Koronavirusta, hevosia, etäopetusta ja muuten vaan kiirettä- erilainen kevät!

SRL:n juhlavuosi ja tapahtumia pukkaa.... Tämä tulevaisuuteen liittyvä seminaari Vantaalla helmikuussa yllätti sikäli positiivisesti, että ex-jalkapalloilija, nyk tulevaisuustutkija Mika Aaltonen (_kah, onpa hyvä sukunimi!) kertoi tieteellisellä taustalla aiheesta hyvinkin kansantajuisesti.

---tähän väliin suosituksia koronaepidemian nitistämiseen---

Toinen hyvä puhuja- tosin odotetusti kun olen kuunnellut häntä aiemminkin- oli Ruotsin Maria Gretzer- taitaapi tällä hetkellä vastata estepuolen maajoukkuevalinnoistakin. Hänen jutussaan taas painottui se ruotsalaisetn yhteishenki ja toisten sparraaminen - jotain mitä meiltä kateellisilta suomalaisilta valitettavasti puuttuu! -Ruotsissa jo vuosikaudet asunut, Mikko Forstenin aikalainen ENSO-tiimissä 80-luvulla, Markku Söderberg kertoi -ollen mukana heidän ratsastuskoulujaostossa ja tuntien systeemin- mm hevosalan strategioista, yhteistyöstä kuntien kanssa ja seuratoiminnasta- kaikki sellaisia asioita mistä me voimme ottaa opiksi.
Paneelikeskustelu jossa mukana ESY (eläinlääkäri eläinsuojeluyhdistyksestä) -ratsastuskouluyrittäjä /SRL;n hallituksen uusi jäsen Salla Varenti, yrittäjä, kenttäratsastaja Aki Karhapää ja ekk:ta edustanut Kati Niinistö puhuivat kohteliaasti diipa-daapaa liki tunnin verran uskaltamatta nostaa kissaa pöydälle: Mikä on ratsastuksen rooli kun eläinsuojelivat oikein pääsevät vauhtiin ja haluavat hevosten vain laukkaavan onnellisina (ja loimitettuina ja lihavina, tottakai!) laitumella ilman satulaa tai kärryjä perässä! Kun ihmiset saavat "kiksejä" pelkästään siitä että he koskevat hevosen turpaa ja katsovat sitä silmiin sekä "aistivat yhteenkuuluvuuden"? Minä ainakin olen sitä vanhempaa kaartia jonka mielestä hevosen on tehtävä töitä ja palveltava ihmistä joka vastavuoroisesti siitä pitää huolta, ruokkii ja järjestää sille mahdollisimman miellyttävät lajinomaiset oltavat!  SEKÄ -HUOM- "När mina krafter är slut, ta då mitt liv på minst smärtsamma sätt" (=Hästens bön jo viime vuosiasadan alkupuoliskolta) ="Viimein, kun voimani ovat loppu, auta minut silloin pois kipuja tuottamatta"


Viimemainittua tuli pitkästä aikaa toteutettua muutama viikko sitten kun Grixien oli aika lähteä.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä kaikkia näitä hevosten "pelastuskeskuksia"-etenkin Britanniassa ja aasihoitolan olen nähnyt Kyproksellakin, - toki kaltoinkohdellulle eläimelle piää antaa mahdollisuus, mutta jos mennään niin pitkälle että 30-vuotiaalle aasille lennätetään hammaslääkäri Englannista ollaan mielestäni jo hieman hakoteillä. Etenkin maailmassa jossa on sotaa, nälänhätää ja köyhyysongelmia.
..Takaisin seminaariin, Jukka Koivisto, uusi tj, on ottanut asiat hyvin ja diplomaattisesti haltuunsa ja aloituspuheenvuoron yhteydessä näytetty lyhytfilmi hevosesta ja ihmisen kohtaamisista oli hieno!
Sitten Mika Aaltosen puheenvuoro sai yleisön hiljenemään- monelle ilmeisesti aivan uutta teksti-laitan tähän muutaman poiminnan.
*Maslowin tarvehirarkiassa olemme Suomessa jo ylimmällä, kovin yksilöllisiin tarpeisiin tähtäävällä tasolla * ARVOT eivät enää ole kirkon tai valtion määrämiä kuten aikaisemmmin, vaan yksilöllisyyteen perustuvia.
--------------------------
Runosuoni tyhjeni näköjään- ja nyt mennyt jo toista kuukautta enkä ole saanut SRL:n juhlaseminaarijuttua loppuun... No,  kun tälle päivälle keräsin materiaalia, tallensin muutaman Aaltosen näyttämän dian. Kuinka ollakaan, ovat hyvinkin ajankohtaisia juuri nyt!

