Susun syksy saapui- ripulin kera.

 Liian kivoja ja täydellisyyttä tavoittelevia on mun postaukset- nyt paluu raakaan todellisuuteen ja sairaspäiväkirjoihin- mitkä sisältävät rahanmenoakin. Lemmikit ovat arvokkaita!

Enpä ole koskaan neljän ensimmäisen koiran kohdalla ehtinyt tai edes viitsinyt seurata minkänäköisiä niiden ulosteet ovat, kuinka usein ne niitä väänätvät ja mitä kaikkea syövätkään vapaina ollessaan.

No, nyt tulee seurattua- etenkin jos ripulipaskat ovat yön aikana ilmestyneet olohuoneen karvalankamatolle!

Tapahtumat johtaa juureensa erääseen tuomarointiviikonloppuun kun koira oli Tompalla hoidossa ja toki vapaana- viihtyykin hyvin ja pysyy pihassa toimien vähän "työnjohtajana" kun siellä isänsä kanssa jotain ulkohommia tekevät. Näinhän se on ollut edellistenkin koirien kanssa- ei niitä kukaan ulkoiluttanut ole, vaan ne ovat omia polkujaan pihamaalla kulkeneet.

No, nyt Susu oli kuitenkin jäänyt kiinni itse teosta löydettyään herkutteluun jonkun rusakon raadon ja sehän tietenkin aikaansai kunnon ripulit- talon parhaalle matolle vissiin. (En käynyt katsomassa- oletin että olivat pesseet?) No, seuraavana aamuna kotona uloste vaikutti normaalilta, mutta yöllä alkoi kotonakin ripulointi- matolle. Onneksi oli kesää vielä jäljellä ja matot sai kuivaksi joten pesin vielä toisenkin isomman maton ja käytin koiran eläinlääkärissä- varalta. Ripulia nimittäin pukkasi vielä viikonkin kuluttua, mutta sen kummempia ohjeita en saanut kun pahoivoinnin estoa, ja kutinasta kun mainitsin, kuukauden kestävän "yleis-kutina-piikin" - ei labratutkimuksia. Vähitellen uloste sitten normalistoitui, mutta jokin ihme herkkyys lie tapauksesta jäänyt kun näitä "yöllä-,lattialle-ripulipaskat" ovat jatkuneet jopa viikottain. Kipeältä Susu ei kuitenkaan vaikuta, joten en ole eläinlääkärilaskuja sen kummemmin enää nostattanut, ainoastaan liki satasen maksanut syöpäläiskuuri niskaan turkin alle, joka matojen lisäksi tehoaa muihinkin esim epäilemääni kettukapiin- kuka tietää kenen tappama ja missä olosuhteissa se jäniksenraato oli ollut tarjolla? Turkki kunnossa, potalläkäynti ei. 

 

Aamusumua sänkipellolla- väittäisin kuvaa ihan hyvälaatuiseksi vaikka puhelimella napsittu!

Jotta mikään tässä elämässä ei olisi liian helppoa, on oma kulkemisenikin ollut tauolla jo monta viikkoa- selittämätön kihelmöinti ja pistely kävellessä ensin molemmissa jalkpohjissa, ja pienen viattoman kompastumisen jälkeen oikean jalkapöydän ulkoreunassa mikä-lie-nyrjähdyksen tapainen. Kun oikein onnuin oli pakko mennä lääkäriin - kiitos hyvästä toiminnasta HUS /Mäntsälä- mutta ei tuo lääkärikään mitään varsinaista vikaa löytänyt, antoi vaan vahvaa tulehduskipulääkettä useamman kuukauden satsin! Hän kyllä soittaessaan seuraavalla viikolla oli hyvinkin iloinen röntgenissä löytyneistä arteoroosi-kuvista, mutta sen suhteen minun oli oltava tyly- vaikka kuinka on nivelrikkoa varpaiden nivelissä, ei ne ole kipeät eikä niitä pistele! Verikokeistakaan ei sen kummempaa löytynyt - taidankin olla luulosairas täti tai liikaa tutkiskellut kouluratsujen liikkeita kun oma ep alkaa vaivata? Eihän mun liikkuminen ikinä ole ollut mitään kaunista katseltavaa -näin totesi aikanaan Sanelma Vuorrekin missimittelöissä- mutta nyt taitaa olla Naisten kymppikin juostu lopullisesti viime keväänä. Harmittaa aivan valtavasti!! Onneksi hieman jo helpottanut, mutta lenkit jäävät yhä ihan pariin-kolmeen kilometriin päivässä.

Koirapuistossa on sitten enemmän käyty- jopa koko matkan 900m autolla ajaen- ja siellä palloaheitelty ellei muita koiria sattunut leikkikaveriksi. Uiminen onnistuu sekä minulta että Susulta, ja "Susukivi" ollut viikottain käytössä- uimahypyt ovat aika huikeita koiran esittäminä! Sienessäkin käytiin pari kertaa ennen mun jalkakipuja, ja sitten Sususta on tulossa aivan erinomainen tuomariapulainen - monet on ne kisat missä olemme olleet yhdessä tänä kesänä!

Lahden Jokimaalla Anun Fabsu esitteli koulurataa ja näytti niitä ilmeitä, millä kerätään ne parhaat herkut yleisöltä kerjäämällä....

Ypäjällä tuli tauolla katsastettua maastoesteitä, ja tuomarointi sujui oikein hyvin tuomarikopissa, joissa sopiva nurkkaus koirallekin löytyi !

Mallusjokelaisia piti vähän pitää jännityksessä Siirin ollessa radalla- pysyykö koira hiljaa vai keksiikö se jotain. Koira osasi käyttäytyä, minun sadekaavusta pitivät kiinni ettei tuuli veisi sitä radalle...

Autossa matkustaminen on rentouttavaa Susun mielestä. Nyt oli TV-uutisissa juttua jopa vaarallisista koiravaljaista ja siitä, miten tarkkaa on missä ja miten koira kuljetetaaan- eivät ne häkitkään vissiin kaikki ihan turvallisia ole kolarin sattuessa. 

Susun sijainti jalkatilassa etupenkin edessä on mielestäni osoittautunut aika turvalliseksi- sieltä ei ainakan jarrutuksen sattuessa lennä läpi tuulilasista.

Sysmässä onnistui kiinniolo tuomaripöydän takana.

 Poikien ja Topin kanssa sienimetsässä- saaliina oli reilussa tunnissa toistakymmentä litraa kantarelleja!

Koirilla oli hauskaa- Topikin nykyään hyväksyy Susun vaikkei se mikään paras-kaveri ole.

-Riitan luona käyty kesällä parikin kertaa kylässä, ja Jalo on yhä ihan rakastunut- tässä on louhoksella meneillään vesileikit.-

Korukin osallistuu vaikka hieman rauhallisemmin.

Susu, Ninni ja Iines koirapuitossa- kolmikko jolla aina on hauskaa yhdessä.

Ai niin, Hyvinkäällä lokakuun alussa näyttely, vielä olisi aikaa ilmoittautua mutta vähän emmin- saisi tuo mahan toiminta nyt ensin rauhoittua ja turkkiin lisää kiiltoa. Muuten olisi ihan mukavan lähellä. 

Kyra Kyrklund -Catherine Laudurp-Dufour ; mitä linnunmaitoa saimmekaan Ruskeasuolla syksyn kynnyksellä!

 The only and the best Kyra- now in company with Catherine Dufour- different and well done- thank you!!

Yritän poimia taas-niin-sotkuisista -muistiinpanoista- niitä pieniä kultajyviä joita toki oli paljon. Omia ajatuksia ja kommentteja. Päivä oli itselleni sikälikin raskas, että tuomarointiputki Ypäjällä juuri loppunut, huonosti nukuttu yö takana  ja hyvällä näköalapaikalla istuen selkä ja takapuoli kärsivät. -Seli-seli....

.

Ohjelman aloitti Stella 5v Violalla, jota sattumosin olin arvostellut edellisenä viikonloppuna Ypäjällä Stellan ratsuttajan, Victoria Aron,  alla. Vei voiton, mutta emme voineet käynnistä antaa 6,5 enempää (itse olisin "kriittisenä käynnintarkastajana"ollut vielä matalemmalla muutaman decimaalin, mutta yhteisarvostelu oli kyseessä) , vaikka sekä ravin että laukan laatu riittivät 8,2. Kyseessä ei myöskään ollut jännittynyt käynti, koska tamma liikkui Ypäjällä luottavaisena ja melko irtonaisena, saaden mm tulevaisuuden arvion 8,8.  Käyntiä seurasin siis nytkin kovin tarkasti, muuttuisiko se Catherinen alla. Ja muuttui, muttei mitenkään radikaalisti, kyseessähän on se askellaji johon vähiten pystymme vaikuttamaan. -Ainoa merkintä tässä kohtaa oli "transitions are very important"   I agree, absolutely. Hieno tamma jonka luonne sai erityisesti kehuja!

Seuraavaksi meille esiintyi valjakkohommista tutun Heidi Sindan Tytär Mikaela, Hagels-hevosella de Beers, jota Catherine myös ratsasti. Mikaela loisti kun Naantalin aurinko kun lopuksi pääsi "viritetyn" ruunansa selkään takaisin! Seuraavaksi muutamia poimintoja kommenteista ja ohjeista Mikaelan ja sittemmin Ulrikan oppituntien aikana:

The right feeling- sen saa kun ammattilainen hetken neuvoo hevosta ja sen saa "viritettynä" taas alleen. Tämä virittäminen on pikemminkin hienosäätöä ja tapahtuu hurjalla fiiliksellä mikä lienee Duforin parhaita ominaisuuksia- olihan hän kokeillut kurssin hevosia vasta edellisena päivänä!

*Älkäämme puhuko istunta- vaan painoavusta

*keep it simple- jalalla eteen/sivulle, ohjasta kääntäen/pidättäen ja painoa auttamassa- supporting aid.

*kuiskaa hevoselle, ja "korota ääntäsi" vaan kerran ellei mene perille- jatkuva pohkeella työstäminen ei tuo kuin kuuron hevosen..

*Sinun tehtäväsi on löytää/etsiä/tavata hevosen suu ("Meet the mouth")

*Jokainen hevonen on erilainen- on ratsastajan tehtävänä ratkaista juuri sen hevosen ongelmat- ne kaikki ovat erilaisia.

*kokoamisessa ei pelkästään takajalat tule alle, vaan etuosa nousee lapoineen päivineen selän toimiessa, myös etujalkojen liike saa näin enemmän tilaa

*pallon pomputtaminen on kuin hevosen kokoaminen

*Istunnan pitää liikkua pikemmin ylös-alas kun eteen-taakse satulassa

*Tee virheet kotona ja harjoittele niiden korjaamista- kisoissa pyri peittämään ne huonot puolet..

*Salilla on tarjolla eri laitteita kehittämään eri lihaksia, ja samojakin lihaksia pystyy treenaamaan eri tavoin - muista vaihdella treeniä myös hevoselle

*Myös kevyt ravi on hyvä työkalu- Catherine ratsasti jopa passagea keventäen.

*Kevennyksen vaihtaminen ja/tai poisjättäminen ilmassa vaikuttaa tahtiin- etenkin jos hevonen on turhan kiireinen ja jännittää.

*Korjaa ja keskity vain yhteen ongelmaan kerralla- suurimman ongelman korjaantuessa, monet pienemmätkin poistuvat

**Myös meillä ihmisillä on erilainen rakenne- ei kaikki edes pysty pitämään jalateriään eteenpäin vaan Aku Ankka on Aku myös hevosen selässä ja Chaplinin jalat sojottaa ulos. (kuten minulla...)

Ohjasotteista ja suitsituksesta puhuttiin myös, ja tyypillinen "ohjat ristiin-nivel alapuolelle"-ote ei saanut kannatusta, vaan jos kangen kanssa on epävarma voidaan pitää nivel ylhäällä "ajo-otteessa" ja paremmin säätää normiotteella pidettävää kankea. Esim asettamisongelmissa voidaan kolme ohjaa pitää yhdessä kädessä ja yksinäisenä toisessa kädessä asettava nivel. 

*Ohjilla myötääminen EI todellakaan ole lupa mennä, vaan pikemmin tilanne jossa hevonen jää odottamaan seuraavaa käskyä. Puolipidätteen jälkeen seuraa tehtävä, näin jo ratsastukouluissa opetetaan (toivottavasti yhä?)

*Soft hands are not open hands or fingers

*Kysy itseltäsi MIKSI teet jotain, mikä on se ratkaistava ongelma ja tee pieniä muutoksia kerralla.

*Älä rankaise hevosta kun tulee virhe, vaan toista

*Ne 10.000 toistoa  jne pätee yhä....aina ja ikuisesti.

*Kaulan ympäri hihnalla voi ratsastaja vakauttaa ulko/sisäkätensä pitäessään siitä kiinni ohjien kera

*Kyynärpäät kevyesti kiinni varatloon- taas ne fysiikan lait..

*Ratsastus on kuin tanssi, mutta muista että ratsastajamon se joka vie*SOVITA kanget - lainaa vaikka useita kunnes löydät sopivat-hevosten suut ovat erilaisia (Tätä olenusein monella kouluratsastajalla ihmetellyt- on vain ne yhdet kanget, sopi ne tai ei. Ainoastaan kuolaimen leveyttä ollaan sovitettu, mutta kun kielentila ja tunne on erilainen, varren pituus vaihtelee ja ketjun koukkujen sijainti/kääntösuunta voi vaikuttaa. Tässä suhteessa ovat esteratsastajat paljon kekseliäämpiä, mutta toki, ylilyöntejäkin on paljon kun korjataan omaa puutteellista hevosen hallintaa vaihtamalla kovempaa tavaraa suuhun...)

*Ravia kehitettäessä- "pick it up from his shoulders" - myös raipan käyttö lavalle/kaulalle voi olla etuosaa neuvova.*

Stellan FWB Prince Nassak sai Catherineltä paljon kehuja- siitä lisää huomenna!

*Hevosta ei voi koskaan pakottaa rentoutumaan- anna sille aikaa ja ole itse se luotettava henkilö johon se voi pelätessään tukeutua- Käyntijakso alussa pidempi jos jännittää*nk Kauhukahva ihan hyvä olla, etenkin vieraalla reaktiivisella hevosella jotta ratsastaja ei vaistomaisesti vedä sitä ohjista sen hypätessä sivuun.*Myös ratsastajab hengitys vaikuttaa hevoseen-kyllä se huomaa jos itse jännität!

*MUISTA_ hyväkään hevonen ei toimi täydellisesti heti, vaan ne on ne pienet askeleet jotka edistävät, ja äly lopettaa tarpeeksi ajoissa ennenkun väsymys tuo virheitä!

*Vastalaukka kaikessa työskentelyssä NIIN hyödyllistä. Ennen piruettiharjoituksia myös hyvä opettaa välillä tukeutumaan sisäohjaa, joka sitten "vie" hevosen käännökseen. Myös nuorella (7v) voi hyvin aloittaa passagetyöskentelyn lyhyissä etapeissa ja vaikka keventäen. *estepuolelta varsin tuttua ja irtsenikin käyttämä on etuosakäännös liikkeessä, jossa oikeastaan vain kysytään vastaako hevosen sisäpohkeelle ja antaa kyljestä periksi. Uutta minulle oli se, että haettiin myös piaffin alkeissa. 

--pakko laittaa kuva innostuneista, vaikka ei-en-niin-nuorista oppilaista- niitä hienoja askellajikuvia on jo laitettu joka paikkaan, näitä ei 😁

*Eräs varsin realistinen kommentiti oli tämä: " all horses are not fit for GP " rakenne ja luonne tulevat vastaan väkisin, mutta teknisesti hyvä ja yhteistyöhaluinen hevonen opetttaa paljon helpommallakin tasolla* Annina Kolun ja Ghanan kanssa harjoiteltiin sitten istuntaa ja käden vakautta sekä harjoiteltiin lisää sisäkädelle tukeutumista.*takaosakäännöksessä/piruetissa on muistettava siirtää etujalkoja sivulle, ei takasia, tässä tarkoituksessa harjoiteltiin myös laukannostoja tj käännöksistä ja eteenratsastamista. 

*Ettan Ehnroothin Divan kanssa Catherine pääsi vauhtiin kokoamisen kanssa - ensin niinkin "maanläheisesti" kun peruuttamalla, sitten passage siirtymisillä- keventäen; pätkä kerrallaan. Tamma suorastaan nautti vaikka vähän jännittikin, mutta muutos oli huomattava Catherinen ratsastuksen jälkeen *Hevosen asenteen oltava koko ajan kysyvä: "What doYou want, I`ll do if  I understand".

Innostuin itse siitä peruutuksesta, josta olin olympialaisten tuloksista tehnyt eräänlaisen koosteen, ja kysyinkin MIKSI ei ysejä, saati sitten kymppejä, mikä mättää kun maailmanhuiputkin joutuvat "Tyytymään" 6-7-8-linjaan, ja joidenkin peruutukset maallikonkin silmissä aika kauheita. Siihen molemmat leidit totesivat ykskantaan että kyseessä on vaikea liike joka myös vaikea arvostella. Ja myönsivät ettei tuolla tasolla enää "harjoitella" sitä peruutusta kun on opittava ja vahvistettava sarjavaihdot, piruetit ja pass+piaff.

Dufour lisäsi että hänen mielestään peruutuksissa saisi mielellään olla kerron kaksi. Jos/kun hevosen saa selän toimimaan ja vieläpä peruuttaa rentona, on mahdollista onnistua, mutta jo peruutuksen sijoitus ohjelmassa on haastava taivutusväistöjen ja lisäysten välissä. - Tähän peruutuskeskusteluun Kyra ei voinut olla mainitsematta että Richard viimeisimmissä kisoissaan saanut 9 - nimenomaan peruutuksesta. Johon juontaja Teemu Ahtee heti keksi uuden lisänimen: "Reinback-Richard" 😜

Viimein, vaan ei vähiten esiintyi Ville Vaurion Dante, josta Kyra innostui puhumaan "behind the vertikal"-ilmiöstä ja tavasta miten me tuomarit sen näemme ja rankaisemme. Itse olen miettinyt suokkien rakennetta lyhyine, paksuine kauloineen ja painavine päineen- Kyra mainitsi taas friisiläiset joiden kaulan liittymäkohta jo on pysty ja lyhyt ja nenä kovin helposti täten hakeutuu "väärälle puolelle" luotiviivaa. 

Rollkur on toki aivan eri asia, mutta sileän työskentelyssä voi hyväksyä tilapäisesti nenän luotiviivan alla tai takana kunhan se siitä sitten radalle mentäessä on "oikealla paikallaan". Kyse on kuitenkin myös hyvin pitkälle siitä yleisvaikutelmasta ja takaosan työnnöstä, mikä loppupelissä vaikuttaa kohtaan "harmony and cowork" - onko kyseessä tyytyväinen ja kuolainta rennosti pureskeleva ("maisteleva") hevonen vai kättä vasten tai sitä välttelevä kiukustunut olio?

Ratsastajan tehtävä on myös antaa hevoselle mahdollisuus hakeutua välillä alas-eteen ja ehkä sitä kautta löytää tasainen tuki myös niskan ollessa korkeimpana kohtana. Muutenkin puhuttiin "avoimesta ovesta" koskien ratsastajan kättä- osattava antaa mahdollisuus venyttää nenää sinne luotiviivan eteen eikä vaan pidättämällä ja pidättämällä laittaa hevosta liian lyhyelle kaulalle. Hienoja pätkiä piaffia ja passagea, siirtymisiä ja kokoamista ylipäänsä näimme tämänkin hevosen kanssa, ja sen lisäksi että me katsomossa saimme niitä "ahaa"-elämyksiä, oli niitä tarjolla runsain mitoin ratsastajille- hyvä heidän oli nähdä maastakäsin miltä se hevonen näyttää kulkiessaan parhaimmillaan ja vielä saada ohjeita miten sinne löydetään! *Maastakäsittelyn tärkeydestä puhuivat molemmat gurut- myös siitä että esim nuorelle hevoselle, jota ei ratsasteta kuin ehkä 4-5 kertaa viikossa, on aivan terveellistä touhuta maneesissa vapaapäivänäkin, taivutellen , nostellen jalkoja , talutellen, peruutellen  ja kääntäen eri suuntiin. Mitä vaihtelevampaa työtä, sen parempi!

Ja loppukaneettina toteama kouluratsastuksesta:

50% urheilua      

50% taidetta

parhaimmillaan näin on - Ruskeasuolla oli! 

Kiitos tack , Kyra, tak,  Catherine 

Ja suurkiitos myös ratsastajille ja hevosenomistajille - "koekaniinina" oleminen ei ole ihan helppoa tällaisen ison yleisön edessä!

Ja anteeksi valmiiksi kuvista, jotka eivät niin hyviä. Videopätkät tarkoituksella lyhyitä ja suuntaa-antavia, koska en muista saiko videoida vaikka valokuvata sai. Ei mitään rollkuria ainakaan minnekään eläinsuojelijoille kritisoitavaksi - sellaisesta ei hajuakaan, niin hevosystävällistä ja yhteistyöhön perustuvaa koko tämä sessio oli! Näin sen olla pitää😇