Ja temppuilu kehittynyt- nyt osataan antaa tassua jo kaksin käsin yhtaikaa...
Palattuani reissusta, olen ollut enemmän tai vähemmän kotona tai käynyt sellaisissa paikoissa minne koiran voi ottaa mukaan. Koulukilpailuissa en pian enää tarvitse järjestäjältä sihteeriä, kun Susu hoitaa! Pitkittynyt matkalta saatu flunssa toki lyhensi lenkkejä lähes kuukaudeksi, mutta leikkiminen naapurin Ninnin kanssa onnistui sitäkin paremmin. Tämä parivaljakko jaksaa naurattaa, päivittäin tapaavat ja aina yhtä innokkaina! En muista että tuntisin ketään joka lapsena olisi ollut noin kaveria jonkun kanssa!? Koiamaailma on ihmeellinen joskus!
Vieri-vieressä kuljetaan- sen jälkeen kun pahimmat leikit saatu hoidettua. Viime viikolla käytiin yhdessä Haukankierrros- tosi ei ihan kokonaan kun mun kunto ei vielä ihan pelitä- mutta kaikkiaan tuli liki 5km vaihtelevaa maastoa uimisineen liikuttua. Eivätkä väsy!
Uiminen on juttu, mikä Susulle viime kesänä vielä oli hieman pelottavaa, mutta nyt suoastaan hyppää veteen- etenkin jos sinne enesin heittää kepin.
Se keppien kanssa touhuaminen on tämän kesän "must"- eräänä päivvänä kun itsekin puuhastelin jotain Katrinrannassa, oli miesten pukukopin eteen kerätty viisi toinen toistaan suurempaa keppiä!
Mustikkametsässä maistuu mustikat- tietty vielä parremmilta jos joku ne valmiiksi poimii, mutta saa Susu niitä itsekin riivittyä puskista- hyvää!
Akin poikien kanssa katsastettu kanttarelli-tilanne- ei vielä sitä ensimmäistäkään, lie liian kuivaa?
Saaren jalkapallokentällä tytöt saivat juosta irti hetken- sai olla tarkkana koska Ninnillä on ilmeisesti paimnnusvaiston lisäksi jotain mielenkiintoa metsästykseen- oli parikin kertaa häipyä metsämn puolelle.
Aiemmin loppukeväästä olivatkin kerran kymmenisen minuuttia täysin kateissa Mallamäen metsässä- vähän jo ehdittiin huolestua, ja isolla kentällä oli eka kerta kun uskallettiin ne laske irti. Voi sitä menoa- eivät kameran linssiin ehtineet tarttua!
Viereisesä kuvassa Susu jo antanut kiinni, Ninnin vielä miettiessä vapauden ihanuutta.
-Siitä Susulle plussaa, kun taas Ninni saa talutuksesta täydet pisteetSususn vetäessä ja touhutessa joka suuntaan välillä rasittavuuteen asti!
Koulut alkavat parin viikon kuluttua- saa nähdä tuleeko uusia "ahdistusreaktioita" kun nyt on vietetty niin paljon aikaa yhdessä? Ne harvat kerrat kun kaupoissa käynti tai Helsinkiin tai muualle meno on vienyt paria tuntia enempää aikaa, olen tullut kotiin hyvin varoen ja pahinta epäillen...Ja kyllä, rikottuja tavaroita on levitetty ympäri taloa, kissanruoat syöty ja kerran erään kirjan takakansi. Kotoa lähtiessä olen oppinut tekemään "husesyn" eli talokatsauksen -ihan jos jättää pikkulapsen hetkeksi huoneeseen- kaikki mihin ylettää on siivottava pois- sähköjohtoja myöten. Ihmettelin pitkää miten verhot aina olivat niin rypyssä ja koukuista irti- no, nojatuolistahan sinne pääsee ikkunalaudalle uloskatsomaan- ihan niinkun kissakin. Jäljet vaan jäävät niin ikkunaan kun verhoihinkin, ja kerran ikkunalautaan...
Ypäjällä tutustuttu maastoesteisiin, ja Porissakin vierailtu tuomaroimassa. Alkaa olla jo kokenutta sihteeriainesta!
Ninjan kanssa menee paremmin- ainoastaan ulkona ei malta olla ajamatta kissaa takasin sisälle, mutta näin kotioloissa kissa uskaltaa nukkua tuolilla ja taputtelee Susua kunolle jos tuo innostuu liian tuttavalliseksi!
Syy, miksi oikestaan kirjoitin, on lähestyvä koiranäyttely.
Aivan oikein, ilmoitin Susun juniori- vai oliko johonkin nuorten luokkaan rotunäyttelyyn LAhden Mukkulaan 2.9.
Onhan se pienikokoinen, ja vähän"suippo" rakenteeltaan, mutta nätti pää. Ja ollaaan nyt vähän enemmän harjoiteltu stä vasemmalta taluttamista, jos se sitten onnistuisi.
Kunhan saadaan kunto kohdalleen- tein testiä kovasti lisääntyneen kutinan ja rapsuttamisen takia- olin juuri ostanut ison säkin Jahti&Vahtia, ja epäilen sitä, mutta samalla jätettiin koirapuistokäynnit, pestiin Malasebillä ja madotettiin kolmesti Axilurilla. Juu ja lisäsin ylimääräistä ruokaöljyäkin jotta iho saisi lisää rasvaa.
Nyt on kutina lähes loppunut- mutta mikäköhän noistatoimenpiteistä oli se varsinainen lääke??
Turkki ei ole kiiltävä, ja häntä jopa erivärinen kun muu karva, joten kyllä tässä vielä se reilu kuukausi täytyy kauneutta & terveyttä hoitaa- sitten katsotaan mitä mieltä tuomarit ovat!
-Ai niin, ostin uusden sohvan. Se EI ole tarkoitettu Susun istuttavaksi tai nakerrettavaksi.
Saa nähdä saako se olla rauhassa?
Kun siirtelin muita huonekaluja, oli Susu heti tyhjentänyt lipaston ylähyllyn koristeista- aiemmin niitä ei olut ilmeisesti huomattu eri paikassa?
huoh.
No, tämä sohvan hankinta oli pitkä prosessi - myös koiran ja kissan takia- jotain kaunista ja mukavakäyttöistä, mutta ei niin kallista että itkisi rahaa kun yksi raapii ja toinen nakertaa ja likaa..... Ktsotaan nyt - raportoin taas kun on näyttelyt käyty!
Ihanaa loppukesää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti