"Puhtaita" verikokeita, Kansallismuseon vetistä Venetsiaa ja Tom of Finland taidehallissa

Tähän alkajaisiksi ihan "siisti" teos Touko Laaksoselta, kunhan ette lapsille näytä, oheistan vielä vähän pornokuviakin....

Mutta ensin - Grixien ja Garethin veriarvot ok tänään, pojalta vielä huomenna selviää laajempi verenkuva, mutta alustavasti kaikki on kunnossa!

Täytyy myöntää- aikamoinen kivi putosi sydämestä! Ja tänään huolehdin siitä, että kaveri on vakuutettu - Pohjanähteen olen ollut tyytyväinen jo 33 vuotta ja en näe syytä vaihtaa yhtiötä. (HMMM tämähän on mainosta- antaakohan ne mulle nyt alennusta seuraavasta vakuutuksesta ? ;) )

Sitten - liekö vanhuutta, laiskuutta vai masentuneisuutta- en saaanut aikaiseksi lähteä Ypäjälle yksin katsomaan ratsastuksen PM-kisoja vaan suuntasin Helsinkiin testaamaan uutta lahjaksi saatua museokorttia. Vieläpä ihan yksin.Ehkä sitten vanhana täysin erakoidun kun tykkään tehdä välillä asioita itsekseni, tai sitten keksin näitä juttuja niin lyhyellä varoitusajalla etten vaan saa ketään mukaani?!

Kansallismuseon torni verhottu korjauksen ajaksi aikamoiseen huntuun, mutta muuten kaikki toimii ja Jaakko Heikkilän Venetsia-aiheinen valokuvanäyttely oli hyvin esille asetettu.Toki pieni katsaus ennakolta voisi helpottaa- nyt meni jokunen minuutti  miettiessä "mitä hiton immeisiä noissakin kuvissa poseeraa ja mitä vanhoja ränsistyneitä huoneita onkaan taustalla?" Joten, kannattaa tämä linkki aukaista niin on viisaampi! Kirja aiheesta erittäin mielenkintoinen -selailin pitkään- mutta tämänhetkiseen budjettiin sopimaton (48€)
http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat

Olin ehkä odottanut enemmän ahaa-elämyksiä tutuista paikoista, mutta tämä oli erilaista ja, varsin mielikuvitusta lennättävää ja historiaa rakastavalle todellinen aarre!

Kansallimuseossa olen käynyt omien lasten lisäksi, myös joidenkin  oppilaiden kanssa. Ja aina löytyy jotain uutta- nyt mielenkiintoisia työhön liittyviä esineitä aina 1700-luvulta ja jäin ihmettelemään miten paljon aikanaan on koristeltu ihan arkisiakin työvälineitä - rakennuksista ja vaatteista puhumattakaan!

Kopsasin, toivottavasti hyötykäyttöön - sanastoa niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin , valjaista ja yritin etsiä virheitä. Ensi näkemältä ei löytynyt- pikemminkin laajensin omaa sanavarastoani kolmella eri kielellä...

Gallen-Kallelakin on pakko laittaa . Osa maamme taidehistoriaa. Tänään haastateltiin uutisissa tyttöä, joka oli ammattikoulun jälkeen vielä hakeutunut yliopistoon opiskelemaan sosiologiaa. Hän kertoi pitkään pelänneensä ettei pärjää, ja kertoi että ilmapiiri amiksessa ei todellakaan kannustanut jatko-opintoihin ja ettei opolta myöskään saanut kannustusta. Pari vuotta lähihoitajan tehtävissä oli sitten selkiinnyttänyt tavoitteet, ja nuori nainen oli varsin tyytyväinen.
Ellei tätä tietä kannusteta, Suomesssakin koulutuksen jälkeinen kahtiajako on selvä - jos jo nyt ollaan sitä mieltä että amislaiset on "vaan niitä työjuhtia" niin entä sitten kun uuden OPS:in vaikutukset alkavat näkyä ? Ne omat opintopolut kuulostavat NIIN hienoilta, mutta miten käytäntö? Kun jo 16-vuotiaan -joka haluaa elää ja juhlia tätä päivää- pitäisi tehdä niitä kauaskantavia valintoja ? Sehän on jo lukiossa nähty, mikä on "kolmen ällän lukiosuoritus" =Lukio Lukematta läpi!

Takaisin taiteen maailmaan ja SUVAITSEVAISUUTEEN - onhan nyt PRIDE-viikkokin meneillään. Henk.koht. en ymmärrä miksi näitä eri seksuaalisuuteen liittyviä asioita mitenkään tarvitsee korostaa tai juhlia, mutta se on jokaisen oma asia. Kunhan hyväksytään kaikki omina itsenään; tässä ratsastusmaailma on kyllä edelläkävijä! Morriksen kirjaa lukiessani, tajusin vasta minä aikana hän on nuoruutensa viettänyt - ei helppoa! Eikä helppoa ole ollut Touko Laaksosellakaan- olin tyhmänä kuvitellut että hän olisi elänyt suuren osan elämästään jossain ulkomailla, ja lukiessani kronologiaa elämästään selvisi, että vaikka mies on ollut Suomessa, hänen taiteensa tuli kuuluisaksi ensin Jenkeissä ja muualla maailmassa koska Suomessa oltiin "laittomasti homoja"  aina 1971 asti! Vasta vuonna 1978 Laaksonen kävi USA:ssa ja sai sieltä tukea taiteelliseen toimintaansa ja perustettiin myös liikeyhtiö ja 1984 säätiö "Tom of Finland foundation" joka yhä toimii vaikka Touko Laaksonen kuoli 1991.

Satuin paikalle sellaisena päivänä että jäin melko pitkäksi aikaa kuuntelemaan neljän asiantuntijan keskustelutilaisuutta aiheesta, onko kyseessä pornoa vai taidetta ja miten fetismi liittyy homoseksuaalisuuteen ja etenkin Laaksosen töihin? Tässä tapauksessa siis lähinnä nahka ja kaikenlaiset univormut. Ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, välillä meni vallan psykologian puolelle ja ruotivat Freudiakin ja kastaraatiopelkoa, Joukolla totesivat että fetisismin käynnistäjä on usein häpeä, haavoittuvaisuus, kuolemanpelko ja alistuneisuus. Ja aivan oikein - fetismi ei ole seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä asia, vaan löytyy heteroissakin paljon nahan- ketjujen - tai vaikkapa korkokenkien parissa viihtyviä....Ja Susanna Luoto, joka on koostanut Laaksosen kirjeenvaihtoa, totesi ettei tailteilija välttämättä lainkaan elä sellaista elämää mitä hän taideteoksillaan kuvaa! Tätä minä en ollut tullut ajatelleeksi- ohimnnessä törmätessäni aiheeseen lähinnä ihmetellyt Laaksosen vaatimatonta habitusta verrattuna niihin maskuliinisiin miehiin joita hän on kuvannut!

Lisää kuvateksti

Paneelikeskusteluss vas. Harri Kalha (tutkija) Susanna Luoto (tutkija,), Antti Kauppinen (tietokirjailija) ja Livia Hekanaho (dosentti)

Myönnän miettineeni kun istuin yleisön joukossa, että olenko ainut "straight" porukassa ja häpesin sitä ajatusta itsekin.
Jotenkin - saatan toki olla täysin väärässä- en ymmärrä miksi näistä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista pitää pitää niin  kovaa meteliä? Onko se sitten tuo ratsastusmaailma, jossa etenkin usein kouluratsastajissa on sitä tiettyä pehmeyttä ja tunnetta mitä miehiltä muuten puuttuu, joka kuitenkin on se, jossa opitaan suvaitsevuutta aika monella tasolla? Muistan Ranskassa nuorena tyttönä ollessani kun työnantajani mainitsi erään ystävänsä olevan "gay" ajattelin vain että "so what" ok, 19-vuotiaan näkökulmasta ko tyypissä ei mitään hukattu kun oli jo päälle kolmekymppinen eikä mikään erityisen komea...Mutta, kieltämättä, nuo Tom of Finlandin kuvaamat macho-miehet saavat kyllä tyttöjenkin sydämet tykyttämään! Heteronaisnäkökulmasta on tosin sääli kun jotkut komeat mukavat miehet ihastuvat "väärään" sukupuoleen, mutta heistä saa sitten niin ihania kavereita!  -HUOM Seuraavat kuvat kuuluu sensuurin piiriin. En älynnyt kuvata Taidehallissa ollutta kylttiä missä lapsia kiellettiin tulemasta näyttelyyn - tosin ikärajaa ei oltu merkattu. Minä merkkaan seuraavat kuvat: ( Keskustelussa ei päästy niin pitälle että olisi tullut lopullinen päätös siitä, oliko kyse pornosta vai taiteesta- en kuunnellut ihan loppuun asti.)

EI herkkämielisille, ahdasmielisille tai alle 18-vuotiaille!-HUOM Seuraavat kuvat kuuluu sensuurin piiriin.

Touko Laaksosen 40-luvun tekele

Mielenkiintoista on, ettei millään teoksella ollut nimeä.
Kaikkiaan ihan ajatuksia herättävä (ja paikoin ihastustakin) näyttely - rohkeasti vaan katsomaan avoinna elokuuhun . Elämä on niin moninaista! - Touko Laaksosesta kertovan kirjan ostin sitten pokkarina - (9.70.) siihen budjetti riitti.

Kotimatkalla poikkesin 81 -vuotiaan äitini luona, joka sairastanut rajun vatsataudin ja oli yhä melko väsyneenä joutunut särkyjen takia turvautumaan ambulanssiinkin, kuitenkaan sairaalaan menemättä. Ehkä se ambulanssimiesten tarkistus (verenpaineet, kuume yms) rauhoittivat, mutta tytär ei hirveästi rauhoittunut kun nyt vasta sai tietää millaisia kiputiloja mammalla ollut. Tässä tulee nuo poliittiset päätökset heti mieleen - miten nyt tämä uusi systeemi sitten lähtee toimimaan, kun tulee tätä valinnanvapautta - vai toimiiko ? Vanhukset ainakin ovat siinä asemassa että tuskin hätättilanteessa hirveästi rupeavat miettimään mistä sen sairaanhoidon järkevämmin ottaisi??

VR kuljettaa- minä aikoinani viimeiset kouluvuodetkin kuljin junalla, joten tietynlaista nostalgiaa tässäkin on. Mutta kätevää ennenkaikkea, ja maanantaina innolla kokeilen sitten miten sinne lentokentälle pääsee Tikkurilassa vaan junaa vaihtamalla...Tosin Z-juna Mäntsälään (=Lahteen) oli vajaa 10minuuttia myöhässä- mutta hei, se ei edes minua hermostuttanut tai suututtanut!

Helsingin päärautatieasema- laitan vielä pari kuvaa Malmilta ja Tikkurilasta.

Malmi- Malm

http://taidehalli.fi/ajankohtaista/

maanantaina...

"Jäätelö on hyvää kun yksin syö"

Ajatuksia , ajatuksia ja vielä kerran ajatuksia...

Realiteettien äärelle paluu - olen minä aikmoinen höntti ja optimisti kun näitä hevosia on tullut kasvatettua kuutisenkymmentä ja enemmänkin, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Mutta ne pienet ilot, kun varsa syntyy ja kehittyy, kasvaa ja löytää toivottavasti uuden hyvän kodin, ovat sen arvoisia! Uuden elämän synty on aina yhtä raju ja ihana kokemus- oli kyseessä sitten hevonen, emakko, kani, kissa tai koira - näitä eläimiä olen ollut mukana synnytyksessa jopa avustamassa. Omia synnytyksiä ei lasketa.
Tämä juhannus on mennyt odotellessa, miettiessä, "kyttäillessä" ja toivoessa! Mitään erityistä diagnoosia ei Grixie sairaalasta tullessaan saanut - kyseessä lie yhteensattumien summa ja kun on kuitenkin herkästä tammasta kyse, niitä miinustekijöitä on sattunut yhdelle kertaa liikaa. Kohtutulehdusta enää hoidetaan sulfalla ja kuumetta sekä syöntiä seurataan, mutta tänään näytti kaikki aamupäivällä hyvältä ja varsuliini, GARETH , on erittäin eläväinen!
Sitten tulee tämä raadollinen eli taloudellinen puoli: Hevoskasvatus ei kannata, eikä talous ainakaan kestä näitä yllättäviä suuria eläinlääkintäkuluja, vakuutukset eivät kata nyt puoliakaan. Mutta kaiken toimiessa - kannatti mun konseptilla kolmattakymmenettä vuotta: Tammoille ensin näyttöä kilparadoilta, eka varsa jo ennen tätä nelivuotiaana, ja nuorten hevosten kisakarusellin jälkeen siitokseen ja oppilaskäyttöön! Hyvin toimi! Ja ellei varsaa heti emän alta saatu myytyä, sen kanssa sitten jatkettiin treenaamista niin näyttelyyn, kyvyt-esiin kuin vähitellen kisoihinkin. Toki omassa työssäni on ollut hyvänä puolena se, että itse olen kouluttanut ja alkuun myös kilpailluttanut hevoseni. Tästä syystä olen pitänyt  itseäni kuitenkin melko "kaupallisena" kasvattajana kunnes teimme RJLn kanssa opintomatkan PohjoisSaksaan joskus 2000-luvun alkupuolella ja tutustuimme sikäläiseen kasvatukseen, joka pitkälti lepäsi (ainakin tuolloin!) maanviljelyksen kyljessä. Elävästi jäi mieleen se, miten hommasta saadaa toimiva elinkeino: Talvella tammat töiden helpottamiseksi yötäpäivää sisällä - toki ruhtinaallisen kokoisissa karsinoissa- varsominen mahdollisimman aikaisin keväälle ja sitten tammat lapsineen laitumelle kesäksi. Vieroituksen jälkeen varsat ryhmäkarsinoissa 2-vuotiaiksi asti, kesät laitumella ja talvella "ulkoilu" maneesissa ryhmittäin - jokatoinen päivä tammat, joka toinen oriit.

Sirkku "mamma"Kyrö päästää Siirin juhannuksena vapaalle...

Varsomisen lähestyessä tietty valvontakamerat käytössä, uusinta varsakiimaan ja eläinlääkärin kanssa fiksun oloinen sopimus : könttäsumma / tamma kiimakontrollista tiineystarkastukseen riippumatta siitä, montako kontrollia tehtävä. -Jos tamma jäi tyhjäksi - pois! sama koskee varsoja, joilla terveysongelmia, ei niitä paapottu turhaan, vaan laitetiin koiranruoaksi.Tällainen hevostila jossa asukkeja taisi olla nelisenkymmentä ellei enempi, oli ihan kahden ihmisen hoidettavissa oleva perheyritys! Periaatteessa sama konsepti, mikä Suomessa toimii karja- ja sikatiloilla, varmaan porotaloudessakin ja lampailla. Elinkeino mikä elinkeino, jos elanto on tarkoitus saada, pois turha hempeily!

työparina Emppu ja Siiri juhannusmaisemissa

Tämä pätee Suomessa myös jonkunverran raviurheilun puolella- tarkoitushan on saada myytävät varsat mielenkiintoisiksi ostajalle esim orivalinnoilla, ja  pihattokasvatus on saamassa jalansijaa jolloin työvoimaa säästyy! Suomenhevoset taas ovat perinteisesti kasvatettu maanviljelyksen ohessa, josta minunkin lapsuudenkokemukset juontavat. Mutta varsinaista "tehokasvatusta" ei näillä pohjoisilla leveysasteilla voi tehdä, joten on hyväksyttävä se tosiasia, ettei varsinaista voittoa toiminnasta tule kuin harvoin - se yksi tuhannesta josta saa hyvän hinnan - ja muu tuotanto on sitten eräänlainen elämäntapa.
Se, miksi aiheesta ylipäänsä nyt innostunun kirjoittamaan, on pohdinta sen "oikean" omistajan löytämiselle omalle kasvatille - kun kaupat on tehty, ei kasvattajalle enää ole nokan koputtamista jatkotoimenpiteistä, ellei kauppakirjaan selkeästi jotain ehtoja kirjaa. Toivoa saa, ja keskustella, mutta jos liian vaateliaaksi heittäytyy voi jäädä varsa myymättä. Olen kuullut tapauksista, jossa kasvattaja on hakenut omansa takaisin kun on ostaja laiminlyönyt hoitoa tms ja liikutaan eläinrääkkäyksen rajamailla- minulle ei sellaista ole sattunut, sillä onnekseni ja tietääkseni varsojeni ostajat ovat olleet mukavia ja hevosistaan välittäviä ja huolehtivia ihmisiä!
Myös ravureita jo varhaisessa vaiheessa kasvattaneena ja niiden edesottamuksia seuranneena - itsellänikin oli raviajokortti aikanaan ja parikymmentä starttia on tullut ajettua - olen pitänyt ehkä liiankin itsestäänselvänä että jos suvukkaista, nopeista ja rakenteeltaan riittävistä vanhemmista yrittää tehdä varsaa myyntiin, ovat ostajankin intressit sitä luokkaa että radoille pitäisi päästä!? En ole koskaan kuullut ravihevosen ostajan hakevan em. vaatimukset täyttävää varsaa vain pihankoristeeksi! Eri asia on sitten ne hevoset, joiden paikka ei ole kilvanajossa - oli syy sitten nopeuden puute, laukkaherkkyys tai esim.  psyykkiset ongelmat, tai terveys. On ihanteellista, jos sellainenkin hevonen vielä löytää "sen oikean" omistajan tässä elämässä ja sille keksitään mielekästä työtä!

mun eka hevonen - sh-ravuri Riste , itse ajan jääraveissa

Ratsupuoli onkin sitten aivan eri asia - mitenkään harrasteratsuja tai niiden kasvatusta mollaamaalla- on suoratsaan sääli, miten monta hyvää varsaa maassamme jää seisoskelemaan jonnekin tallin taakse mitään tekemättä, mahdollisesti kouluttamattakin! Joskus kuulee niitä tuhkimotarinoita joistain "löydöistä" jotka pestyinä, puunattuina ja treenattuina sitten pääsevät radoille näyttämään kyntensä - oli siis kyse joo este- tai koulu- tai kenttähevosista, muita lajeja unohtamatta!
Tässä maamme amatöörimäinen harrastustoiminta puhkeaa kukkaan : Koska minä voin tehdä omalle hevoselleni mitä haluan, enkä halua ainakaan kilpailuttaa sitä, niin harastan itsekseni kotona käyden pari kertaa vuodessa jonkun "gurun" valmennuksessa. Kysyn vaan MIKSI tällaista tomintaa varten tarvitsee ostaa se varsa, jolla olisi kykyä paljon enempään? Olen itse myös kasvattanut paljon ihan mukavia, keskinkertaisia ratsuja, pyrkien hyvään rakenteeseen ja luonteeseen, ja onnistunut löytämään niille kohtuuhintaisille nuorille hevosille  oikeat omistajat jotka nauttivat niiden kanssa puuhailusta, joskus ehkä kilpailuissakin- mutta se ei todellakaan ole pääasia! Kun tarjolla sitten on hyväsukuisia, mallikkaan rakenteen ja liikkeet omaava, riittävän hyvä varsa, eikö omistajalla silloin jo, ole pienoinen velvollisuuskin - ellei muuta niin maamme hevoskasvatusta kohtaan - pyrkiä viemään sitä radoille edes nuorten luokkiin? Kun kaikki tahdotaan tehdä itse "minä-tässä-määrään"-periaatteella, ei tulosta synny! Jos mietimme sitä määrää varsoja mikä vuodessa ratsuja maassamme syntyy ja vertaamme vaikka iihen, miten monta on Breedersiin ensimmäisenä vuonna ilmoitettu, ovat lukemat kovin pieniä! ravipuolella on itsestäänselvää ilmoittaa varsa jo ensimmäisenä ikävuotenaan lähes kaikkiin mahdollisiin ikäluokkakilpailuihin mihin vaan pääsee! Hippoksen tilastoista käy ilmi, verrattuna RJL:n Breedersin osallistujamääriin - että vain vajaat 20% koko ikäluokasta ilmoitetaan syntymävuonna (tai rekisteröintivuonna) Breedersiin - vastaavat % raviuolella ovat aivan toista luokkaa!
Kun pyritään kasvattamaan suoritushevosia, ja nimenomaan niitä huippuja, aina syntyy myös "tavis"- yksilöitä. Sanotaan että vain joka 1000. varsa olisi huippuyksilö- lajista riippumatta- joten on suorastaan ihme että Suomessa on syntynyt niinkin hyviä hevosia kun valjakkohevonen SG Oberon, esteruuna Bear Bay dÀrtagnan ja nuori ori Clarimore, kouluori Duendecillo tai Saksaan myytyKom Fairy Tale ; muutamia mainitakseni!

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1458275285399  (Hyvä juttu Mellerien kasvatista Hesarissa)

Katsoin Suomen Hippoksen tilastoja syntyneistä varsoista vuodesta 1965 lähtien - suomenhevosia , joista suurin osa päätyy ravureiksi, osa ratsuiksi, osa on monikäyttöisiä pienhevosia ja tehdäänpä joillakin vielä jopa metsätöitöä, syntyy yhä vuosittain reilu 1000, vaikka luvut ovat taas hieman notkahtaneet 2012 alkaneen talouskriisin myötä . Lv-ravureiitten tilastot sikäli mielenkiintoisia että huippu oli v 1991 -2250 syntynyttä varsaa pudoten  sitten hitaasti alaspäin 1995 laman jälkeen ollessa 1260; mihin lukuihin varsamäärät 2013-14 ovat myös jääneet.Mainittakoot, että 60-luvun alussa kun lv-ravureitaja ratsuja maahamme oli vähitellen tuotu, syntyi esim . vuonna 1966 32 lv-ravuriaja 18 ratsua!
Ponijalostus on sitten oma maailmansa jota ei juuri talouslamatkaan heilauttele- korkein tilastollinen syntyneiden ponien  lukumäärä on v 2011 655 varsaa ; toissavuonna tapahtunut notkahdus 444:n - suurin osa lie shetlandinponeja, ja kun ne ovat tunnetusti pitkäikäisiä, alkaa Suomi pian niistä täyttymään...

Kuvassa "maailman monin poni" Kivelän Jukan eli "Ziven" kasvattama shettistamma Ruskelan Niiskuneiti, jonka ostin varsana sen ollessa"NIIN SÖÖTTI" ilman minkäänlaisia kilpailusuunnitelmia!
Vieressä varsa Skäpperöds Asterixista ja muitakin riittää eri oreista yhteensä kahdeksan - niin ravi - kuin ratsu- käyttöön. hyväluonteisia "mönkijöitä" ovat ja terveitä - uskomattoman monipuolinen rotu niin lapsille kuin esim ajamista harrastavalle aikuiselle! Niiskun varsat ovat päätyneet mukaville omistajille joista osa pitänyt yhteyttä, ja lapsenlapsiakin on jo kasottain. Rouva itse kasvattaa toista ihmissukupolvea ratsastukseen, ajoon ja hevoskäsittelyyn !

Palatkaamme tilastoihin - tein pieniä laskelmia Suomen ainoaan ennakkoilmoittautumista vaativaan nuorten hevosten kisaan - Breedersiin. Sinne on edullisinta ilmoittaa varsa 1-vuotiaana heti sen rekisteripapereiden saavuttua, jolloin maksu on 20€, nousten vuosittain kympillä knnes 4-vuotiaasta jo maksetaan 100€ , 5-vuotiaasta 110€ ja kisan ollessa kuukauden päässä elokuussa  loput 150€ (tässäkin huomioitava että muita lähtömaksuja ei tule vaikka esteluokkia on kolme, kouluhevosilla  kaksi)
Vastaavia ikäluokkakilpailija on ravipuolella kymmenittäin - muistan itse ilmoittaneeni ravuritammani vaikka mihin Villinmiehen tammakilvasta alkaen...
Tänä vuonna 6- vuotiaita on mukana vielä 41  (synt.477)
5-vuotiaita ensi vuodelle 27        ( s 424)
4-vuotiaita reilut 50                 (s 388)
3-vuotiaita noin 60      (s 398)
2-vuotiaita  noin 50    (s 379)
vuotiaiden tilastot vielä auki, mutta 28 jo ilmoittautunut. Lajivalinnan voi tehdä vasta viimeisen maksuerän yhteydessä!
Prosenteissa ikäluokasta tämä tekee keskimäärin 13-15% välille ilmoittautuneita koko ikäluokista - maksut huomioonottaen palkintoihin verrattuna (tänäkin vuonna ykköselle kolahtaa yli 5000€ tilille, josta 25% kasvattajalle) todella vähän!
Elämme maassa, jossa on lyhyt laidunkausi ja hevosten kasvattaminen on paljon kalliimpaa kuin muualla Euroopassa, tuloksia kun katsotaan, ja täällä kuitenkin on onnistuttu kasvattamaan hyviäkin hevosia - noh, onhan meillä maailman parasta kauraa ;)  - saamme olla tuloksiin tyytyväisiä mutta aina on parantamisen varaa- se, että annetaan hevoselle mahdollisuus ja koulutetaan se kunnolla ja hieman kisataan, ei ole muualta pois kun rahakukkarosta, ja tulokset voivat olla yllättävän hienoja!

Grixietä ja Satua Breedersvoitosta onnittelemassa Hocku Wahlman, Kuopio v 2002

2014 Ypäjällä palkintojenjaossa Norris- Emma Broända

Näissä mietteissä on juhannus mennytkin, ja aina kun olen niin suorasanainen niin nythän ei kukaan varmaan enää minulta uskalla varsaa ostaa?
Tammaa olin hieman salaa toivonut - itselleni tyttöä vanhuuden varalle - mutta munathan tuolla näkyy olevan. Ja kun viimevuotisessa pojassa minulla vielä osuus on, tämän saisi joku ostaa ihan kokonaisena, ja tarjota ainakin mahdollisuus edetä kisakentille!

Vielä täytyy kysyä, mitä olen oppinut , noh ELÄMÄÄ ainakin ja sen eri vivahteita !

Grixien poika Graal -Jenna Yrjövuori sijoittui 4:ksi, viime syksynä
voitto junioreiden hallimestarruuksissa Ypäjällä!

Ja oman tallitoiminnan lopettaminen alkaa vasta nyt minulle aukenemaan kokonaisuudessaan, miten helpottunut olenkaan ollut sen vajaat kaksi vuotta kun ei ole ollut hevosia itselläni hoidettavana, mutta kauinka ikävä niitä kuitenkin on!?

Kuten aikaisemmin, hevosten vaaratilanteita Andrew MC Leanin johdolla tuumattiin, on se myös ihmiselle se tuttu niin turvallista ja heittäytyminen kaikkeen uuteen vaatii rohkeutta!  Tällä hetkellä on minulla takki tyhjä, viikko aikaa palautua, sillä sitten on vuorossa tanskalainen leirikoulu ja vähän tietty aikaa Falsterbon kisakatsomossakin..

"Mamman kulta" Turus racing-osakilpailu; lopputuloksissa 4.sija
(kuva : Kani, itse huonosti skannasin)

elämä voittaa- sittenkin! Juhannuksena muistakaa ne kukat tyynyn alle!

Juhannus lähestyy - seitsemän sortin kukkaa voi poimia näinkin - lähes kaikki samalla niitolla!
no, ei vaisinkaan, ei tässä unelmaprinssiä etsitä vaan toipilaalle tammalle rehua- näppärien eläinlääkärien ja hevostenhoitajien taidot eikä aika riitä ihan kaikkeen, joten tänään tuli niitettyä jo ihan kunnolla- eilinen määrä hieman nauratti - kahden tunnin välein suullinen tuoretta tarjolla!
Mutta näin se menee-  hiljaa ja varovasti ! Eläinlääkärit ovat kyllä vihoviimeisiä pessimisteja eivätkä juuri näe terveitä hevosia- luetteloivat vaan mitä vikaa ei juuri sinä heteknä ole havaittavissa.

Tänään Grixie päässyt pois tiputuksesta ja varsuli , hra GARETH (yksi niistä pyöreän pöydän ritareista) päätti pärjätä äidinmaidolla eikä enää huolinut korviketta. Plasmaa oli laitettu kuitenkin varalta kun vasta-aineet eivät vielä olleet kohonneet tarpeeksi, ja antibioottikin aloitettu lievien tulehdusarvojen vuoksi. Käytin heitä taas illalla ulkona kymmenisen minuuttia, ja voi sitä vauhtia millä poika lasketteli Hyvinkään isolla kentällä. Uskallettiin näes ihan kentällekin mennä katsomaan esteitä ja kouluaitoja kun ei noita ratsastajia siellä sateessa näkynyt...
Huomenna vielä viimeinen kohtuhuuhtelu - oli kuulema mennyt aika likaiseksi nuo nesteet- ja veriarvojen tsekkaus niin saan heidät takaisin Orimattilaan hakea puolenpäivän jälkeen , juuripa juhannukseksi taikoja tekemään! Siiri lupasi taas auton koppeineen - kiitos siitä- ja saanen tarkat ohjeet missä ja miten parivaljakko toipilasaikansa viettävät - tuskin vielä ainakaan kellon ympäri laitumella. Kun on taas sitä juhannussäätäkin luvattu...
Helpotus, olo keventynyt ja huomenna kevenee rahakukkaro. Tanskaan ja myös Ruotsin Falsterbohon on lähtö kuun vaihteen jälkeen, Finnderbykin pitäisi katsastaa joten taloutta ja tekemisiään täytyy tarkkaan suunnitella  vaikka on KESÄ ja loma.

kuva Porista 2014, kirjailijakeskustelusta

Osuva kirjoitus Jörn Donnerilta,(kirjailija, ohjaaja, politikko, työkseen ärsyttävä..) 83vee, päivän Hesarissa. Otsikko kuuluu: "Mitä hyötyä minusta enää on?"  jossa Jörkka pohtii eri näkökulmista mitä hän on tullut, etenkin vanhana sairauksineen, yhteiskunnalle maksamaan ja onko se ollut sen väärtti häntä hengissä pitää? Viimeiset rivit ovat ehkä ne koskettavimmat:
"Silti olen päättänyt uida vastavirtaan ja todeta, että niin kauan kun herään uteliaana ja ihmettelen huomista, voin sanoa päättäjille, että huolenpito minusta ja muista vanhenevista ehkä kuitenkin kannattaa"
Ajattelikohan Grixiekin noin kun päätti sinnitellä?

eilen nätisti äidin perässä ulkona- tänään ei enää tarttunut filmille kun
meno oli niin kovaa!

Mun tamma viime talvena

sairaalakokemuksia, osa 2.

Tänään jo hieman helpottunut olo- kriittisin tilanne ilmeisesti ohi, mutta alkuperäistä syytä sairastumiseen ja itse sairautta ei ole pystytty diagnosoimaan! Ähky mikä ähky = hevosen ruoansulatukseen liittyvä kiputila, mutta tässä tapauksessa vielä kaikkine mausteineen mitä tautikirjasta vaan löytää!

Onneksi harvoin olen hevosiani joutunut klinikoille viemään - tosin vuosi sitten Grixie lapsineen viikon Hyvinkäällä kun Gawain ei ymmärtänyt tissin päälle mitään syntyessään mutta se ongelma saatiin ratkaistua muutamassa päivässä. Luonnossa olisi kuollut. Grixie on ähkyleikattu aprillipäivänä vuonna 2000, varsa Gabrielle mahassaan. Sillloin syyksi selittyi kuivunut, mahaportin tukkinut rehu, jonka ehkä olisi saanut letkuttamallakin pois. No, mene ja tiedä, leikkaus onnistui, varsa syntyi kesäkuussa eikä ihan huono ollut - tosin emäänsä huonompi kun jäi Breedersissä toiseksi Jenny Kainulaisen ratsastamana! Nyt lienee siirtynyt jo kokonaan siitokseen - Valtteri Reilin siskojensa kera aloitteli kisauraansa Gabilla .

Minnan eilinen päätös heti toimittaa tamma klinikalle oli paras mahdollinen,(vilpitön kiitos!)  perustuen villinä laukkaavaan pulssiin. Rektalisointi ei tuonut muuta tietoa kun laiskahkon ja kuivan suoliston, koska ulostetta oli kuitenkin yön aikana tullut ja sitä löytyi lisääkin.

Takaisin klinikalle - tiede kehittyy, tutkimukset ja diagnosointi Suomessa aivan huippuluokkaa! Meitä eilen vastassa ell Elina Koskenranta apureineen ja heti päästiin tutkittavaksi, ja koirallekin löytyi paikka ja vettä - enhän ollut varautunut mihinkään sairaalareissuun ja oma pukeutuminen mitä sattui, koira mukana ja Kyröiltä saadut auton + peräkärryn "käyttöohjeet " informatiivisesti liittyivät tuuletuksen joko "off" tai täysillä puhaltamiseen!Mutta tämä kaikki pientä siihen verrattuna että hommat toimi- ihanat Kyröt kun sain ajoneuvon - ei oma Volvoni varsaa isompaa jaksa vetää ja nyt oli sentään tuo viisisataakiloinen äiti se potilas! - Jaa, lastaus. Joillekin se on ongelma, ei meille. Onneksi muita ammattilaisia ympärillä niin varsakin vaan käveli autoon. Asiasta kun ei nosteta melua, ei hevonenkaan sitä tee, ja Grixiehän nyt vanhana kisaratsuna ilman muuta meni autoon, lapsi työnnettiin perässä. Onnistui yrittäessään kääntyä kaatamaan itsensä, mutta sekin homma korjattiin pian. Tunnin automatkan aikana jo mietin ovatko edes enää hengissä kun oli niin hiljaista.
Perillä ensin kuumetsekkaus - nyt hieman koholla, aamulla ei vielä ollut - pulssi hieman rauhallisempi mutta yhä yli sadan, mahaletkua ja sitä kautta nesteytystä ajateltiin ensin, mutta taitava Grixie ei vaan suostunut letkua nielemään joten helpompi vaihtoehto oli kuitenkin asentaa tippa. Pikkumies koko ajan äidin vieressä/edessä, jaksoi hyvin olla pystyssä ja aina tilaisuuden tullen kävi tissillä - nyt hieman huonoin tuloksin äidin kuivuessa. Iltpäivällä sai sitten vadista (nykyään ei enää tarjota tuttipulloa- kehitystä siinäkin) äidinmaitoa ja myöhemmin oli vielä otettu vasta-aineet jonka tuloksena varalta oli plasmaa sitten tankattu.

"Nielee, ei niele, nielee, ei niele...."mahaletku ei maistunut, keskiviikkona oli onnistunut.

"Normaali" hevoselle laitetaan ikävien käsittelyjen ajaksi huulipuristin, mutta muistin miksei sitä Grixielle oltu käytetty - ylähuuli tiukasti suppuun jännittyneenä, joten nappasin taas kerran kielestä kiinni toimenpiteiden ajaksi - tippa asennettiin kaulasuoneen ja sitten vielä otettiin näyte suolistosta mahapeitteen läpi, ultrattiin myös verenvuotojen varalta, verikokeet otettu tietty ensimmäiseksi ja rektalisointikin hoidettiin- kaasua tuntui suolistossa olevan ja ei juuri liikettä oikealla. Varalta myös kohtu huuhdeltiin joten voitaneen todeta että perusteellista työtä! Kipulääkityksen myötä sydänkin vähitellen rauhottui ja jätin tamman ja varsan sairaskarsinaan 14-aikoihin palauttaakseni ajoneuvon Orimattilaan.

kohtuhuuhtelu käynnissä

Oppilaita minulla oli vielä illalla- hyvä niin, ajatukset pysyivät kasassa, ja myönnetäkööt että ennen nukkumaanmenoa otin muutaman yömyssyn unentulon varmistamiseksi.

Tänään herätessäni ajatukset sitten kiersivät menneitä ja tulevia - asiahan on niin. että Grixie on ollut elämäni hevonen, ei pelkästään Breeders-voiton ja hyvien varsojen takia, vaan kaiken sen, mitä olemme yhdessä kokeneet!
Se oli alunperin minulle hieman pieni ja ilman muuta 3-vuotiaaksi asti myyntilistalla, mutta käytyäni sen ensimmäisen kerran sen selässä, en enää halunnut siitä luopua- siinä vaan oli "se jokin"!
Ja kuskatessani sitä 4-vuotiaana yötä vasten aprillipäivänä Helsinkiin ähkyleikkaukseen, ajattelin, että "jos se tuohon kuolee, joutaa loputkin hevoset pois". Eipä kuollut, vaan teki vielä loistavan uran ja upeita varsoja - niissäkin asioissa ollut milloin mitäkin ongelmia! Nyt rouva on yhdeksän kertaa varsonut ja seitsemän varsaa hengissä, tiinehtyminen on aina ollut huippuluokkaa kuten myös itse varsomistapahtuma ja varsanhoito. Ongelmana on ollut tulehdusherkkyys caslick-operaatioista huolimatta, ja istukkatulehdus lie aiheuttanut molempien kuolleiden varsojen sairastumiset.
Tallinpitoa kaksi vuotta sitten lopettaessani ei tullut mieleenikään Grixietä myydä, mutta toki täytyy myöntää että herkälle hevoselle ei nämä tallinvaihdot niin hyviä ole olleet - kaupunkitalliin en olisi sitä oskaan voinut kuvitellakaan vieväni! Itsehän en sillä ole vuosiin ratsastanut - seitsemänvuotiaana kisoissa loukattuaan vasemman takasensa esteeltä alastullessa, siihen kehittyi ruununivelen nivelrikko ja siitosura oli selvä! Pienempiä kisoja toki on käyty ja monet oppilaat tuo on opettanut, muttei mitään 80cm suurempaa ole seitsenvuotiskauden jälkeen hypätty!
-Tämäkin täytyy vielä mainita, vakuutus on se jota saan kiittää että ylipäänsä on varaa hoitaa tammaa klinikalla. Olin asiasta kovin epävarma, en löytänyt tämän vuoden kirjanpidosta ensimmäistäkään Grixietä koskevaa vakuutusmaksua, mutta soitto Pohjantähteen varmisti että marraskuussa on maksettu vuodeksi eteenpäin - ihanaa! Tämähän ei varsinaisesti liity oppimiseen, mutta elämänhallintaan kylläkin - vakuutusasiat on niitä, joita kannattaa hoitaa ja laskea niin itsensä kuin lähipiiriin liittyen jotta voi tiukassakin taloustilanteessa päätyä järkeviin ratkasiuihin!
-huomenna päivitän toivottavasti jotain mikä liittyy torstaihin - onhan se toivoa täynnä! Tänään illalla sanoivat jo kokeilevansa tarjota hieman syötävää rouvalle ! Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu?

pikkumies (Gareth ?) äitiä lohduttamassa klinikalla

elämän ilot & surut . Niistäkin oppii, joskus vaan niin rankkaa

Tässä eilisessä kuvassa vielä kaikki hyvin - Fasu topakkana vahtina Grixien kanssa eilenaamulla noin klo 06- sitten kun jo lasta alkoi väsyttämään maailmaan syntymisen rankka matka!
Tänään olikin pojalla edessä aivan toisenlainen matka kun äiti piti Hyvinkäälle saattaa hevossairaalaan!

Mutta aloitetaan alusta, no ei ihan 11kuukauden takaa, vaan lauantaisesta ja vahatipoista- Tamman nisien päälle "liimaantuneet" valkuaispitoiset maitotipat jotka ennakoivat synnytyksen alkavan yleensä vuorokauden sisään. Ennen sitä on jo maha laskeutunut ja usein viikkoa aiemmin hännän molemmin puolin lautaslihakset "painuneet" lantion valmistuessa laajenemaan synnytytä varten. Kovin myöhään ei pidä paikkaa tammalle vaihtaa, ja Grixie oli jo kuun vaihteessa matkannut puolen tunnin reisun Orimattilan puolelle Kyröille laitumelle jo varsoneen Ella-rouvan seuraksi. Pari viikkoa oli kulunut loistavasti ja Grixiellä hieman kevyttä työtäkin useamman kerran viikossa- isomahaisellakin liikunta on tärkeää että vältymme ähkyltä kun suolisto on ahtaalla! Sitäpaitsi - odottava äiti, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin, ei ole normaalisti miään "potilas" vaan elää normaalia elämää jaksamisensa mukaan! Niin nuo ovat entisajan maatalon emännätkin ensin lypsänneet lehmät ja sitten itse käyneet lapsivuoteeseen! Minullakaan ei yrittäjänä tuota äitiyslomaa ole juuri ollut - esikoista odottaessani katsoin almanaksasta neuvolassa lasketun ajan, enkä sille viikolle merkannut leiriä- vanhin poika näes syntyi kesällä. Harmi oli suuri, kun ei ajat pitäneet paikkansa ja kaveri ilmaantui vasta viikkoa myöhemmin- leiriläisten iloksi! No, olin sentään varalta apuvoimia keittiöön ja tunninpitoon älynnyt hankkia joten hyvin pärjättiin!

Kelien muuttuessa kylmiksi ja sateiseksi viime viikolla, päätettiin ottaa tammat ja Ellan varsa ainakin yöksi sisään pihattoon, Grixielle oli lauantai -aamuna ilmaantunut vahatipat. -Kuvassa sen maha on jo laskeutunut mikä tapahtui noin viikkoa aiemmin.
Majoitin itseni Morriksen kirjan (suosittelen  superb! ) kanssa satulahuoneeseen ja nukuinkin muutaman tunnin vahtimisen lomassa. Tilanne oli kuitenkin se, että Ella useamman kerran yön aikana ajoi Grixien ulos sateeseen ja valloitti koko pihaton itselleen ja omalle lapselleen.
Seuraavana yönä tammat laitettiin navettatalliin, kukin omiin karsinoihinsa mikä oli Grixielle ilmeinen helpotus - tamma oli kuitenkin 18 vuotta elämästään asunut samassa paikassa ja laitumellakin ollessa  porukan pomo! Talon väki hoiti alkuillan ja työharjoittelija-Hilkalta tuli vielä 23 jälkeen viesti puhelimeen että "kaikki hyvin, heiniä mutustellaan", jolloin siirsin kelloni soimaan  vasta 02 aikoihin . Hämärästi muistan kissojen tanssineen ripaskaa vatsani päällä ja naukuneen vaativasti (kello lie soinut?) mutta havahduin vasta 4:n jälkeen . Näin hyvin usein käy varsavalvojaisissa että valvojat ovat H-hetken lähestyessä niin väsyneitä että tammat tosiaan varsovat yksin - mikä on niille toki mieluisinta. Valvontakamerat on hyvä keksintö, muttei sovi minulle- jos herään TV-ruutua  katsomaan, uudelleen nukahtaminen ei käy sen helpommin kun jos kävisi tallilla itse. Eikä valvontakameraa laitumelle voi asentaa- hevosen luonnollisimmalle varsomispaikalle! Mainittakoot, että yli 60:ä varsomisesta olen ehtinyt näkemään ehkä puolet, vaikka kaikki on muka olleet valvonnassa! Hevonen on nopea ja hyvä synnyttäjä, edellyttäen että kaikki on hyvin - kerran olemme eläinlääkärin ja kandien kanssa joutuneet Niiksu-ponin varsomista auttaa varsan ollessa niin iso ettei poni enää jaksanut työntää. Imukuppisynnytys on hevosten ja lehmien kohdalla "rautaketjusynnytys" ja ponin kohdalla tarvittiin apuvoimia pitämään synnyttäjää paikallaan kun kaksi ihmistä veti varsan ulos! -Se poninpoikanen taisi päätyä poniraveihin, ja pärjätäkin!
4.55 näytti kello kun saavuin tallille ja tapasin pikkuäijän ensimmäistä kertaa, tomerana jo pystyssä ja lähes kuivana! Synnytyksen yhteydessä on ihmiselle jäävä muutama rutiinitoimenpide:
-varsan noustava joko itse tai avustettuna, noin tunnin sisällä ja löydettävä tissille sekä todistettavasti myös juotava ja nieltävä! Ternimaito sisältää vasta-aineita ja sitä on saatava 4-6-tunnin kuluessa- nykyään voidaan vuorokauden kuluttua verikokein todeta varsan verestä vasta-ainepitoisuus ja antaa tarvittaessa plasmaa.
-tamman jälkeiset irrottava muutaman tunnin sisään tulehdusten ym välttämiseksi. Istukka ja sen koko&ehjyys taristetaan- viime vuonnahan löysin istukasta muumioituneen marsun kokoisen  kaksosen mikä osaltaan selitti Gawain-varsan ongelmat.
-varsan pikipaskat ulostettava ennenkuin kätilö pääsee takaisin nukkumaan/ muihin töihin, samaten virtsaamisen, etenkin oreilla, on onnistuttava.

Kellon jo ollessa yli 7 eikä jälkeisiä napanuoraa lukuunottamatta ollut kuulunut, käytin Grixien yksin maneesissa hieman jaloittelemassa ja hätääntymässä jolloin supistukset saattavat voimistua ja saadaan istukka ulos. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja kun soitin Saarelle, eläinlääkäri oli paikalla jo ennen klo 9, ja istukka saatu ulos hormonien avulla siistinä ja kokonaisena (kuvassa)
Minä, ilkeä, kärttyisä vanha akka, suhtauduin heti epäilevästi uuteen tuntemattomaan kuopiolaiseen tuuraajaan kolmine kandeineen, ja kerroinkin sen heille. (hyi, tuhma täti!) Mutta kerroin myös kun hommat tuli hoidettua miten tyytyväinen olin asiantuntevaan toimintaan ja kanditkin olivat tosinäpsäköitä! Kerran vuosia sitten, revi eräältä kandilta lapaset pois kun hän tallissa aikoi täyttää lääkeruiskun ja piikittää potilas lapaset kädessä! Joillekin olen taas joutunut neuvomaan miten ommellaan haava nopeasti ja hyvin kun potilas jo alkoi virkoamaan rauhoituksestaan...(Eräs tuttu eläinlääkäri kerran minulle sanoikin, ettei potilaissa mitään vikaa ole- mukavaa työtä auttaa sairaita eläimiä - mutta ne omistajat saisi painua kuuseen! )
Takaisin GRixieen -repaleisia häpyhuulia ei tässä lähdetty nyt ompelemaan (Grixie Caslick- ommeltu 5-6 kertaa ja ehjää pintaa ompeleimseen ei enää juuri löydy) mutta kipulääkitys ja sulfa hoidettiin ja laitumellemeno sallittiin. Päivä menikin sitten lapsen kanssa mukavavasti ja kaikki hyvin illalla sisälleotettaessa 18-19-aikoihin.

 Aamuksi oli sovittu Hilkka-harjoittelijan kanssa aamuruokinnasta ja lääkityksesta, mutta puhelu tuli jo ennen 8 aiheesta: "Ei syö, vaikuttaa kipeältä"
Saarelle soitto jo matkalta tallille, ja olin jo siihen mennessä käyttänyt rouvan intiimisuihkussa ja ihmetellyt miten puuskuttaa parinsadanmetrin kävelymatkan ajan- silloin jo tsekattiin pulssi tosi levottomaksi ja korkeaksi mutta kuumetta ei ollut. "Vammaislääkäri" Minna joka oli saapunut tuuraajaksi (ratsastusonnettomuudessa kaksi kylkiluuta poikki pari viikkoa sitten...)saattueineen saapui ennen kymmentä ja sanoma tutkimusten jälkeen tyly: sairaalaan - soittaako hän Helsinkiin EKK:lle vai Hyvinkäälle?
Hyvinkää Grixielle tuttu, joten matkaan, kipulääkkeen voimin sykekin hieman laski ja matka sujui pojan kanssa hyvin.
Useampi tunti meni pelkästään tutkimuksissa- siitä lisää huomenna- mutta kokonaisuutena voi todeta, että erikoislääkärit alalla kun alalla osaavat asiansa.
Itselle jäi lähinnä surullinen olo- tapahtui nyt mitä tahansa, näin asiat joskus menee. Ja kaiken surun keskellä on käytännön asioiden hoito se, mikä pitää kasassa. Jos oikein huonosti käy, olen keinoemovälityseen jo ottanut yhteyttä.Vakuutukset sikäli kunnossa, että hoitokatto 2000€ ei riitä esim ähkyleikaukseen, mutta sitten on myös oltava realisti: sellaiset leikaukset voivat yhtä hyvin epäonnistua ja johtaa kuolemaan, hintaa 4-5oooe, eikä tulos ole mitenkään taattu-pystyyköhän tamma kuitenkaan enää leikkauksesta toipuessaan varsaansa hoitamaan?
Eläimistä oppii ja eläimiltä oppii - nisäkäshän homo sapienskin on!
Mutta se eläinten inhimillistäminen mitä nykyään on paljon liikkeellä - mihin kaikkeen hulluun se johtaakaan? Tämä sitten jo ihan oma aiheensa- nyt katsotaan saadaanko elämäni tamma enää kuntoon!

saako laiskottaa kun ihanat juhlat ohi ? mitä sanoo tehoyhteiskunta?

