Global Dressage Forum, part II and - Amsterdam!

Tiistaina oli ihanaa kerrankin olla suomalainen kun Kyra Kyrklund kertoi Matadorin tarinan aamun alkajaisiksi! Kyran kanssa juttelimme aamiaisella, ja hän on nyt, syövän selätettyään, suorastaan innoissaan uudesta nuoresta hevosestaan joista näimme videonpätkän - aika magee! Voimakasliikkeinen, vahva ja kuulemma miellyttävä istua- tulevaisuus näyttää!

                                                                                                                                           Sitten jatkettiin tuttua tutummissa merkeissä kun George Morris, nyt jo 77, astui lavalle ja kertoi kouluratsastuksen ja esteratsastuksen yhtymäkohdista. Lähes kaikkiin Morriksen Suomessa pitämiä valmennuksia seuranneena/osallistuneena tiesin jo vastauksen - basic dressage "flatwork" on kaiken ratsastuksen perusta minkä jo oppimestarit B:de Nemethy ja Billy Steinkraus Morrikselle hänen nuoruudessaan opettivat. Eteenpäinpyrkimys, suoristaminen-tuntuma-tahti, Morriksen mielestä ei ehkä aivan samassa järjestyksessä kuin saksalaiset asiat esittävät, mutta yhtä lailla perustana ratsastukselle. Ohjilla ota ja anna; tee puolipidätteitä, ajattele eteenpäin! On oltava systeemi ja myös muistettava nuorten hevosten kanssa ettei niiden selän kantovoima vielä ole kehittynyt - siksi kevyt istunta. Morris esitti ratsain kaksi hevosta, hyppäsikin toisella, ja kun paneelissa kysyttiin miksi hän käy oppilaiden hevosten selässä, vastaus oli yksinkertainen : "I love to ride" ja toki, Morriksen jälkeen hevoset ovat kevyempiä ja AINA pohkeen edessä ( toteaa allekirjoittanut myös henkilökohtaisesti)                
My big idols - Kyra And Morris, both very strict, very passionated and work with a system!

Georg Morris - still sits up on  a horse and work it through. Fabulous ! - Jälkeenpäin paneelikeskusteluun osallistui David Hunt, Linneke Bartels, Emile Hendrix ja Dane jotain, jossa mm keskusteltiin gramanohjien yleisestä käytöstä esteratsastuksessa ja verryttelyssäkin. Yksiselitteinen vastaus Mortikselta : ei käy. Jos hänellä olisi oppilas, jonka hevonen  olisi gramanien tarpeessa, ohje on . tekeydy eroon siitä hevosesta!  Toki joskus nuorilla, kuten Hendrix mainitsi, voi olla turvallisuussyistäkin syytä käyttää aluksi gramaneja, mutta väärissä käsissä gramanit ovat yhtä pahat kuin partaterä lapsen käsissä. Keskustelun muista kohdista mainittakoot kaikkien yhteinen mielipide siitä, että myös kouluhevosen pitäisi päästä maastoon ja kehittämään tasapainoaan myös esteharjoituksissa.

Tässä kohtaa voisin pohtia Morrisin merkitystä valmentajana, jo 60-luvulta lähtien hän on valmentanut jenkkejä  aina tähän päivän asti, myös toimien heidän liittovalmentajana pariinkin otteeseen kun menestyminen olympialaisissa ja MM-kisoissa ollut huippuluokkaa. Suomessa hän on käynyt 80-luvulta lähtien( ja olisi tulossa vieläkin, mutta Ylänteen Aki ei ole soitellut..) valmentaen niin huippujamme kuin aivan keskitason ratsukoita, nimenomaan esitellen SYSTEEMIN merkitystä kaikessa valmennuksessa ja opetuksessa. Se punainen lanka pitää olla, ei voi vain "viihdyttää" ihmisiä kun opettaa. Morrista on myös pelätty hänen terävien kommenttien takia ja harmikseni viime vuosina ovat Ypäjän katsomot olleet vain puolitäysiä alkuvuosien innostuksen ja loppuunmyytyjen katsomojen jälkeen. Monet nuoret muistavat ainoastaan pahat blondivitsit ja ilkeilyt, joita valmentajan suusta kieltämäti on kuulunut, mutta se systeemin perusteellisuus ja raaka työnteko on jäänyt monelta huomaamatta- sääli. Johdonmukaisuus niin hevosten kuin oppilaiden kanssa on kaiken A ja O ja sitä löytyy, kun on tavoite ja systeemi. Koska myös Morriksen kohdalla puhumme huippuvalmennuksesta, ei mitään poisselittelyjä tarvitse sietää- jos on valmennukseen hakeutunut sen kestäkööt! Itse nuorella hevosella hänen edessään ratsastaneena, voin vain todeta sen intensiivisen keskittymisen mikä hänen tunneillaan oli ilmapiirissä ja halun todella tehdä parhaani. Ok, en ole blondi , joten en myöskään joutunut silmätikuksi ja sain paikoin jopa kehuja, ehkä siksi, että olin jo niin monta vuotta ollut seurannut tätä valmennusta ja tiesin vaatimukset. Enkä pidä sitä huonona, jos tavoitteet ovat korkealla, ovat panokset kovia!Näin kaikessa oppimisessa, muistettakoon että erityisoppilaiksi luetaan myös lahjakkaat oppilaat, joille todella voi tavoitteita asettaa ja vaatimuksia, ei pelkkää paijailua vaikka toki kiitostakin pitää tulla. Erittäin mielenkiintoinen asia - jonka osuden päätän Morriksen sanoin: the minute you do stop leaning - it is when you are dead! 

Maarten van der Hejden from the Dutch riding society told about their system in judges schooling and the personal dashboards for every judge. Dispite that judging is subjectif, there should be some system to point out too big differences between judges, especially when the difference is bigger than 2,5% , Jo tuomarikurssille saapuville esitetään eräänlainen työhönottohaastattelu, pyydetään heiltä motivaatioon liittyvä kirjelmä ja ennen tuomarin hyväksyntää heidän on tietenkin suoritettava koearvostelu teknisesti hyväksyttävästi.Oheistan muutamia suuntaa-antavia taulukoita:

 Mikäli vuotuisten julkaistavien taulukoiden valossa tuomareilla paljon keskiarvosta poikkeamia, heile tarjotaan kouluttautumismahdollisuutta ja eroavuuksia on jo saatettu käsitellä kisojen jälkeen, jolloin tuomarit poikkeuksetta kokoontuvat vertaileman pisteitään ja keskiarvoja.
Mikäli tuomeri, jonka tulokset usein poikkeavavat valtakunnallissesta taulukosta, ei ole valmis muutoksiin, hänet hyllytetään.
So simple is that.

