kylässä Kyralla & Richardilla - oli melkoinen "klinikka"

ETF - eli "ekvistriset treenarit Suomesta" järjesti huippureissun Lontoon jouluiseen horseshow:hon ja vielä Kyralle keskiviikkona. Sitten työt kutsui- vaikka kuinka mieluusti olisin seurannut kisojen esteosuuttakin niin kimppakyytimme lähti kohti Gatwickia jo keskiviikkona.

Lontoon kisoissa olin ensimmäistä kertaa (mutten viimeistä!) ja tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa - pelkästään toistasataa vuotta vanha Olympia-halli  teki tapahtumasta juhlallisen!
Tuoreessa muistissa Tukholman pikkujoulukisat jossa tanskalainen Cathrine Dufourt pisti kampoihin itsensä Isabell Werthille vieden voiton sunnuntain freestylsessa prosentein 89,441 onnellisen näköisellä Atterupgaards Cassidyllä! Suluissa voin mainita että tanskalainen tuomari veti aika lailla kotiinpäin eikä eroa lopuksi ollut Weihegoldiin kuin 0,135%! Kolmanneksi sijoittunut Kittel sai tyytyä 86,115% jolla hän oli Lontoossa ollut peräti kakkosena!
Dufortia- jota muuten Kyrakin valmentaa- ei nähty Lontoossa kuin ei myöskään Werthiä joten britit veivät itse kaikki parhaat palat molempina päivinä jättäen mm Suomen edustajan Mikaela Soratien loppupäähän- tässä seurassa ei ollut varaa yhteenkään rikkoon ja kokoamisasteen oli säilyttävä! Kelan kanssa juteltuani hän oli kuitenkin tyytväinen "selvitessään hengissä" -pelkästään itse areena jossa yleisö lähes pääsee koskettamaan hevosia- on melko haastava! Kiinnostavaa oli nähdä maanantaina uusi lyhyt GP jonka piruettioik.-9 ykkösta -ja piruetti vas. keskihalkaisijalla pisti moneen ratsukkoon jopa paniikinomaista vauhhtia ja tyylikkäästi tästä sarjasta ratsasti kauniisti ulos kulmiin ainoastaan voittaja Charlotte Dujardin M.St John Freestyle-nimihirviöllään.

Mikaela Soratie Dacor verryttelyssä

Mistään väliohjelmista en yleensä perusta, mutta täällä ne olivat sen verran tasokkaita että oli pakko katsoa. Tosin ponilaukka stiippeli jouduttiin keskeyttämään ratsastajan pudotessa ponin jalkoihin hypyssä joten siitä jäi vähän ikävä maku kunnes noin tuntia myöhemmin kuulutettiin että tyttö ok mutta tsekattiin sairaalassa vissiin yön yli. (Onneksi en ole enää poniäiti tai -mummo!) Vanhat kunnon katrillikisatkin tulivat mieleen kun ratsastavapoliisi/armeija yhteistyössä esittivät paraatillisen hevosia jotka toimivat kellontarkasti.
Samaa ei voinut sanoa ranskalaisen kaverin hevoslauman pienimmästä jonka rooli lie ollutkin yleisön hauskuuttaminen, koska mikään mitä se teki ei kuulunut käsikirjoitukseen...

Sitten Kyralle - junaan ahtautui 22 innokasta osallistujaa ja vaununvaihtokin onnistui ilman että porukkaa jäi laiturille. Palvelu pelasi, ja meitä oli Billinghurstissa  vastassa kolme autollista, joista kaksi ajoi kaksi kertaa että saatiin porukka perille.

junassa on hauska matkustaa...

IHANA paikka ja ohjelma yli odotusten - ainakin minä oli suhtautunut hieman skeptisesti reilun neljän tunnin "esittelyyn", jonka valmentajayhdistys tosin maksoi. Mutta hei, kyseessähän olikin varsin perusteellinen koulutustilaisuus ja meille oli katettu maneesin perälle niin kahvit kuin tuolit viltteineen! Ja sitten alkoi toiminta- ensin Kyra ohjasajoi hieman normaalista poikkeavalla ohjaskiinnityksellä, mutta hevosen vertyessä mentiin aina piaffeen ja passageen saakka. -Tunnustettakoon että eilen piti pitkästä aikaa kokeilla Grixielläkin, muttei me mitään piaffia saatu aikaseksi... ;) Mutta taas tuli muistutus siitä, miten hyvää vaihtelua ohjasajo on ja kuten Kyra huomautti, näkee liikkeet aivan eri tavalla ja vaikutus takaosaan heti. Tapa pitää ohjia ja raippaa minun nähdäkseni hieman erikoinen mutta harjoitus tekee mestarin.

Seuraavaksi oppilaat Sanni ja Mathilde (Norjasta) ratsastivat Richardin silmien alla ja sitten Richard esitti aika makean andalusialaisen "Heron" - josta toki kuvia ja filmipätkää mutta vain privaatisti kun pottaa ei näy päässä.

Nyt aloin minäkin lämmitä ja tein vimmatusti muistiinpanoja - oheistan muutaman mistä nyt enää saa selvää sillä tietoa tuli täydeltä laidalta koko ajan!
*Find a key to every rider
*älä ole ensimmäisenä vaihtamassa kuolainta, vaan katso että hevonen ja ratsastaja tuntee olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi- joskus jopa satulan vaihto on parempi kuin kuolaimen!
*ratsastajn on osattava kontrolloida ensin oma vartalonsa jotta pystyisi vaikuttamaan hevoseen- itsestäänselviä tärkeitä asioita joista aina hyvä saada muistutus!
*Sannin ratsastama hevonen jo 19vuotias - on tärkeää että nuori ratsastaja pääsee kokeilemaan miten hyvä hevonen toimii
* mover = the horse   controller = the rider          selvä tehtäväjako!
*jos asia ei onnistu- kokeile toista keinoa. Turha toistaa ei-perille-menevää-apua!
*ulko-ohjan käyttö riippuu siitä, mitä halutaan. Toki normi yhä sisäpohje-ulko-ohja mutta etenkin koottaessa saa olla myös sisäohja tuntumalla.
*Hevonen on vastuussa siitä, että se kantaa itsensä. ratsastajan pitää vain puolipidättein ohjata sitä töihin.
*Älä yliratsasta - istu hiljaa, luota hevoseen ja anna sen työskennellä! Etenkin suomalaiset ratsastajat touhuavat kovin paljon hevostensa selässä!
*Jalan eli pohkeen on tarvittaessa oltava nopeampi, ei niinkään vahvempi!
*Richardin esittäessä pohkeenväistöä verryttelyssä, he totesivat Kyran kanssa että "väistön pitää jatkua kunnes toisin määrätään ja hevosella ratsastetaan suoraan" Tämä pisti hieman ajattelemaan- useinhan sitä väistöä pyydetään ja pyydetään ja pyydetään......
*Hevosen pitää myös käyttää vatsanaluslihaksiaan oikeaoppisesti jotta liike saadaan kulkemaan läpi rungon ja siitä tarvittaessa venyttämään. Tässä kohtaa pitää myös ratsastajan käyttää lihaksistoaan oikein- pallean alla olevat vatsalihakset ovat ratsastettaessa tuiki tärkeät pitämässä ryhtiä sopivan jäntevänä! (Richard näyttää Sannille mallia)

*Kankisuitsituksessa kanki niin yksinkertainen ja "kiltti" kuin mahdollista- toki kielentila huomioiden.
*satuloita ei kovasti nykyään topata koska on olemassa geelipadeja joilla satulaa voi muotoilla eri hevosille.
*Hevosta on syytä muistuttaa välillä myös että etujalat nousevat- tässä voi lyhyt esteraippa olla hyödyllinen lavalle käytettynä
*Vaihdoissa, etenkin sarjoissa, älä pakota, älä jännity vaan toimi ja elä mukana! Etukäteen aina päätettävä vaihtojen määrä ja osattava laskea- myöhäistä se on kisoissa!
*hevosen oltava  herkkä
                            fiksu
                            yhteistyöhaluinen

*Puolipidätteistä etenkin Richard puhui paljon - kissanpentu on tainnut hävittää sen osan muistiinpanoistani- mutta hän käytti paljon vertauskuvallisia ilmaisuja ja painotti kaikessa ratsastuksessa miten tärkeää on saada hevoselle "hälytysmerkki nyt-tapahtuu" perille pienin ja selkein avuin. Sitten kun kaikki toimii ja mitään uutta ei pyydetä voi ratsastajakin hetken nauttia..

 Anu Sironen on treenannut Kyralla jo puolisen vuotta ja aikoo jatkaa pidempään koska työpaikkakin tutkijana avautui Lontoossa. Mukana peräti kolme hevosta -FWB tä tottakai? :)

 Valmentajaporukka kiertämässä talleja Kyran johdolla. Tunnelma innostunut ja hymy herkässä!

Tässä jo piaffipoljentaa Richardin ohjeistaessa.

Ja viimein- vaan ei vähiten - jouluinen muistutus siitä mistä on kyse:

102-vuotias Suomi jossa elää maailman onnellisin kansa

Nyt ei saisi mennä paatoksen puolelle, mutta totta se on, itsenäistä Suomea on syytä muistaa -joko itse juhlien tai vaikkapa vaan TV:n edessä kuten minä tällä kertaa,
Monta kertaa on meillä ollut vieraita ruoan ja tv:n edessä, mutta tällä kertaa näin - olen saanut ravata ympäri ämpäri töitä tehden ja juhlissakin ja nyt viime päivinä kokeita korjaten- nuo joulun numerotkin pitäisi vielä saada järjestykseen , joten mukava vaan löhötä kotona-kerrankin!

Aamupäivä mennyt tänään työn merkeissä-
ratsastusvalmennukset hoidettava nykyään päätyön eli koulun opetuksen jälkeen mutta haitanneeko tuo- mukavaa vaihtelua kun pääsee ulos/maneesiin opettamaan motivoituneita oppilaita!

Tosin koulutyössäkin on tapahtunut edistystä- vähitellen palaset alkaneet osua paikoilleen mitä tulee AV:n ja muiden apuvälineiden ja jopa oppilaat ovat alkaneet tajuta miksi he kymppiluokkaa käyvät ja olisiko myös  omaehtoisesta opiskelusta apua? Johan sitä rautalankaa on koko syksyn jo väännetty; vaihtelevalla menestyksellä!
Nappuloita kun työntekoon löytyy alkaa tulostakin syntymään ja elämä helpottuu ihmeesti kun myös ovia eri kakkostason opinahjoihin alkaa avautumaan...

Henkilökohtaisesti tykkään ja kovasti - koko syksyn mietin että onko tämä edes minulle kun oppilaat ovat olleet hyvin heterogeenisia ja suoraan sanoen hankalia, mutta nyt kun nappulat alkavat löytyä niin kaikkien olo helpottuu ja tulosta alkaa syntymään. Olen pohdiskellut aivan viime viikkoihin asti, mikä on opettajan tärkeämpi rooli tässä porukassa - nostaa  numeroita (keinolla millä hyvänsä, ja heikot poistukoot...) vai opettaa elämäntaitoja ja opiskelutekniikkaa ja auttaa löytämään omia vahvuuksiaan vaikkei ne numerot nyt ihan kertaheitolla nousisikaan? Ja kallistun ehdottomasti siihen jälkimmäiseen ja  itsetunnon kohottamaiseen- se jos mikä on kymppiluokkalaisilla heikko! Kaikilla heillä on oma syynsä, miksi ysiluokan todistus ei ole mallikelpoinen, ja motivaatio useimmilla opintoihin ylipäänsä heikko. Itsekuria, vahvuuksien löytämistä, itsensä löytämistä, työtä tekemällä tuloksia havitellen  ja sovitusta kiinnipitämistä - kaikki asioita joita harjoitellaan. Me like. Siitäkin huolimatta että syksy on ollut rankka ja olen ollut epäsuosiossa kun vaadin lapsilta myös käytöstapoja- nyt se vihdoin alkaa tuottaa tulosta ja molemminpuolinen luottamus on löytynyt ja työnteko maistuu! Ja työnantajalta meille kymppiluokan opeille tullut tunnustus lämmittää mieltä!

Ja se miljöö, missä tilaisuus näitä asioita harjoitella, on ainutlaatuinen - suomalainen kouluformaatti on yhä maailman huipulla! PISA-tulokset yhä kärkipäässä vaikka jakautumista tilastojen ylä- ja alapäässä on tapahtunut. Osaamme lukea, kirjoittaa ja laskea aivan huipputuloksin joten jotain on tehty oikein!
Myös onnellisuudessa olemme johdossa - osaammeko tätä arvostaa?

*Suomen luonto
Helsingissä syntyneenä, koulut käyneenä ja taas siellä töissä käyvänä voin vaan todeta, että ihanaa päästä kotiin "maalle" Mäntsälään työpäivän jälkeen. Kyllä koko Suomi täytyy pitää asuttuna- siinä on haastetta etätyölle joka toivottavasti toimii!
*Metsä. Vaikkei niitä puita halaisikaan, siellä saa hengittää ainakin. Koiran lanssa lenkkeily osaltani loppui ja marjametsään tai sienestämään en tänä syksynä ehtinyt, mutta kaipaan kovastI!
Joskus väitin että maastoilen  ratsain vain jotta koira ja hevonen pääsisivät metsään, mutta kyllä siitä vaan itsekin nauttii!
*Mahdollisuus kouluttautua ja aivan paras koululaitos- puutteistaankin huolimatta.
*Demokratia - viime aikojen poliittisista kömmähdyksistä huolimatta- se toimii!
*Mieluinen työ- yli 30 vuotta yrittäjänä oli ihanaa mutta toki työlästä aikaa. Elinkeinovapaus toimii Suomessa- toiminimellä teen yhä hevoshommia pienessä mittakaavassa.Opettaminen on mun juttu- kaikilla aloilla!
*Eläimet - oli ne sitten piereviä lehmiä, villejä susia tai kehrääviä kissanpoikia- kaikki ne kuuluvat elinpiiriimme tavalla tai toisella. Uusi kissanpentu on hurmannut pojatkin ja vanhapiika Nöpökin hyväksynyt nuoren kapinallisen. Mutta niistä on otettava vastuu- en uutta koiraa ottanut Fasun jälkeen koska en ole niin paljon kotona että se koiralle riittäisi. Kissoilla on onneksi seuraa toisistaan, ja se on eläimenä muutenkin koiraa itsenäisempi.

*Lapset, vai piäisikö jo sanoa lastenlapset? Kaikki - ihania ja elämän sisältöä!

*Heterogeenisempi väestö- lapsuudenaikainen Helsinkini näyttää tänä päivänä aivan erilaiselta. Omassa luokassanikin taitaa olla väestöä alkuperältään liki 10 :stä eri kansallisuudesta! Joka päivä oppii uusia asioita uusista ihmisistä kun jaksaa olla utelias ja ennakkoluuloton!
* Sanavapaus. Ehdoton.

 *Hevoset ovat minulle henkilökohtaisesti olleet henkireikänä- ja näin jatkukoot nuorten parissa! Moni ongelma pienenee ja jopa poistuu kun touhuaa hevosten kanssa, ne vaativat rauhallisuutta, täsmällisyyttä ja kuitenkin päättäväisyyttä sekä opettavat vastuunkantoa ja työntekoa- kaikki asioita joista ihmiselle on hyötyä!
Kuvassa Jelena harjoittelee Grixiellä mäen alastuloa - laitumen metsässä- kuinkas muutenkaan!
*Harrastukset - monelle intohimo mikäli työ ei vie mennessään. Enpä olisi uskonut viisi vuotta sitten - avantouinti vienyt mennesssään ja jopa SM-tasolle saakka! Ja taas uidaan - nyt Joensuussa helmikuun alussa ja hyvässä porukassa jonka puheenjohtajaksi lupauduin kun halukkaista nuijanheilttajista oli puutetta. Katsotaan nyt mitä ensi vuosi tuo tullessaan mutta parhaani yritän!

*Puhdas maaseutu ja antibioottivapaa ruoka, luomua jo lähes sellaisenaan jos Etelä-Eurooppaan verrataan! Muistan itse kyseenalaistaneeni keinolannoitteen ja myrkkyjen käytön jo vuonna 1979 Työtehoseuran maatalousekonomian ja viljanviljelyn kursseilla- nyt vasta on luomu saanut uskottavuutta! Myös tuotantoeläinten huolenpito on huipuluokkaa, toki ikävät poikkeukset ovat saaneet paljon julkisuutta.
*Taide -oli se sitten maalaustaidetta tai musiikkia- toimii hengenravintona itse kullekin. Kuuntelen musiikkia sujuvasti vaikken laula tai soita, rakastan taidenäyttelyitä ja maalaan joskus itsekin- luovuus säilyy ja ehkä paranoo?
*EU:n puheenjohtajamaana Suomi vastaa myös ilmaston lämpenemisen ratkaisujen hakemisesta- hyvä niin. Kestävää kehitystä ollaan kehittämässä ja siinä suomalainen teknologia pääsee oikeuksiinsa!

Ja lopuksi - itsenäisyydestämme KIITOS kuuluu veteraaneille ja lotille sekä suomenhevosille , ja sille sukupolvelle joka sotien jälkeen rakensivat Suomea !
Meille naisille kuuluu myös kiitos- kaikesta mee-too kampanjoinnista huolimatta on suomalainen nainen aina ennenkin  löytänyt paikkansa ja ollut se "aitan avaimen haltija" - kiitos MINNA Canth kun jo yli sata vuotta sitten toit asian esille!

Mäntsälä kunnantalo 6.12.2019

Arto O-Salosen luennolta Hgin YO:n "Vahva mieli"- seminaarista 22.10.2019




Ei minulla muuta.                                                                                                                            Kiitollisuudella,
Ira