Heti alkajaisiksi maininta niille, jotka eivät hevostelua halua lukea, muutan fonttia (jos muistan!) niissä kohdissa missä pohdin pedagogiikkaa yleisellä tasolla tai / ja olen jotain mielestäni opinut. Muu teksti onkin sitten sitä heppahömpötystä...Taidan kääntää kaiken tekstin tällä kertaa suomeksi.
Kahden päivän kurssin hinta oli samaa luokkaa kuin yritysten seminaareissa eli puhuttiin satasista, sen lisäksi lennot ja majoitus. Meitä suomalaisia oli paikalla alle kymmenen, hollantilaisia oli vain n 30% ja muita kansalaisuuksia oli aina USA:ta myöten - ainoastaan aiemmin kovin aktiiviset venäläiset puuttuivat lähes täysin, muutamaa rouvashenkilöä lukuunottamatta. Yhteensä osallistujia oli järjestäjän mukaan hieman alle 300, kun huippuvuosina ollut yli 350 osallistujaa.Seminaarin virallisena kielenä toimi - onneksi- englanti eikä hollanti. - Mieleenpainuva yksityiskohta etenkin eteläeurooppalaisissa miehissä on -nuorissakin- kohteliasuus ja siisti olemus ja pukeutuminen. Toki kyseessä oli "creme-de-la-creme"-yleisö, mutta sama toteamus pätee niin hollantilaiseen kadunmieheen kuin kahviloiden ravintoloiden ym liikkeiden henkilökuntaan. Saimme tämän iltakävelyllämme todeksi havaita kun nuorimies ( ehkä 20-30v välillä) opasti meitä pimenevässä illassa useamman kilometrin verran kun naisosastomme oli kyläreissullaan hieman eksynyt....
Yhdistävänä ja motivaatiota herättävänä tekijänä kaikissa tilaisuuksissa on yhteinen kiinnostuksen kohde- oli se sitten hevonen , kouluratsastus tai jokin muu urheilu. Tätä olisi meidän opettajien hyödynnettävä vielä enemmän!
Engelsmanni Richard Davison toimi speakerinä ja HRH (Her Royal Highness- virallinen lyhenne kuninkaallisista) Benedictine Tanskasta toivotti osallistujat tervetulleiksi jonka jälkeen FEI:n puolesta Carina Meyer ja Frank Kempermann kertoivat vuodelle 2016 jo suunnitelluista sääntömuutoksista.
*FEI avannee amatööriluokkia myös GP-tasolle saakka
*Kisan eläinlääkäritarkastuksessa on junioreiden lisäksi nuorten ratsastajien käytettävä kypärää hevosta esittäessään
*"Kärpäshattuja" saanee tulevaisuudessa käyttää myös sisätiloissa hieman ääntä vaimentamaan, mutta varsinaiset korvatulpat ovat edelleen kiellettyjä
*Väärinratsastuksen rangaistukset kovenisivat siten, että jo toinen eksyminen aiheuttaisi hylkäämisen ja jo ensimmäisella kerralla lopputuloksesta vähennettäisiin 3% pisteistä
Tästä sääntöuudistuksesta heräsi kova keskustelu, etenkin vastaan, mutta kun yritettiin selvittää kuka/ketkä idean takana olivat, pallo siirtyi yhdeltä toiselle ja lopputuloksena oli että "jostain valmentajataholta" tällainen ehdotus oli tullut.
Seuraavaksi aloitti Anky van Grunsven kautta aikojen maailman parhaiden kouluratsujen esittelyn kertomalla hänen itsensä julkisuuteen tuomistaan Bonfiresta ja Salinerosta. Mielenkiintoista esityksissä oli jokaisen hevosen esittelyn yhteydessä jalostuksellinen katsaus siitä, miten rakenne on vaikuttanut ko. hevosten menestykseen vai löytyykö huipuissa ylipäänsä rakenteellisia yhtäläisyyksiä. -Näistä yhteenveto huomenna juttuni lopussa.
Muutamia pointteja:
* A good horse -you shall allow him to go , not push! Tämä pätee myös kaksijalkaisiin oppilaisiin- kun sen motivaation löytää, ei tarvtse työntää! Jos oppilas tuntee, että hänen sallitaan oppia, on motivaatio eri luokkaa....
*Usko siirtää yhä vuoria. Anki jaksoi uskoa vaikeaan Bonfireen myös niinä huonoina päivinä .
Seuraavaksi saimme tutustua Paul Fielderiin, vaatimaton käytännön hevosmies joka auttaa ja on auttanut useita kv-ratsukoita maastakäsin, pitkin ohjin ajamalla.Verhon siirtyessä syrjään, sai yleisö loistavan näkymän maneesiin ja kuulimme lisää käytännön työstä kahden eri hevosen demonstroidessa Paul ohjaksissa.
Muutamia huomioita: *Hevonen pyrkii eteenpäin kuolaimelle- suu paranee, tässä on myös uskallettava tarvittaessa vaihtaa kuolainta! *hevonen yleensä rentoutuu kun oppii systeemin * pääasiat ovat ETEENPÄN-KÄÄNNY-PYSÄHDY eli sama kuin ratsastettaessa mutta äänen ja ohjien, paikoin myös piiskan avulla. Oriille ei ollut lainkaan piiskaa käytössä- herkkä.
* turvallisuuden takia kypärä, hanskat, hevoselle sivuohjat, älä kulje suoraan eläimen takana vaan hieman vieressä.
*Jos juoksuttessa ympyrällä aluksi asettuu ulos, ei haittaa.Korjaantuu kun tasapaino paranee.
*Itse ajaminen eniten käynnissä, mutta myös ravaten siten että hevosta osittain juoksutetaan, erittäin hyvä tapa suoristaa eläin.
*Raippaan on totutettava, se on merkinantoväline ja sitä käyttäen voidaan esim pyytää hevosta nostamaan yhtä jalkaa kerrala .
Lopuksi serasi noin kymmenminuuttinen paneelikeskustelu aiheesta, ja kävi ilmi että mm Beatrice Ferrer-salat käyttää tätä menetelmää omassa valmennuksessaan.
Mitä vaihtelevampi työ, sen paremmat tulokset. Niin oppilaan kuin opettajan turvallisuus on aina taattava- niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mitä rennompi olo, sen paremmin oppii.
Frank Kempermann ja Carina Meyer jatkoivat vielä tärkeästä aiheesta miten saada lajille lisää katsojia ja säilyttää se olympialajina. Onko kouluratsastus katsojille liian monimutkainen ja tylsä laji? Miten kehittää Kur -ohjelmia ja arvostelua? Uutta lajissa on nk Fisher-systeemi jossa eri tuomarit voivat arvostella tekniset taidot ja eri tuomari musiikin ja koreografian -idea joka sai kannatusta ja kehitetään eteenpäin.
Seuraavana kaikkien aikojen kouluhevosena esiteltiin sen hoitajan, Claudia Rosnerin, ja ratsastajan lesken , Ruth Klimken toimesta Alerich - ilmiö 70-80 luvuilta jolloin pisteitä ei vielä runsain käsin kellekkään jaettu. Itse olen lukenut Reiner Klimken kirjoittaman kirjan hevosesta, hyvin mielenkiintoinen sekin. Mutta kahden iäkkäämmän "tädin" muistelot olivat aivan ihanaa kuultavaa!
Erityisen hauskaa kuultavaa oli erikoinen ongelma talliin mentäessä- uutena poikana uudessa tallissa ei sisällemeno karsinaan miellyttänyt, houkutteluista ja kehotuksista huolimatta, mutte ei hättää- peruuttanallahan tuo onnistui! Vasta useiden kuukausien jälkeen kotikarsinaan mentiin etuperin, mutta usein vieraissa kisapaikoissa piti taas peruutella tai, hypätä sisälle karsinaan! Monet kuuluisuudet ovat karismaattisia ja hieman erikoisia- niin myös Alerich- älykäs hevonen hulluuden rajoilla... Mutta silti käytiin maastossa ja hypättiin kuten hevosella kuuluukin. erran oli hoitaja Claudian pitänyt sillä kevyesti ratsastaa, mutta Alerichin vastalause oli luettavissa : -Älä unta näe, sinä olet hoitaja, et ratsastaja. Tämä yksi kerta oli Claudialle sitten riittänyt, taisi vielä päättyä putoamiseen.."Suutari pysyköön lestissään" on vanha, ja tässä tapauksessa viisas sanonta. Voitaneen soveltaa nykyaikanakin - omassa opetuksessa on ihan eri fiilis kun opetan ruotsia kun silloin jos joudun sijaistamaan jossain aineessa jota en täysin hallitse vaikka oman open ohjeet olisivat selkeät...
Uusimmista tutkimustuloksista koskien ruoansulatusta, rehujen/vitamiinien imeytymistä, ruoansulatukseen liittyvistä sairauksista ja lihaksiston toiminnasta kertoi Chloe Casalis de Pury, apunaan kaksi hevosta joihin oli lihaksisto ja toiseen ruoansulatuselimistö maalattu. Järjestäjän todettua aikataulun olevan myöhässä, tämä tutkija-luennoitsija pisti maksimivaihteen päälle käyttäen valtavan määrän fakkisanastoa eikä edes ehtinyt demohevosia juuri näyttää vaikka idea sinänsä oli hyvä. Tämä paineen alla ulossylkäisty luento meni valitettavasti hyvin monelt täysin ohi, enkä ole vielä tarkistanut löytyykö järjestäjän sivuilta aiheesta esim jonkinlainen kooste. Loppupäätelmä on, että hevonen on yhä ruohonsyöjä ja omaa pitkän suoliston, ja mitä luonnollisempi ruokinta ja käyttö, sen parempi. Maitohappoa sen lihaksiin syntyy niinkuin muidenkin nisäkkäiden ja mitään taikakeinoa sen ehkäisemiseksi ei vieläkään ole- hyvällä valmennuksella palautumisineen on siis yhä kysyntää!
Seuraava kuuluisuus oli TOTILAS josta kertoi sen kasvattaja Jan Schull,Orivalintaa hän perusteli mieltymyksellään trakehner-holstein-yhdistelmään ja tuttuihin sukulinjoihin ja keskenään sopiviin yksilövalintoihion. Hän ei myöskään kasvattajana "päätä" etukäteen onko kyseessä este- vai kouluhevosvarsa, vaan nuoren kehittyessä tai kaupanteon yhteydessä ne päätökset tulevat ikäänkuin itsestään. Hevosessa silmät ovat tärkeä peili- siitä voidaan lukea älykkyyttä, ystävällisyyttä ja myös tarvittavaa ylpeyttä Totilaksen tapauksessa. Juontajan kysyessä, eikä häntä oriin myynti 6-vuotiaana harmittanut, hän totesi rauhallisesti sen päässeen parhaisin mahdollisiin käsiin ja ettei hänen omat taitonsa olisi riittäneet viedä hevosta niin pitkälle. Mahtavaa.
Jokaiselle oppilaalle, etenkin nuorelle, tulisi antaa mahdollisuus ja löytää hänestä niitä kehitettävissä olevia hyviä puolia ja oikeat työkalut. Opettajan on myös osattava avata lahjakkaalle oppilaalle uusia ovia ellei omat opetus/lajitaidot enää riitä!
Viimeisenä esiintyi maanantai-iltana vielä "luomutyttö" Uta Graf, jonka kalliit GP-hevosetkin elävät oikeata hevosenelämää liikkuen laumassa ulkona päivät pikät. Kysyttäessä eikö loukaantumisia ole paljon, Uta totesi että naarmija ja haavojakin toki esiintyy, mutta kenkien irtoaminen on se varsinainen ongelma, etenkin sateella kun maa pehmenee. Suurin osa työskentelystä tehdään ulkosalla- joskus jopa lauman laukatessa ohi viereisellä laitumella-sillä ratsastushalli on pieni ja pimeä...Ratsastuksessakin Uta on tosi rauhallinen ja kuuntelee hevosta- etsii päivittäisessä työssään sitä "optimaalista maksimia" ja hyvää fiilistä ja varoo väsyttämästä hevosta liiaksi. Jokaisella hevosella on myös hieman oma tapa toimia, ja joukosta löytyy myös sellaisia kuriakaipaavia "lurjuksia" joista Uta ei yleensä pidä. Yksi sellainen hänellä oli mukanaan demossa, ja hän sanoi ainoan syyn sen kouluttamiselle ja ylipäänsä ratsastamiselle alunperin oli sen mukava omistaja joka tarvitsi apua itsepäisen, vahvan ja kovasuisen hevosen kanssa.Uta sanoi joutuneensa poikkeamaan tässä yleiestä käytännöstään kuunnella hevosta - tätä piti komentaa. Uta aloitti etsimällä sen vahvuuksia, tekemällä yllättäviä asioita ja harjoituksia jotta se pysyisi hereillä, ja vaatimalla pilkuntarkkaa täsmällisyyttä pienissäkin yksityiskohdissa. Koulutuksen edistyessä kävi ilmi, että piaffin oppimisen yhteydessä hevosta alkoi jännittää- vaikka se siis osasi jo piaffin&passagen, harjoitukset jätettiin pois ja aloitettiin uudestaan vasta vuoden kuluttua. Sinä aikana vaadittava lihaksisto ja hermot olivat jo niin kehittyneet ettei mitään ongelmia enää ollut!
Tämä oli Utalle hyvin haasteellinen hevonen ja hän oppi muuttamaan omaa ratsastustaan hevosen mukaan, löytääkseen jokaisesta hevosesta sen halun työntekoon mikä on kaiken oppimisen pohjalla!
Hevosen , tai oppilaan yleensä, on pidettävä työnteosta! Hevosta (oppilasta!) on kuunneltava herkällä korvalla ja toimittava sen mukaan. Työn lomaan lyhyitä käyntitaukoja useinkin, kiitosta , annettava kokoamisen välissä venyttää hetkenkin (lihashuolto!!) ja työn on oltava mahdollisimman vaihtelevaa, hevosen on pystyttävä liikkumaan rentona ja tarpeen tullen koottava itsensä sen verran kuin pyydetään. Yhteistyöstä on kyse, ja hevosenmakuisesta hevosenelämästä! Uta on pärjännyt hyvin Saksassa GP-tasollakin ja hänen hyväntuulisuutensa on tarttuvaa. ihmisiinkin! Juttelin hänen kanssaan hetken mm laiduntamisesta ja hevosenpidosta Suomessa, ja nauroimme yhdessä kertoessani, kun aikanaan jännitin Grixien kenkien irtoamista laitumella ennen Breedersiä. Olihan seppäni Wasenius sanonut ettei yhtään kenkää passaa irrota enää kun on niin kuluneet kaviot, enkä kuitenkaan halunnut tammaa yksin sisällekään laittaa... No, kengät pysyi ja Breeders voitettiin -tämä oli vuonna 2002. -Tähän päätän tänään, tiistainen seminaari on vielä pureskelemati, joten jatkannen huomenna!
Academie Bartels - aikamoinen kompleksi, ja tämä vain yksi sisäänkäynneistä! Maneesejakin on saman katon alla kaksi tai kolme, asiakastiloista puhumattakaan! Sisääntuloaulan kuvasin myös - tässä alhaalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti