Uutta naapurisopua- Ninnillä jo tarvittavat rokotteet ja tutustuminen alkoi eilen. Susu on jo toista kuukautta tarkkaan haistellut pihaamme ulos mennessä, ja pari kertaa nähnytkin uuden, pienen naapuriin muuttaneen Ninni- lapinkoiran, mutta eilen vihdoin oli kaikki rokotukset hoidettuna ja tutustuminen nokatusten oli tosiasia!  

Vähän jännitti kun toinen on vielä niin pieni, että jotain sattuisi, mutta hyvin tuo sisukas lappalainen piti puolensa vaikka Susu sitä keksi retuuttaa turkistakin. Aidattu luminen piha osoittautui näiden leikeille kovin pieneksi, mutta koirapuisto tai naapurien kotipihan Sääksjärvellä lie pentujen kasvaessa sopivampi? Hauskaa niillä oli ainakin sen 15-20min mitä annettiin leikkiä- sitten sain Susun hyvällä omatunnolla jättää nukkumaan kun mentiin pojan ja pojanpoikien kanssa Tuusulaan uimaan. 

Koirapuistossakin ollaan nyt käyty kerran-kaksi viikossa- onneksi sellaisina aikoina ettei muita ole ollut paria koiraa enempää mikä minusta on ihan kiva. Kerran ohittaessani puiston hiihtäen, ihmettelin ihmisten ja haukunnan määrää- kymmenisen koiraa hyppi pitkin poikin isojen puolella ja valtava omistajajoukko oli linnoittautuneena tarhan aitaan kiinni. Emme ehkä sellaista väkijoukkoa kaipaa? Aiemmat koirat kun ovat vallan "maalla kasvaneita" ei minulle koskaan tullut edes mieleen raahata niitä minnekään "koirapuistotreffeille" vaan muita tavattiin lähinnä naapurustosta parin kilometrin säteellä. Fasustakin kuulin jälkikäteen sen huidelleen yhden naapurin koiran hirvenluita kalvamassa aina kun pidin ratsastustuntia. Mitään en ollut huomannut koiran poissaolosta, kun se aina tunnin loppuessa oli paikan päällä tikkana saattamassa hevosia takaisin tallille...

Lumet olivat hetken kadoksissa, mutta nyt tuiskutti taas parinakin päivänä ja saatiin kauniit maisemat takaisin! Olin jo ehtinyt kertaalleen kokeilla hiihtämistä koiran kanssa- onnistui yllättävän hyvin, sen jälkeenkun Susu tajusi ettei suksia saanut syödä...

-Eilen sattui pieni vahinko, josta onneksi selvittiin säikähdyksellä ja siivouksella. Katsoin että kynnet ovat pidentyneet liian harvojen lyhennysvälien takia, ja ajattelin tiivistää niiden leikkaamista jotta eivät kasvaisi liian pitkiksi. Toimenpide, jota inhoan ja hieman pelkäänkin - sama oli lasten ollessa pieniä- kynsien leikkaaminen ei kuulunut koskaan suosikkitoimenpiteisiin! Susu on melko helppo käsiteltävä, mutta toki tassu ei aina pysy ihan hiljaa, ja nähtävästi yksi leikattu kynsi lyheni liikaa. Mitään en huomannut, koira jäi rauhassa kotiin kun lähdettiin sinne uimareisuulle, mutta mitä lie touhunnut poissaollessani koska kotiin tultaessa koko eteinen oli täynnä tuoretta verta... 

Akin avulla "laastaroitiin" koira kun kohteeksi osoittautui oikean takatassun kynsi, ja tiivis paketti pysyi jalassa peräti  pari tuntia. Susu paketin itse poisti huomaamattani myöhemmin illalla, mutta vuotoa ei ole enää näkynyt. Omat "traumat" taas lisääntyivät eikä kynsienleikkuu jatkossakaan kuulu lempipuuhiini...Muistaakseni dalmatialsi-Soffille aikanani tein vastaavaan liian tehokkaan kynsienleikkuun myös.

Näin hiihtolomalla pitäisi ehkä lupaamani mukaan etsiskellä kuvamateriaalia niistä aiemmistakin koirista, mutta toisaalta hiihtääkin pitäisi, ja muuten vaan liikkua ulkona säiden sallimisssa puitteissa. Kemiössä on tarkoitus käydä loppuviikosta, ja Tomin hoitoon Susu  pääsee pariksi päiväksi kun lähden Kyran kurssille Ypäjälle sunnuntaina. Tämä päivä lienee syytä ottaa rauhallisesti jotta kynnen haava ei uudestaan aukea, mutta muuten lie ulkoilu se päivän motto! 

PS Löysin puhelimestani askelmittarin joskus joulukuussa, mutta vasta pojanpojan neuvottua sen käyttö aukeni kunnolla. tai pikemminkin sen löytäminen. Jostain syystä siihen ohjelmoitu 9000ask/pv tavoitteeksi, ja tämä kyllä ylittyy monta kertaa viikossa! Olisi kiva tietää mikä on ollut askelmäärä silloin kun oli noita hevosia tallillinen...

 Pikainen postaus kyllästyneeltä koiranomistajalta....

Ainoa lohtu on se, kun kuulee muilta koiranomistajilta vielä kauheampia juttuja murkkuikäisten toiminnasta- kuten se, miten ruskea labbispoika oli kaivautunut isäntäparin sängyn läpi aina pohjan jousitukseen saakka... Meni koko nukkumalaitos uusiksi. Ja kyseessä sama kiltti ja mukava 3v koirapoika joka osasi koirapuistossa Susun kanssa nätisti leikkiä...

Tämänpäivän saldo Peurungalta kisoista tuotu matkamuisto -puinen kun oli, maistui mukavasti ja puruahan siitä tuli. Eilen olen jo  soittanut tutukle sähkärille- imurin johto kaipaa uusimista....Juustohöylän varsi on täynnä hampaanjälkiä, vessaharjan teline lähes palasina, muovinen kissankuppi tuskin enää pitää vettä...Mun Turun kisoista ostettu sinivalkea tupsupipo on enää pelkkä pipo ja joulukukka jota yritin kuivattaa on myös entinen..noh, jouluhan meni jo.

Muuta sivistystä on kyllä tullut roppakaupalla- tieni kun vei porukan mukana Peurungan talviuintikisoihin , oli Susulla parikin lastenvahtia. Esikoinen Kai yöpyi meillä, mutta kävi sitten Susun kanssa parissakin paikassa kyläilemässä ja antoi suoraa palautetta: "Opetahan koira kävelemään kunnolla, vetää kun hullu että meinaa käsi irrota."

Omat lapset ne sanoo suoraan, juu.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli sujunut S>ääksjärvellä hyvin vaikkei Tom ollutkaan kotona. Kake oli kuitenkin joutunut kissat päästämään yläkertaan turvaan kun tutustumisinto ei ottanut laantuakseen.

Mutta kissoihin liittyen on jotain positiivistakin tapahtunut- Ninja ei enää juokse täysiä karkuun vaan jopa haistelee Susua ja pyörii sen ympärillä Osasyynä lie onnistunut virtsakivenpoisto-ruokinta, sillä ylimääräiset lätäköt ovat nyt jääneet pois. (Siitä huolimatta mun vanha sohva menee vaihtoon, kunhan varmuus tästä parantumisesta saadaan)

Olin jo tälle päivälle suunnitellut hiihtolenkkiä koiran kera- siinä missä kunnan konelatu loppuu, on tavallinen suksisuora vielä jatkamassa peltojen yli Vuotavantielle asti, hiihdin siinä eilen mutta tänään taas kelit suosi pelkkää kävelyä. Askelmittari kertoo 8000-10.000 askelta päivässä, joten ei tuo koiralenkkeilykään ihan turhaa ole. 

Kunhan osaisin arvostaa tätä koiraliikunnan iloa!!'

ADHD-ikiliikkuja tuo tuntuu olevan, mutta niin pitää olla emäntänsäkin!

Näillä mennään!    

Imurinjohtoa ja Peurungan muisto. No, ei tullut mitalia tällä kertaa, niin ehkä pärjään ilman tuota puukapinettakin. Ensi vuonna samassa paikassa, jos sitten tosi mitalin- ne ei mene heti rikki. ;)

Kissan kanssa jo lähes pärjätään...

...mutta Topin mielestä Susu on yhä vaan niin RASITTAVA!

Lumileikit olisi kivoja- peijakas kun ei saa pikkupoikien kanssa laskea mäkeä!