III+ koulutuomareiden skaalantarkastus Wesundassa- vai oliko josssain Keski-Eurooppalaisessa ratsastuskeskuksessa? Vähän kun käyttää mielikuvitusta ja muokkaa maisemia kevääseen ja kesään sopiviksi- avot! 

Riivaavasta flunssasta huolimatta uteliaisuus oli suuri ja "pakko oli osallistua" (vaikka joka toinen vuosia riittää ja juuri viime vuonna SRL:n tiloissa tuli osallistuttua) kun paikaksi oli valittuna uusi hulppea Wesundan kouluratsastuskeskus Hämeenlinnan kupeessa Hattulan vanhalta kirkolta kivenheiton päässä. -Vaikken tästä yltiöpäisestä englannin tuputtamisesta joka paikkaan pidäkään, on kieltämättä helpompi puhua "Wesunda dressage centeristä" kun mistään k-o-u-l-u-r-a-t-s-a-s-t-u-s-k-e-s-k-u-k-s-e-s-t-a .

Ja keskushan tämä todella on, toiminta aloitettu viime vuoden toukokuussa ja vaikka paljon vielä kesken, jo nyt paikka henkii aitoa urheiluyrittäjyyttä talleineen, maneeseineen, laajoine tarhoineen jne- unohtamatta satulahuonetta, kengitys- ja hoitotiloja, pakkopilttuuta tai katettua juoksutustilaa. Tulossa vielä maneesin yläkertaan luentotiloja, pari yöpymishuonetta ja -sokerina pohjalla- sauna. Toiminnanjohtaja ja perustaja, itsekin kouluratsastaja Heidi Taipale toimi tilaisuuden emäntänä ja oppaanamme kun lopuksi katsoimme paikat. 

Meitä tuomareita oli liki 30, ja ehkä ainoana miinuksena oli se, että myös ne IIIK:n poistoa havittelevat tuoreemmat tuomarit pääsivät alussa ääneen ihan perusasioita käsitellessä videotehtävien perusteella- me "vanhemmat" olisimme sen osuuden voineet jo jättää pois?

-Kuvassa maneesiin etuosa aukeaa kentälle päin, jonne tarkoitus päästä lähipäivinä jo treenaamaan koska kuivuminen lumen jälkeen sujunut hyvin. Yläkerran terassilta huikea näkymä (seuraava kuva) myös tarhaavien hevosten ylle. Vähän toki mietitytti jos juuri on kentällä jonkun nuoren selässä kun jossain tarhassa porukka saa yhteisen hepulin siinä nenän alla...-Näin alkukeväästä luonto ei vielä päässyt oikeuksiinsa, ja paljon on työtä ennenkun ympäristö pääsee oikeuksiinsa mm valtava louhitun 

soramäärän poisajo ja laitumien perustaminen -

maata on alueella kuitenkin 57ha, joten maastoreittejä tullaan löytämään jopa omalta alueelta jatkossa!

Me tuomarit kokoonnuimme alakerran kahviossa, ja jos jotain halutaan moittia oli seinällä olleen näytön riittämättömyys näin isolle porukalle -tai sitten olisi takarivissä istuvien tarvinnut hankkia tehokkaammat silmälasit? Aloituskahvit maistuivat ja ohjelma oli siten jaettu että aamupäivällä purettiin niittä etukäteen tutkittuja/arvioituja videoita ja keskusteltiin niistä. Paula ja Jorma vetivät vuorotellen eri osuuksia- äänen kuuluvuudessa oli pieniä ongelmia, mutta Heidin tarjoama mikrofoni otettiin käyttöön sitten vasta maneesissa ruokailun jälkeen.

