Koska tänä vuonna ei pääse Kanadaan-reissu peruttu, eikä Britaniaan -reissu peruttu, piti tyytymän englannin kielen suhteen yhden päivän seminaariin Helsingissä amerikkalasen kulttuurin ja kasvatuksen parissa. Olen joskus aiemminkin ko tilaisuuksiin osallistunut, mutta tällä kertaa tein sen ajatuksella ja muistiinpanojen kera-olkaa hyvät!
Kirjallisuutta on tutkinut, ja nimenomaan mustaa,anteeksi, afroamerikkalaista, sellaista, Tuula Kolehmainen jonka väitöskirja käsittelee mustien miesten haavoittuvuutta vastakohtana stereotyypeille nimenomaan afroamerikkalaisten naisten kirjallisuudessa Amerikassa. Vaikka tätä tunnin luentoa kuuntelimme vasta iltapäivällä, väsyneinä runsaan lounaan jälkeen, aihe sai minut innostumaan ja googletin näitä Tuulan mainitsemia kirjailijoita- lukulistalle pääsi heti Toni Morrisonin ("Beloved", "Tar baby") lisäksi Alice Walker ("the color purple")ja Toni Cade Bambara ("Gorilla, my love") Kolehmaisen lähestymistapa liittyi toki myös rasismin näkökulmaan, ja oletuksiin about "those people" mutta se, miten tämä on vaikuttanut myös afroamerikkalaisten naisten omiin asenteisiin, on ollut yllättävää. Stereotyypit syntyvät niin helposti.
Tässä kohtaa muistin itse elävästi oppaamme Cap Verden pääsaarella, Santiagossa, joka haukkui iloisesti kaikkia saarien miesasukkaita "onnettomiksi juopoiksi, jotka eivät saa mitään aikaiseksi". Tämä kävi ilmi mm kun me turistit ihmettelimme kun neljä viidestä tuulimyllystä oli pois toiminnasta- eivät he niitä osaa kuulema korjata, eivätkä edes viitsi.-Tällainen sivujuonne- nyt takaisin aiheeseen!
Olin mukana retkellä pääsaareen Santiagoon, jonne oli puolen tunnin lento mitä pienimmällä ja huterimmalla noin 20;n hengen koneella jossa lentokapteeni myös toimi lentoemäntänä. Perillä meidät vastaanotti kuvan Madalena, joka ensin esitteli meille kaupungin toreineen ja sitten lähdimme pikkubussilla saarikierrokselle tutustuen myös saaren aikamoiseen siirtomaa-ajan historiaan- koko Cap Verde, Santiagon saari etunenässä, oli orjaliikenteen keskuksena ja levähdyspaikkana matkalla uudelle mantereelle. Vanha kylä, joka tuolloin oli pääkaupunkina hyvän satamansa ansiosta, on jäljellä ja sen vieressä rinteessä linnoitus josta saarta voitiin puolustaa. Saariryhmä on kuulunut Portugalille v 1975 saakka, ja asukkaita on kaikkiaan reilut puolimiljoonaa eli 600.000. Lähes yhtä paljon asuu muualla kuten USAssa ja Portugalissa jonne työttömyys ja viljelyyn karu ilmasto on heitä kuljettanut. Kansalaisista n 705 on kreoleja eli portugalilaisten maahanmuuttajien ja entisten orjien jälkeläisiä, n 30% on afrikkalaisia ja eurooppalaisia on prosentin verran, pääkielenä portugali mutta Kap Verden oma, portugaliin pohjautuva, kreolin kieli on saamassa virallisen aseman.
Länsi Afrikkaan matkaa reilut 600km (Dakar, Senegal) ja lento Suomeen tekee välilaskun Kanarialle joten aikaa menee 8,5tuntia + välilasku- nykyään ehkä jo suoriakin lentoja on tarjolla.
Korkeuserot olivat varsin vaikuttavat Santiagon saarella, ja rautapitoinen maaperä siellä salli hyvinkin viljelyn verrattuna lomasaareen Boavistaan ja toiseen, turistien suosimaan Sal-saareen jotka koostuvat lähes pelkästään hiekasta.
-hiekkaa ja aaltoja- punainen lippu päivittäin rannalla joten kahlata pystyi, mutta uiminen tapahtui hotellin altaalla.
-Kuvat linnakkeesta ja Ribeira Grandesta nyk.Cidade Velha jotka kukoistivat 1712 asti ranskalaisten hyökättyä.
Portugalilaiset olivat asuttaneet saariryhmää 1460, ja nykyinen pääkaupunki Praia on asukasluvultaan suurin n 140.000asukkaallaan.
-Viereisessä kuvassa orjatori 1500-luvulta, alakuvassa kuja Ribeira Grandesta torin vierestä.
Sal- ja Boavista saaret ovat turistien suosimat lomakohteet- itseäni häiritsi se, että sähkö meille turisteille tuotettiin suurten agregaattien avulla eli polttoainetta paloi ihan reilusti... Tästä siis on reilu kymmenen vuotta; en tiedä päivän tilannetta.
Portugalia jos osaisi, saisi varmaan vielä paremman kuvan yhteiskunnasta, mutta suurin osa asiakaspalvelutöissä olevista puhui varsin hyvää englantia.
Asuttuaan ja työskenneltyään opintojen jälkeen yli kaksikymmentä vuotta USAssa George Mason Universityssä hän on Suomeen palattuaan perheineen käänkuin "paluumuuttaja" joka joutuu paljon asioita suomalaisesta yhteiskunnasta uudelleenoppimaan. Hän on kuitenkin ollut jatkuvasti tiiviissa yhteistyössä suomalaisen harrastamisen mallin kanssa, ja tehnyt tutkimustaan pitkälle liittyen lasten ja nuorten liikunnasta kouluajan ulkopuolella. Huomiona se, että USA;ssa liikunnanohjaajat ovat paljon vähemmän koulutettuja kun vastaavat Suomessa. REACH-tutkimus aloitettiin v 2013 ja käytännön asioihin kuului mm kenttätyössä selvittää mikä nuoria liikuttaa ja mitä esteitä liikunnanharrastamiselle löytyy. Yllättävää tietoa oli ehkä se, että tietyillä alueilla esim. säännöllinen koripallonpeluu oli vaikeaa jengien takia- kun Harlemin alueeelle järjestettiin turvalliset sisätilat peliä varten, innostus kasvoi.-Islannissa on vsta 1995 puututtu nuorten kasvavaan huume- ja päihde- ja rikollisuusongelmaan nimenomaan liikuntaplveluja tarjoamalla, ja tulokset ovat olleet hienoja. Suomen mallin mukaan nuorille tehdään alkukartoitus paikkakunnittain mikä heitä kiinnostaa, ja tämän jälkeen hankitaan lajeihin vetäjät ja laaditaan rahoitussuunnnitelma OKM:lle. Liikunnan lisäksi muita harrastuslajeja tarjotaan ja suosituimmat v 2021 olivat parkour 37%, elokuvat, salillakäynti, jalkapallo, kuvataiteet 34%, oma lajini ratsastus 25%
...PALUU AMERICAN STUDIES -seminaariin ja tällä kertaa kurssipäivän alkuun jossa ohjelman aloitti tervetulo-kahvien jälkeen klo 9.30 Risto Marttinen, jolla väitöskirja liikunnan vaikutuksesta koulussa ja koulun ulkopuolella psyykkiseen hyvinvointiin.
https://yorkdale.com/shop/product/before-and-after-school-physical-activity-programs-by-risto-marttinen-paperback-indigo-chapters-indigobooks-3eaa07
Marttinen tehnyt myös vertailua koululiikunnan määristä eri maissa, ja Suomi ei tässä mitenkään häviä keskim. 2lla viikkotunnillaan yläasteelle asti.
https://cehd.gmu.edu/people/faculty/rmarttin/
Kaikkiaan esittelyssä ollut ikäänkuin "matalan kynnyksen" harrastukset, ja -hyvänen aika- vasta iltapäivällä kun mainittiin koulujen kustantamat (=eli valtion) iltapäiväkerhot, tajusin että sellaistahan itse vedin viime keväänä kouluni heppatytöille! Enhän minä edes selvittänyt mistä palkkani tähän toimintaan tuli- riitti että korvaus oli tilillä! Yli 2000 koulua tämän päivän Suomessa tarjoaa iltapäivätoimintaa, enimmäkseen ala-astelaisille, ja suurin ongelma on usein harvaan asutussa maassa- kuljetukset. Ajatuksena nimenomaan se, että kaikki saavat osallistua, ilman ennakko-odotuksia kisaamisesta tms, eikä toiminta maksa mitään. Ja näin jälkikäteen ajateltuna- ne nuoret, jotka osallistuivat hevosharrastuskurssilleni, jossa pääsimme tutustumaan talliinkin, olivat perheistä joilla ei ollut mahdollisuutta kustantaa kallista ratsastusharrastusta. -Mielenkiintoista oli tämä vienti- suomalaista systeemia ollaan juurruttamassa jJenkkeihin - hienoa! ja työ jatkuu....
--
Seuraava luento käsitteli suomalaista "ulkokoulua" David Barnettin tulkitsemana- nyt saimme jo ensimmäisen kosketuksen siitä, mitä FULBRIGHT opettajanvaihto-ohjelma voi pitää sisällään! Mr Barnett on biologianopettaja Michiganista, ja Fulbright-ohjelman turvin turustunut Suomessa nimenomaan "ULKOKOULU"-ajatukseen ja ympäristöön sekä kestävän kehityksen toteutukseen eri paikkakunnilla Suomessa. Koska englanninkielistä kirjallisuutta aiheesta juuri löydy, on Barnett tehnyt valtavan työn lukiessaan suomeksi tekoälyn avulla mm I.Ratisen "Ulkona opettamisen käsikirjan" ja PS kustannuksen julkaiseman (Tarni/CAntell/AarnioLinnavuori) "Ympäristökasvatus".
Ihanaa saada Suomelle taas todistusta siitä, miten ihana luonto meillä on ja koulusysteemi toimii, tulevaisuudessa myös yhä enemmän kestävä kehitys huoimioonottaen.
Metsäretket ja retkeily yleensä moniulotteista toimintaa oppilaiden kanssa- muutamaan asiaan Barnett kiinnittäisi erityistä huomiota kuten: q) etukäteissuunnittelu b) varauduttava vaihtoehtoisiin suunnitelmiin c) Mietti struktuuri ja rajat d) valista etukäteen mm pukeutumisesta
Viime mainittukin tuntuu nykynuorille Suomessa olevan ongelma- valkoisissa tennareissa, pienessä topissa ja puolishortseissa metsäänlähtö voi olla haastavaa...
Ulkona opettamisessa yhdistyy niin liikunta, ympäristökasvatus kuin useimmat muut oppiaineet ja sosiaalinen kasvatus.
Barnett ollut tähän mennessä hyvin, hyvin tyytyväinen oleskeluunsa Suomessa.
Muutamia luontoon liittyviä ajatuksia pääsimme myös kirjaamaan kuten "Mitä luontoon liittyviä hyviä muistoj aon lapsuudestasi?" ja mikä on tämän päivän yhteytesi luontoon?
Barnettien päästyä vauhtiin, oli seuraavana vuorossa Leah, joka onnistuneen positiivisella tavalla painotti kirjoittamista- ja vapaata sellaista! Tarkastelussa oli myös eräänlainen arvopohjalta tehtävä arviointi, jossa kannustaen "päästetään oppilas irti" vapaasti kirjoittamaan ja kehittämään kirjoitustaitoaan sekä ajatuksiaan.
Kirjoittamisesta sinänsä Leah totesi kaikkien sitä osaavan, kunhan heille annetaan mahdollisuus eikä ensimmäisenä olla arvioimassa kieliasua, kappalejakoa tai muuta arviointiin liittyvää.
"Writing to makr thr world a bit better" - using Your imagination is more important than correct grammaire.
Olisi tärkeää antaa nuorten myös kirjoittaa tekstejää joita lukevat keskenään, ja joita opettaja ei arvostele; ainoastaan kirjoittamisen ilosta.
Lev Vygotskin ajatukset mielessä ja omasta mielestäni vielä John Deweytä sivuten : "Kaikki kirjoittaa" ja tämän pitää olla hauskaa ja opettavaista- ei niin että jokainen lause punnitaan arvostellen!
Mukaansatempaavaa ja positiivista ajattelua- tässä amerikkalaisuutta parhaimmillaan!
--Viimeisenä päivän päätöksessä esiintyi USAssa Fulbright-ohjelmaan osallistunut Matti Kastikainen, erityisopettaja Keravalta joka teki hyvän yhteenevdon omasta ajastaan Jenkeissä ja pytyi opettajanvaihtoa hyvinkin suosittelemaan- eräänlainen työn/opiskelun ja vapaa-ajan uhdistämisreissu kyseessä; 4-6 kk tavallisimmin. Hyviä vinkkejä ja huomiota kerättynä kuulijakunnalle antoi taas uskoa yhteistyöhön ja kehittämismahdollisuuksiin laajemminkin. Ja vakuutti meidät taas kerran, että muutamista huonommista PISA-tuloksista huolimatta meillä on yhä edelleen maailman paras koulu!
Näin innostavaa ja monipuolista ohjelmaa oli seuraamassa vain viitisentoista opettajaa eri puolelta Etelä-Suomea, mutta keskustelu kävi sitäkin vilkkaampana- myös politiikasta. koko opetusministeriön lakkauttaminen USA;ssa ei tietenkään saa kannatusta asianosaisilta, mutta moni muukaan asia mitä uusi presidentti ajaa, ei ole opetus- ja kulttuuriväen mieleen. Ehkä tämä suurpiirteinen kannanotto riittää tässä vaiheessa?