"sopeuttaa toimintamme väheneviin taloudellisiin mahdollisuuksiin"

Huh miten ajankohtaista juuri NYT.

Luonto on näpäyttänyt ihmiskuntaa oikein kunnolla ja nostan jälleen hattua Pentti Linkolalle, joka luultavasti myhäilee mielissään mokomasta viruksesta!

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006304552.html

Tällaisia mielipiteitä oli Greta Thunbrgista marraskuussa- kannattaa tsekata, ihan positiivista!

Muutama havainto päivän tilanteesta-
ETÄOPETUS on uusi mahdollisuus ja pakottaa tällaiset vanhat it:tä inhoavat haaskatkin toimimaan ja oppimaan uutta! Ensimmäinen koe (biologia) tuli pidettyä netissä tänään ja omista oppilaistani kaikki 19 osallistuivat!  Eli odotettavissa yllättäviä nostoja ja esilletuloja- etenkin oppilailta, joilla ollut kouluun tulemisen kanssa motivaatio-ongelmia!
Mä olen ihan innoissani - mitä kaikkea saammekaan kuukaudessa aikaiseksi!? Toki töitä joutuu tekemään uusien systeemien vakiinnuttamiseksi- mikä vistintäalusta, miten usein, koska ja minne tehtäväpalautukset, minkälaisia aikarajoja... Paljon kysymyksiä mutta niihin on vallan mielenkiintoista etsiä vastauksia!

Muutakin kiirettä on ollut koko talven - yksi viikonloppu kului Joensuussa avantouinnin SM:ien yhteydessä, ja yllätys, yllätys, meikä kahmasi pronssia 50m matkalla ja olin "vakiosarjassani" 25m muistaakseni 6/19 eli ihan hyvä sijoitus sekin! Kivat kisat ja ihana porukka- joudun ottamaan tämän Mäntsälän retkelle lupaamani puheenjohtajuuden ihan tosissani etten tuota porukalle pettymystä!

Hevosjutuista en kai ikinä pääse eroon - nyt tosin tyhjeni moni viikonloppu viruksen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee ja pandemi tuskin jatkuu ikuisesti.
Hiihtolomalla käväisin -taas kerran- katsomassa Göteborgin kisoja vaikkei siellä estepuolella ketään kisannut oli jännä seurata touhua nyt melkein aitiopaikalta kun myös edustin Höblää ja tein aiheesta pienen jutun. Enpä ollut aiemmin kävellyt 160cm rataa... (en olisi suostunut sitä hyppäämään vaikka olisi ollut nikä peli alla...)

Kunhan taas ehdin ja jaksan, kirjoitan lisää näistä nuorista hevosista ja niiden ratsuttamisesta- ihanan Garethin kanssa edistymme hyvää vauhtia  ja Hurskaisen Iitu, jonka tallissa se nyt Ruohiksella seisoo, hyppäsi sillä jo kuuden esteen 70cm radan!
Mutta näin on - ei minusta mitään hevosharrastajaa tule, ja välillä tuntu tosiraskaalta ajaa Ruohikselle ratsastaaan ja hoitamaan kun ei homma yhtään innosta. Hevosessa ei mitään vikaa- päinvastoin - toivon että näin ihanalle kaverille saadaan kiva omistaja! Aikansa kutakin- hassua sikäli että rakastan opettamista, valmentamista ja tuomarointia, mutta ratsastus on minulle pelkkää työtä. Koska en ole hypännyt onnettomuuden jälkeen vuonna 2013, en löydä mitään kilpailumotivaatiotakaan - viimeksi mainittu siirtynyt tuonne uimisen puolelle...

GRIXIE ei todellakaan ole unohtunut - minulla on luonnos tallella sen muistokirjoituksesta. On vaan vähän kipeä asia ja se tamma on ansainnut parhaan mahdollisen "IN MEMORIAM" -jutun.
Se syntyy kyllä.

Palaan vielä korona-pandemiaan joka puhuttaa uutisissa jo monta kertaa päivässä . En halua piehtaroida kaikessa ikävässsä, muttta on paljon asioita  jotka ovat hyvin ja josta voimme hyötyä kun vaan näkisimme oikein.

 Näitä OUTI UUSITALON pari viikkoa sitten ottamat hyppykuvat puhukoot puolestaan -
ilme ja varovaisuus ovat tämän nuorukaisen vahvuuksia.
Sen verran herkkä kaveri, että vaatii paljon hyviä kokemuksia ja itsetunnon kasvattamista helpoilla tehtävillä. Juuri päinvastoin kun vuotta vanhempi isoveli Gawain!

Jotta huomenna taas jaksaisin innostua nettityöskentelystä, laitan tähän loppuun vainn muutamia huomioita siitä, mikä tekee elämän hyväksi myös kaiken kiireen ja rajoitusten keskellä - tämä tilanne on meille kaikille opiksi tulevaisuutta varten. Ja pistää vähn ajattelemaan - talousko on se joka rulettaa???  Mitä tilalle?
Pienyrittäjät kärsivät eniten -suuret yhtiöt voivat antaa tulosvaroituksen ja lomauttaa ihmisiä, mutta mitä tekee kahvilanpitäjä tai parturi jonka vuokra juoksee vaikka asiakkaita ei näy??

Kotieläimet ovat ilona ja kaverina. Ja kun lähipiiristä löytyy leipovia lapsenlapsia, onkin jo sunnuntai-iltapäivä täydellinen. Nyt jos koskaan pitää antaa lapsille aikaa, mutta toki on huomioitava tartuntavaarat- itse perusterveenä mietin kuitenkin paljonko olen altistunut kaikkien niiden nuorten parissa jotka liikkuivat päivittäin täpötäysissä busseissa ja metrossa ja ratikoissa...

Jotkut pääsevät illalla käpertymään rakkaimpansa viereen - minullapa on näitä (eläin)rakkaita kaksi ja tilasta keskustellaan aamuyöstä.
Fasu-koiraa on välilä tosi-ikävä, mutta en halua vastuulleni koiraa juuri nyt - kolme kertaa lenkille päivittäin on tässä elämäntilanteessa melko vaativa. No, huonoja puolia on lenkinpuutteellakin...

Luonnossa liikkuminen on ihana asia mitä me suomalaiset emme tarpeeksi arvosta- jokamiehenoikeutta myöten!
Mallun kanssa oltiin toista tuntia sunnuntaina Pirunsuon maisemissa lenkillä.

Vaikka ulkonliikkumista tuleekin välttää, ainakaan porukassa, on heräävä luonto aivan mahtava paikka.viettää aikaa- kukin omassa vauhdissaan.
Uutisissa mainittii hassu asia- Suomen metsät - luonnonnsuojelu-sellaiset - alkavat jo täyttyä niin että pian tulee sinnekin rajoitteita. (Voisin kuvitella että Nuuksio Espoossa kuuluu näihin -kyllä muualla tilaa luulisi riittävän.

Ja mikäs sen parempi kun lukea tai kuunnella kirjaa- minä tuhma ope laitoin taas oppilaillekin velvollisuuden lukea kahdessa viikossa vapaavalintaisen kirjan. Muutaman mukavan elämänkerran ja hauskanpuoleiesen romaanin olen jo talven aikana lukaissut, joten nyt rohkenin jo tarttua Sofi Oksasen Koirapuistoonkin.

Minna Canthin päivä. 

Harmi että juuri nyt - sitä mieluusti viettäisi ja juhlisi.
Eläköön kaikki suomalaiset naiset - me ollaan sikavahvoja ja saadaan kyllä yksi flunssaviruskin selätettyä. Naishallitukselle peukut pystyyn- pyydetään vähän lisäapua noilta miehiltä välillä...

Ja jos malttaa illalla istahtaa vaikka tv:n ääreen voi ehkä hyvällä omatunnolla korkata tällaisen...

Nyt ilo irti kotonaolemisesta- se suursiivous mua kyllä vähän arvelluttaa...
Onneksi on tuota etätyötä ihan rnsianmitoin!

NIVELVAIHEEN OPINTOJA ja ratsastuksen tulevaisuutta, talviuintia....välillä tapahtuu vaan LIIKAA !

Aloittaessani bloggaamisen toukokuussa 2015 opintojen yhteydessä ja opettajan käskystä, en ajatellut kirjoituksille mitään jatkoa- alku oli tosi vaikeaa- mutta kun olin päässyt vauhtiin, ei mikään enää pysäyttänyt minua.
Kaikki tapahtumat, koulutukset, kurssit ym piti tallentaa, ja blogihan on mitä mainioin keino puhtaaksikirjoittaa jonkun luennon  muistiinpanot - joista en edes itse saa selvää enää parin viikon kuluttua....

Katse Pyynikiltä Pyhäjärvelle, Varala alhaalla oikealla, järven taustalla messualue 

Nyt on päässyt aikaa kulumaan viime merkinnöistä, mutta se ei suinkaan tarkoita etteikö mitään olisi tapahtunut - päinvastoin! On ollut niin paljon menoa joka suuntaan etten kotona juuri ole käynyt kun kääntymässä ja kissat hoitamassa ja aikaa tai intoa ylimääräiselle kirjoittamiselle ei vaan tunnu liikenevän.
Vanhan luottopalvelijan GRIXIEn jouduin myös vajaa kuukausi sitten laittamaan pois, ja sille olen sitä muistokirjoitusta jo aloittanut. Kahteenkymmeneenneljään  vuoteen mahtuu paljon paljon muistoja, joten se kirjoitus on vielä kovin kesken, etenkin kun kaivelen vanhoja valokuvavarastojakin - vallan paperikuvista joutuu valitsemaan ja skannaamaan!
Mutta takaisin nykyaikaan ja mietintöjä Tampereen perusopintojen jälkeisen nivelvaiheen seminaarista Varalan urheiluopistolla - meitä oli neljä opea Stadin amiksesta vallan työajalla ja opetushallituksen kustannuksella kuuntelemassa täyttä asiaa kaksi pävää.
Ensikertalaisena kymppiopena toteaisin ensin, että porukka on aikalailla mahtavaa ja turha "akateeminen tärkeys" puuttuu näissä porukoissa täysin! Motivaationa ja työtä palkitsevana asiana kaikille tuntuu olevan oppilaiden hyvinvointi ja edistyminen sekä valintojen tekeminen ja itseluottamuksen kasvu.
Opetushallituksen  terveiset liittyivät oppivelvollisuuden laajentamiseen ja myös nivelvaihetta koskeviin muutoksiin - integraatioajatuksia koskien niin Valmaa kun kymppiluokkia, Telmaa ja Luvaa- käytännöntoteutuksia jäimme hieman miettimään. Helposti erilaisten muutoksen takana on - kuinka ollakkaan- taloudelliset säästöt.

 Arvioinnista oli myös asiaa (Jani Goman, KARVI) , ja uudet arviointikriteerit ovat niin tuoreita ettei niitä tässä oltu vielä otettu käsittelyyn . Hyvä että tulee valtakunnallinen ohje - itse tunnettuna "tiukkiksena" saan ehkä tässäkin kohtaa hieman höllentää...
Paneelikeskustelussa pohdittiin mm nivelvaiheen hyötyjä ja keskustelijoina myös kaksi opiskelijaa jotka lämpimästi suosittelivat nivelvaiheen läpikäymistä etenkin maahanmuuttajaopiskelijoille, joilla samalla hyvä mahdollisuus parantaa kielitaitoa.
Meille esiteltiin myös tilastoja v 2018 josta mm kävi ilmi että kun suoraan lukiossa oli jatkanut 52% ikäluokasta ja amikseen 44%, oli kymppiluokan kautta jkauma ollut 41%/49%  amiksen hyväksi. Peruskoulun päättäneistä 3,5% eivät samana syksynä vielä jatkaneet mihinkään, kun tuo luku kympin jälkeen oli yllättävän korkea, 9%. Kuitenkin suurin osa kymppiluokan käyneistä ovat olleet tyytyväisiä lisävuoteen, sama koskee myös valmalaisia ja erityin tuen piirissä olleita telma/luvalaisia.