Jos jotain jäin toivomaan, oli se ehkä keskustelu loppukommenteista jotka me tuomarit usein kirjoitamme itse- miten saada positiivisella tavalla virheet ja mahdolliset korjauskehotukset sanotuksi lyhyesti ja nasevasti ja sillä tylsällä tavalla mitä tuolla ylemmällä taholla suositaan? Minut kuulema nistitään jos jatkan omia persoonallisia huomautuksia- eräänkin viimeisen Pyhän Yrjön lisätyn laukan  kommenetteihin ei saisi laittaa "väsyittekö?"-mainintaa...Toki kaikissa kisatilanteissa, vieläpä sihteeristäkin riippuen, on joskus vaikeaa saada lyhyesti ja nasevasti niitä liikekohtaisia kommentteja sanottua- jopa minulle joka jo yli 40 vuotta olen kisoissa pyörinyt! Sihteereistä olikin sen verran puhetta, että meitä tuomareita läksytettiin asiallisesta käyttäytymisestä niin sihteereitä kuin järjestäjiäkin kohtaan. Tämä oli minulle yllätys, mutta käsitin ogelman olevan lähinnä some-keskusteluihin siirtynyttä haukkumista ja mollaamista mihin tuomrit eivät tietenkään saisi ottaa kantaa. Kaikkea tuo some aiheuttaakin- no juu, sen verran olen seuraanut että ne asiantuntijat ainakin löytyy sieltä-  ja aina nimimerkkien takaa - kuinkas muuten?

Säännöt ja tämän vuoden muutokset katsottiin vielä ennen ruokailua- omalta osaltani kuulin niistä jo kolmatta kertaa, joten ehkä jotain jo tarttuikin- ainakin se takin väri joka pitää olla yhtenäinen ilman raitoja tai kukkakuvioita...kannukset mitataan taas saappaan reunasta ja hanskojen pitää olla valkoiset tai takinväriset. Paljon keskustelua herättänyt känny/korvanapit eli "luvaton apu radalla" on kielletty hylkäämisen uhalla, ja turvallisuussyistä saa vain yhtä korvanappia pitää verryttelyssä jotta toisella korvalla kuulee mitä stewardilla tai muulla järjestäjän toimihenkilöllä on sanottavaa. -Ohjien martingaalistoppareista keskusteltiin jo syksyllä ja ne ovat kansallisella tasolla kielletyt. Joten "satunnaisen koulukisaajan" kannattaa lainata sileät ohjat ennen starttia kaverilta jos aikoo kansallisella tasolla startata. Alue- ja seuratasolla ei näistä nipoteta (vielä)

Turparemmi ei koskaan saa olla niin kireällä, että se vahingoittaa hevosta. -Tästä on jo nyt ollut päinvastaisia ongelmia kun turparemmit roikkuvat niin löysällä että on vaara sen joutua suuhun. Stewardeille taas lisähommia...-Seuraavassa otteita säännöistä: 

"Tilanteissa, joissa suorituksen keskeyttäminen voidaan katsoa häiritseväksi ohjelman sujuvuuden kannalta, kuten siirtymisten tai teknisten tehtävien esittämisessä ohjelmanmukaista pistettä ennen tai jälkeen, päätuomari voi harkintansa mukaan olla keskeyttämättä suoritusta. Virheestä merkitään kuitenkin väärinratsastus. Jollei päätuomari keskeytä suoritusta ja ratsukko tekee ohjelmassa uudelleen saman virheen, huomioidaan vain yksi väärinratsastus.-Tästä kohdasta on joskus tullut kritiikkiä tuomareille kun ei keskeytä esim väärään pisteeseen lisäystä ratsastettaessa, kun ratsastaja mieluummin olisi tehnyt huonon lisäyksen uusiksi... Tässä säännöt pelastavat tuomarin nahan !

Luokan päätuomari vastaa seuraavien virheiden merkinnästä 0,5% virhettä kohden/tuomari: 

- saapuminen rataa ympäröivälle alueelle raipan kanssa - saapuminen radalle raipan kanssa - ratsukko ei saavu radalle 45 s. kuluessa lähtömerkin antamisesta, mutta 90 s. kuluessa - saapuminen radalle ennen lähtömerkin antamista - kür-ohjelmissa, jos ratsukko ei saavu radalle 30 s. kuluessa musiikin alkamisesta - ratsastaja ei ota alku-/ lopputervehdyksessä ohjia yhteen käteen - toistuva maiskuttaminen - Saapuminen radalle tai rataa ympäröivälle alueelle suojat jalassa tai ratsastajan virheellinen varustus (esim. hanskat puuttuvat). Tällöin C-tuomari keskeyttää suorituksen ja avustaja saa tarvittaessa tulla radalle ja virheellisyys/ puute korjataan. Ratsukko saa valintansa mukaan aloittaa suorituksensa alusta tai siitä kohtaa, jossa C-tuomari keskeytti suorituksen – annettuja pisteitä ei muuteta. 

