Kennelyskä- sellaisesta joskus kuullut, mutta nyt koettu. Minulla taas ihan tavallinen mutta pitkäksi venähtänyt ihmisflunssa (onneksi ei sentään miesflunssaa...😁)

Koirapuistossa on yleensä tullut käytyä ehkä kerran viikossa, joskus 

ei niinkään usein. Oma flunssa, oli vähän kuumettakin, kuitenkin ohjasi meidät toissaviikolla päivittäin koirapuistoon missä Susu tapasi yllättävän paljon uusiakin kavereita. Toissaperjantaina vielä lenkkeiltiin Ninnin kanssa iltapäivällä, mutta iltaruoan jälkeen alkoikin sitten oksentamiseen asti johtanut kakoaminen- enhän minä sitä edes ensiksi yskäksi tajunut vaan luulin että jokin mahavirus iskenyt!

Parikin yötä meni kakistellessa, ja vielä kun itse matkasin Sysmään valmentamaan, saivat vuoron naapurit ja Tom hoitaa kakistelevaa koiraa- limaahan tuo sieltä oksensi- ja yleensä matolle. Juttelin Pauliina-kasvattajan kanssa ja vaihdeltiin eläintri Riitan kanssa myös kuulumiset, ja nähtävästi on ollut sekä yskää että mahatautia liikkeellä, kun ripuloiminen alkoi vasta seuraavalla viikolla- ja tietenkin karvalankamatolle vaikka sen olin yrittänyt pelastaa käärimällä osittain kokoon.

Kiitos Googlen selvittelin näitä juttuja, ja ihan yleistä on että keväällä, pakkasten väistyessä ja lumien sulattua alkaa jokin tautikierre koirien parissa. 

Enhän minä tällaisesta ollut kuullut- aiemmat koirat turvallisesti "keskellä metsää" ilman sen kummempia kontakteja ulkomaailmaan, niin uuttahan tämä kaikki meille on ollut. Hetken jo ajattelin että olisikohan se uusi poikaystävä ollut tartunnanlähteenä, mutta koska itämisaikaa yleensä on alle viikon, niin päädyttiin koirapuistoon.

Koiraperheessä pärjätään usein ilman mattoja- niin meilläkin tällä hetkellä kun olohuoneen ihanan pehmeä karvalankamatto on pesulassa.

"Hiljaisessa haussa" on ollut peräti itämainen matto, yksi myös eteisen käytävälle, mutta tämän saiarastapauksen myötä on uudelleenohjattava omat suunnitelmat. En ole juurikaan aiemmin miettinyt näitä "sisustamiseen" liittyviä asioita, mutta fakta on kyllä se, ettei eläinperheessä mitään superkalliita sisustussuunnitelmia voi tehdä! En myöskään ole koskaan mitään kissan kiipeilypuuta hankkinut, ja sen näkee jo nojatuolista! Vuosi sitten hankittu uusi sohva on päivisin peittojen alla, mutta karvoituksesta päätellen niitä peittojakin välillä on siirrelty..

Ulkoiltu on potilaan kanssa säästeliäästi- mikä onni että satuttiin yhtaikaa kipeiksi, sillä en minäkään mitään pitkiä lenkkejä ole kaivannut! 

Kerran oltiin saunaakin lämmittämässä, ja kun silmä hetkeksi vältti saunan kiuasta sytyttäessä, oli yksi tyyppi jo melkein keskelle järveä ehtinyt!

Siinä piti kieli  keskellä suuta Susua kutsua kiertämään jään reunaa takaisin kuivalle maalle- huh! Toki on uimataitoinen ja vettä rakastava koira, mutta esim jään reunan alle joutuminen olisi jo kohtalokasta!

Huomenna on kaksi viikkoa sairastumisesta ja alamme jo olla voiton puolella- kakomista ja köhimistä ei ole pariin päivään ollut, ja ulostaminen näyttää jopa normaalilta koirankakalta ja tehdään lenkin yhteydessä ulkona.

Ehkä tämä tästävielä iloksi muuttuu, ja voimme pitää kiinni näistä lisääntymissuunnitelmista !

Seuraavaksi odotellaan juoksua, jonka pitäisi  oikeastaan tulla nyt karvanlähdön jälkeen. Olen pitkästä aikaa jopa hieman harjannut koiraa- puuha mitä tuo tuntuu inhoavan!

Talossa siis riittänyt siivottavaa oksennuksen, ripulin ja koirankarvojen myötä!

Ninja-kissa on uusiutuvia virtsatietulehduksia lukuunottamatta pysynyt terveenä, mutta kaipa tuokin jossain vaiheessa minulle jotain lisäsiivottavaa ja -hoidettavaa keksii!

Nyt on jo nenänsä verrannallekin talven jälkeen laittanut, niin kohta saattaa hiiri- tai lintupaistikin olla odotettavissa!

Onneksi aurinko on taas paistanut, ilma jopa kesäisen lämmin, niin eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! Koiranomistajaa vaan koetellaan välillä! -Niin, ja mainittakoon että naapuri-Ninnikin sai kertanuuhkaisulla samaisen kennelyskän, vaikka on rokotettu. Me tyhmät kun siihen rokotuksen voimaan uskoimme! Sen  tauti on tosin rajoittunut pieneen köhimis-kakoamiseen, ei ole edes tainnut oksentaa, joten ainakin oireet ilmeisesti rokotuksen takia olleet lievemmät?

-Loppuun vielä muutama kuva aamulenkiltä- naapurustossa asuvat viisi valkohäntäpeuraa alkavat jo olla niin tuttuja etteivät juuri vaivaudu väistämään ohikulkiessamme. Luultavimmin viime tai korkeintaan toissavuoden vasoja, kahdelle on pienet sarvet alkaneet kasvamaan ja keskinäinen mittelöintikin on alkanut!

Muutama viikko sitten kun susi oli keskustassa noin kilometrin päässä vangittu kameraan, nämä olivat pari viikkoa näkymättömissä, vaikka muuten oleskelevat lähipellolla tai Jatilan pihalla ihan päivittäin. Olivat joko vainunneet tai lukeneet somea? 

Keväisissä, vaikkei niin riemukkaissa tunnelmissa ,

terveisin

Susu&Ira