Susun (ja minunkin) talvea- vieläkö jatkuu?

 Ensin sai odottaa talven ja lumen tuloa, nyt kun vihdoin päästiin hiihtämisen makuun pakkasessa, niin <FLOP - kaikki sulaa!

Laitan oheen vain lyhyen kuvakavalkaadin tapahtumista- on hiihdetty, on leikitty, on matkattu autolla, on ahmittu ruokaa ja luitakin - ja oksennettu, ja ennenkaikkea- on NAUTITTU talvesta pakkasineen- ei edes tassut tunnu jäätyvän parinkymmenenkään asteen pakkasissa!

Paras kaveri on yhä naapurin Ninni, ja uusi tuttavuus Karlo vaikutti aluksi NIIN mukavalta pojalta, mutta nyt kasvettuaan isoksi klohmoksi on jopa hieman pelottava,. Susu kun ei osaa ärjäistä kakaralle että "nyt loppu" vaan loikkii karkuun tai painuu makuulle. No, jos tämä on sen ainoita huonoja puolia. sen kestämme!

Viimeksi tavatessamme pari viikkoa sitten, en muistanut lainkaan kuvata joten nämä kuvat ovat Uudenvuoden tienoilta.. Nyt on Karlo jo vielä isompi!

Koirapuistossa olemme käyneeet vähän "valikoiden" - lähinnä jos en itse ole viitsinyt mitään pitkää lenkkiä tehdä. Sieltä löytyy muutamia ihan mukavia leikkikavereita, kuten Miska, leikattu uros, jonka kanssa ihan kiva leikkiä. Muutamat pojat ovat taaas niin tungettelevia ja tykkäävät seksileikeistä, niin silloin poistumme vähin äänin.

Viime kevään kennelyskä vähän pelotti, joten kylmä talvi puhtaine lumineen on ollut mukava- täytyy nyt keväällä taas harkita onko parempi välttää koko koirapuistoa tautien pelossa?

HIIHTÄMINEN onnistui vihdoin ekaa kertaa tammikuun lopulla, ja kun päästiin Isojärvelle kiertämään liki 8km latua rantoja pitkin, oli Susu tosi onnellinen- sen lenkit taisi olla tuplapitkiä!

Kuvittelin jopa että se väsysisi tehdessään noin kaksi kertaa minua pidemmät lenkit, mutta katin kontit- seuraavana päivänä meno jatkuu hyvin nukutun yön jälkeen.

Laitan sieltäkin muutaman kuvan!

Salossa ja Kemiössä kävimme hiihtolomalla, Kleinspitzsien kanssa voi hyvin lenkkeillö ulkona, mutta kotona Pikellä piti Ruskan huomauttaa kuka määrää ja kenen kodissa ollaan kylässä. No, ei siitä mitään traumoja tullut ja Kemiössä tehtiin parikin lenkkiä niin ilveksen, hirven kun pupujen jälkiä tutkien. Susiakin kuulema on ihan nurkilla, muttei onneksi silloin!

-Menomatkalla sattui Lohjan ABC:llä itselleni pieni moka kun onnistuin lukitsemaan koiran autoon hakiessani leipiä (-Ihana leipomo Deli Bakers, suosittelen!) Avain oli kiukutellut jo muutaman viikon ja laitoin sen pakkasen tiliin, no, nyt se lukitsi auton muttei enää avanutkaan! Onneksi miesten apu joskus on tarpeen ja viereisen auton luljettaja  kavereineen ratkaisi tilanteen avaamalla lukkopesään, ja ilmeisesti patteria puhtaaksi hangaten saivat siihen vielä hieman virtaa. Hetken aikaa oli kyllä aika jäätävä olo- koira lukitussa autossa ja pakkasta -15oC. Ihanaa kun avuliaita ihmisiä löytyy, eivät 
edes huolineet mitään korvausta avustaan! (Sanomattakin on selvää, että kotiinpäästyä tie vei pariston vaihtoon Car-poikien uusiin toimitiloihin- kiitos Mari, sujui näppärästi!)

KIMITO, Påvalsby

Östergård on myynnissä- jos joku "sattuu  tarvitsemaan" n 100ha maatilan jossa peltoa muistaakseni 35ha ja loput metsää, iso ihana mutta vanha päärakennus, navetasta muunneltu  talli 10:lle hevoselle niin voin kertoa lisää. Lapsuuden ja nuoruuden kauniit maisemat, nostalgiaa. 

Hevosia ei ole ollut kymmeneen vuoteen, mutta sisäkorkeus riittää ja muistaakseni karsinoiden kokokin täyttää nykystandardit. 

Päärakennus on liki 400m2, jossa tupakeittiö, alakerrassa sali päädyssä ja ruokasali, yksi makuuhuone, ylhäällä kolme isohkoa huonetta.. Osittain puu- osittain sähkölämmityksellä. oma kaivo ja pihasauna.

"tää on meidän koti" sanoo Ruska ja äiteensä Hulda kun kävimme Salon Halikossa heitä moikkaamassa. 

Susun parhaat puolet reissukoirana pääsivät taas oikeuksiinsa- pelkääjänpaikan lattialla matka sujuu, vaikka nenä tai jokin tassuista välillä lähestyy vaihdekeppiä, on niitä helppo siirtää. Jopa kuorsaus kuuluu välillä. 

Pahanteolta ollaan viime aikoina vältytty- (ehkä Susu jo aikuinen kun täyttää keväällä neljä?) mutta ahneus vaan pahenee- välillä on jopa oksennellut kymmenisen minuuttia ruokailun jälkeen kun äkkiä ahmittu ja nielty ruoka ei pysy vatsassa... Reissussa kun sai maistaa ah niin ihanaa ydinluuta, niin kävikin niin että koko luu oli pureskeltu ja nielty; ei pelkkä ydin. No, seuraavana yönä heräsin yökötykseen (=maailman tehokkain herätyskello!) ja tuloksena muutama luupalanen kuolaan pakattuna. Ja sama juttu seuraavanakin yönä. -Kakkaaminen kuitenkin sujunut normaalisti, ja tulos ihan tavallisen näköistä, joten mitään suolistotukoksia tuskin tuli. 

-Enpä koskaan aiemmin muutenkaan ole koiran ulostamisia niin tarkkaan seurannut kun nykyään- aiemmat tallin kotikoirat tehneet hätänsä kuka  minnekin eikä niiden perässä olla juostu! "kaupunkikoirat" ovat näköjään asia erikseen..

-Sen verran nuo eri oksennussessiot likasivat petiä etten talvella ryhynyt minkäänlaisiin petipesuhommiin vaan katsoin Mustista&Mirristä sopivia alennuspetejä, ja tämä tyynyntapainen näkyy miellyttävän-ilmeestä huolimatta- ja hintakin oli vain 25€! Siitä saa lisäksi vetoketjulla avaamalla päällysen irti, niin sujuu se pesukin paremmin. Vanha peti vaaahtomuovireunoineen on ollut älyttömän hankala pestä ja etenkin kuivata!

-Pojilta saamani "Smirre" kettu kuuluu Susun pehmoleluihin ja on sille yllättävän tärkeä kapistus!

Niin, aikaa pitäisi nyt eläkeläisellä riittää enemmänkin koiran kanssa touhuamiseen, mutta eipä koira karvoistaan pääse- en minä ole koskaan ollut mikään "koirien (tai edes lasten) leikittäjä! Lenkillä käydään, ulkona nautitaan, mutta sisällä tuo saa touhuta omiaan tai nukkua. Onneksi Tom ja naapurin Make välillä huolehtivat siitä että Susun leikkimisen ja touhuamisenkin tarve tulee sisälläkin tyydytettyä! Kukin tavallaan, eikö?

-Lopuksi muutama aivan tuore kuva kaveruksista, joilla juuri tunnin lenkki takanaan, jolloin saivat välillä jaloitella vapaanakin ja juosta märässä lumessa. Pihaan päästessämme muistivat jonkun painin jääneen kesken ja taas alkoi...

-Eilen alkoi siis koirien kiinnipitoaika ja metsästyslain mukaan saa koiraa 

pitää vapaana vain omassa pihassa, tai sen pitää olla "välittömästi kytkettävissä"

Joten positiivisesti ajateltuna nämä kaverukset saavat telmiä jollain lumisella pellolla muutaman kymmenen minuuttia, eli niin kauan kun keskittyvät toisiinsa ja eivät häiritse esim pesiviä lintuja. 

Tänään ei sellaisia  lumisella ja vetisellä sänkipellolla näkynyt, joten vauhtia piisasi!

Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa koko maassa sunnuntaina 1. maaliskuuta. Koirat tulee pitää kytkettyinä maaliskuun alusta elokuun 19. päivään asti. Kiinnipitoaika koskee taajamien ulkopuolisia alueita. Taajama-alueilla järjestyslaki velvoittaa pitämään koirat kytkettyinä vuoden ympäri.

Kiinnipitoaikana koira tulee pitää aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Vapaana koiraa saa pitää alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Koirien kiinnipitoajan noudattaminen on tärkeää, jotta luonnoneläimillä olisi rauha niiden lisääntymisaikana. Talven jäljiltä eläimet voivat olla heikossa kunnossa ja tarvitsevat

 rauhaa myös lepoon ja ruokailuun.

JOS talvi vielä jatkuu, käymme varmasti jäällä hiihtämäässä, mutta muuten lenkit pyörivät täällä kotinurkissa. ja, ai niin, pari päivää menee taas Sääksjärvellä Kaken hoivissa kun itse suuntaan Oulun avantouintikisoihin.