HIIHTOLOMA- melkein hiihtäen, mutta kotona touhuten ja jopa leväten. Ja mikä ihaninta kasvattamiseen liittyen- nyt saan vihdoin vahvistusta ajatukseeni koulumaailmasta ja sen viime vuosien vääristymisestä!

No, otetaan pikaisesti koirakuulumiset ensin- sama pahanteko jatkuu kun aiemminkin, askelmittaria seuraten ovat parhaita ne päivät jolloin kilometrejä on tullut liki kymmenen- koiran kanssa siis. Kotona en vaan osaa "leikkiä" kun minulle tuodaan palloa tai muuta lelua- ei sellaiseen edes ole ollut aikaa silloin kun oli noita hevosia!  Onneksi on Tom ja naapurin setä niin saan itse keskittyä siihen liikuntaan, mikä pitää minunkin kilot vähän kurissa.

Kiloista puheenollen, Susu oli laihtunut tässä joulu-tammikuun aikana, no 29kilosta pudotus kiloa alemmaksi ei paljoa ole, mutta näkyy selvästi. Ja alkaako nyt minullakin se "mamman-pieni-kulta-"hössötys kun jo harkitsin labrakokeiden ottamista ettei vaan mitään munuais-tai maksaongelmaa tai muita puutostauteja...Matokuurin annoin, vaikkei niitä edes nykyään suositella ilman ulostenäytettä.

Naapurin Ninnin kuulumiset pitää päivittää lähes aamuin illoin, ja voi sitä riemua ellei olla pariin päivään nähty! -Katsoin muuten vuoden takaisen postauksen jolloin naapurukset ovatekoja kertoja tavanneet - ihania kuvia pikku-Ninnistä ja pelko siitä että Susu leikkisi liian rajusti! Nyt on roolit lähes päinvastoin, ja Ninnin puhetulva käsittää kaikkea komentamisesta ilohaukkua myöten- Susu lähinnä kuuntelee ja myötäilee. Tänä aamuna olimme plaamassa aamupissalta, kun Ninni vasta menossa- tuohan liimautui kiinni jalkakäytävään ja kieltäytyi liikkumasta. Mun oli pakko hakea hanskat ja kunnon myssy että päästiin yhdessä pitklle metsälenkille!

Lumi on tämänrotuisille niin mielekäs elementti, ja sitä tuntuu riittävän vaikka välillä lumipeite ohenee sulassa säässä - pakkasen jälkeen taas ihana hankikanto pitää ainakin koiran ja minutkin eilen suksilla. Isojärvelle emme ole ehtineet- nyt on siellä luiseluun sopiva jää eikä enää lunta- onneksi kirkkopellon latu on hyvässä kunnossa!

-Akin perheen Topin kanssa on välit jo paremmat, ja kun sunnuntaina käytiin Hyvinkään Usmissa Riitan koirien kanssa ulkoilemassa, piti lenkkiä vähän lyhentää kun ei jaksettu katsoa rakastuneen Jalon astutusyrityksiä- Susu kohteliaana tyttönä ei sanonut "EI" -einoastaan hieman väiseteli. Kimin Bob on yhtä ihastunut- Susulla ilmeisesti jokin "labbistyttö-parfyymi" joka tekee nuo pojat ihan hulluiksi!

-Koulukoirajutut  yhä kesken- soveltuvuuskoe ja siitä saatava todistus lie ainoa mihin pyrimme- joitakin koulutuksia löytyy, mutta kovin kalliita ja sitten sellaisille jotka jatkuvasti tarvivat koiraa työssään. Katsotaan mikä ratkaisu meille paras.

Viereinen "lapsi-ja-koira-läjä" kertonnee jotain Susun soveltuvuudesta lapsi/nuorisotyöhön? Harjoiteltavaa on kuitenkin esim. muiden koirien kohtaaminen mikä vielä tällä hetkellä on liian riemukasta. Narussa kulkeminen vetämättä on myös sitä luokkaa, ettei lapselle voi Susua antaa talutettavaksi. 

Toki, kun nämä ongelmat tiedostaa, niihin voi  ratkaisukekskeisellä otteella puuttua. Ehkä se siitä vielä!

Kunhan  kisakausi taas pyörähtää kunnolla käyntiin, päästään taas testailemaan niitä "koirasihteerin" hommia!

**********sitten kasvattamiseen ******* Laitan heti muutaman linkin jotka pyörineet SOKF:n sivuilla tai muuten vaan netissä- se SUURI SYY mitä etsitään PISA-tulosten huononemiselle on ehkö sittenkin just niin pieni ja loppujen lopuksi helposti korjattavissa kun itse olen ajatellut-  kauheassa muutosvimmassa on muuteltu sitäkin mikä on toiminut, ja uutta sukupolvea ei enää kotona ole kasvatettu kun he ovat niin itseohjautuvia...Puhumattakaan kaikista koukuttavista laitteista peleineen mitä lapset jo alle kouluikäisinä saavat kouraansa... Tässä muutama linkki!

https://www.facebook.com/ylenaamu/videos/781021267395650  -Keijo Tahkokallion haastattelu lapsista, joille kielto ja pettyminen  on tuntematon käsite 

https://www.facebook.com/ProjectNightfall    - hieman kyseenalainen, mutta inhottava juttu siitä, miten iPad yms addiktoituneet lapset käyttäytyvät...n 15min

Jarno Paalasmaan kirja "Vapaus ja rajat- kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi" on ilmestynyt tänä vuonna, mielenkiintoisen tuntuinen opus, täytyy katsoa mistä löytyy

https://yle.fi/a/74-20065994?fbclid=IwAR0ZZZHEyOhi7KYWrTMdfap5p_P_dU25X2WYmyzCw5rq1d-_Xc6Npr6m4yI

- Aleksis Salusjärven ihana juttu PISA-tuloksista, painotus nimenomaan tässä ajatuksessa että miksi on pitänyt jotain sellaista muuttaa, mikä on toiminut??

sekä lisää miinusta:

*oletettu nuorten ja lasten "itseohjautuvuus"

*kaverivanhemmat

*älylaitteiden tuoma nopea mielihyvä ja siitä johtuva pitkäjännitteisyyden puute. 

*epäonnistunut inkluusio ja liian suuret ryhmäkoot 

Voiko tähän listaan mitään enää edes lisätä? OPETUSHALLITUKSESSA tietenkin pitää virkamiehiä työllistää, joten pohdintaa riittää.... Eihän syyt voi olla näin yksinkertaisista asioista kiinni, eihän?

Odotan itse vielä että hyvät tavat saataisiin taas kunniaan- ei se ketään auta että tiedostetaan ja ymmärretään nuorten pahoinvointi ja siihen liittyvä haistattelusta alkava ruma kielenkäyttö- miksi se myös opettajien keskuudessa hyväksytään?????  Onko tosiaan niin, että on pienempi paha sulkea korvat ja antaa lasten räyhätä ja haukkua ja häiritä kun puuttua siihen? 

Huono selitys on se "ettei aivot ole kehittyneet ja itsehillintä pettää", tai "sillä on ADHD tms oman käytöksen säätelyn puutetta" - ei se ketään OIKEUTA häiritsemään muita ja öykkäröimään. Ymmärtää voi, mutta ei hyväksyä!! Niitä rajoja voi koetella muualla kun teatterissa tai muussa tilaisuudessa koulun ulkopuolella/juhlissa. Kun rajat jo tehdään luokassa selviksi, on oppilailla turvallisempaa liikkua muuallakin kun ei koko ajan tarvitse testata miten pitkälle opettajien kärsivällisyys riittää!

Ei ne aivot aiemmillakaan sukupolvilla olleet kehittyneet ennen 25:ttä ikävuotta, ja silti osattiin käyttäytyä, tai ainakin yritettiin. 

-kuva Amsterdamista, pääsinpä hevosenselkään pitkästä aikaa! Hevosallalla kuohuu, Helgstrand-pahoinpitelyt Tanskassa ja nyt vielä Ypäjän Hevosopiston "kauhut" -oppilaat pääsevät opiskelemaan todella heikoin pohjatiedoin, ja katkeruudesta syntyy kostonhimoa. Jotain häikkää sielläkin on henkilökunnan joukossa ollut, muttei koskaan olla mitään hevosten pahoinpitelyä opetettu- ei minullekaan! -Näistä myöhemmin enemmän, jos aihetta riitttää...

Onneksi positiivisia vastakohtiakin on - olimme "Taidestestaajien" nimissä Aleksanterinteatterissa (Don Quiote) kasiluokkalaisten kanssa, ja olin ainakin omat kasit ennalta informoinnut käyttäytymään, ja he osasivat! Ne jotka oikeasti olivat häirinneet ja jopa kaivaneet reikiä tuoleihin (!!) eivät olleet meidän mäntsäläläisiä oppilaita! (Tosin yhdet vessaan livahtaneet likat odottelin kopin ulkopuolella ja saatoin takaisin paikoilleen- en usko että koskaan enää tulee vessahätä teatterissa kesken näytöksen!) Myös bussimatka sujui hyvin ja eväs- ym roskat saatiin kerättyä ja bussissa ei huudeltu tai öykkäröity- kyllä nuoret osaa, kun heitä opastetaan ja vähän vaaditaankin!

Ja silläkin uhalla, että yhä olen epäsuosittu komenteleva "svedumummo" niin aion jatkaa jonkinlaisen järjestyksen pitoa luokissani- siinä on vielä se riski että oppivat jotain kun työrauhaan panostetaan! 

Positiivisen oppimisen nimissä - toki itselläni on paljon parantamisen varaa, ellei muuta niin tunnin aloituksen voisi tehdä vähän iloisemmin- usein olen kuulema kovin vihaisen näköinen jo astuessani luokkaan. Pitäisikö ilmeitä alkaa treenaamaan peilin edessä `? 😀