Koska minulla bloggarina on vapaus kirjoittaa omien mieltymysteni mukaan, totean ensimmäisen päivän kohdalla iltariennoista sen verran, että rantasauna oli mukava testata- tosin liian pienellä kiukaalla varustettu- ja Pyhäjärven vesi oli viristävää- perässäni veteen pulahtivat rohkeasti sekä työkaverini Pau että kaksi muistaakseni Kangasalta kotoisin olevaa opettajaa. Avantouinnin makua oli sen verran, että ohutta jäänreunaa sai varoa pimeässä, muuten uiminen sujui, ja iltapalaa oli tarjolla kitarasäestyksen ja juttelun lomassa.-Jo ennen iltaohjelmaa olin hyvässä herraseurassa kiipeillyt Pyynikin näkötorniin ja testannut vähän kiipeilyrappuasiakin, metsäkävelystä puhumattakaan niin eiköhän suomalainen mieli ollut aivan levollinen ? (Paitsi, mun näkemys metsästä on kyllä vähän erilainen kun manselaisten Pyynikin puisto...)

-Sen verran piti selfietä laittaa että näkyy tuo Särkänniemen tornikin taustalla- eli Tampereella olin siis minäkin!
Tiistaina odotin paljon uutta tietoa syrjäytyneistä, näkymättömistä ja tarpeettomista nuorista- infosta vastasi Niina Junttila Tku YO/OPH .
Asiaa olikin, mutta yhä jäi kysymyksiä nuorten yksinäisyyteen liittyen.
Aktiivisesta kiusaamisesta sinänsä ei puhuttu, mutta etenkin tyttöjen parissa on paljon levinnyt ostrakismi- sanatonta, ulkopuolelle jättävää toimintaa. Tästä näimme hurjan esimerkin vauvan reaktosta kun äiti ei ilmeelläkään noteerannut pienen olemassaoloa- olen tainnut sen aiemmin nähdä, mutta muutaman minuutin filmipätkä teki hurjan vaikutuksen meihin kaikkiin!   https://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0

Tämä tuppaa välillä unohtumaan myös luokassa- etenkin "villien" poikien suhteen:
Oma olemassaolo halutaan validioida - ensi hyvällä, ja ellei kukaan huomaa, sitten pahalla...
YKSINÄISYYS on aina subjektiivinen kokemus ja lisääntynyt nuorten parissa. Sain taas vahvistusta siihen tyhmään tapaan jota ylläpidin kaikki ne vuodet kun pojat asuivat kotona: Yhdessä ruokailtiin klo 18 aina arkisin.
Saimme myös kuulla miten masentuneisuus ja ahdistus nuorten parissa on lisääntynyt, kuten mielialahäiriöt muutenkin.  Pajatyöskentelyssä puhuimme m.m. näistä asioista ja vertasimme miten kymppiluokkia on toteutettu eri puolella Suomea hyvin kirjavasti. Tampereelaisilla nääs on pullat aika hyvin uunissa- Helsinkiä pienempien ryhmäkoon lisäksi käytettävissä on nuoriso-ohjaaja joka aamulla soittaa läpi ne oppilaat, joita ei ekan tunnin aikana ole näkynyt - vau! Tätä sanoisin varhaiseksi puuttumiseksi koska se jos mikään kertoo nuorelle että hänestä välitetään! Opena ehtii soitella vasta iltapäivästä kotimatkalla-...

Keskiviikkona liikuimme sitten ulkosalla eri pisteillä Pyynikinharjun rinteillä ja saimme täsmäiskuina tietoa eri kohteista - Rovaniemeläisen Ilkka Karsikkaan  järjestämä poikien  yöleiri teki minuun vaikutuksen, tosin hän kysyessä kertoi ettei nyt vallan yksin niitä vetänyt, mutta jo se tilanne, että ollaan "metsän armoilla" ilman kännyköitä ja katsellaan vaikka tähtitaivasta ja puhutaan mukavia -  tässä jos missään on tilaisuus rakentaa luottamusta! Yhtenä harjoituksena olikin liikkua metsässä silmät sidottuna ensin yksin ja sitten kaverista kiinnipitäen - hieno luottamusharjoitus! Ja fiksua ettei sitä ihan heti lukuvuoden alussa tehdä, toki syksyllä, mutta silloin kun jo on vähän tuttavuutta hierottu. - Taikuuteen pallonheittelyineen tutustuimme myös, ja pääsinpä kokeilemaan frisbeetäkin - ei ole mun laji. Pääsimme myös haastattelemaan tyttöjä, jotka maahanmuuttajina opiskelevat lukiossa ja heidän ajatuksiaan, Valteri-toimintaa esiteltiin ja testasimme myös mölökkyä- ihan mukava aamupäivä toiminnan parissa!

Päivän viimeisestä osuudesta vastasi jääliekkoseura Tappara päävalmentaja Jukka Rautakorpi, joka ei millään meinannut päästä asiaan esitellessään seuraansa ja sen rakennetta ja hallitusta ym. Motivaatio ja vastoinkäymisten sieto ja käsittely oli se aihe, mitä me opettajat halusimme kuulla, ja vasta kun aika alkoi loppumaan, Raurakorpi pääsi vauhtiin- olisi mieluusti kysynyt enemmänkin mm pettymysten ja tappioiden sietämisestä kun on niin kliseemäistä vaan todeta että "tappiot kasvattavat" - olisi kiva tietää tarkemmin miten? Mutta paljon oli tuttua omaltakin urheilu/valmennus -uralta, ja se motivaation säilyttäminen on yksi isoimmista jutuista!

Tähän oli hyvä lopettaa ja koska tavarat jo autossa, äkkiäkös toimitin työkaverit Tampereen asemalle junanodotukseen ja itse ajoin Mäntsälään -myös rautatieasemalle-vastaanottamaan hevosenostajia!
Enkä ollut kuin 15min myöhässä, kun en ihan täysilläviitsinyt motarillakaan lasketella....
Tarina ei vielä kerro sainko kaupat aikaiseksi- edessä muitakin kokeiltavia hevosia- mutta kyllä tuo "Kartsa" varsinainen sydäntenmurskaaja on . Ja laadukukas sellainen!
Hevosista lisää ensi postauksessa- tähän en enää jaksa referoida SRL:n 100-vuotisseminaaria, mutta kerrottakoot että valmentajatietous ja tulevaisuuden tutkiminen vaihtui jääkiekosta jalkapalloon - me like!

ITSELUOTTAMUS- kaikessa!

Huomasin aika suruttomasti näitä "slideja" kopsanneeni, mutta julksia nuo lienee kun luvattiin meille postittaakin.

Eikä tällä sivustolla juuri käy muita kun omia tuttujani kurkkaamassa, joten ehkä saan anteeksi?

kylässä Kyralla & Richardilla - oli melkoinen "klinikka"

ETF - eli "ekvistriset treenarit Suomesta" järjesti huippureissun Lontoon jouluiseen horseshow:hon ja vielä Kyralle keskiviikkona. Sitten työt kutsui- vaikka kuinka mieluusti olisin seurannut kisojen esteosuuttakin niin kimppakyytimme lähti kohti Gatwickia jo keskiviikkona.