URAKKA ohi - kuvassa  uusi ammatillinen erityisopettaja, nyt on hymy herkässä!

10.6.2016 Hämeenlinnassa juhlallisuudet ja todistustenjako- meitä valmistui noin  kaksikymmentä kun loput vielä syksyllä jatkaa yliopiston erityispedagogiikka-opinnoilla, olipa hyvä että ne on jo tullut suoritettua!
Susy Quattro- ryhmästämme oli paikalla vain Niina ja minä, ja ohjaajamme Liisa sai koristeankan pitelemän kukkasen - taisi ilahtua hieman erikoisemmasta lahjasta! En vaan voinut olla ostamati kun näin sen Hankkijalla ja minut oli valtuutettu kukanhankintaan! 



Työntäyteiset kaksiviikkoa takana- matonpesusta lähtien ruokapuolen suunnitteluun, ja stressiäkin pukkasi. Kotinpalattuani perjantaina nousi KUUME minulle, joka niin kehunut että avantouinti ja inkiväärishotti aamuisin pitää flunssat loitolla! No, nuhantapaista on vieläkin, mutta kuumeeton olin jo lauantai-aamuna siivotessani viimeisiä ja tehdessäni voileipiä! 
Pieneenkin asuntoon sopu sijaa antaa, ja onnistuneesti mielestäni ihmiset tulivat "ryppäissä" kuten oli kutsuttu, pitkin päivää. Toinen kissoista katsoi parhaaksi poistua vieraiden tieltä, mutta palasi illalla muina naisina kun talo jo hieman oli hiljentynyt.
Ajoneuvoasentajaksi valmistunut kuopukseni oli suhtautunut hieman vähätellen koko juhlimiseen - mitä nyt amiksesta pääsyä tarvii juhlia- mutta vaikutti ystävien ja sukulaisten keskellä varsin tyytyväiseltä ja opiskelijaa ilahdutti ilman muuta kaikki mielenkiintoiset kirjekuoret..
En edes juhlijoita laskenut, mutta nelisenkymmentä taisi olla kaikkiaan, ja Maaritin laittama upea mustikkainen kakku riitti juuri sopivasti, Eestistä hankittua kuoharia hieman jäikin pahojen päivien varalle, ja voileipiä olisi saanut olla jopa lisää! No, tuskin kukaan ihan nälkäiseksi jäi koska lihapullia on vieläkin - niitä torstai-iltana väänsin neljä pellillistä, yhteensä yli 80!

Opettajamme Hämeenlinnassa Päivi , Simo ja Liisa ,todistuksia jakamassa Anu Raudasoja 

Kutsut alkoivat klo 14, tosin naapurit piipahtivat jo 11-aikaan kun yhtä odotti töihinlähtö, ja juhlat jatkuivat aina 23 kieppeille kun havahduimme että minulle lähtö Korpilahteen tuomaroimaan aamuseitsemältä!

Hyvällä mielellä ajoin läpi heräävän Päijät-Hämeen sitten sunnuntaiaamuna, tuomaroin ihan mieluusti tasaisia ratsukoita ja päädyin kotiin klo 20 mennessä - silloin iski väsy!

Eilinenkin meni puolinukuksissa, yksi ratsastustunti tuli valvottua ja yksi hevonen ratsastettua,mutta ihaninta oli ehkä Katrinrannan iltasauna uimisineen ja kotimainen elokuva jossa Samuli Edelman ja Vesku Loiri loistavasti matkasivat Kaurismäen ohjauksessa isänä ja poikana pohjoiseen! - Jalkapallo MM alkanut Ranskassa, pitihän sitä ruotsalaisten ja irskien ottelua toisella silmällä seurata kun tuo Zlatan on niin magee ja pelaa hyvin! (Kaverista kertovaa kirjaa voin ehdottomasti suositella, nuorillekin!)

Orlandossa kamala ampumateurastus yökerhossa, pakolaisia hukkuu Välimerellä päivittäin, Suomessa jatkuvia yt- neuvotteluja ja puoluekokouksia vaaleineen, Ranskassakin jalkapallofanit hulinoivat - maailman meno on sellaista että teksi mieli välillä paeta autiolle saarelle hyvän kirjan kanssa...

Tiinalta sain sellaisen - Georg Morriksen elämänkerran lahjaksi - kiitos siitä, todella mielenkiintoista luettavaa miehestä, joka kaikessa peräänantamattomuudessaankin on aivan loistava valmentaja! 

Nyt sitä "autiolla-saarella-lomaa "odotellessa täytyy tyytyä oman pihan aurinkotuoliin ja huonoa omatuntoa potea tehottomuudesta- osa kuoharilaseista tiskaamati ja lainalasit palauttamatta, keittiön siivous yhä kesken, puutarha odottaa ihmettä, kirjanpitoon pitäisi firman osalta paneutua, töitä pitäisi tehokkaasti etsiä ja valmennettavia etsiä mutta nyt ei vaan jaksa! Ensi viikolle (toivottavasti lasketun päivän mukaan!) saanen kirjan kanssa oleskella Orimattilan Sammalistossa Kyröillä, Grixien laitumella jos päivä paistaa, varsaa odotellessa! 

Ajatuksia oppimisesta ja erityisoppilaista on yhä, ja aina tulee ideoitakin lisää, jatkan niistä sitten kun taas jaksan - nyt on palautumisen vuoro! Hyvää kesää kaikille - saa laiskotella!

Oma puutarhani taitaisi olla jonkun puutarhurin painajainen, mutta ainakin perunaa ja sipulia tuolta seasta löytyy :)

Mun ikiomat Daltonit- ikä- ja pituusjärjestyksessä! Olen niin ylpeä!

ja lopuksi - ihanan iloista kesää! Palailen  varsomisen yhteydessä ja Tanskan reissulta raportoiden! 

Tässä vielä kuva kokoonkarsitusta lahjapöydän tapaisesta-IHANIA KUKKIA!!- yhtä sekava kun miun puutarha, taitaa osa korteista ja lahjoistakin puuttua kuvasta, mutta niin KIITOLLINEN olen muistamisista! Ja jos lähiaikoina soittelen ilman asiaa jollekin tai en vastaa puhelimeen, on uusi lahjaksi saatu puhelin koekäytössä... ;)