*Alueluvalla ratsastettavissa luokissa voidaan järjestää yhdistettyjä luokkia 4-, 5- ja 6-vuotialle hevosille. Yhdistetyissä luokissa tulee käyttää FEI:n nuorten hevosten ohjelmia, jolloin jokainen ikäluokka käyttää oman ikäluokkansa FEI ohjelmaa. -tässä keskusteltiin siitä, että jos jo kutsussa on mainittu saman luokan olevan auki esim 5-6- ja 7-vuotiaille a)b) ja c) -jaolla näitä ei tietenkään voida jälkikäteen yhdistää.

*Joukkue SM:iin ei enää tarvita erillisiä kvaalituloksia osallistujilta

*tuomarioikeuksien hankinnassa tuli tiettyjä lievennyksiä omaan ratsastustaitoon koskien vaativia ja siitä ylöspäin olevia luokkia. jolloin koearvosteluja tulee tehdä enemmän. Onneksi itse "velvollisuudentunnosta" ratsastin parikin va B-luokkaa ennen oikeuksien korottamista joskus 1990-luvulla...Ja taisin vielä vaativaa startata Lauries Gloriella kun piti hyppääminen jättää sen päävamman takia 2013? 

Maneesissa katsoimme ja arvostelimme  sitten - osa sivusta, osa edestä- yhden junnujen esiohjelman ja yhden Pyhän Yrjön toimien omina sihteereinämme- kuka mitenkin ehti. Minä ehdin melko hyvin, mutta sitten kun niitä suorituksia kahvin jälkeen purettiin, en saanut selvää puolistakaan merkinnöistä. hmm.Ei ne ratsastajat siis ihan turhasta tule kysymään kun minulta usein halutaan startin jälkeen tietää mitä papereihin olen kirjoittanut..

Noin puolet porukasta istuivat sivulla- todella mielenkiitoista saada avattua piste-eroja liittyen istumapaikasta- oli yllättäen parinkin pisteen heittoja!

Edestä et näe onko hevonen juuri oikeassa pisteessä ja miten tasan se seisoo, kun taas sivulta ei näe tuleeko se riittävän suorana. (Itse istuin edessä, myönnän että se sivupisteessä istuminen on vaikeampaa!-pysyin siis mukavuusalueellani..)

Ihanan valoisa ja miellyttävä maneesi jossa riittävästi katsomotilaa kuitenkaan menemättä liiallisuuksiin. Myös kahvilasta ja yläkerran kehitteillä olevista tiloista hyvä näköyhteys.

Koeratsastajia emme nimenneet tai tenttineet sen kummemmin- aivan oikein. Kiitos heille, saimme sitä mitä pyysimme kun ohjelmien jälkeen vielä katsoimme ja keskustelimme yksittäisitä osista liittyen esim taivutusväistöihin ja sarjavaihtoihin sekä takaosakäännöksiin.

Peruutuksia jäin kaipaamaan - siis hyviä sellaisia- mutta en tässä viitsinyt (taas) avata suutani kun kukaan muu ei niitä halunut nähdä. 

Kahvin jälkeen katsoimme pätkät uusiksi videolta ja avasimme pisteytystämme- aika hyvin oltiin kaikki  pysytty ½-pisteen sisällä ja ne jotka erosivat enemmän, olivat usein siinä sivussa istuneita. Huomaan olevani yhä melko ankara, vaikka suuntaus on jo kiltimpään, mutta sitten kun mennään neloseen ja alle voisin monesti olla vielä kriittisempi- aina tuntuu löytyvän jokin "sääliä herättävä" syy olla kiltimpi. Se, mikä oli mielenkiintoista oli Paulan loppuun kokoama kooste kuolaintuntumasta ja kokoamisesta- laitan siitä osia tähän koska nyt kaivattaisiin tilaisuutta missä RATSASTAJAT ja TUOMARIT kokoontuisivat yhteen keskustelemaan näistä asioista ja tuomarit avaisivat ratsastajille mitä me ajamme takaa ja mistä kiitämme, versus rankaisemme! Yhteisillä säännöillä tässä pelataan, ja näin "eläinystävällisyyden nimissä" niitä pitäisi tarkentaa kaikille osapuolille!

Tämä on hyvä! Tällaisella koulutuksella yhtenäistetään tuomarilinjaa ja päästään eroon siitä "väkisin-hampaat-irvessä-ratsastamisesta- " missä tarkoitus pyhittää keinot (vrt tapaus Helgstrand) ja muistetaan että kyseessä on kahden elävän olennon YHTEISTYÖ. Ratsastus on parhaimmillaan taidetta!

Sen verran jäin jutuista paitsi-olisinko käynyt vessassa?- että kohta missä mainittiin kättä vastoin/kuolaimen yläpuolella kulkeminen (=ei peräänannossa)  arviolla 5 koskee vain kansallista tasoa- harvemmin seurakisoissa näkee minkäänlaisessa peräänannossa kulkevaa tuntiponia jossain heC-luokassa, mutta jos ne muuten toimivat ja mieluusti tekevät töitä niin kyllä minä ainakin 6 palkitsen, ellen enemmän. 7 varten haluan jo jonkinasteen peräänantoa (paitsi ehkä joki yksittäinen onnistuminen) jotta ratsastajalle ei jäisi väärää kuvaa lajista, mutta jos tuota oikeaoppista tuntumaa haetaan jo pikkukisoissa, ei meillä kohta ole osallistujia niihin! Tästä olisin mieluusti virittänyt keskustelua, mutta se meni siis minulta ohi- ehkä tämä vaB---ylöspäin foorumi ei ole oikea paikka vaikka me kaikki -omasta luokituksesta riippumatta- joudumme välillä katsomaan niitä ei-niin- korkeatasoisia suorituksia.

Loppuun vielä pari kuvaa Wesundan tiloista- toivottavsti jo kesällä uudelleen! Syksyn suokkimestaruuksiin jo lupauduinkin!

Ihanaa kakkua kahvin kera tarjosi emäntämme Heidi Taipale- itsekin tuomarikaartimme liittynyt paikan omistaja. ( Kakkua lohkaisemasssa Kalle Nykänen)  KIITOS!  

 Sulhasvalintoja vahvistamassa- kyläily Jaska Jokusen luona Nummelassa vahvisti parin valinnan Susulle. Kyseessä kuitenkin "järjestetty avioliitto"

Aika hauska juttu sinänsä- ei niitä tammahevosia koskaan käytetä "tuttustumassa" tuleviin sulhasiinsa, muista eläimistä puhumattakaan, mutta eilinen kyläily Magic Melliersin kennelissä Susun kanssa liittyi nimenomaan tähän mahdolliseen sulhasenvalintaan.

Sain pyydettäessä labradoriyhdistykseltä viikon sisään suosittelun mahdollisista sulhasista kun liitin suvun, terveyskertomuuksen ja toiveeni tyypistä -tuloksena kolme kandidaattia josta Saint Starlightia ei mieluusti käytetä jalostukseen, ja My brand night to Remember periyttänee pelkkää mustaa oman värityksensä mukaan,joten kun sain kiinni Magic Melliers Charlie Brownin omistajan Kati Hokkasen, sovimmekin heti tapaamisesta että näkisin kaverin ihan "live".

-Mainittakoot tässä vielä kriteeri siitä, etten toiselle puolelle Suomea lähde koiran kanssa sulhasen hakuun- "first things first" -Vuosia  jälkeenpäin naureskelin dalmatiankoiran Soffin astutuksesta Turussa, joka oli mielestäni sen verran Oulua lähempänänä (toinen sulhasehdokas) ja  vielä kuljettavissa koiran kanssa mokoman syyn takia. Seuraavana vuonna vein Gabrielle-tamman Saksaa siemennettäväksi Lauries Crusadorilla....

Lunta oli taas hieman maassa, joten kihlapari pysyi puhtaana kirmatessaan ympäri niittyä tutustuessaan toisiinsa. Olin itsekin aivan hämmästynyt - nämä tulivat heti toimeen ilman sen kummempaa kyräilyä tai ihmettelyä! Sen verran kakaroita lie molemmat - Jaskalla ei vielä ole tyttöystäviä ollut, joten toivottavasti sen ajan koittaessa leikin laatu vähän muuttuu....

Susun paino 29kg matsaa hyvin Jaskan 32kg; en olisi voinut kuvitellakaan mitään 40-50kg "klönttiä" pikkutytölleni! -Kangasalan uimakisoissa viikko sitten juttelin 4-vuotiaan metsästyssukuisen ruskean labbispojan omistajan kanssa - hyviä tuloksia metsästyksessä ja siihen liittyvissä kokeissa, mutta aikamoinen "ripakinttu" ja Susua pari kiloa kevyempi. Katselin huvikseni sen paperitkin -Kennelliitolla ihan Hipposta vastaava sivustoa- eikä siellä ollut lainkaan näyttelytuloksia eikä edes mainintaa lonkka- tai kyynärröntgenistä.

Magic Melliers Charlie Brown ja omistajansa Kati Hokkanen 

Toinen kandidaatti samasta kennelistä olisi ollut Magic Melliers Thief of Hearts eli Teddy, joka hieman nuorempi mutta jonka näyttelyura alkanut vielä Jaskaakin loisteliaammin, ja josta löytyisi hieman linjajalostustakin. Katsastimme tämänkin kaverin, Susu hyväksyi senkin, mutten minä niin siitä innostunut vaikka tästä olisi saanut hieman lisää rotevuutta ja vielä parempaa selkälinjaa. 

Makuasioista ei voi kiistellä. 

Susulla ja Jaskalla synkkasi heti

"First things first" - Katin taskusta löytvät herkut saivat nämäkin leikkikaverit poseeraamaan hetkeksi- kovin on samaa näköä naamaa myöten! 

Jalostustavoitteista oli myös juttua- juteltiin vielä Pauliinan kanssa (-Susun kasvattaja) illalla, ja näissähän mennään niinkuin hevospuolellakin, helposti "kysynnän mukaan" ja siksi erottuneet kaksi niin erilaista linjaa eli näyttely ja metsästys, joista ensin mainittu alkaa jo olla liian matalajalkainen ja  rungoltaan kovinkin raskas, kun jälkimmäistä ei meinaa aina edes tunnistaa labradoriksi. Palveluskoirat lienevät jotain siltä väliltä?

Omana tavoitteena saada terveitä, hyvärakenteisia ja superluonteisia pentuja, joilla voi harrastaa kaikkea mahdollista koko perheen voimin.

Ainoa "ongelma" tässä suunnitellusssa yhdistelmässä saattaa olla liiankin innokas luonne- vaikka sanotaan että koirat rauhoittuvat noin kahteen ikävuoteen mennessä, se ei näköjään koske kaikkia. Ja Jaskakin on kuulema aikamoinen "ikiliikkuja".  Meillä on tosin mennyt tuo yksinolo jo paremmin- joskus jopa 7-8 tuntia kerrallaan, mutta sitten kun sattuu niitä turhautumisia, rikotaan/syödään vaikka mitä. Eilen päivällä lie ollut tarkoitus kylvää ruokapöydältä löytyneitä auringonkukan siemeniä , mutta paketti oli "räjähtänyt" jo eteisen lattialle.... Lisää rikkinäisiä taskuja on myös takeissa, ja henkareita saisi taas ostaa lisää. Onneksi en mitään salaattikastikkeita tms ole viime aikoina unohtanut näkyville-  yhden pullon sisältö ei aiheuttanut edes mahavaivoja pari kuukautta sitten!

Jänniä aikoja tässä edessä- jokin emättimen väliseinätutkimus olisi vielä tehtävä - minulle aivan uutta- sukulaisten geenitestit ok, joten progesteronimittaukset ovat sitten juoksun alettua vielä edessä- hevosillahan tämä ajankohdan laskeminen onnistuu niin näppärästi ultraäänellä, mutta ymmärrän ettei koiran pyllyyn mokomaa anturia edes mahdu, ja onko kohdun rakenne edes sellainen että mitään ylletään katsomaan? Munasolujen koosta puhumattakaan- niitä 3-6 cm follikkeleita uskin koirissa kasvaa ! Minulle aivan uusi "aluevaltaus" -katsotaan miten käy!  Soffin pennutus tapahtui muun touhun ohessa- ihmeen hyvin sinänsä- mutta nyt kun ei ole hevosia, ei ratsastuskoulua, ei kasvavia lapsia tai omaa kisaamista- on tilanne aivan eri!

-Viimeksi mainitsemani anaalirauhasongelma taitaa olla jo -ainakin hetkeksi- selätetty sen huuhtelun toimesta. Vähän jo ehdin hätäillä yhtenä aamuna pienestä vinkumisesta, mutta se on ilmeisesti liittynyt Ninjan touhuihin koska ei ole toistunut ja ulkoilut ulostamisineen ei aiheuta ongelmia. Toivotaan että näin on!