Lontoon kisoissa olin ensimmäistä kertaa (mutten viimeistä!) ja tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa - pelkästään toistasataa vuotta vanha Olympia-halli  teki tapahtumasta juhlallisen!
Tuoreessa muistissa Tukholman pikkujoulukisat jossa tanskalainen Cathrine Dufourt pisti kampoihin itsensä Isabell Werthille vieden voiton sunnuntain freestylsessa prosentein 89,441 onnellisen näköisellä Atterupgaards Cassidyllä! Suluissa voin mainita että tanskalainen tuomari veti aika lailla kotiinpäin eikä eroa lopuksi ollut Weihegoldiin kuin 0,135%! Kolmanneksi sijoittunut Kittel sai tyytyä 86,115% jolla hän oli Lontoossa ollut peräti kakkosena!
Dufortia- jota muuten Kyrakin valmentaa- ei nähty Lontoossa kuin ei myöskään Werthiä joten britit veivät itse kaikki parhaat palat molempina päivinä jättäen mm Suomen edustajan Mikaela Soratien loppupäähän- tässä seurassa ei ollut varaa yhteenkään rikkoon ja kokoamisasteen oli säilyttävä! Kelan kanssa juteltuani hän oli kuitenkin tyytväinen "selvitessään hengissä" -pelkästään itse areena jossa yleisö lähes pääsee koskettamaan hevosia- on melko haastava! Kiinnostavaa oli nähdä maanantaina uusi lyhyt GP jonka piruettioik.-9 ykkösta -ja piruetti vas. keskihalkaisijalla pisti moneen ratsukkoon jopa paniikinomaista vauhhtia ja tyylikkäästi tästä sarjasta ratsasti kauniisti ulos kulmiin ainoastaan voittaja Charlotte Dujardin M.St John Freestyle-nimihirviöllään.

Mikaela Soratie Dacor verryttelyssä

Mistään väliohjelmista en yleensä perusta, mutta täällä ne olivat sen verran tasokkaita että oli pakko katsoa. Tosin ponilaukka stiippeli jouduttiin keskeyttämään ratsastajan pudotessa ponin jalkoihin hypyssä joten siitä jäi vähän ikävä maku kunnes noin tuntia myöhemmin kuulutettiin että tyttö ok mutta tsekattiin sairaalassa vissiin yön yli. (Onneksi en ole enää poniäiti tai -mummo!) Vanhat kunnon katrillikisatkin tulivat mieleen kun ratsastavapoliisi/armeija yhteistyössä esittivät paraatillisen hevosia jotka toimivat kellontarkasti.
Samaa ei voinut sanoa ranskalaisen kaverin hevoslauman pienimmästä jonka rooli lie ollutkin yleisön hauskuuttaminen, koska mikään mitä se teki ei kuulunut käsikirjoitukseen...

Sitten Kyralle - junaan ahtautui 22 innokasta osallistujaa ja vaununvaihtokin onnistui ilman että porukkaa jäi laiturille. Palvelu pelasi, ja meitä oli Billinghurstissa  vastassa kolme autollista, joista kaksi ajoi kaksi kertaa että saatiin porukka perille.

junassa on hauska matkustaa...

IHANA paikka ja ohjelma yli odotusten - ainakin minä oli suhtautunut hieman skeptisesti reilun neljän tunnin "esittelyyn", jonka valmentajayhdistys tosin maksoi. Mutta hei, kyseessähän olikin varsin perusteellinen koulutustilaisuus ja meille oli katettu maneesin perälle niin kahvit kuin tuolit viltteineen! Ja sitten alkoi toiminta- ensin Kyra ohjasajoi hieman normaalista poikkeavalla ohjaskiinnityksellä, mutta hevosen vertyessä mentiin aina piaffeen ja passageen saakka. -Tunnustettakoon että eilen piti pitkästä aikaa kokeilla Grixielläkin, muttei me mitään piaffia saatu aikaseksi... ;) Mutta taas tuli muistutus siitä, miten hyvää vaihtelua ohjasajo on ja kuten Kyra huomautti, näkee liikkeet aivan eri tavalla ja vaikutus takaosaan heti. Tapa pitää ohjia ja raippaa minun nähdäkseni hieman erikoinen mutta harjoitus tekee mestarin.

Seuraavaksi oppilaat Sanni ja Mathilde (Norjasta) ratsastivat Richardin silmien alla ja sitten Richard esitti aika makean andalusialaisen "Heron" - josta toki kuvia ja filmipätkää mutta vain privaatisti kun pottaa ei näy päässä.