Taisin jo unohtaa mainita ennen lounasta esitellyn Rembrandtin, sekä tuomariarvostelun jälkeen kuulimme vielä Valegrosta - kaikkiaan oman aikansa upeita hevosia joita sikäli vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen etteivät ole kisanneet yhtaikaa, ehkä Valegroa ja Totilaksen muutamaa starttia lukuunottamatta. Meidän suomalaisten mielestätietty Matador on ollut kaikkien aikojen paras! Omissa muistiinpanoissani löytyy myös rakennevertauksia, mutta jätän ne nyt tästä pois ja kerron Wolfram & Brigitte Wittigistä, joiden valmennusta esiteltiin kolmen hevosen turvin, joista Brigitte ratsasti pisimmälle koulutettua 14 vuotiasta breitlingläistä ruunaa. Joitakin heidä ajatuksiaan:

* Ammattilaisten aamu alkaa 6.30 *hevosia 40-50 joista eri talleissa muutama siitostamma jälkeläisineen * Ensimmäisenä esitettiin 3-vuotias, jota ratsastettu  5-6 kk, toimiva, tahdikas, hyvä tasapaino ja suu. Kaikkia askellajit läpi, paikoin tarjotaan vapaata ohjaa siten että tahti ja tasapaino eivät muutu. * Seuraavaksi kuusivuotias varsonut tamma, nyt ratsastettu 5-6kk,  * Päivittäisen työskentelyn nuorilla oltava helpon näköistä - hevonen on ystävällinen eläin joka mielellään tekee mitä pyydetään jos pyynnöt ovat kohtuullisia * Annettava välillä ravissakin mahdollisuus venyttää *väistöissä tahdin on säilyttävä, liikkeen on oltava helponnäköinen * ravi-laukka-ravi- siirtymiset tällä tasolla jo oltava vakiintuneita * tee asioita hieman eri paikoissa, myös paljon työtä uran sisäpuolella * Vanhemman hevosen ollessa kyseessä, on sen myös kyettävä pyydettäessä liikkumaan nuoren hevosen avoimemmessa muodossa.* mihin menee jalostus ja hevosmiestaito - hevoset ovat hankalempia ja kuumempia, ratsastajat huonompia ja käsittely heikkoa!? * Mitä tehdä sellaiselle hevoselle joka tahallisen jalostuksen tuloksena on kuuma, muttei lahjakas? * Hevosmiehen ja -naisen tehtävä on pitää hevonen rauhallisena ja onnellisena * GP- tason hevosia tehdään, ei ne itsestään synny! *Sinun täytyy uskoa hevoseesi, niin ratsastajana kuin kasvattajanakin!* Niskan kuuluu aina olla korkein kohta työskennellessä - tämä tulee itsestään kun hevonen liikkuu ylämäkeen valmennuksen perusteella. *LUOTTAMUS on tärkein kaikessa työssä hevosen (=OPPILAAN!) kanssa 

Tilaisuus päättyi päivälliseen, ja mainittakoot että  kaikki esitelmöijät olivat taukojen aikana samana päivänä tavattavissa "Question cornerissa" jota mahdollisuutta käytettiin. Alan kirjamyyntiä oli tarjolla, sekä ruokailun yhteydessä oli juustomaistiaiset - mukaan eksyi useampi iki-ihana inkiväärijuusto! Muiden ostosten lisäksi putkilaukkuni yllättäen punnittiin lentoaseman chec-in:ssä ja joutui ruumaan - sinänsä juustoille ihan hyvä toimenpide ;)

Ruokailut katettiin puolikkaaseen maneesiin, jonka lattiatasoa oli nostettu reilusti rakennelmin ja jonne siis mahtui parisensataa ruokailijaa kerralla. Kaikkiaan järjestelyt toimivat, en ole tainnut koskaan olla näin hyvin järjestetyssä tilaisuudessa missä meille jopa tarjottiin hotelli - ja rautatieasemalla- ja -pois kuljetus päivittäin! Aikataulut täsmäsivät - paitsi pieni kymmenminuuttinen lipsahdus ennen fysiologista luentoa- jonotus oli vähäistä ja kuuluvuus hyvä, tekniikka toimi...Hyvin mielin matkasimme sitten keskiviikkoaamuna Amsterdamiin jossa vietimme vähemmän etukäteen järjestetyn päivän - mutta hauskaa oli sekin! Itse näitä halpoja lentoja etsinneenä, ja hotellihintojakin tsekanneena, mietin miten opettavaista nuorille tämäntapainen matkustelu olisi, koulujen ryhmämatkat ovat järjestään opettajien hoitamia, usein ohjelmaa ja koluttavia kohteita myöten - miten olisi jos oppilaat itse saisivat etukäteen tutustua kohteeseen (integrointia kieliin?) mahdollisesti tehdä "pakollisten" opintokäyntien lisäksi mielenkiinnon mukaan omia retkiä, ja selvittää karttojen ja www-sivustojen avulla paras kulkeminen, hinnat, mahdolliset muut tapahtumat ja ryhmää voitaisiin mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen hieman jakaa kohteessa kiinnostusten mukaan? Keittiöpuolen oppilaat tutustumaan etukäteen ruokakulttuuriin, autopuoli kulkuneuvoihin, raksalaiset taloihin...

Syksyn värit Hollannissa ihanat-tässä hotellimme sisääntulo!

Amsterdam - kukkatori- ihanaa!

Ei pizzaa, vaan makeaa / suolaista valinnan mukaan "Dutch Crepes "

Teimme tunnin mittaisen jokilaivaristeilyn - kuulunee asiaan, ainakin tarjonta oli suuri

 Kanavia taisi olla yhteensä yli sata kilometria. siltoja vielä enemmän...

Keski-ikäiset naiset kun ovat liikkeellä- museopakko. Rembrantin koti ollut museona, itse olen aiemmin käynyt Rijksmuseumissa (v 1996), joten Yövartiokin on nähty - eikä ollut kännykkää esillä!

Hieman etukäteen suunnittelemalla voidaan eri museokäynneistä saada ihan nuorisoakin kiinnostavia- ettei tarvitse ihmetellä kuvaa, jonka yritän tähän vielä lopuksi liittää!

Kiitos kaunis - ihana ja opettavainen retki ja aivan parhassaa naisseurassa<3

Global Dressage Forum - Netherlands summary and pictures

Heti alkajaisiksi maininta niille, jotka eivät hevostelua halua lukea, muutan fonttia (jos muistan!) niissä kohdissa missä pohdin pedagogiikkaa yleisellä tasolla tai / ja olen jotain mielestäni opinut. Muu teksti onkin sitten sitä heppahömpötystä...Taidan kääntää kaiken  tekstin tällä kertaa suomeksi.

Kahden päivän kurssin hinta oli samaa luokkaa kuin yritysten seminaareissa eli puhuttiin satasista, sen lisäksi lennot ja majoitus. Meitä suomalaisia oli paikalla alle kymmenen, hollantilaisia oli vain n 30% ja muita kansalaisuuksia oli aina USA:ta myöten - ainoastaan aiemmin kovin aktiiviset venäläiset puuttuivat lähes täysin, muutamaa rouvashenkilöä lukuunottamatta. Yhteensä osallistujia oli järjestäjän mukaan hieman alle 300, kun huippuvuosina ollut yli 350 osallistujaa.Seminaarin virallisena kielenä toimi - onneksi- englanti eikä hollanti. - Mieleenpainuva yksityiskohta etenkin eteläeurooppalaisissa miehissä on -nuorissakin- kohteliasuus ja siisti olemus ja pukeutuminen. Toki kyseessä oli "creme-de-la-creme"-yleisö, mutta sama toteamus pätee niin hollantilaiseen kadunmieheen kuin kahviloiden ravintoloiden ym liikkeiden henkilökuntaan. Saimme tämän iltakävelyllämme todeksi havaita kun nuorimies ( ehkä 20-30v välillä) opasti meitä pimenevässä illassa useamman kilometrin verran kun naisosastomme oli kyläreissullaan hieman eksynyt....

Yhdistävänä ja motivaatiota herättävänä tekijänä kaikissa tilaisuuksissa on yhteinen kiinnostuksen kohde- oli se sitten hevonen , kouluratsastus tai jokin muu urheilu. Tätä olisi meidän opettajien hyödynnettävä vielä enemmän!

Engelsmanni Richard Davison toimi speakerinä ja HRH (Her Royal  Highness- virallinen lyhenne kuninkaallisista) Benedictine Tanskasta toivotti osallistujat tervetulleiksi jonka jälkeen FEI:n puolesta Carina Meyer ja Frank Kempermann kertoivat vuodelle 2016 jo suunnitelluista sääntömuutoksista.
*FEI avannee amatööriluokkia myös GP-tasolle saakka
*Kisan eläinlääkäritarkastuksessa on junioreiden lisäksi nuorten ratsastajien käytettävä kypärää hevosta esittäessään
*"Kärpäshattuja" saanee tulevaisuudessa käyttää myös sisätiloissa hieman ääntä vaimentamaan, mutta varsinaiset korvatulpat ovat edelleen kiellettyjä
*Väärinratsastuksen rangaistukset kovenisivat siten, että jo toinen eksyminen aiheuttaisi hylkäämisen ja jo ensimmäisella kerralla lopputuloksesta vähennettäisiin 3% pisteistä
Tästä sääntöuudistuksesta heräsi kova keskustelu, etenkin vastaan, mutta kun yritettiin selvittää kuka/ketkä idean takana olivat, pallo siirtyi yhdeltä toiselle ja lopputuloksena oli että "jostain valmentajataholta" tällainen ehdotus oli tullut.

Seuraavaksi aloitti Anky van Grunsven kautta aikojen maailman parhaiden kouluratsujen esittelyn kertomalla hänen itsensä julkisuuteen tuomistaan Bonfiresta ja Salinerosta. Mielenkiintoista esityksissä oli jokaisen hevosen esittelyn yhteydessä jalostuksellinen katsaus siitä, miten rakenne on vaikuttanut ko. hevosten menestykseen vai löytyykö huipuissa ylipäänsä rakenteellisia yhtäläisyyksiä. -Näistä yhteenveto huomenna juttuni lopussa.

Muutamia pointteja:
* A good horse -you shall allow him to go , not push! Tämä pätee myös kaksijalkaisiin oppilaisiin- kun sen motivaation löytää, ei tarvtse työntää! Jos oppilas tuntee, että hänen sallitaan oppia, on motivaatio eri luokkaa....
*Usko siirtää yhä vuoria. Anki jaksoi uskoa vaikeaan Bonfireen myös niinä huonoina päivinä .

Seuraavaksi saimme tutustua Paul Fielderiin, vaatimaton käytännön hevosmies joka auttaa ja on auttanut useita kv-ratsukoita maastakäsin, pitkin ohjin ajamalla.Verhon siirtyessä syrjään, sai yleisö loistavan näkymän maneesiin ja kuulimme lisää käytännön työstä kahden eri hevosen demonstroidessa Paul ohjaksissa.

Paul mieluiten ajaa takaa hevoset jo nuorina ennen ratsastuksen aloittamista, nyt demossa oli 5-vuotias Guardian S  jos tämän vuoden siitoksessa toiminut (175 tammaa) joka levännyt ja kuntoutumassa astutuskauden jälkeen - tällöin ratsastusta terveellisempää ja osittain aluksi turvallisempaa (tauon jälkeen) on ajoharjoitus, joka säästää mahdollisesti hyppyytyksessä kipeytynyttä selkää. Toinen esimerkkinä toiminut hevonen oli Don Schuffrolainen, nuorena kaatuessaan lonkkansa loukannut myös 5-vuotias toipilas.
Muutamia huomioita:  *Hevonen pyrkii eteenpäin kuolaimelle- suu paranee, tässä on myös uskallettava tarvittaessa vaihtaa kuolainta! *hevonen yleensä rentoutuu kun oppii systeemin * pääasiat ovat ETEENPÄN-KÄÄNNY-PYSÄHDY eli sama kuin ratsastettaessa mutta äänen ja ohjien, paikoin myös piiskan avulla. Oriille ei ollut lainkaan piiskaa käytössä- herkkä.
* turvallisuuden takia kypärä, hanskat, hevoselle sivuohjat, älä kulje suoraan eläimen takana vaan hieman vieressä.
*Jos juoksuttessa ympyrällä aluksi asettuu ulos, ei haittaa.Korjaantuu kun tasapaino paranee. 
*Itse ajaminen eniten käynnissä, mutta myös ravaten siten että hevosta osittain juoksutetaan, erittäin hyvä tapa suoristaa eläin.
*Raippaan on totutettava, se on merkinantoväline ja sitä käyttäen voidaan esim pyytää hevosta nostamaan yhtä jalkaa kerrala .
Lopuksi serasi noin kymmenminuuttinen paneelikeskustelu aiheesta, ja kävi ilmi että mm Beatrice Ferrer-salat käyttää tätä menetelmää omassa valmennuksessaan.
Mitä vaihtelevampi työ, sen paremmat tulokset.  Niin oppilaan kuin opettajan turvallisuus on aina taattava- niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mitä rennompi olo, sen paremmin oppii.

Frank Kempermann ja Carina Meyer jatkoivat vielä tärkeästä aiheesta miten saada lajille lisää katsojia ja säilyttää se olympialajina. Onko kouluratsastus katsojille liian monimutkainen ja tylsä laji? Miten kehittää Kur -ohjelmia ja arvostelua? Uutta lajissa on nk Fisher-systeemi jossa eri tuomarit voivat arvostella tekniset taidot ja eri tuomari musiikin ja koreografian -idea joka sai kannatusta ja kehitetään eteenpäin.

Seuraavana kaikkien aikojen kouluhevosena esiteltiin sen hoitajan, Claudia Rosnerin, ja  ratsastajan lesken , Ruth Klimken toimesta Alerich - ilmiö 70-80 luvuilta jolloin pisteitä ei vielä runsain käsin kellekkään jaettu. Itse olen lukenut Reiner Klimken kirjoittaman kirjan hevosesta, hyvin mielenkiintoinen sekin. Mutta kahden iäkkäämmän "tädin" muistelot olivat aivan ihanaa kuultavaa!
Erityisen hauskaa kuultavaa oli erikoinen ongelma talliin mentäessä- uutena poikana uudessa tallissa ei sisällemeno karsinaan miellyttänyt, houkutteluista ja kehotuksista huolimatta, mutte ei hättää- peruuttanallahan tuo onnistui! Vasta useiden kuukausien jälkeen kotikarsinaan mentiin etuperin, mutta usein vieraissa kisapaikoissa piti taas peruutella tai, hypätä sisälle karsinaan! Monet kuuluisuudet ovat karismaattisia ja hieman erikoisia- niin myös Alerich- älykäs hevonen hulluuden rajoilla... Mutta silti käytiin maastossa ja hypättiin kuten hevosella kuuluukin. erran oli hoitaja Claudian pitänyt sillä kevyesti ratsastaa, mutta Alerichin vastalause oli luettavissa : -Älä unta näe, sinä olet hoitaja, et ratsastaja. Tämä yksi kerta oli Claudialle sitten riittänyt, taisi vielä päättyä putoamiseen.."Suutari pysyköön lestissään" on vanha, ja tässä tapauksessa viisas sanonta. Voitaneen soveltaa nykyaikanakin - omassa opetuksessa on ihan eri fiilis kun opetan ruotsia kun silloin jos joudun sijaistamaan jossain aineessa jota en täysin hallitse vaikka oman open ohjeet olisivat selkeät...

Uusimmista tutkimustuloksista koskien ruoansulatusta, rehujen/vitamiinien imeytymistä, ruoansulatukseen liittyvistä sairauksista ja lihaksiston toiminnasta kertoi Chloe Casalis de Pury, apunaan kaksi hevosta joihin oli lihaksisto ja toiseen ruoansulatuselimistö maalattu. Järjestäjän todettua aikataulun olevan myöhässä, tämä tutkija-luennoitsija pisti maksimivaihteen päälle käyttäen valtavan määrän fakkisanastoa eikä edes ehtinyt demohevosia juuri näyttää vaikka idea sinänsä oli hyvä. Tämä paineen alla ulossylkäisty luento meni valitettavasti hyvin monelt täysin ohi, enkä ole vielä tarkistanut löytyykö järjestäjän sivuilta aiheesta esim jonkinlainen kooste. Loppupäätelmä on, että hevonen on yhä ruohonsyöjä ja omaa pitkän suoliston, ja mitä luonnollisempi ruokinta ja käyttö, sen parempi. Maitohappoa sen lihaksiin syntyy niinkuin muidenkin nisäkkäiden ja mitään taikakeinoa sen ehkäisemiseksi ei vieläkään ole- hyvällä valmennuksella palautumisineen on siis yhä kysyntää!

Seuraava kuuluisuus oli TOTILAS josta kertoi sen kasvattaja Jan Schull,Orivalintaa hän perusteli mieltymyksellään trakehner-holstein-yhdistelmään ja tuttuihin sukulinjoihin ja keskenään sopiviin yksilövalintoihion. Hän ei myöskään kasvattajana "päätä" etukäteen onko kyseessä este- vai kouluhevosvarsa, vaan nuoren kehittyessä tai kaupanteon yhteydessä ne päätökset tulevat ikäänkuin itsestään. Hevosessa silmät ovat tärkeä peili- siitä voidaan lukea älykkyyttä, ystävällisyyttä ja myös tarvittavaa ylpeyttä Totilaksen tapauksessa. Juontajan kysyessä, eikä häntä oriin myynti 6-vuotiaana harmittanut, hän totesi rauhallisesti sen päässeen parhaisin mahdollisiin käsiin ja ettei hänen omat taitonsa olisi riittäneet viedä hevosta niin pitkälle. Mahtavaa.
Jokaiselle oppilaalle, etenkin nuorelle, tulisi antaa mahdollisuus ja löytää hänestä niitä kehitettävissä olevia hyviä puolia ja oikeat työkalut. Opettajan on myös osattava avata lahjakkaalle oppilaalle uusia ovia ellei omat opetus/lajitaidot enää riitä!

-Taitoja olivat keittiömestaritkin esittäneet- kuvassa aivan ihana teline jossa jälkiruokamousse oli tarjolla champagne-laseissa! Niin, tämä oli siis vain osa jälkiruokaa, muita vaihtoehtoja oli neljä-viisi erilaista, alkuruokien ja pääruokien jälkeen siis. Ja mitä parhain viini- wichy-tai mehutarjoilu ruokajuomina. "Hyvä ruoka hyvä mieli" pitää niin paikkansa ja vajaa kaksi tuntia syötinkin illallista seurustellen. 
Viimeisenä esiintyi maanantai-iltana vielä "luomutyttö" Uta Graf, jonka kalliit GP-hevosetkin elävät oikeata hevosenelämää liikkuen laumassa ulkona päivät pikät. Kysyttäessä eikö loukaantumisia ole paljon, Uta totesi että naarmija ja haavojakin toki esiintyy, mutta kenkien irtoaminen on se varsinainen ongelma, etenkin sateella kun maa pehmenee.   Suurin osa työskentelystä tehdään ulkosalla- joskus jopa lauman laukatessa ohi viereisellä laitumella-sillä ratsastushalli on pieni ja pimeä...Ratsastuksessakin Uta on tosi rauhallinen ja kuuntelee hevosta- etsii päivittäisessä työssään sitä "optimaalista maksimia" ja hyvää fiilistä ja varoo väsyttämästä hevosta liiaksi. Jokaisella hevosella on myös hieman oma tapa toimia, ja joukosta löytyy myös sellaisia kuriakaipaavia "lurjuksia" joista Uta ei yleensä pidä. Yksi sellainen hänellä oli mukanaan demossa, ja hän sanoi ainoan syyn sen kouluttamiselle ja ylipäänsä ratsastamiselle alunperin  oli sen mukava omistaja joka tarvitsi apua itsepäisen, vahvan ja kovasuisen hevosen kanssa.Uta sanoi joutuneensa poikkeamaan tässä yleiestä käytännöstään kuunnella hevosta - tätä piti komentaa. Uta aloitti etsimällä sen vahvuuksia, tekemällä yllättäviä asioita ja harjoituksia jotta se pysyisi hereillä, ja vaatimalla pilkuntarkkaa täsmällisyyttä pienissäkin yksityiskohdissa. Koulutuksen edistyessä kävi ilmi, että piaffin oppimisen yhteydessä hevosta alkoi jännittää- vaikka se siis osasi jo piaffin&passagen, harjoitukset jätettiin pois ja aloitettiin uudestaan vasta vuoden kuluttua. Sinä aikana vaadittava lihaksisto ja hermot olivat jo niin kehittyneet ettei mitään ongelmia enää ollut!
Tämä oli Utalle hyvin haasteellinen hevonen ja hän oppi muuttamaan omaa ratsastustaan hevosen mukaan, löytääkseen jokaisesta hevosesta sen halun työntekoon mikä on kaiken oppimisen pohjalla!
Hevosen , tai oppilaan yleensä, on pidettävä työnteosta! Hevosta (oppilasta!) on kuunneltava herkällä korvalla ja toimittava sen mukaan. Työn lomaan lyhyitä käyntitaukoja useinkin, kiitosta , annettava kokoamisen välissä venyttää hetkenkin (lihashuolto!!) ja työn on oltava mahdollisimman vaihtelevaa, hevosen on pystyttävä liikkumaan rentona ja tarpeen tullen koottava itsensä sen verran kuin pyydetään. Yhteistyöstä on kyse, ja hevosenmakuisesta hevosenelämästä! Uta on pärjännyt hyvin Saksassa GP-tasollakin ja hänen hyväntuulisuutensa on tarttuvaa. ihmisiinkin! Juttelin hänen kanssaan hetken mm laiduntamisesta ja hevosenpidosta Suomessa, ja nauroimme yhdessä kertoessani, kun aikanaan jännitin Grixien kenkien irtoamista laitumella ennen Breedersiä. Olihan seppäni Wasenius sanonut ettei yhtään kenkää passaa irrota enää kun on niin kuluneet kaviot, enkä kuitenkaan halunnut tammaa yksin sisällekään laittaa... No, kengät pysyi ja Breeders voitettiin -tämä oli vuonna 2002. -Tähän päätän tänään, tiistainen seminaari on vielä pureskelemati, joten jatkannen huomenna!

Academie Bartels - aikamoinen kompleksi, ja tämä vain yksi sisäänkäynneistä! Maneesejakin on saman katon alla kaksi tai kolme, asiakastiloista puhumattakaan! Sisääntuloaulan kuvasin myös - tässä alhaalla!

Horse show -kurssitusta ja menestystä,tuomarikoulutusta ja 60vee juhlia i Kimito- Art bank -Pargas,Huomenna Holland ja Global Dressage FOrum!

Helsinki Horse show - torstaina 22.10.2015 Nina Fagerström testaamassa Marina Ehrnrootin Chica Finoa joka valittiin parhaaksi 7-vuotiaaksi, sivulla tarkkana seuraamassa tuomareina toiminneet Daan Nanning (NLD) ja koulucoachina ja -ratsastajana pikemminkin tunnettu Emilie Faurie (GBR)

Torstai-iltana oli vielä tarjolla Suomen oloissa tasokasta kouluratsastusta joka huipentui FWB-Duendecillon voittoon satulassaan ruotsalainen Jeanna Högberg.
Perjantaina osaltani luvassa hollantilaistuomari Wim Ernesin koulutus ja skaalantarkistustilaisuus VALO-talolla Pasilassa, joten minulta jäi väliin kasvattini Graalin voitto juniorikisassa omistajansa Jenna Yrjövuoren alla. Helsingistä matka jatkui Kemiöön ja sieltä Paraisille erittäin spesiaaleihin 60 -vuotis illallisiin Salvador Dali-painotteiseen "Art Bank" taidegalleriaan- näihin pariin päivään on mahtunut uskomaton määrä erilaisia "cross-over" tilaisuuksia ja integrointia laidasta laitaan -how inspiring!!!!!

Kahvitauolla koulutuksen osallistujia vas AnneMari Pekonen, Irmeli Summanen, kouluttaja Wim Ernes, Paula Nysten ja "Muuni" Nordtröm .Toisessa kuvassa Iia wennerstrand näyttää Wimille kuvia netissä.

Torstainen nuorten hevosten arvostelua oli varsinaista lajien yhdistämistä eli integrointia huipputasolla- pisteytyksessä painotettiin Daan Nanningin osuutta kertoimella kaksi, mutta Emilen kommentit ratsastettavuudesta ja ttoimivuudesta olivat sangen napakoita ja yhteneväisiä Daanin estekommenttien kanssa. muutamia esimerkkejä:
7v paras Chica Fino: Emilie: Tahdikas, terävä, antaa ratsastajan vaikuttaa8.5
Nanning: etenee kontrollissa, nopea, avaa hyvin takaa 8,5 rentoutuu oikella tavalla ohjasta hellitettäessä.
muut 7v:
*Krabech´sCelica -saisi olla enemmän eteenpäinpyrkim. hyvä tasapaino, hieman kättä vasten.7,8 /Varovainen, vielä hieman kyvytön kantamaan eikä lihaksisto vielä kehittynyt, odottaa hyvin 7,0
*Diamantino ihana, moderni tyyppi, ikäisekeen ei tarpeeksi tasapainossa 7,5,/Saisi olla terävemp, lisää voimaa myös esteen päälle 7,4
*Damian Laukka vielä työskentelemätön, rajoittunut  askel ja maahan sidottu 7,0 7 Hypyt hieman laakoja 
*Stormreawer  Laukka ei säädeltävissä vielä, ei läpivoimisteltu.6,8 / Saisi olla tasapainoisempi ja enemmän työskennettävissä oleva laukka 7,0
*Dolanda Miellyttävä, terävä,sähöistä jännitettä, antaa vaikuttaa. tuntuma suuhun ei100%. 7,5/ Kuuma, helppo terävä hyppy  7,5
*Clara de Bergerac  vahva moottori, liikkuu kättä vasten ratsastettavuus 6,7 / vahva takaa mutta epävakaa 7,0
*Mprez  vaikea, fysiikka  kehittynyt mutta kuolaintuntuma saatava vakaammaksi.7,4 / nopea ja terävä hyppy.7,3 
*Daydream  vastaa eteen, antaa kiinni, toimiva 8,2 / teknisesti toimiva, kaipaa hieman voimaa hyppyihin 7,9
*Golden Melody ei keskity tehtäviin, hieman poissaoleva tänään 6,3/ lyhyet , rajoittuneet askeleet, lyhyt hyppykaari 6,5
*Ice de Wiqui Melko hyvä tasapaino, antaa vaikuttaa 7,0/ mukava, tasapainoinen nuori muttei vaikuta erityisen lahjakkaalta 7,0

Viisi- ja kuusivuotiaitten kommentit olen myös merkannut, mutten niitä tähän nyt laita ajanpuutteen takia .
Syy, miksi suomensin ja kirjoitin kommentit on selkeä johdannaisuus siihen, että koulu- ja esteratsastuksella on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä - tasapainoa, kuuliaisuutta, laukkaa reaktiokykyä- kaikkea tätä tarvitaan ja sitä löytyy niistä parhaista. Tehtävät olivat nuorille radalla helppoja, eikä pudotuksia tullut kuin muutamille ja kieltoja ei lainkaan, joten luonnollisesti numeroarvostelut pyörivät kikkien ikäluokkien kohdalla 6,3-8,8 välillä joten voimme suomalaisttain olla melko tyytyväisiä hevosmateriaalimme nuorten kohdalla. - oma kasvattini Graal ei osallistunut 7-v katselmukseen, vaan kisasi ihan tosissaan junioriluokassa saaden torstaina yhden pudotuksen, ja voittaen perjantaina !
   

Perjantainen skaalantarkastus sujui leppoisissa merkeissä ja Wim Ernes tarjoili mitä pyysimme- takaosakäännöksiä niin käynnissä kuin laukassakin, peruutusta ja sokerina pohjana siirtymisisä piaffesta passageen ja vice versa- kaikki mielenkiintoisia keskusteluaherättäviä aiheita joita tutkimme videoiden perusteella kolmisen tuntia. Etenkin peruutukset olivat mielenkiintoisia ja tässä vahvistui oma ajatukseni matematiikasta - pysähdyksen siirtyminen&laatu, itse peruutus ja viimeisenä liikkeellelähtö- kolme eri asiaa jonka keskiarvosta muodostuu numero! Ohessa muutama muistettava kohta mistä Ernes myös mainitsi:
tj-käännös käynti (PSG-taso) Säilytettävä käynnin tahti - kokoaminen - käännös sisätakajalan ympäri.
piruetti: tahdin sallitaan muuttuvan hetkellisesti 4-tahtiseksi, mutta ulostultaessa taas selvä kolmitahti -selvästi taipunut - kokoaminen, kevenee edestä jopa nousten - säilyttää tasapainonsa ja rytmin. Arvostelussa myös huomioitava miten tulee sisälle piruettiin ja miten lähtee pois 
Muutamia muita pointteja - Peruutuksessa hevosen selvästi siirrettävä painoaan taakse - huomioi pysähdyksen pituus kv-ohjelmissa 3sek ennen peruutusta - jos hevonen välillä käy luotiviivan takana sitä ei pidä oitis rangaista ellei sen muu muoto ja liikkuminen huonone ja kontakti säilyy eikä se välttele kuolaintukea. -piaf-passage-siirtymisissä yksi tosiaasia on se ettei huonosta passagesta voi siirtyä hyvin huonoon piaffiin, vain myös siirtyminen on huono...Istuminen molemmissa liikkeissä suotavaa, hevosen takajalkojen on nostettava sitä ylös., ei eteenpäin! Katsoimme myös piaf-passage-siirtymisiä suoraan edestä kuten GP:n lopussa tulee, ja siinä onkin eri asioita joihin huomio kiinnittyy kuten mahdollinen huojuminen , suoruus mutta esim se, liikkuuko takajalat piaffissa eteenpäin, jää huomaamati. 
Kaikkiaan mielenkiintoista asiaa,osa itsestäänselvyyksiä, osa mielenkiinoista keskustelua aiheuttavaa- lisää vastaavia tilaisuuksia tarvitaan!

www.artbank.fi 

Perjantai-iltainen ihana totaalinen yllätys 60vuotis-illallisella Paraisilla oli se intensiivinen tunnelma millä Ted Wallin yleisönsä vangitsi kertoessaan ateljeessaan Salvador Dalista ja  siellä olevista teoksista sekä muista näyttelyn (myytävistä) taideteoksista. Ruokailu sujui ikimuistettavasti ja Kjell Gustafsson oli laittanut koko kokkitaitonsa kohdistetusti syntymäpäiväsankaria ajatellen koville- onnistuen sanoisinko- täydellisesti. Kalapainotteinen illallinen alkuäyriäisineen, maa-artisokkakeittoineen  ja pääruokana kuha päättyi ihanien juustojen kautta suklaakakkuun- nam!  Juomavalikoimat olivat myös sitä luokkaa että kotiintultuani kävin ostamassa Muscat-viiniä - espanjalainen Floralis maistui suklaisen jälkiruoan kera! 
Muutama kuva vielä, ja sitten valmistelut huomista Hollanninmatkaa varten - GLOBAL DRESSAGE FORUM is waiting!

Förutom dylika catering -kvällar svarar Kjell för kockutbildning på Axxells i Pargas - en kontakt jag utanvidare måste hålla varm i tanke på elevsvenska! Och eventuellt nya ideér med specialundervisning!!!

Syksyn muutoksia ja kestävää kehitystä Tampereella

Aikamoinen reissu- ja opintoputki alkaa olla selätettynä- perjantai meni vielä Tampereella kestävän kehityksen merkeissä dos. Arto Salosta kuunnellen, mutta tämä viikonloppu on ollut jo suorastaan rauhallinen!

Kuvassa näkyvä varsuliini "Gawain" on nyt vieroitettu ja muuttanut Orimattilaan ilman ongelmia. Fiksu nuorimies ja kun se pienestä pitäen oli jo totutettu että "äiti saattaa käydä töissä" ei ero muodostunut ongelmaksi." Varhainen puuttuminen" niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa on paras!

Keke- koulutukseen olin ilmoittautunut heti keväisen Ympäristöministeriössä pidetyn seminaarin jälkeen, mutta vasta nyt löytyi sopiva päivä osallistua ensimmäistä kertaa aihepiirin luennolle.
Muut porukan jäsenet olivat jo pari kertaa tavanneet, mutta hyvin ottivat vastaan ja ihan mukavia kahvi- ja lounaskeskusteluja käytiin.
"Hyvinvointi ja osallisuus oppilaitoksissa" oli tri. Hgin YO:n dosentti Arto Salosen aiheena ja hän veti porukan hyvin mukaansa saaden paljon keskustelua aikaiseksi. Tässä muutamia ajatuksia:
 -Ihmisen onnellisuus ei ole kytkyksissä BKT:n kasvuun
-Onnistuja on se, joka saa muut loistamaan
-tasapäistäminen voi olla kehitystä estävää
--hyvää pitää jakaa
-rutiinit kadottavat palon
-mitä vähemmän vuorovaikutusta kotona- mitä  enemmän käytössää eri "härpäkkeitä"!
-Mikään ei ole nykyihmiselle  pyhää - kaikkea voi ostaa
-Ole mieluummin osana ratkaisua kuin osana ongelmaa!

Salonen viettänyt useaman vuoden kehitysyhteistyössä Afrikassa, mm Kenyassa ja sieltä muutamia toteamuksia:
"Teillä eurooppalaisilla on kello, meillä afrikkalaisilla on aika"

"Jos haluat edetä nopeasti - mene yksin, mutta
jos haluat edetä pitkälle, mene porukassa!"

ja  Matama Gandhin sanoin: "Nopeudesta ei ole hyötyä jos suunta on väärä"

Minulle uusi sivistyssana oli "antroposeeni" mutta esimerkit valaisevat tarkoituksen:
a) väestönkasvu
b) massakulutuskulttuuri
c) yksilökeskeisyys

Riippumattomuus on yhteiskunnassamme ihanne, vaikka ihminen tarvitsee toista.-voidaan jopa kysyä onko narsismista tulossa hyve?

Suomi kuuluu rikkaisiin valtioihin, sillä jopa maamme köyhimmät kuuluvat siihen 10% maailman väestöstä jotka luokitellaan vauraiksi.

Vaikka pakolaispolitiikkaan ei varsinaisesti tässä puututtu, Salonen totesi miten erilaisuutta voidaan muuttaa käyttövoimaksi ja varoitti meitä lokeroimasta asioita historiamme mukaan, toki sillä on merkityksensä, mutta mitään uutta ei pidä lokeroida vaan tulkita avoimesti ja jopa kyseenalaistaa!

Ihmisten kohtaamisista voi myös ammentaa voimaa - ihan vain positiivisella tavalla kuulumisia vaihtaen!
Kokonaisnäkemys maailmantilasta ja elämänhallinnasta näyttäisi Salosen mukaan puuttuvan nykyihmiseltä - voitaisiin kysyä vaikka mistä käyttämämme sähkö tulee, entä vesi? Minne menee jätevesi ja minkälaisen operaation jälkeen?

Ihmisen oma arvokkuus tulisi huomoida - me kaikki olemme kuitenkin samassa veneessä täällä maapallolla, ja yhteisenä tavoittena tuleville sukupolville lie maapallon säilyminen?
Positiivinen uutinen on se, että ozonikerros ei enää ohene, ja nyt saimme uusia uutisia Antarktiksen öljynporausten lopettamisesta - aina jotain hyvääkin !
Kun olemistamme tukevaa maailmankatsomusta miettii, ovat asiat seuraavassa tärkeysjärjestyksessä:
1) Ekologen näkövinkkeli
2) sosiaalinen
3) taloudellinen

Tässä opiskelijoille oppimista  olivat he sitten erityisoppilaita tai ei!
Ideoita ja linkkejä - mm Coca Colan synnystä löytyy You Tube - video, ja vastaavia kulutushysterian aiheuttamia juttuja löytyy lisää linkkien kautta - ajatuksena integroida kestävää kehitystä jokaiseen oppiaineeseen tavalla tai toisella- aivan uuden peruskoulun OPS.in mukaan!
Mielenkiintoinen päivä kaikkiaan, ja kuitenkin positiivinen - eikä tarvitse heti syyllistyä vaikka joskus ostaa vaatteita joiden alkuperästä ei ole tietoa tai käyttää lentokonetta liikkumiseen...

Suomalainen luonto on se mistä kaikkien pitäisi osata nauttia - niinkuin nämä pojat koiran kanssa!

Torstana Järvenpää, perjantaina ja lauantaina svenskaa manselaisittain!

Eilinen sujui rattoisasti omassa jo tutuksi tulleen erkkapedaporukan kanssa Järvenpään Validiassa, josta uutta tietoa ja omien case-oppilaiden HOJKS-purkua sekä entisen Invalidiliiton tiloihin tutustmista.
Kristiina Luukkonen meille kertoi aluksi talon eri asiantuntijahankkeista, oma opiskelijamme Satu talon sisältä meitä kierrätti ympäri ja lopuksi pohdimme Liisan johdolla niitä HOJKsejä- myönnettävä on että omani pahasti keskeneräinen! On ollut vaikeaa saada "otetta" näistä eri tehtävistä kun ne unohtuvat heti kotiinpäästyä, tosi hyvä tämä blogi että vähän palauttaa mieleen päivän tapahtumia ja miettii ja kertaa mit on opittu!

Liitän muutamia kuvia kierrokseltamme- remontoidut asuntolat olivat kodikkaita ja siistejä, uusi värikäs urheilu-luokkatila-rakennus upea ja toiminta onkin paljon laajempaa mitä olin kuvitellut!

-ihana "slow-down-huone -jotain paljon parempaa kun laitattaa oppilaita lattialle rentotumisharjoituksiin, joita olen joskus teettänyt! Ihana- jokaiseen kouluun tarvisi!!!
täällä myös mahdollisuus vaikuttaa  tunnelmaan valaistuksella, äänillä ja jopa tuoksuilla!!!

Omasta työharjoittelusta ja sen suunnittelusta oli myös Liisan kanssa juttua- Tuulan työn osittainen seuraaminen ihan ok, mutta tutorin pitäisi myös päästä muntunteja seuraamaan. Sain seuraavan jakson tunneista jo jotain tietoa, ja jotain suunnitelmia muutenkin on, nyt ajatuksena käyttää eri menetelmiä kuin aiemmin ja ajattelin kokeilla ongelmakeskeistä ratkaisumenetelmää- etenkin ruotsinkielihän tahtoo monelle oppilaalle helpostikin muodostua ongelmaksi...

Tästä "ongelmasta" ja muustakin ruotsinkieleen liittyvästä onkin tänään keskusteltu kahdeksan kieltenopettajan + ohjaajamme Tiina Räisän johdolla- på svenska.

Myönnän etten muistanut ilmoittautuneeni ruotsinopettajien poukkaan, ja ensin tuntui hieman hassultakin tehdä töitä äidinkielen tiimoilta, toki ruotsiksi, mutta kun keksusteluun liitettiin paljon sitä Ruotsin kulttuurin tuntemusrta ja kouusysteemia- keskustelua "Fri skolor" -toiminnastaverrattuna kuntajohtoiseen ja kyllä tässä paljon uuttakin tietoa tulee!

Tänään  jatkoimme ja seuraavan tapaamisen tiimoilta käsittelemme enemmänkin näitä eri teknisiä "vehkeitä" joilla pystymme auttamaan nykyajan nuoria! Kyllä se vaan niin on, että kun oppilaat ovat "pilvessä" ei meidän opettajien parane muuta kuin loikia perässä!!  Hyvä porukka meillä tuntuu olevan, ja voi kun maaima on pieni - Saaren eläkkeelle jääneen kanslistin tytär joka vaikuttaa Vesilahdella oli siis jo "melkein" tuttu!..Ja Hyrialla töissä aloittanut Tiina asuu Nurmijärven Röykässä...
Lauantain sain luvalla aamusta kuunnella englanninopettajien touhuilua- siellä käytettiin musiikkia yhdistävänä "työvälineenä" ja Simon& Garfunkelin "the Sound of silence" aikaansai vilkkaan keskustelun jonka johdosta me osallistujat jo osasimme asettaa vierailevan luennoitsjan, Deborahin, ooikeaan ikä- kansallisuus-koulutus- ja taustalokeroon! Nämä ovat asiaoita jotka tapahtuvat tiedostamatta, mielenkiintoista!
Poissaollessani oli ruotsinryhmämme käsitellyt keskustelun Vapaakouluista ja siirryimme puhumaan "hen"-ilmiöstä, joka nyt sitten on svenska Akademin siunaama pronomini. Yllätyin ollessani lähes aainoa pronominsta jo oppilaillekin puhunut ope!
Musiikin pariin ja viisujen historiaan siirryimme myös ruotsalaisittain ja työskentelyvihjeitä, nettisivuja ja hauskoja ideoita jaoimme puolin ja toisin ja tunnelma oli vallan innostunut kun lopettelimme ennen kello 16 kukin kotiin matkatakseen.
-viereiset kuvat ohjeineen Tampereen klassisen lyseon seinältä- oi aikoja, oi tapoja!

Youtube -tv-"historieätarna", yhteensä kuusi tunninpituista pätkää jossa nyttelijät pukeutuvat ja ruokailevat ja elävät kunkin vuosisadan tyylillä alkaen 1600-luvulta, faktatietoja tarjoilee juontaja tasaisin välein.   -Arne alligator- ohjelma täynnä helppoa ja hauskaa ohjelmaa!

getkahoot.com - sivusto opelle tietovisailua ajatellen, johon oppilaat voivat osallistua kännyköillään -kokeilimme heti käytännössä- hauskaa!

Kuvia laitan Tampereelta- parituntinen kävely vanhastaan jo tutuissakin maisemissa toi muistoja ja ilma mitä ihanin, pienessä hotellissa keskustassa yötä, pizzan ja punaviinin turvin on rankan viikon tapahtumia ja oppimista nyt hyvä sulatella! - sekin asia selvisi, missä kirkossa ne Hugo Simbergin kattomaalaukset ovat. No, tänään se  oli kiinni, mutta kirkossa jossa luulin niiden olleen oli auki ja tulipa todistettua että kaikki nämä vuodet olen ollut väärässä! kauhia pettymys ;)

Tammerkoski -Tammerfors

Amurin entisiä työläiskortteleit

Käyn keskiviikkoisin vielä marraskuulle viimeistä yht. 25op kotimaisen kirjallisuuden approa, ja olemme tutustuneet kirallisuuden historiaan koko siltä ajalta mitä Suomessa on kirjoja ollut- Agricolasta lähtien siis. Nyt on menossa 1970-luku ja Märta Tikkanen, Hannu Salama, runoilijat Arto Melleri ja mun lemppari Saarikoski. Matkan varrella on ollut paljon historiaa, niin sisällissotaa kuin Tuntematon sotilaskin - ihania tekstejä, paljon mietittävää. Myös Tamperetta, harmikseni en löytänyt Amurista sitä työläiskorttelia jonka museoaa joskus olen käynytkin. Huomiselle jäi myös Tammelan kenttä, joka on Puistotien varrella, aivan hotllini ympäristössä- kai se vielä jossain on?? Vuonna 1979 olen sillä kentälä hypännyt Mäntän ratsastajien Velillä avoimen 120cm luokan muistaakseni yhdellä pudotuksella. muistoja, muistoja...Mutta elämänkokemuksen hyödyntäminen opetuksessa tuskin on huono asia sekään???

Huomenna jatkuu, sitten syysloma ja kirjanpitoa, jaa, Tampereelle taas perjantaina, tällä kertaa  kestävän kehityksen merkeissä!

Hyvää yötä, Tampere! Godnatt, Tammerfors!!!

ideat muhii- palaan kun jotain syntyy....

Aitoa Aitoota!!!

Tekniset ongelmat saavat minut aivan raivoihini - kotikone kieltäytyyn menemästä nettiin ja täällä koulussa kuvien liittäminen ei onnistu, tai ainakin kestää, kestää......
--to iltana kotona - netti toimii taas!! ___oi onnea!
Aitoosta ja matkasta sinne ja takaisin sain ihania maisemakuvia- Suomen luonto vaan on niin kaunis!
Hyvin "avoimin silmin" olin liikkeellä koska en ollut muka ehtinyt selvittää etukäteen edes mikä oppilaitos oli kyseessä. Asia toki selvisi heti paikan päällä kun oppilas avustajineen kuljetti minua ympäri kunnes oikea tila löytyi. Kyseessä oppilaitos kehitysvammaisille, opiskeltavana niin VALMA kuin puhtaanapito- kiinteistönhoito- ja keittiötoiminta. Ja mikä paikka- entisen emäntäkoulun tilat järven rannalla keskellä luontoa- Tampereelle yli 50km ja lähin kauppakin taisi oll yli kymmenen kilometrin päässä...
Henkilökuntaa sikäli runsaasti että oppilaat tarvitsevat paljon avustajia, etenkin kun joukossa myös liikuntarajoitteisia nuoria. Turhaa byrokratiaa on pienessä oppilaitoksessa karsittu jopa siihen pisteeseen, että "se tekee, joka ehtii" jolloin rehtorikin saattaa kerätä kahvikupit tiskikoneeseen tai tyhjentää roskikset ja siivoamisesta vastaa oppilaiden kanssa kuka milloinkin. Ihanaa!! Minä kun luulin että koko Suomi on pelkkää byrokratiaa ja "oman tontin" vahtimista!
Oppilaan urapolku oli teemana, ja opiston rehtori Seppo Rinne ja apulaisrehtori Marita Sarkola kertoivat koulun toiminnasta ja kehitysvammaisen oppilaan urapolusta- Marita painottaen yhteydenpidon oppilaan kotikuntaan olevan elintärkeätä. HOPSin tekeminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja yhteistyö vanhempien ja kotikunnan kanssa on hyvin tärkeää mm myöhempää työllistymistä ajatellen. Opintopolulla kuljetaan selvästi kahta eri tietä - ne nuoret, jotka kykenevät työllistymään avoimille markkinoille omien edellytystensä mukaan ja suorittamaan tutkintotodistuksen (tuettuna) kokonaisuudessaan, ja ne nuoret joille avautuu vaan osa tutkinnosta ja jotka tarvitsevat työssään eriasteista tukea.
Keskeyttämisprosentti koulussa on todella alhainen, ja liittyy lähes aina sairastumiseen tms  - sisäoppilaitoksessa viihdytään ja sosiaaliset taidot kasvavat!
Tulevaisuuskeskustelujen ja uraohjauksen jälkeen jakaannuimme kukin oman kiinnostuksen mukaan ja kävimme kolmen naisen voimin kuuntelemassa viestinnän opetusta tietokoneluokassa missä päivän aiheena oli UUTISET niiden tulkinta ja löytäminen netistä - selkokielen uutiset myös teettää tehtäviä ja lukea  (tai kuunnella)voi
myös ruotsiksi tai englanniksi - asia mikä heti herätti minussa kellot soimaan! Oppilaat olivat ihanan välittömiä ja avoimia ja kernaasti esittelivät youtuben kautta opettajan kanssa  lataamansa videohaastattelut!
Minulta jäi maanantainen ensimmäinen päivä kokematta - osa kurssilaisistamme oli ollut yötä - mutta paikkaan asian huomenna Validiassa Järvenpäässä- entinen Invalidiliitto, jossa olen aiemminkin käynyt kouluttautumassa. 

Eilinen huipentui sikäli vielä kirjallisuuden merkeissä että illalla oli vuorossa Mäntsälän kunnantalolla Jaakko Hämeen-Anttilan luentotilaisuus jossa saimme tietoa islaminuskosta- ehkä hieman petyin siihen "pintapuolisuuteen" jolla asioita sivuttiin ja kysymykset samoin, mutta koska tilaisuus oli avoin ja joukossa paljon eläkeläisiä, vältin itsekin asettamasta mitään kovin kiperiä kysymyksiä. Mielenkiintoinen aihe, ja tietoa löytyy tältä palkitulta dosentilta jonka työ vuodenvaihteen jälkeen siirtyy Edinburghiin.
Mutta huomenna siis Validia, perjantai ja lauantai Tampereella kieltenopettajien koulutuksessa, ja kun sunnuntaina vielä Grixie ja Meri osallistuvat Mäntsälän ratsastajien estemestaruuksiin, alkaa viikko jo olla aika täynnä!
Onneksi syysloma hahmottaa, joten palailen kuvien kera viimeistään silloin!!

--torstai-ilta- väsymys painaa, erkkapedaohjelman jäleen ensin valmennusta Sipoossa. sitten suoraan Hannulan tilalle ja estevalmennusta Grixielle ja Tuiskulle. Kotiinvasta 19.30 - ja sauna maistui!
Huomen aamulla klo lähtö Treelle kielikoulutukseen en ole vielä päättänyt olenko enkun, ruotsin vai äikänope kun iltapäivällä tapahtuu ryhmäjako. Mutta ihan kivalta vaikuttaa!

erkkaopiskelijoitamme uuden rakennuksen verannalla. 
Aitoo on entinen emäntäkoulu ja pihapiiri on aivan fantastinen!

osallistuimme kuunteluoppilaina viestinnän tunnille - läsnä Kirsti, Tiia ja Jonne sekä oma kurssilaiseni Merja.
tarkemmassa tutkinnassa huomioit ehkä  näppäimistön jossa ISOT ihanat selkeät näppäimet!

Tällainen seinätaulu pitäisi olla jokaisessa koulussa... tai mieluummin karkkitiskin luona - voisi vaikuttaa myyntiin hieman negatiivisesti!