OSLO och Lysebo- litet turistattraktioner först

 Har haft en rätt jobbig - fast trevlig- höst, så hinner nu först under jullovet djupdyka ner i alla de intryck man fått från Naebospråkseminariet + alla nya bekantsakaper . 

men en sak i sänder - först om utflykten till Oslo och rundvandring i Nasjionalmuseet- närmast bilder, varssågoda!

Först några utsiktsbilder på väg "ner" från Voksenkollen. Det var nytt för mig att Holmenkollen skidcentrum ligger så invid Oslo!

Spårvagnsmetron var nog söt och fungerade bra- även i den evigt långa uppförsbacken!

Den enda eftermiddagen som var  ägnad mer åt "turism" åkte vi i väg in till stan och hade som program en guidad tut på Nasjonalmuseet- den första besvikelesen över att Munch-museet var stängt gick över då vi fick veta att den ursprungliga tavlan med "Skriket" finns just på detta stora, relativt nya museum! Vår guis gav oss en bra inblick på Eduard Munch också, vi vistades nästan en halvtimma bara i det rum som var ägnad åt hans produktion!

Tunnelbanenummer 1 var den vi åkte med, praktiskt till flyget med byte till tåg på centralstation. Biljettköp -som hos oss i Finland- på kiosker.

Något att passa på gällande onödiga utgifter, var sedan att ta ett vanligt pendeltåg mot norr istället för att ta direktförbindelsen bara till flyffältet- en prisskillnad på närmare 10€ märks nog i plånboken...

-Norske Peter Balke (1804-1887)  hade i norr gjort intressanta studier med ljuset i sina målningar- hans relativt stora utställning är just nu  i Helsingfors på det Sinebrychoffska museet, och var där med på en guidad tur så sent som igår.

Vår "finska grupp" gjorde en kort runda i stan och lyckades se vaktombytet vid slottet- men på så långt avstånd att inget fotande var vettigt, så här poserar vi själva i stället!

Nu blir det nyårsfirande på många håll- skickar då hälsningar till alla dem som detta läser och bilderna tittar, och med en liten varning som på finska låter som poesi:

"Illalla hilpeenä kaljaa,

aamulla kalpeena hiljaa"

översatt ungefär så:

På kvällen öl glad i hågen

på morgonen

tyst och blek i tågen"

Fortsätter resumeén imorgon- måste kolla mina anteckningar först! 

GOTT NYTT ÅR_ HAUSKAA UUTTA VUOTTA!

 

"Kolmas näyttely toden sanoo" eli kun vuosi sitten tuli vaivainen kolmonen, kesällä jo kakkonen niin nyt oli sitten ykkösen vuoro Hgin kv näyttelyssä missä taisi olla aika kova taso- kaikki nartut saivat ykkösen eli ERI: n tässä ikäluokassa australialaiselta tuomarilta.

Käyttäytyminen viimeisen päälle- Susu osaa todellakin olla vieraskorea! Kun olisi ollut vielä sellainen esittäjä joka olisi saanut koiran pysymään skarppina ja "maailmannaisena"  olisi ollut pieni toive sijoittuakin... esittäjä oli se mikä oli, ja parhaamme teimme- nyt voisi näyttelyuran vaikka tähän lopettaa. 

Toki vannomatta paras- jos sattuu jossain lähellä kiva näyttely sopivana viikonloppuna ensi vuonna, niin mikä ettei?  Näyttelykuluthan ovat samaa luokkaa mitä ratsastuskisoissa eli reilut 70€ -mikä ei suinkaan vielä kattanut esim pysäköintipaikkaa messarin ulkokentällä. Vähän kirvoitti maksaa parin tunnin pysäköinnistä 14€ !!

Näyttelymaailma on myös ihan omansa- en siellä varsinaisesti viihdy, mutta kun päästiin hyviin asemiin kehän ulkopuolelle ja Susu hyppäsi lastauslevyläjän päälle tilannetta tarkkailemaan, meni se parituntinen ihan kevyesti. Muutaman muun koiranomistajan kanssa tuli pari sanaakin vaihdettua, muttei sen kummempia. 

Arvostelu ohessa:

1,5 year old chocolate female. Medium size. Pleasing head and expression. Clean strong neck. Level topline. Could be a little deeper in the loin and have a little more width n the hindquarter. Well-balanced for age. Good coat and texture.

ja koko ryhmä nuoria narttuja tässä, kaikki saivat ykkösen!

NUO
				4835	Birchbrook's Ice Flower	ERI	3		SA	Brand Lyn
				4836	Nuuskunenän Kate Winslet	ERI	2		SA	Brand Lyn
				4837	Puustisen Queen Fearless Starlight	poissa
				4838	Ricy's Like A Dream	ERI				Brand Lyn
				4839	Strongline's Truly Happy	ERI				Brand Lyn
				4840	Strongline's Valse Triste	ERI	1		SA	Brand Lyn
				4841	Tawastway's Lucky Star	ERI	4		SA	Brand Lyn
				4842	Tiny Temptresses Allowed To Be Free	ERI				Brand Lyn

Mitä muuta Susulle kuuluu?

Tihutöitä, ja paljon!

Hyvä että ehtii selkänsä kääntää ja oven sulkea niin jo ollaan pahanteossa- sitten nöyränä makaa kopissaan eteisessä jos olen ollut autolla liikkeellä ja koira on kuullut mun paluun. Ilmeestä voi sitten päätellä onko iso vai pieni tihutyö tällä kertaa...

Joskus on jopa iloisesti häntää heiluttava koira vastassa- silloin ei  ole edes kissankuppeja varastettu ja tavarat muutenkin paikoillaan. Tämä toki meillä on melko harvinaista...

Pelottavin asia oli pari päivää sitten kun palasin pikakäynniltä salilla - onneksi jätin treenit kesken Tomin irvailusta huolimatta- vastassa oli pahanhajuinen savupilvi. Wettexrättihän se hellalla paloi, tai mureni- ei märkä rätti sentään liekehtinyt mutta kyllä minä pelästyin! Ilmeisesti työpöydän nurkassa olleesta leipäpussista lähti vastustamaton tuoksu ja kaikki irtilähtevä oli kokeiltu- myös tiskissä olleet lusikat, lasit muki ym oli pitkin lattioita...Hellan levy tuli siinä ruokaa etsiessä käännettyä päälle..

Seuraavana päivänä kun lähdin liikenteeseen ilman koiraa, olin ruuvannut keittiön sulakkeet varalta irti ja lisäksi rakentanut kunnon barrikaadin oviaukkoon. Ja tämä piti!

Kerran kokeiltiin Akin poikien kanssa Whatsapp-videoyhteyttä, ja kun niukin-naukin oli ulko-ovi kiinni ja meikäläiset nurkan takana, kameran kuva näytti keittiöön tulevaa koiraa joka kahdella jalalla kulkien havitteli kissankulhoa. Sillä kertaa kova ärjäisy videoyhteyden kautta sai koiran ymmälleen ja häntä  koipien välissä se luikki keittiöstä pois..

Koiraportti on nyt todettu tarpeelliseksi, mutta sen hankinta on helpompi sanoa kuin tehdä- tuo 120cm leveä oviaukko ei täytä mitään tehtaiden standardimittoja! Sain kuitenkin Järvenpään Puuilosta vihjeen myyjältä jota noudatin - huomenna kun poistun kokeilemaan Uudenvuoden esijuhlintaa, on verkkoaita viritettynä...Mutta aion silti ruuvailla ne proput löysälle ennenkun lähden!

Vasemmalla kuvassa olevat portinosat ovat toki helpommat virittää kun alhaalla oleva tuolirakennelma- katsotaan huomenna miten toimii!

Olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että sisätiloihin /kaupunkiasuntoihin kuuluu ainoastaan ne kissaa pienemmät rakit, tai sitten niin löysät löllykät jotka eivät vaan jaksa puuhata mitään pahojaan! 

Syy miksi aiemmat koirat ole juuri mitään pahoja keksineet, lienee niiden olosuhteisssa- ulkona lähes aamusta iltaan, ja vapaasti omilla teillään. En minä siihen aikaan niiden paskomisistakaan mitään tiennyt- oliko löysää vai kiinteää ja mitä kaikkea joukosta saattoi muuta löytä...

Vähän kaksipiippuinen asia on myös ne pitkät lenkit mitä usein tehdään naapurin Ninnin kanssa yhdessä monta kertaa viikossa- tämänkin päivän jälkeen on kuntoa taas nostettu kun tytöt vuoroin juoksivat kilpaa tai kierivät ympäri lumihankia- me kaksijalkaiset taitimme noin kuuden kilsan matkan, mutta epäilen ettei neiti-koirille kymmenen kilsaakaan ees-taas juosten ollut mikään mahdottomuus! 

-Uusi asia on muuten Kimin, toiseksi nuorimman, koiranhankinta. ottivat likkakaverinsa Tiian kanssa vallan rescue-staffin- juu, varoittelin kyllä- mutta kivalta koiralta tuo jo seitsenvuotias leikattu uros vaikuttaa. Sususta tykkää vähän liikaakin, mutta ainoa varsinainen huolenaihe on heillä ollut yksinjättäminen - yksinlaulu alkaa kuulema välittömästi. Vasta pari kuukautta ovat totutelleet, ehkä se siitä vielä?

Yllättävän paljon on ihmisillä koirien kanssa erilaisia ongelmiaa, mitä on tullut tuolla koirapuistossa juteltua- välillä meinaa kuunnellessa itseltä nousta niskakarvat ihan pystyyn! 

-Yksi positiivinen asia on muuten se, että Susu ja Ninja-kissa vihdoin ovat alkaneet tulla toimeen keskenään. Osa niistä Ninjan jatkuvista virtsatietulehduksista lie myös ollut Susun aiheuttaman stressin syytä, mutta nyt tuntuu siltä että nämä ovat tasoissa ja jopa kavereita!  

Kerrtokoot kuvat puolestaan miten koiraa rääkätään!

					Näissä tunnelmissa- mukavaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta! Ja pitäkää koirat paukkujen ulottumattomissa!

 

“Oppimistulokset taas pudonneet PISA-tutkimuksessa”

 

Ja taas etsitään syyllistä- onko se tällä kertaa uusittu, mutta  epäonnistunut OPS, vääränlaiset avoimet oppimisympäristöt, inkluusio, suuret luokkakoot vai vaan ylipäänsä riittämätön rahoitus?

Oppilaitahan ei sovi sormella osoittaminen – hehän ovat vain huonon systeemin viattomia uhreja, jolla sen lisäksi on pelkkiä oikeuksia ja vaatimuksia- ei niinkään velvollisuuksia koulua kohtaan.

Jokaisen tasavertaisiin oikeuksiin tänä päivänä kuuluu saada olla äänessä ja ilmaista mielipiteensä koska ja missä tahansa- tapahtuipa se sitten oppitunnilla tai vaikkapa itsenäisyyspäivän juhlissa. Jos jollakulla oppilasporukassa on melunsietokyky koetuksella -opettajista puhumattakaan- hänet luokitellaan “erityisherkäksi” ja mietitään minkälaisin eristyskeinoin hänelle sopiva rauhallisempi ympäristö saadaan aikaiseksi! Muuta luokkaahan ei voi hiljentää- se sotisi jo heidän oikeuksiaan vastaan!

Aivojen kehityksestä, multitaskaamisesta, liiallisista virikkeistä, stressistä ja masennuksesta kyllä puhutaan, mutta tehdäänkö asialle mitään? Jopa mahdollinen kännykkäkielto kouluissa on aiheuttanut valtavan keskustelun itsemäärämisoikeuden rajoittamisesta ja epätasa-arvosta ja siitä lakipykäläviidakosta mitä kielto aiheuttaisi. No, tämän ymmärtää sikälikin, että minua on välillä hävettänyt kollegojen puolesta kun moni istuu tärkeälläkin luennolla multitaskaamassa puhelimen/läppärin kanssa, ja jos sattuu kuvaruutuun vilkaisemaan niin FB-päivityksethän yms siellä on menossa…

Missä on aikuisten esimerkki? Missä on kasvatus? Nuorilta ei tänä päivänä saa vaatia mitään, etteivät he vaan loukkaannu ja pahoita mieltään. Ammattikoulutkin taputtavat päähän ja ovat tyytyväisiä jos opiskelija edes ilmaantuu koululle joskus- pitäähän siitä jo kiittää ja päästää kurssista läpi! 

Mitäpä jo myöntäisimme kerrankin että vikaa voi olla myös kasvatuksessa ja siitä saaduista asenteista “Mua ei yhtään kiinnosta” on nuoren aika tyypillinen vastaus opiskelua kohtaan. Ja ellei kiinnosta, silloinhan ei tarvitse, eihän?
Työelämässä asiat vaan ei mene ihan näin – jos työnantajalle sanot “ettei kiinnosta” niin sinun ei todellakaan tarvitse, vaan saat etsiä itsellesi toisen työn. Tai jäädä sohvan uumeniin makaamaan ja toivoa että “joku” täyttäisi työttömyyshakemuksen puolestasi.

Ja pieni maininta vielä Gaussin käyrästä, joka totisesti Suomessa on kääntynyt väärinpäin- aiemmin siellä käyrän ylä- ja alapäässä ei ollut tunkua, vaan se “keskiverto” oli parhaiten edustetettuna. Nyt siinä kohtaa käyrällä tuntuisi olevan iso kolo- parhaat pärjää vaikka huonoissakin olosuhteissa ja huonolla OPSilla, ja toisessa päässä apua tarvitsevien ryhmä vain laajenee. Miten paljon onkaan avun tarpeesta kiinni pohjimmiltaan se, että kun ei asiat kiinnosta, eikä normi tunnilla viitsitä/kyetä opiskelemaan, saadaan se “diagnoosi” ja päästään yksilöllistettyyn opetukseen? 

Pelkästään työrauhan palauttamisella saataisiin paljon aikaiseksi, mutta onko sellainen edes tässä yksilön oikeuksia ajavassa Suomessa mahdollista?

Kysyy

Käytännössä kaikilla tasoilla opettanut ammatillinen erityisopettaja

Ylläolevan tekstin laitoin pian PISA-tulosten julkaisemisen jälkeen HS:n yleisönosastolle, mutta vastaavia oli laittanut moni muukin, joten täm nimimerkillinen jäi julkaisematta.

Toki seison sanojeni takana ihan nimelläkin, mutta jotta mäntsäläläiset ja muutkin vanhemmat eivät vallan tajajaloilleen nousisi, en halunut yleisönpalstalla "mainostaa" omia mielipiteitä. Täällä voin, koska näitä kirjoituksia lukee vain harvat ja valitut, jos hekään.

Kokonaiskuvassa on mielenkiintoista todeta, että Aasian maiden menestyksen lisäksi on pieni Eesti nostanut tulostasoaan niin lukutaidossa kun matemaattisissa aineissaki. Ja mitä tulee opettajien ja Eestin virkahenkilöille tehtyihin haastatteluihin- ei siellä mennä tekniikka edellä kuten täällä, vaan ihan vanhanaikaisesti ja opettajajohtoisesti. Tavoitteet vaan ovat olemassa- on liian lyhyt aika siitä kun isoveli Neuvostoliitto komensi Eestissä mitä saa tehdä ja mitä ei.... Eestissä on näyttämisen ja pärjäämisen paikka- se mikä Suomessa oli 1950-60 luvulla!

No, ei tässä pidä kirvestä järveen heittää- keskustelu on vihdoin kääntynyt siihen suuntaan että täälläkin voitaisiin jotain tehdä toisin ja palauttaa niistä vanhoista keinoista ne, jotka ovat osoittautuneet hyviksi. Tapa ja kasvatus kunniaan, kanssaihmisten huomioiminen alkaa koulussa jo siitä ettei "vitut lentele" vaan myös kielenkäyttöön puututaan.

Pienestä on menestys kiinni. 

Näitä ajatuksia vielä joulunpyhinä 2023

 

 

NABOSPROGKURSUS - i Norge

 Har alltid varit nyfiken, och tyckt om att öppna nya dörrar och flyga ut i världen- vilken ypperlig orsak att bekanta sig med nordiska språk och -lärare via Nordspråk-kurs i Oslo!

http://www.sprogpiloter.org/       

Fråga inte VAR jag fått tag på denna kurs- minns det inte själv heller- via social meda antar jag.

Men nog så roligt och lärorik, en massa intryck och nya ansikten, kulturvetskap och språk - allt i en salig röra "med peppar på"! 

Flyg till Oslo hade jag redan i slutet på augusti bokat - tidig fågel fär den fetaste masken- och att ta sig från flyfältet ca 30km in till Oslo och sedan vidare med tunnelbana knappa 30min till hotell/kurscentrum Lysebu var enkelt och snabbt. Visserligen fick jag ett bra tips till hemfärden- vanliga tåg är rentavt 10€ billigare att ta sig till flygfältet med!Den norska kronans kurs låg vid samma som den svaga svenska f.t  dvs för en € fick man nästan 12 NKr - vilket nog gladde i detta dyra land:

Programmet var verkligen fullspäckat, så tar detta nu i kronologisk ordning med välkomsttal av Lis Madsen- som pratade en ganska oförståelig danska, fast på ett trevligt och glatt sätt. Projektet runt de nordiska samarbetet har startat 2007

En sprogpilot er:

• en praktiklærer/øvelsesskolelærer, der har fokus på nabosprog og inddrager nabosprogsdimensionen i undervisningen i grundskolen
• en ressourceperson, der kan hjælpe kolleger med at tilrettelægge nabosprogsundervisning og give gode råd om materialer og metoder
• en praktikvejleder, der kan bidrage til, at nabosprogsdimensionen får en plads i de lærerstuderendes praktikProjektet har resulteret i uddannelsen af 160 nordiske sprogpiloter rundt omkring i Norden

Denna utbildning har flere gånger även ägt rum på Hanaholmen i Finlands, senast 2021.

Mål med kurserne/uddannelsen:

Målet med kurserne er, at deltagerne får indsigt i nordiske sprog som nabo- og fremmedsprog og får udviklet en didaktik og metodik til at inddrage det nordiske stof funktionelt i undervisningen i grundskolen – både i modersmålsundervisningen, i undervisningen i nordiske sprog som fremmedsprog og i andre fag.

Tunnelbana nr 1 körde nästan runt ett berg, med bla skidbacken Holmenkollen längs med, och Voksenkollen var vi steg av, var den näst sista stationen.

Mäktiga vyer- de dagar solen litet lämnade landskape ljus, men mestadels var det både regn, blåst och mörker!

Tacka-vet-ja´simhallens lyster och varm bastu! Bassängens längd var knappt 18 meter, men det gick ju att svänga och simma flere varv - alla fagar blev det nog plaskande för mej!

Inkvarteringen skedde i julstil- under förmiddagen hade personalen hållit på med julpynt etc och detta gamla kurscenter, byggt efter kriget som dansk-norskt samarbete och konvalesencs plats, verkligen lyste upp i det gråa höstvädret! Promenaden från metron (=tunnelbanan) hade inte tagit mer än 15minuter, men kände mig våt både inuti och utanpå så en uppiggande simtur+ bastu (ca 70C) kändes skönt före matpausen klo 18

Maten på ett ****hotell var ett kapitel för sig- nöjer mej med att sätta några bilder. Efterrätterna var super, som huvudrätt hade vi på menun än älg eller ren, än lax eller anka- fina välsmakande rätter, även om köttet alltid var "seignant" och då jag frågade om det inte gick att gästerna berättade hurudant kött de ville ha, var svaret att fast man frågar köket, gör dom ändå på sitt vis. hmm. 

Stämningen på kurscentret var lugn och vänlig, vi bodde i den "gamla" delen utan tv, men jag saknade inget - rummen var hemtrevliga fast endel slitna och allt fungerade!

Kommande och gående gäster fanns det bra om, även i matsalen, så servicen var inte den snabbaste, men vänlig enog. Tycks vara omtyckt plats för tex kongressluncher etc.

-Återkommer senare, det var mycker roliga och inspirerande kurs vi hade i OSLO!

HEVOSENKÄSITTELYÄ MAASTA, ISTUNTAHARJOITUKSIA ja paljon muuta hyvää- oikein toteutettuina!

 Syksyisten ratsastuskurssille ilmoittautumisten jälleen ollessa ajankohtaisia, en voi olla miettimättä sitä, miten yrittäjä saa leipänsä, hevoset pysyvät ehjinä ja oppilaat tyytyväisinä-  menossa taitaa olla samanlainen matalasuhdanne eli lama kun 1990-luvun alussa.

Eläinten hyvinvointi ja jopa niiden mielipiteet ovat samalla nostamassa päätään, joten tarvetta uudelleenajattelulle ja -toiminnalle taitaa riittää? Kaikkein radikaaleimmat tahot eläinsuojelussa ovat jo kieltämässä ratsastusta kokonaan- raviurheiluhan julistettiin pannaan jo kymmenisen vuotta sitten- ja vaihtoehtoja ei kuitenkaan olla tarjoamassa, ellei sitten ole tarkoitus "vapauttaa" kaikkia hevosia luontoon niinkuin turkisfarmiaktivstit ovat minkeille tehneet...

Tämä hyvinvointiajattelu yltää jo kaikkiin eläimiin- tylppäkuonoisten koirien jalostusohjesääntöjä ollaan muuttamassa-hyvä niin-  ja jopa koiranäyttelyitä kyseenalaistetaan, koirien metsästyskäytöstä puhumattakaan. Kissa ei enää kuulukaan suomalaiseen luontoon- ok, navettakaan ei kuulu- ja niiden ulkoilua pitäisi valjain rajoittaa. Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta niin minä mieleni pahoitin kun kesykissoja otetaan kiinni ja toimitetaan hoitolaan Riihimäelle asti- selvittämättä ensin asuuko se lähistöllä ja kenties liikkuu vapaana luvalla? Syksyn tullen heittelle jätetyt kesäkissat ovat asia erikseen, mutta ne nyt ovat usein jo nälkäisen ja hoitamattoman näköisiäkin! Pitäisikö tallikissankin metsästää talutusnuorassa kulkien? Vai onko niin, että hiiretkin pitäisi rauhoittaa ja antaa rauhassa talleilla lisääntyä ja syödä rehuja, liata paikkoja ja nakertaa sähköjohtoja?

En tällä kertaa puutu kissojen&koirien elämään- oma pikkupiha on aidattu, ja matala aita pitää myös Ninjan tallessa kun se ei ilmeisesti ole keksinyt että sen voisi ylittää kiipeämällä. Ei ole tarvis- ulkoiluksi riittää näköjään marjapensaan alla kyttääminen.

Mutta tuo hevosiin ja ratsastukseen liittyvä eläinsuojelu- siitä olen jo aiemmissa blogeissa kirjoittanut kun eläimen käsittely on muuttumassa ihmiselle vaaralliseksi harrastukseksi- kaikesta tietämättömyydestä ja eläinsuojeluinnosta johtuen! linkki aiempiin kirjoituksiini ohessa:

http://hulluheppa.blogspot.com/2020/

http://hulluheppa.blogspot.com/2020/07/kuka-olikaan-se-laumanjohtajar.html

Tänä päivänä on tarjolla jos-jonkinlaista nettikurssia hevosten käsittelyyn ja jopa ratsastukseen, mutta onko täysin unohdettu että vain KÄYTÄNTÖ opettaa hevosten kanssa olemisen? Aiemmissa kirjoituksissani olen jo huomauttanut niistä "heppatytöistä" jotka talleilla ollessaan oppivat aivan itse ja ilmaiseksi hevosia käsittelemään- toki joskus kokeilun ja erehdyksen kautta- mutta vähitellen vaistoonsa luottaen ja hevoset tuntien. Tänä päivänä oppia halutaan nyt-minulle-heti-kaikki-tyyliin muutaman tunnin hassun (netti)kurssin kautta ja sitten ihmetellään kun ne hevoset eivät ihan ajatuksen voimalla toimikaan? Tietoa -ja hyvää sellaista- hevosen koulutuksesta löytyy tänä päivänä paljon, mutta kun sitä käytännön tietoa sille ratsastajallekin pitäisi saada järkevällä tavalla. 

Olisiko syytä lisätä käytännön teoriaa ihan tavallisille ratsastustunneille, jotta hevosen käsittelyssäkin päästäisiin eteenpäin- turvallisesti? Emme kuitenkaan voi lähteä siitä ajatuksesta, että hevoselta kysytään "haluatko lähteä ratsastustunnille tänään minun kanssani?" 

Tietyt asiat vaan on tehtävä, joskus yrittämisen ja erehdyksen kautta.

................

Kilparatsastus on taas asia erikseen- on olemassa ihmisiä, joiden mielestä koko harrastus pitäisi kieltää eläinrääkkäyksenä. Itse olin kerran hieman loukkaantunut kun estevarsan ostanut ihminen kertoi suoraan ettei aio koskaan startata/antaa hevostaan ammattilaiselle kisoihin, koska se on rääkkiä hevoselle. No, jokainen saa tehdä hevosellaan mitä jhakuaa, kunhan kohtelee hyvin, minua harmitti vain se että estejalostuksen tulos ei pääsisi näyttämään kykyjään...

https://open.spotify.com/episode/6saqi14MOFOPTvPMRn3fWc?si=0LAm3z--RmSOsDPrQBGGhg

Yllä Esma Haddaksen haastattelu ajatuksistani - en edes tajunnut mistään julkisesta Podcastista kun hän minua haastatteli tuntienpidon yhteydessä. Kävin Loviisassa muutaman kerran syyskuussa tutustumassa paikalliseen ratsastuskoulutoimintaan, hevosiin ja oppilaisiin, vähän neuvoen ja uusia ideoita tarjoten. Fakta tänäpäivänä on se, että ihmiset- olivat he sitten asiakkaita tai koulun oppilaita- ovat nykyään hyvin, hyvin herkkänahkaisia, ja helposti tulkitsemassa kaikkea sanomaasi negatiiviseksi.

Olen aina ollut suorasanainen  ja -viivainen, ja tämä asia on minun yhä vaikea sulattaa. Tottakai opettamisessa pitää asennoitua positiivisesti ja asiakasystävällisesti, mutta jos opetustuokio on pelkkää kehumista niin missä se itse oppiminen sitten tapahtuu? Vaikea minun on uskoa että nykyihminen heti oivaltaa kaiken ja tekee asiat oikein ilman että virheitä joutusi korjaamaan?

Ruotsalaisten yltiöpositiivista olen jo vuosikaudet ihmetellyt, ja nyt heidän pärjätessään ratsastuksessa kv-tasolla, ihaillitukin. Kun kaikkea vaan pyydetään tekemään ja kehut päälle? Muistan miten aikanaan Ahvenanmaalla- eli puoliksi  jo Ruotsissa- todettiin että "varsågod, trava" tai "vill du fatta galopp efter hörnet?" -entäpä jos oppilas vastaisikin ""nej, det vill jag inte" ?

Oma lopputulokseni ruotsalaisten suhteen on kuitenkin siinä yhteishengessä mikä heistä huokuu- autetaan toisia ja puhalletaan yhteen hiileen myös vaikkei olisikaan Nations Cup kyseessä vaan yksilösuoritukset. Suomalaisista huokuva kateus ei todellakaan koske heitä!

"Hevonen joka aina tuo ratsastajansa maaliin" oli Illin Sannan kehu yhteisomistamastamme Gawainista, jonka työmoraali aivan parasta!

Yhtymä purettiin syyskuussa ja "Kaapo" löysi uuden omistajan, Siirin, Vantaalta ja ovat jo kokeilleet kisaamistakin.(90cm nollilla, tietty)

Hevonen, jolla asiat  tehty alusta oikein, jolla ei ole kisoista, lastaamisesta, käsittelystä tai ihmisistä ylipäänsä huonoja kokemuksia- miksi se ei palvelisi parastaan? 

Hienoja kokemuksia saivat vuodessa sekä Jone että poni, tiet erkanivat kun Euroopanmestarin tavoitteet hieman korkeammalla mihin Kaapon varovaisuus antoi myöten; sinänsä harmi, mutta nyt toimii Siirille opettajana ja on roolissaan viihtynyt hyvin- vielä näemme!

Tässä olen melko varma, että hevonen joka kieltelee, oikuttelee tai muuten "käyttäytyy huonosti" ratsain omaa joko liikaa huonoja kokemuksia -tyyliin-"ihmiseen ei voi luottaa" tai sitten se on selkeästi kipeä. Hevonen eläimenä on nöyrä ja miellyttämishaluinen, siitä ominaisuudesta kun pidetään kiinni ei yleensä ongelmia synny. Se, että "eläinsuojelijat" tuomitsevat koko urheilun muutaman huonon esimerkin perusteella, ei ole mielestäni oikein, vaan kertoo näiden ihmisten  yksisilmäisyydestä ja tietämättömyydestä pikemmin. Ei ravihevonenkaan pakosta ja piiskalla juokse, vaan omasta halustaan. 

Joten jos ratsastuskouluissa nyt vaan ryhdytään "fiilistelemään" miltä hevosesta mikäkin tuntuu, emme pian enää voi puhua ratsastusharrastuksesta ja hevosesta työkaverina jos sitä ollaan jalustalle nostamassa. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni tasa-arvo kuuluu ihmisten kesken - käsitykseen tasa-arvosta ei pidä sekoittaa eläimiä.

NÄYTTELY NO 2 - nyt jo 2p

Aika rientää -minun pitimän heti näyttelyn jälkeen päivittää, mutta aina se vaan jää...

Nyt muutamia huomioita syksyn alkamisesta - sienestämässä on käyty enemmän kun koskaan aiemmin, Ninnin kanssa leikitty ja tuomarointi vienyt eri paikkoihin - viimeksi Tampereelle ja Kangasalaan.

Kuukausi ennen näyttelyä tarvittiin eläinlääkäriä- pikaisesti katsottuna kuvittelin että kyseessä oli jonkun risun tms tekemä tulehtunut haava, mutta hotspottihan tuo vaivasi- kuuma ja kostea kesä ja iho kurttuisena hautomassa auringossa- oikean korvan alapuolelle poskeen ilmestyi tuo haavauma joka hoidettiin antibiootein ja kortisonilla parissa viikossa kuntoon. Lasku oli ihan reipas- en saanut äkkiseltäänaikaa muuta kuin Evidensiaan- ja vakuutusyhtiöhän on tällaisia tapauksia varten. En ole vielä korvausta hakenut- omavastuun jälkeen (200€ ) palautusta tullossa vajaa kolmekymppiä....

Näyttelypäivä oli onneksi lämmin ja suht aurinkoinen- sadetta tuli vasta kotiinlähtömme aikoihin joten kakkos palkintokin kestettiin kun ei tarvinnut kastua. Ja labbiksia ja jälleen kerran labbiksia- Susun luokassa nuorille oli 17 , joista 10 palkittiin ykkösellä ja loput, Susu mukaanlukien, sai kakkosen. 

Ihan kivat kommentit, ja maininta hyvästä luonteesta etenkin lämmitti! Kyllä me vielä uudestaan voidaan mennä! 

Nimiä en voittajista muista- nehän näkyy Kennelliiton sivuilta- mutta kun KAIKILLA oli joku hieno naru-kuristus-lenkki-panta niin pakkohan meidänkin oli sellainen ostaa- 8€ tuli sijoitettua tällaiseen koristukseen. 

Ullan kanssa tehtiin treffit kun hän asuu Lahdessa, ja oli ihan mukava kuluttaa odotusaikaa jutellessa- en minä todellakaan ole niin innostunut näyttelyistä että olisin seurannut tuloksia tai muiden koirien arvosteluja.

Fasua olin jo onnistuneesti käyttänyt "koulukoirana" ja nyt testattiin Susuakin usemman kerran kun vein seiskaluokkalaisia luontokävelylle kirkon taakse pelloille ja metsäpoluille, Susu mukana ja ne jotka halusivat, saivat taluttaa. Hienosti toimi!

Kuvia otin muutaman, mutten ole muistanut kysyä lupaa julkaisuun, joten olkoot myöhempään kertaan- jo kävi ajatus siitä, että hankittaisiin se "koulukoira" -kurssitus! Luonteen puolesta parempi vaihtoehto taitaa olla kun mitkään näyttelyt! Ja varmasti koirallekin mieluisampi!

-Oppivainen Susu ainakin on, kunhan joku jaksaa opettaa- minä en, mutta Tomilta tuo näkyy sujuvan!

Aina pitäisi olla jotain puuhaa- kävi vähän kuten osasin pelätäkin- yksinolo turhauttaa kovasti! Henkareita saan taas ostaa lisää, ja kissankuppejakin on palasteltu, jostain kaupan pakkauksista puhumattakaan! Ruokaöljy on ollut keittiö työtasolla ja leivät leipäkorissa, mutta jokin "pitkänhuiskea kiemurtelija" on niitä sieltä poistanut joten MITÄÄN ei voi enää edes pöytätasolle jättää!

Eräänä kiireisenä kouluaamuna unohtui vasta avattu Oltermanni (=1kg) samaiselle pöytätasolle margariinipaketi jämän kanssa. Ja taisipa olla muutama medvurstin viipalekin....

Seuraavana aamuna sitten maha kuralla, ja iltapäivällä oli "löysät" vastassa -onneksi lattialla maton vieressä- kun tulin koulusta. 

Labbiksista on muuten sanottu, että niiltä puuttuu se geeni mikä syönnin jälkeen aiheuttaa kylläisyyden tunteen.....

Sienimetsän lisäksi ollaan marjasskin käyty ja mustikat maistuu, myös puolukoita testailtu. Kumma syksy kun niitä mustikoita vieläkin riittää, ovat toki  jo melko vetisiä mutta ihan syötäviä ainakin jogurtin kanssa!

Hevosmaailmaa on sikäli laajennettu, että kun olen käynyt Esmalla Loviisassa tunteja pitämässä, on Susu päässyt mukaan ja tutustunut talon koiriin ja myös possuun ja pupuun hevosten lisäksi- aidan takaa ensinmainittuihin! 

Tampereen kisoissa osasi olla jopa vieraan tuomarin takapenkillä, kun oma tuttu auto, ja sitten KAngasalla hotellissa yötä. Ehdittiin Runebergin jäljissä kulkea "harjulla ylimmällä" ja seurata luontopolkuakin liki kymmenen kilometriä. Nyt kun emäntäkin on taas kunnossa, tulee lenkkeiltyä säännöllisesti 10, jopa 12 km joinakin päivinä! 

Katrinrannassa käydään useita kertoja viikossa, ja naapurin Ninnin kanssa treffataan melkein päivittäin- luulisin että Susun mielestä elämä on aika hauskaa!? 

Ja niin on minunkin- jollekin juuri kehuin kuinka hyvää ja "terveellistä" seuraa koira on- pakollisten lenkkienkin takia- ja saman iltapäivänä kotiintullessani sain ensin siivota koiran ripulit olohuoneesta, ja kun se oli valmista, kuulin kissan oksennusääniä keittiöstä....Onneksi niitä tarhansa rikkovia ja naapuriin karkaavia hevosia ei enää ole!!!!😂