Nyt aloin minäkin lämmitä ja tein vimmatusti muistiinpanoja - oheistan muutaman mistä nyt enää saa selvää sillä tietoa tuli täydeltä laidalta koko ajan!
*Find a key to every rider
*älä ole ensimmäisenä vaihtamassa kuolainta, vaan katso että hevonen ja ratsastaja tuntee olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi- joskus jopa satulan vaihto on parempi kuin kuolaimen!
*ratsastajn on osattava kontrolloida ensin oma vartalonsa jotta pystyisi vaikuttamaan hevoseen- itsestäänselviä tärkeitä asioita joista aina hyvä saada muistutus!
*Sannin ratsastama hevonen jo 19vuotias - on tärkeää että nuori ratsastaja pääsee kokeilemaan miten hyvä hevonen toimii
* mover = the horse   controller = the rider          selvä tehtäväjako!
*jos asia ei onnistu- kokeile toista keinoa. Turha toistaa ei-perille-menevää-apua!
*ulko-ohjan käyttö riippuu siitä, mitä halutaan. Toki normi yhä sisäpohje-ulko-ohja mutta etenkin koottaessa saa olla myös sisäohja tuntumalla.
*Hevonen on vastuussa siitä, että se kantaa itsensä. ratsastajan pitää vain puolipidättein ohjata sitä töihin.
*Älä yliratsasta - istu hiljaa, luota hevoseen ja anna sen työskennellä! Etenkin suomalaiset ratsastajat touhuavat kovin paljon hevostensa selässä!
*Jalan eli pohkeen on tarvittaessa oltava nopeampi, ei niinkään vahvempi!
*Richardin esittäessä pohkeenväistöä verryttelyssä, he totesivat Kyran kanssa että "väistön pitää jatkua kunnes toisin määrätään ja hevosella ratsastetaan suoraan" Tämä pisti hieman ajattelemaan- useinhan sitä väistöä pyydetään ja pyydetään ja pyydetään......
*Hevosen pitää myös käyttää vatsanaluslihaksiaan oikeaoppisesti jotta liike saadaan kulkemaan läpi rungon ja siitä tarvittaessa venyttämään. Tässä kohtaa pitää myös ratsastajan käyttää lihaksistoaan oikein- pallean alla olevat vatsalihakset ovat ratsastettaessa tuiki tärkeät pitämässä ryhtiä sopivan jäntevänä! (Richard näyttää Sannille mallia)

*Kankisuitsituksessa kanki niin yksinkertainen ja "kiltti" kuin mahdollista- toki kielentila huomioiden.
*satuloita ei kovasti nykyään topata koska on olemassa geelipadeja joilla satulaa voi muotoilla eri hevosille.
*Hevosta on syytä muistuttaa välillä myös että etujalat nousevat- tässä voi lyhyt esteraippa olla hyödyllinen lavalle käytettynä
*Vaihdoissa, etenkin sarjoissa, älä pakota, älä jännity vaan toimi ja elä mukana! Etukäteen aina päätettävä vaihtojen määrä ja osattava laskea- myöhäistä se on kisoissa!
*hevosen oltava  herkkä
                            fiksu
                            yhteistyöhaluinen

*Puolipidätteistä etenkin Richard puhui paljon - kissanpentu on tainnut hävittää sen osan muistiinpanoistani- mutta hän käytti paljon vertauskuvallisia ilmaisuja ja painotti kaikessa ratsastuksessa miten tärkeää on saada hevoselle "hälytysmerkki nyt-tapahtuu" perille pienin ja selkein avuin. Sitten kun kaikki toimii ja mitään uutta ei pyydetä voi ratsastajakin hetken nauttia..

 Anu Sironen on treenannut Kyralla jo puolisen vuotta ja aikoo jatkaa pidempään koska työpaikkakin tutkijana avautui Lontoossa. Mukana peräti kolme hevosta -FWB tä tottakai? :)

 Valmentajaporukka kiertämässä talleja Kyran johdolla. Tunnelma innostunut ja hymy herkässä!

Tässä jo piaffipoljentaa Richardin ohjeistaessa.

Ja viimein- vaan ei vähiten - jouluinen muistutus siitä mistä on kyse: