ja heillä olevan vaikeuksia törmätessään murrosikäisiin hulttioihin joilla ei kotootakaan niitä käytöstapoja välttämäti ole siunaantunut. Tätä olen hieman itsekin miettinyt kun on ollut juttua lähinnä yläasteen tai lukion opettajien kanssa - he ovat niitä viiden tai kuuden  ällän ylioppilaita joille koulunkäynti aina on ollut mieluisaa ja etenkin aineenopettajan valittu aine on ollut se pääasia ammatinvalintaa. Monelle epämotivoituneet oppilaat tulevat ikäänkuin yllätyksenä. Ja kun nyt OPH kaikessa viisaudessaan puhuu "itseohjautuvista" oppilaista joita opet vaan ohjaavat oikeaan osoitteeseen, pelkään pahoin että sielläkin istuu vaan niitä itse  yli yhdeksän  keskiarvon omaavia henkilöitä tai käyttävät vertauksena  omaa jälkikasvuaan.( Myönnän, oli minullakin keskiarvo aina yli sen ysin mutta keräsin kyllä  jälki-istuntojakin ja teimme jäynää omille opettajillemme - on minulla valokuva siitäkin kun uskonnonope kirjoittaa päiväkirjaansa minulle muistutusta huonosta käytöksestä- siihen aikaan vaan ei ollut nettiä mihin laittaa. Mutta ei sitä kuvaa muuallekaan jaettu!)  Itse amisopena olen törmännyt huomattavsti enemmän sellaisiin oppilaisiin joille se "ysi" on ollut todella epärealistinen tavoite, ja kun amikseen on onnistuttu pääsemään jollain kutosen keskiarvolla, miten niillä eväillä  yhtäkkiä saataisiin motivaatiota esim. ruotsin opiskeluun? Tai ylipäänsä mihinkään "pänttäämiseen" ja teoria-aineisiin- käsillä kun oppii! -Siinä muuten uusi OPH:n pomo  OP Heinonen on aivan oikeassa (sekä HBL että HS tänään) että MOTIVAATIO on kaiken oppimisen A ja O. Ja "oppimaan oppiminen" on tärkeä asia eikä siitä mitään omaa "ainetta" tarvitse tehdä!

Toinen mielenkiintoinen juttu tämän päivän uutisissa oli HBL.n Angela Aholan haastattelu - "Konsten att göra intryck"-kirjan pohjalta! Ensivaikutelma on tärkeä - hyvässä ja pahassa! Asioita joita oppilaiden kanssa olemme pohtineet esim. työhaastattelun yhteydessä, ja, kun me opetkin vain olemme ihmisiä, sen ensimmäisen kontaktin myötä mitä luokassa tapahtuu ja kuka tekee ja mitä? Ja toki, kyllä opettajana oleminen on yhtä heittäytymistä - onneksi iän myötä (taas oli mullakin synttärit huoh) ulkonäkökeskittynyt ajatuksenjuoksu on vähentynyt - saattaapa minulla olla joskus eriparit sukatkin koulussa jalassa. Ja nyt kun meikkiä jo tarvisi ulkonäönkin takia, sitä tulee käytettyä entistäkin vähemmän. Ikä antaa tiettyä varmuutta.

https://www.hbl.fi/artikel/reptilhjarnan-avgor-vem-vi-gillar-2/



No niin, eiköhän tämä "lepopäiväkin" ala olla kohdaltani pulkassa, koiran kun muistan vielä pissittää ja jotain lämmintä juoda niin huomenna uutta haastetta- uusia oppilaita heti aamusta - saa testattua sen ensivaikutelman ....Pitäisikö vallan klovniksi pukeutua ;)

PS! Yleensä sanotaan että yskimisen yhteydessä vatsalihakset kipeytyy (=kehittyy??!!) mutta mikäköhän tämä minun yskäni on lajiaan kun päähän saattuu? Aivotko vielä kehittyvät ;)

"Creme-de-la-creme"- kouluratsastus hof Kasselmannissa jatkuu...

Verryttelyn tärkeydestä ja huippuunhiotusta suorituksesta saimme kuulla Monica Theodoresculta Hubertus Schmidiltä - mallikappaleinaan olympiakolmonen Desperados / Kristina Bröring-Sprehe ja Hubben itsensä ratsastama 12-vuotias ruuna.
Molemmat tähdensivät ettei verryttelyssä enää opeteta mitään, vaan ainoastaan saadaan hevonen kuuliaiseksi avuille ja rennoksi ratsastajan alla. Se aika mitä tähän kuluu on kovin yksilöllistä- Hubben ruuna jännitti hieman normaalia enemmän päivän tilannetta ja alkuverryttely kevyessä ravissa venyi jo yli kymmeneen minuuttiin että kaveri rentoutui- liekö osana ollut ratsastajan jatkuva höpinä mikrofoniin ? Tärkeä pointti ratsastaa tässä alas-eteen mutta tuntumalla josta sitten tauon jälkeen lähdetään kokomisastetta nostamaan! Myös laukka esiverrytellään lyhyesti ja käyntitauon (pitkin ohjin venyneenä!)jälkeen ajatus ohjelmaan, mutta siten että asioita valmistellaan hjelmaa varten kuten esim. sulkutaivutuksella laukassa valmistellaan piruettia, Paljon  huolellisia kulmaanratsastuksia ja sisäkyljen pehmittämistä; miten, riippuu hevosesta ja koulutustasosta.

Ruunien elämä on helppoa, kun taas Desperadoksen kanssa joutuu huomioimaan niin vieraat oriit verryttelyssä kun mahdolliset tammaihastukset (kuulema rautiaat suosikkeja!) Koko viikonlopun kestäviin kisoihin saavutaan hyvissä ajoin useita päiviä etukäteen joten ori ehtii "ottaa tilan hallintaansa" ja tuntee olonsa varmaksi. Alku verryttelyssä hidastempoista, huolellista ja rentouttavaa työtä, paljon tottelevaisuusosioita muttei ohjelmasta juuri mitään.GP:stä ehkä jokunen zik-zak ja muutama vaihto, jokunen valmistelu piruettiin ajatuksella että sieltä pitää aina löytyä eteenpäinpyrkimys ja ulospääsy ! Desperados rakastaa lisättyä ravia, verryttelyssä vain leikitään ajatuksen kanssa ja pelataan puolipidättein, ja päästetään matkaan vain kerran tai kahdesti. Mitä kuumempi hevonen, sen tärkeämpää on siirtymiset ja varsinaise ohjelman osien välttäminen. Aikaa verryttelyyn kuluu hevosesta riippuen 40-50 minuuttia (sisältäen kävelytauot), paitsi jos on jo aamulla verrytelty ei illan kisaan tavita juuri kymmentä minuuttia enempää. Mainittakoot vielä, että kotitreeneissä Desperados viihtyy parhaiten halvan pehmeän muovikuolaimen kanssa! Kun kysyttiin miten astutuskausi vaikuttaa oriiseen, oli vastaus ettei kisoihin mitenkään, sillä seksihommat tehdään joululomalla pakkaseen  jolloin tammikuun lopulla taas päästään normaalityörytmiin, vaikka hypytyskaudellakin liikutetaan ratsain.

Verryttelyn merkityksestä kysyttiin myös eläinlääkäriltä, ja Dr Marc Koene kommentoi mm Rion kuumaan ilmaan totuttamista - vesi, vesi jälleen erran vesi, muusta ruoasta ei niin väliä.Suolatankkaus myös aiheellista, ja vältettävä liian pitkää verryttelyä (siis fyysisesti) Liian intensiiviseen verryttelyyn syyllistyy usein nuoret ratsastajat, ja uuden nuoren hevosen kanssa on etsittävä se oikea tapa ja ajankäyttö.Vanha hokema "Jos verryttely menee pieleen, menee koko kisa pieleen" pitää yhä paikkansa!

Viimein vaan ei vähiten saimme vielä ideoita ja näyttöä eri asioiden treenistä GP-tasolle mentäessä - malleina Dorothe Schneider  8-vuotiaan ruunan kanssa Johnny Hillberathin selostamana , Isabell Werth upean 4-vuotiaan räväkän tamman  selässä (videolla) Monica T:n silmien alla, työskentelyä maasta käsin Johannes Augustinn ja Andreas Senge  Ullrich Kasselmannin kommentoimana; kärkinimet mainitakseni,
Muutamiapoimintoja:
*Isabellin 4v tamma "SuperB"ostettu Verdenistä vuosi sitten. -"Kokeilitko" -kysyi joku yleisöstä. -"En usaltanut, hinta olisi vielä noussut kun huutajia olisi ollt pilvin pimein" -oli vastaus.
*Paljon ravi-laukka-ravi-siirtymisiä jo nuorten kanssa jotta saadaan liike läpi selän. *Tarhassa päivittäin vähintään 3-4 tuntia* suoristaminen tärkeätä lusta pitäen* myös hevoselle saatava motivaatio työntekoon- puhu, taputa, pidä taukoja, töitä ehkä vain 15-20min kerralla 4 x viikossa aluksi.*Hevosen oltava lonkkiesi edessä,  tarkkana ettei tarjoa liikaa kokoamista kerralla*Nicole opettaa nuorille hevosilleen mielellään vaihdon jo ennen kokoamisasteen nostamista; luonnollisena asiana. *On osattava vaihdella ja leikkiä ravirytmin kanssa mikäli hevonen pyrkii kuolaimen alle ja lyhentämään kaulaansa liikaa. *Dorothy myös painotti tarhaamisen ja monipuolisen työskentelyn käsittäen nuorilla myös juoksuttamisen ja hyppäämisen*

alas-eteen 

Johanne Augustin työskentelee piaffia maastakäsin

Tästä viimeisestä osiosta jäi mieleen ajatus siitä, miten monella eri tavalla voimmekaan työskennellä ja miten erilaisia niin hevoset kuin ratsastajat ovat - eläköön moninaisuus !
Tämä on eläinten kanssa pelatessa aivan itsestänselvyys eikä siihen mitään uusia OPS:eja tarvita vaan maalaisjärkeä! Mutta tuo onkin se katoava luonnovara digitalisoituneessa maailmassamme...

Saksalaisen oppisopimuskoulutussysteemin esitteli meille Markus Scharmann- samassa ajassa mitä Suomessa opiskellaan, saadaan Saksassa vielä vankempi ote itse työelämään ja lähes kaikilla oppilailla on jo työpaikat valmiina heidän valmistuttuaan. Ehkei tämä 2+1 systeemi mikään huono ajatus olekaan kunhan päästään alkuun.

Olympiamitalisteja tai muuten vaan EM-huippuja- sitä Global Dressage tarjosi tänä vuonna!

...joten itseään paremmassa seurassa - taas kerran!
Alunperin oli ohjelma näyttänyt hieman valjulta, mutta täsmennyksiä tuli koko ajan ja vasta paikan päällä tarjottiin koko kirjo parasta kouluratsastusta mitä kv-tasolla tällä hetkellä on saatavilla. OK, Dujardin puuttui kun oli ollut Ruotsissa jotain laatuarvostelua ym seuraamassa ja siellä koeratsastamassa, mutta hyvä niin - saivat ruotsalaiset heppasuojeluaktivistit nenilleen kunnolla- ovat huippuratsastajia olleet kovasti haukkumassa. Oma Patrik Kittel pahiksista pahin, ja nyt tyytyivät sitten haukkumaan omiaan jotka eivät osanneet nuoriaan esittää muuta kuin väärässä muodossa! Dujardin sai sentään kehut kun oli "nostanut" hevosten nenän niille kuuluvaan paikkaan! HUOH:
Kaikissa lajeissa ja kaikessa elämässä on niin hyviä kuin huonojakin, kilttejä ja julmia, mutta kokonaisen lajin haukkuminen muutamien huonojen (ja usein hakemalla haettujen!) esimerkkien takia on suuri loukkaus niitä ammattilaisia ja toki harrastajiakin kohtaan jotka rakkaudesta hevosiin tätä työtä tekevät!

Omia muistiinpanoja lukiessani huomasin jälleen kerran aivan mahdottomaksi muuttuneen käsialani- osa täysin käsittämätöntä hieroglyfikirjoitusta joten tässä vain kourallinen *merkintöjä* huomionarvoisista kohdista:
*Saksalaisen TV:n edustaja ja eräs liikemies puhuivat markkinoinnista, rahasta, yleisöstä ja tavoista saada lajille lisää julkisuutta.Lajista puuttuu "glamour" sen ollessa tylsää ja pitkävetistä yleisölle... Mitään "poppakonstia" ei valitettavasti ole mutta sponsoreista pitäisi pitää vielä parempaa huolta- ratsastajien olisi oltava "tavoitettavissa" myös kisojen aikana ja lehdistön kanssa on tehtävä enemmän yhteistyötä. Suomessa -yllätys yllätys- jo toimintakanavat löytänyt "amateur-tour" tyyppinen  matalemman tason kisa kylkiäisenä esim aamuisin voisi pelastaa kv-kisojen järjestäjät suuremmilta tappioilta!
Olympialaisten uudesta systeemistä teknisten tarkkailijoiden tiimoilta oli keskustelua ja esim olympialaisten suhteen eniten oli jouduttu puuttumaan siksakeihn, piruetteihin ja kakkosvaihtoihin.. Kaikkiaan todettiin systeemin tarkkailijoiden toimesta herättävän luottamusta ja mikäli kustannukset eivät karkaa pilviin voisi sitä laajentaa muihinkin kv-tason kisoihin.

*Sitten jo käytännön hommiin- jo 70-luvulta on minulle ollut Ypäjän Kari Haimin opettamana  tuttua kahdella ohjalla juoksuttaminen ja nyt sitä näytti ja toimintaansa hyvin perusteli estepuolelta tuttu Franke Sloothaak. Ehkä mieleenpainuvinta oli Franken kokonaisvaltainen hevosmiehen leima- kuvassa näkyvä "koekaniini" oli talon hevosia ja Franken käsittelyssä nyt neljättä kertaaa. Ei pelännyt piiskaa, mutta kunnioitti sitä, kuunteli ja toimi rauhallisesti ja uteliaasti. Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään parikymppinen työhevonen vaan täysin normi 6-vuotias!

Juttelin vielä myöhemmin Franken kanssa verraten hänen systeemiään Nelson Pessoan minulle aikanaan opettamaan le gogue/ chambonin käyttöön. Samoja lihasryhmiä toki aktivoidaan, mutta Franke haluaa aina "pitää ohjat käsissään" kouluttaen eikä pelkästään kehittää lihaksistoa - hyvin järkeenkäypä ajatus! Nuorilla hevosilla usein aloitus samanaikaisesti ratsastuksen aloituksen kanssa -kolmessa kuukaudessa keskimäärin kerran-kaksi viikossa  saadaan hevosen selkälihaksisto niin toimivaksi ja vahvaksi että myös hyppääminen ratsastajan alla on mahdollista.On muistettava etenkin nuoren hevosen kanssa työn tauottaminen - ja mieluiten juuri silloin kun kaikki menee loistavasti! Lohduttavaa kuultavaa oli se, että virheitäkin saa tehdä (kunhan ei samoja enää toista!) sillä jos perusluottamus on kunnossa ja hevonen on valmis taistelemaan puolestasi- se paras tunne mitä hevosen kanssa ikinä voi saavuttaa! All my respect!

*Tässä vaiheessa siirryttiin lounastauon älkeen puhumaan nuorten tulevaisuudenlupausten treeneistä aina poniratsastajista U25:een -esimerkkejä valmennettavistaan antoivat mm Anki van Grunsven, Tineke Bartels. Kaikki painottivat hyvän perusratsastuksen merkitystä, tahtia ja siirtymisiä sekä kulmien valmistelua ja huolellista ratsastusta!
Hyvä syvä istunta, ohjista riippumattomat kädet, nuorille ratsastajille tahti yhä se tärkein, ei niinkään lennokkuus! Ja muistettava että jokaisella ratsastuskerralla on tarkoitusensa- tämä on syytä iskostaa myös niille junioreille heti kilpailu-uran alussa! Myös henkinen rentoutuminen on tärkeä! Kaikki meille esiintyneet ratsastajat ovat Euroopan kärkitasoa! *

Ani van Grunsvenin valmennuksessa turkkilainen Lina Uzunhasan, JEM 5. 

12-vuotias ponityttö Saksasta-kolminkertainen Euroopanmestari!

Illallinen tarjottiin Gestut Osthoffin maneesissa upeissa puitteissa- toki vaatetusta ei ehdtitty vaihtamaan mutta ruoka oli hyvää ja tunnelma erittäin miellyttävä - hotellille saavuttiin vasta klo 23 aikoihin joten uni maistui!

Yllätys seuraavana aamuna - myös session vetäjille- oli se into millä lähes kaikki reilut 150 osallistujaa lähtivät mukaan maneesinhiekkaan aamuvenyttelyyn! Vähitellen tälläkin tasolla alkaa laji saada urheilun leimaa! 

Olympialaisten elämää kulissien takana saimme seurata seuraavaksi ja kiinnitin huomiota syihin, miksi katsomot olivat tyhjät - kaikki lipunmyynti oli tapahtunut ennakkoon ja paikanpäällä oli enää hyvin vaikea saada lippuja ylipäänsä mihinkään lajiin. Paikallisille  lippujen hinnat olivat korkeat, ja näissä yhtälöissä lie ollut keskusteluja ylemmälläkin taholla- syystä!

* Hevosen verryttelyä kisojen valmistautumisessa esitti Kristina Sprehe iki-ihanalla Desperadoksella ja Hubertus Schmidt 12- vuotiaalla "taviksella" jonka nimeä en nyt muista. Heidän tavikset ovat niitä meidän huippuja....

*Desperados, hyvin macho ori, joka kuitenkin miellyttämishaluinen ratsastajalleen.*
--- tässä niin paljon vielä mietittävää ja mielenkiintoista juttua, että jatkuu huomenna.... ____

Kristina Bröring_Sprehe- OS 3. joukkue -kulta. Apunaan M:Theodorescu

"Reissussa rähjääntyy ja maailmalla oppii" ihana reissu takana ja uusin voimin eteenpäin!

Osnabruck in linna toimii yliopistotiloina- Vau!

Osnabruck - lähin kaupunki Hagenin ratsastuskeskuksesta jossa Global Dressage Forum järjestettiin tänä vuonna. Ensi vuonna taas Hollantiin.
Ylimääräinen vapaapäivä vallan turistin silmin oli ihan opettavainen - alkaen siitä laukun pakkaamisesta joka ei taaskaan onnistunut. Ihminen , jolla on kolmet uima-asut ja lisäksi bikinit, valitsee matkalle ne ainoat joissa KAKSI reikää takalistossa! Äly hoi! (Ne uikkarit jäivät kyllä sitten Saksaan...)
No, tuon seikan huomasi kaverini Riitta  vasta illalla vierailessamme hotellin saunalla ja uima-altaalla, mutta jo ennen sitä onnistuin töppäilemään lahjakkaasti: Hampurin lentokentältä paikallisjunalla Hauptbahnhofille josta jatkoyhteys, ja maksutiskin puuttuessa oli kääntyminen automaatin puoleen. EI, ei ollut edes kyse puutteellisesta saksan/englanninkielen lukutaidosta vaan silkasta laiskuudesta ja itsepäisyydestä kun alin automaatin huolima maksu oli 1.50 - joka sattui juuri sopivasti löytymään taskunpohjalta! Vaikka Riitta ostaessaan omaa lippua huomasi kirjoituksen ja hinnoittelun Hauptbahnhofille maksavan 3,20 , en suostunut ostamaan uutta lippua. Meikäläisen "tuurilla" sitten tarkastajat sattuivat junaan parin pysäkin päästä ja tilanne hieman kiusallinen. Toki - kohteliasta ja mukava palvelua sekä saksaksi että englanniksi ja sakkolappu kotiin pankissa maksettavaksi - ulkomaaalaisena ja neuvottelutaitoisena sain summan kuitenkin putoamaan 60€ alas 20 euroon....
*Muutama toteamus ja oppi matkan varrelta - esim junaan kannattaa maksaa se paikkalippu - hinnaltaan 4.50- nyt istuimme koko menomatkan liki kaksi tuntia ravintolavaunussa. *Aikataulut täsmäävät Saksassa, lähtölaituri ym kannattaa tarkistaa - ruuhkaa riittää! *Nettiyhteydet koko maassa alle arvostelun - tässä Suomi on vallan pro! Junassa yhteyttä en koskaan onnistunut yhdistämään ja hotellin yhteys aivan oman mielen mukainen . Lisäksi tiedustellessani asiaa reseptioonissa  minulle kerrottiin että juuri meidän huoneemme oli erityisessä katveessa...*Asiakaspalvelu hyvää ja todella ystävällistä niin saksaksi kuin englanniksikin * Hotellissamme paras aamiainen ikinä! * Saksalainen kylpyläkokemus juuri sitä mitä muistin - sekasaunassa löylyä ja pyyhkeellä heiluttelua- altaalle sentään uikkarit mutta miten suhtautua saunaosaston  ainoaan yhteiseen vaatteidenvaihtohuoneeseen? Itse vaihdoin omassa huoneessa ja liikuin hotellissa uimapuvussa mutta pyyhkeeseen kääriytyneenä!

Erilaiset kuohuviinit saavuttaneet suosiota Suomessakin- loman kunniaksi siis!
Hotelli vastapäätä rautatieasemaa, kivenheiton päässä kävelykadut kauppoineen ja vanha keskusta jossa taloja aina 1200-luvulta saakka!
Ehdimme vielä lauantaina Felix Nussbaum- museoon katsomaan  ko taiteiljan teoksia ajalta ennen hänen päätymistään Auswitschiin, ja expressionisti Fritz Asherin näyttelyä. Kuvia en valitettavasti sieltä saanut koska laukkumme kaikkine sisältöineen piti laittaman säilytyslokeroon. Vaikuttavaa taidetta, ja positiivista että saksalaiset ovat uskaltaneet avata suunsa koskien holocaustia!

Lauantainen iltapäivä saksalaisilla kävelykaduilla keskustassa ainakin poisti sen ajatuksen että maassa olisi matalasuhdanne tai pakolaisongelma -ainakin Osnabruckissa kauppa kävi ja ihmiset liikkuivat!
Sunnuntaiaamuna liikkuessamme näkyi tosin niitä huonommin menestyneitäkin katukuvassa, mutta kokonaiskuva kaupungista oli kovinkin touhukas!

Kunnon väki käy kirkossa- onko tämä sitä yhteisöllisyyden hakemista mitä meiltä puuttuu? Sunnuntai oli toki lauantaita hiljaisempi päivä, mutta kirkoissa oli kyllä väkeä!


Vanha kaupunki upea- etenkin tiilikatot tekivät minuun jostain syystä suuren vaikutuksen.
Maanantaina alkoi seminaari, jonne oli järjestetty bussikuljetus. Kerron siitä huomenna lisää - kuvineen - mm Isabell Werth esitti uuden 4- vuotiaansa (josta vdeopätkä!) ja juttelin Franke Sloothaakin kanssa juoksuttamisesta- kaikkiaan aivan upea ohjelma ja paljon uutta!
Sunnuntaina seuraamme liittyi vielä Anu Ypäjältä ja teimme uuden kaupunkikierroksen - kerrassaan kaunis vanhakaupunki, vaikkei sää ollut mikään kesäinen, niin hyvin tarkenimme!
Tähän väliin on pakko hieman nukkuakin koska huomenna olen lupautunut opettamaan (=valvomaan) matematiikkaa ja illalla menemme omien oppilaiden kanssa teatteriin Svenskaniin. Ihanaa tomintaa  - elämä on!

ostoskatujen lauantaivilinää!

1200-luvulla rakennetun kirkon kattonäkymä -alhaalla vanha toriaukeama ja taustalla tuomiokirkko.

Yliopisto - mikä ympäristö!

Löysin miehen...

ratsastajapatsas...

ja maanantaina Hof Kasselmanissa  niitä OIKEITA RATSASTAJIA - pysykää siis kuulolla!

Ruohonleikkuuta, putoamista ja -isi-verbimuoto- pakatakin pitäISI....

JEEE- taas tuli opittua jotain. Ruohonleikkuu kun ei oikein ole minun alaani- lapsityövoimaa on aina tullut käytettyä- ja täällä "kaupungissakin" naapurin kiltti eläkeläissetä enimmäkseen hoitaa nuo hommat koko talon puolesta en ole kuin pari kertaa tänä kesänä tuota leikkuria kuljettanut.
Mutta satuin kuulemaan radiosta jokin aika sitten jonkin puutarhaohjelman missä joku asiantuntija vallan kehotti vetämään ruohonleikkurilla viimeisten nurmikonrippeiden mukana ne syksyn putoilleet lehdet . Tuumasta toimeen, ja vautsi, kaksi asiaa tuli hoidettua yhdellä kertaa ja tulos ihan kohtuullinen kuten näkyy!Aina oppii uutta kun uskaltaa toimia!
Miksi nyt tällaista "diipa-daapaa- kirjoitan, no juu siksipä että minun pitäisi olla pakkaamassa Saksan reissua varten, ja vieläpä harkitusti koska emme ottaneet matkalaukkuja lippuihin eli käsimatkatavaralla lennetään viideksi päiväksi Osnabruckkiin lauantaiaamuna. Ja pakkaaminen EI kuulu lempipuuhiini, en vain ymmärrä miksi se on niin vaikeata. Hammasharja ja passi. Ja uikkarit, Ja sitten siellä on juhlaillallinen - hamekin? Ja kengät. Ja mitkä housut? Mitä voi laittaa meikkipussiin että jää alle sen litran ja tuubeihin/purnukoihin max 1dl ? Entä jos on kylmä? Tai sataa? Tai joutuu raahaamaan kilometrikaupalla painavaa kassia? Lenkkaritkin olisi kivat ja verkkahousut...Ja lento- ja junamatkalle lukemista... - Tällä kertaa olen levittänyt sopivaksi (?) katsomani määrän tavaraa sängylle- katsotaan sitten mitä putkilaukkuun mahtuu. Yleensä aina kaikkea "väärää" ja epäkäytännöllistä - onkohan kenelläkään muulla koskaan näitä pakkaamisongelmia? Kun se ei ole siitäkään kiinni etten olisi matkustanut vaan taidon puutteesta- en vaan osaa. Silloin kun vielä aktiivisesti kisasin, minulla onneksi oli kiireisimpinä vuosina Outi tai joku muu joka pakkasi kaiken hevoselle kuuluvan matkaan ja vielä tenttasi olinko itse muistanut kypärän, hanskat, solmion, paidan...

Ei kai tässä auta muuta kuin aloittaa, tunnitkin ensi viikon poissaolopäiville olen suunnitellut ja eilen sain siivottuakin..
Ai niin, kaiken muun hassun lisäksi olen onnistunut putoamaan hevosen selästä tänään! Oppilaan hevonen veti ratsastajlleen  liinat kiinni kolme kertaa ennen hieman erikoisempaa estettä, niin minunhan piti opettajana sitten kiivetä selkään ja "näyttää" . Juu, tyylikkään putoamisen näytin kyllä, ennenkuin pääsimme pollen kanssa yhteisymmärrykseen esteestä. Hyvä palata välillä lajissa aivan ruohonjuuritasolle! Enpä ole tainnut sen jälkeen pudota kun Laaksolla kolme vuotta sitten tulin kohtalokkain seurauksin esteellä alas Dimmyn venyessä hieman isompaan hyppyyn hakien vasemmalle. Itse jatkoin suoraan - tilanne on kyllä ikuistettuna youtubessakin...Kaksi aivoverenvuotoa, puoli tuntia tajuttomana ja tasapaino-ongelmia sekä muistin pätkimistä vielä vuoden kuluttua ennenkuin sain terveen paperit!
Elämä on aika vaarallista välillä.  Ja , Juicen sanoin , "ei elämästä selviä hengissä".
Tällä viikolla siirtyi tuonpuoliseen syöpäsairauden murtamana eräs kilparadoilta tuttu ja erittäin mukava  ratsastaja.
Anteeksi, tarkoitus ei ollut kenenkään tekstiäni lukevan  tunnelmaa latistaa, mutta tätä tämä elämä on - ylös ja alas. Syksy usein muutenkin hieman harmaa ja haikea, vaikka melko ihanan aurinkoinen tänä vuonna on ollutkin!
Joten aurinkoiset päivät jatkukoon vielä pitkään!
Ja tämä lehtien hävittäminen ruohoa leikkaamalla oli aivan upea juttu!

Tuttu patsas Helsingissä? Sipoon heppanäyttelyn kautta Campus-seminaariin - tää oli kyllä sitä stressiä!

Tutun näköinen pari - eikö olekin??
Koskaan heitä aiemmin kuvannut, mutta nyt oli jalankulkijalle valot sopivasti punaisella osuesssani kohdalle- ja avot - siinä hyö ovatten- kaikkien kansalaisten tuntema marsalkka hevosineen entien postitalon ja nykyään myös Kiasman edessä.
Minä tulossa-menossa-hosumassa- ja stressaamassa mutta valmista tuli:
hevosnäyttelyssä esitetty varsa sai hyvän II-palkinnon ja maanmainiosta opettajille tarkoitetusta Campus-seminaarista pääsin seuraamaan tauon jälkeisen osan!

Ensin vasrsanäyttelyyn - voi ihanuus sentään! Piti kaveri eilen jo pestä ja tänään aamulla letittää näyttelykuntoon - enhän edes letityskuminauhoja enää löytänyt- itselleni etsin kuumeisesti aamulla niitä ainoita valkoisia suoria housuja joita näyttelyssä käytän, tarkistin että valkoisessa kravatissa on solmu tallella ja ilokseni löysin kisatakin taskusta päähäni hiusverkon - joskus siis meikäläinenkin siistinä!
Tuosta tuli mieleen - ok, olen aika vanhanaikainen kun vielä käytän niitä valkoisia suoria housuja juostessani näyttelyssä, mutta monessa asiassa on pelkästään kohteliasta niin kisojen järjestäjää kuin yleisöäkin kohtaan pukeutua asiallisesti! Nyt tuomaroidessani tänä vuonna paljon pikkukisojakin olen pannut merkille sen seikan etteivät kaikki ratsastajat suinkaan vaivaudu kunnolla pukeutumaan tai edes letittämään hevostaan mikä on mielestäni sangen epäkohteliasta! En tarkoita että pitäisi täyttä kisapukeutumista pikkumittelöissä harrastaa- eihän kaikilla nuorilla edes ole hankittuna kallista takkia- mutta esim vaaleat housut ja musta/tumma  college tai villapaita ja samanvärinen kypärä näyttää paljon siistimmältä kuin jotain mitä nyt kaapista on sattunut löytymään... Ja letitys- haloo, ellei sitä seuratasolla jo harjoittele, miten sen sitten yhtäkkiä osaa aluetasolla tai kansallisissa kisoissa? ??

Yläkuvassa vuotias kimppavarsamme "Gawain" jota nyt tuloksekkaasti olin parisen viikkoa treenannut näyttelyä varten juoksemalla- ravista tuli peräti kahdeksikko (8) vaikka on täysin estesukuinen! Hyvä me- työ kantoi hedelmää. Käynnissä jännitti ja rikkoi tahdin pari kertaa joten numeroksi seiska (7) kun taas tyyppinä (eli näyttääkö ratsulta, työhvoselta vai ponilta...) taas kahdeksan samaten suorista hyväasentoisista jaloistaan, mutta pää/kaula/runko putosi seiskaan(7) minkä ymmärää tässä kehitysvaiheessa- kasvanut koko kesän ja takakorkea, kaulasta puuttuu kaikenlainen orimainen kaari ja päätä ei vaan voi kauniiksi sanoa vaikka ilme on hyvä. 38pistettä oikeuttaa siis hyvään II-palkintoon skaalan kulkiessa maksimissaan 50:een pisteeseen viiden eri kohdan yhteenlasketusta tuloksesta.(40 pistettä oikeuttaa jo ykköspalkintoon - ei niitä kymppejä juuri ole jaossa,,,)
Ruotsissa ovat jo vuosia arvostelleet myös laukkaa, mikä toki varsojen suhteen vaatisi lisäaikaa ja -tiloja koska harvemmin kukaan juoksemalla laukkaa esittää.... Paljon on kritisoitu sitä, että koulusukuiset varsat, joilla jo kuuluukin olla liikettä, saaavat näyttelyssä paljon paremmin niitä pisteitä kuin estesukuiset. No, tämäkin muuttunee vähitellen kun siirrytään siihen systeemiin missä verrataan eri akenteen osia yleiskeskiarvoon samanrotuisilla ja -ikäisillä hevosilla! Ihan mielenkiintoista- tämä systeemi on adaptoitu lehmäpuolelta, joten jotain kehitystä sitäkin kautta!

 Juosta sain taas - mutta poika toimi ja kakkospalkinto tuli!
Niin kaihoisaa tavallaan palata näyttelykehään monen vuoden tauon jälkeen, mutta kuinka hauskaa!
Yhteistyössä on voimaa- Kyröille taas suurkiitos kuljetusjärjestelyistä ja taisimme olla toinen toisemme apuna muutenkin!? Tämä on minulle niin uutta pitää hevosia "vieraalla" ja oppia huomioimaan miten "maassa maan tavalla " -eletään mutta, hyvä niin! Upeaa huomata että tässäkin iässä vielä oppii, ja vaikkei nyt niitä "opintoja" virallisesti enää olekaan on jokainen päivä uusi ja kiinnostava!

Sekä ravi- että ratsupuolelta kokemusta omaavana, voin taas kerran todeta kuinka erilaisista maailmoista onkaan kyse- siinä missä ravipuolen tuomarit liikkuvat, keskustelevat ja toimivat hevosen ehdoilla, ollaan ratsupuolella yhä siellä ylhäällä korkella jalustalla arvostelemassa vain ja ainoastaan yhdestä kapeasta näkökulmasta. Nuoret oriit eivät vielä laidunkauden jälkeen ole ehtineet ottaa sata% käytösoppeja vastaan, joten minullekin sanottiin useaan otteeseen että asentoa piti korjata ja hevosta siirtää niin että tuomarit paremmin näkevät sen sivusuunnasta...Ilkeyttäni kysyinkin, eivätkö he lainkaan kykene siirtymän?
En nyt moiti ihmisiä, vaan opetettua systeemiä yleensä; jos tuomariaspirantille kerrotaan, että tässä seisot etkä muuta voi, niin kai hän sitten sen ottaa tosissaan....
-Koiranäyttelyt ovatkin sitten ihan asia erikseen, tuli tässä aasinsiltana ajateltuna, mutta ei nyt niistä Kaikilla meillä ihmisillä on ne omat alueet, joissa haluamme päteä, ja hyvä niin. Se, että jonkin "oman" jutun on löytänyt, on ensimmäinen askel syrjäytymisen ehkäisyyn!

Tämä opettajille tarkoitettu, elinkeinoelämää valoittava vuotuinen seminaari Helsingissä on minulle jo aivan "must" mutta tälle päivälle oli aivan yhteensattumien summa! Aiemmin seminaarin alkamisajankohta on ollut noin kello 16, mutta juuri tänä päivänä kun ravailin varsan kanssa Sipoossa, olisikin pitänyt olla Helsingissä jo klo 12.30! Kaikkien hyvin yhteensopivien kulkuyhteyksien summana olin paikalla kuitenkin klo 14.10, tauon juuri alkaessa joten pääsin sentään kahville :)
Löytäessäni paikan kakkosriviltä, pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan Saska Saarikosken kerrontaa hyvinkin päivänpolttavasta henkilöstä - Donald Trumpista! USA:n vaalit ovat 8.11. ja S:Saarikoski on kahden eletyn jenkkivuoden jälkeen kirjoittanut kirjan ko kandidaatista, ja kun häneltä yhteenvetona kysyttiin, "voiko Trump voittaa vaalit?" oli vastaus seuraavanlainen: Kyllä, jos: 1) Clintonin terveydentila vielä horjuu 2) USA;han tehdään näyttävä terrori-isku 3) Wikileaksi ym tietomurroista julkistetaan demokraattien pimitettyjä sähköviestitietoja . Pelottava.
Koska Saarikoski on aiheeseen hyvin perehtynyt, voin tässä muutamia pointteja siteerata, mm lisattiin kolme syytä Trumpin suosioon:
1) USA:n rakennemuutos sisältäen maahanmuuton, on tarkoittanut tietyille (valkoihoisille) ihmisille asemansa menettämistä josta kumpuaa katkeruutta. Myös elinikäennuste on kääntynyt laskuun niinkin ikävistä syistä kuin alkoholismista ja huumeista tai lääkkeiden väärinkäytöstä johtuen. Kasvava osa väestöstä on hyvin katkeroitunutta.
2) USA:n politiikka ei tätä ongelmaa ole tunnistanut, demokraattien hakeutuessa enemmän vasemmalle ja republikaanien tultua enemmän ja enemmän komprimissittömiksi.
3) Median käytös muuttunut kovin aggressiiviseksi ja propagandamaiseksi.

Seuraavaksi kysytäänkin kumpi kandidaateista on rehellisempi, Trump vai Hilary?
Trump on "reilusti ja aidosti oma itsensä" ja on tänään ja tässä tätä mieltä- mutta saattaa jo seuraavana päivänä pyörtää puheensa. Hilaryllä on melko kuiva ja asiapitoinen linja,mutta faktojentarkastajien mukaan niissä ei mitään "haihatteluja" sitten löydy, mitä taas Trumpin puheissa on peräti 70-80%!
Vielä kysymys siitä, jos Trump voittaisi vaalit, mikälainen presidentti hänestä tulisi?
Saarikosken vastaus oli ettei tiedä ja tuskin tietää Trump itsekään. Pelottavaa.
Saarikosken USA - tilannekatsauksen jälkeen palattiin kotimaahan ja nyhtökauraan sen keksijän, Maija Itkosen kertomana. Ihana julkisuus, ihana vegetaristinen vallankumous ja ennenkaikkea ihana KAURA! Jo vuonna 1979 Ranskassa ollessani ihmettelin heidän pienijyväistä, mustaa kauraansa, ja syitä siihen että ruokinnassa käytettiin niin paljon ohraa. Pohjoismaalainen kaura on maailman parasta, kanadalaisen lisäksi! <3.
Aika erikoista, että se ihmispuolella tajutaan hyödyntää vasta nyt, mutta: parempi myöhään kun ei milloinkaan! Nyhtökauran saatavuus on kuulema ongelmallista vaikka tuotantoa on tehostettu, joten ilmeisen hyvin sitä on myös osattu markkinoida! Minusta ei täysin vegetaristiksi olisi, ja jos kovin antaumuksella ruokailuun ja eläinten kulutukseen suhtautuu, niin kohtahan meillä eläinlajit kuolisivat entisestäänkin sukupuuttoon kun ei lehmiä ja sikoja enää tarvisi ruokkia! Vapauteenko ne laskettaisiin tarkan kaavan mukaan montako eläintä mitäkin lajia sitten "saisi" luvan kuluttaa viheriöitä ihmisen lisäksi?
Tästä on pieni hyppy aiheeseen "eläinrääkkäys" josta mm SEY tällä hetkellä suorittaa kyseenalaista mainontaa, mutta siitä myöhemmin lisää - ehkä jo Global Dressage Forumissa puidaan (koulu-)ratsastuksen yleisökadon syitä ja liian rankkoja valmennusmetodeja....

Vielä muutama nyhtökauran suosioon liittyvä tekijä, eli ne osatekijät joihin kiinnitettiin huomiota tuotekehittelyssä:
*maku
*helppokäyttöisyys ts ruokaohjeet
*ravitsemus
*saavutettavuus ml hinta

Tällä hetkellä kaupat ovat välillä tyhjillään koska kysyntä ylittää tarjonnan! Positiivinen uutinen keskellä talousahdinkoa ja poliittista paskanjauhamista - ihanaa!

Lääketiede kertoi kolmen lyhyen kannanoton turvin tieteellisistä tuloksistaan koskien 3-D tulostettavia täsmälääkkeitä (Niklas Sanders) kantasolututkimuksen kehitystä ( Liisa Kanninen) ja syöpähoidon uusia tuulia ( Vincenzo Cerullo) - mielenkiintoisia aiheita joista varmasti lisätietoa kun käväiset campuken sivustolla www.campusseminar.com

Viimeisenä puhujana oli suursuosioon kirjansa ("Tyttö, olet tähti")  perusteella päässyt Jenny Pääskysaari joka on ollut huolissaan kilteistä tytöistä ja heidän hyväksytyksi tulemisen tarpeestaan. Loppukaneettina lause "minä uskon sinuun, minä näen sinut" muistutti minua kovasti vuosia sitten Helsingissä luennoineesta jenkistä Michel Borbasta, jonka sanoma myös liittyi läsnäolemiseen ja toisen huomioimiseen: "I`m here to see you!"

Iloisena yllätyksenä koin muutaman "Hundred" -palkitsemisen - kurssikaverini Tampereelta viime talven kieltenopejen täydennyskoulutuksesta, ElinaLuoma, sai Marita Reinikan lisäksi tunnustusta soveltamistaan "maraton"-harjoituksista omilla ala-asteillaan . Yksinkertaita ja iloista touhua kun mitattua matkaa koulun lähimaastossa aina merkattiin muistioon kun sitä oli juostu - oppilaille oli tullut kova kilpailu ja kuntokin parani ilmaiseksi!

persoonallinen ja kuvin esitystään syöpätutkimuksesta hyvin selventänyt italialainen Vicenzo Cerullo sai aikaiseksi runsaat aplodit vain kymmenen minuutin esityksellään!










Alkupuolella oli puhuttu syrjäytymisestä - aihe, joka oli TV1 ajankohtaisohjelmassa pari päivää sitten,ja aihe joka minua paljon kiinnostaa ja jota Tanskanmatkallani pääsin tutkimaan. Harmi että tuo osa jäi mitseltäni kuulematta, mutta kaikkea ei vaan ehdi!
Lauantaina pitäisi ehtiä lentokoneeseen ja Saksassa Osnabrukissa odottaa sitten kahden päivän Global dressage Forum, joten juttua pukkaa....