ihanalle kesälle kiitollinen

Elokuun viimeinen ilta. Samettinen pehmeys, pimeässä illassakin  kesän lämpö viipyy.

               
Hieman haikea olo- koiran kuolema kosketti ja toki sen jälkeen on ollut surua- osittain kanavoitu siivoamiseen, matonpesun kakkoskierrokseen, vaatehuoneen "konmaritukseen", hevoshommeleihin ja uimiseen sekä  koulujen alettua myös koulutyöhön.

Kuitenkin kokonaisuutena voin omalta kohdaltani todeta, että kaikista maailmalta kuuluneista huonoista uutisista huolimatta, ilmaston lämpenemisestä lähtien, on oma kesäni ollut valtavan hyvä ja piiitkä- pisin keäloma ikinä!  Yrittäjänä olen aina sitä lomaa pitänyt töiden ohessa tai pieninä pätkinä silloin tällöin, ja viime vuosina vaikken ratsastuskoulua enää ole pitänyt, on kesät pitänyt "paikata" milloin milläkin tunninpidolla ja valmennuksilla- sinänsä kivaa hommaa, mutta kun siihen myös on kuulunut tuo "pennin venyttäminen,"-nykysuomeksi vissiin "sentinsäästö"- aika raakaa . Ensimmäisen kerran elämässäni olen nauttinut parin kuukauden pituisesta palkallisesta kesälomasta, koska työsuhteeni Sipooseen päättyi vasta heinäkuun lopulla! Vaikkei mihinkään ulkomaanmatkoihin - joita rakastan- olekaan ollut varaa, on kotimaan matkailu aivan mahtavaa! Tuomaritehtävät kauemmaksi kotipaikkakunnalta käyvät mainiosti lomasta, ja uintikokemukset eri järvissä ja meressäkin ovat avartavia ja hauskoja. Lastenlasten kanssa touhuaminen ja retkeilykin kuuluu mummojen rooliin, ja sitten sitä kulttuuria on on nähty ja kuultu niin taidenäyttelyissä kuin eri konserteissakin! Kavereita on tavattu ja lonkkaa vedetty, -tosin aloitin elokuussa "Lukimat" -matematiikan yliopiston kurssin, josta nyt ensimmäisen osan jälkeen taidan poistua- onni onnettomuudessa uudessa työtehtävässäni Hgin amiksessa on töiden jakamien - työparini ottaa mieluusti matematiikan tunnt ja luovuttaa molempien ryhmien "pakkoruotsit" minulle!

 Kurikassa koulukisoissa "aakeilla laakeilla" ja kyläreissu Mäntän teollisuuskaupunkiin jossa Serlachius, toiminnan rajusta supistamisesta huolimatta on suurin työllistäjä. Kovasti taidekaupunkina tekee tuloaan.

Kuldduuriin kuulunnee myös kesän harrasteteatterit- tänä vuonna Mäntsälän Ohkolassa Arto Paasilinnan siltainsiööri Jaaatisen vauhdissa Aatu Johansson ja Orimattilassa tulkittiin vakavempaa Minna Canthia, mutta ah niin naisnäkölulmaa painottaen! Hyvässä seurassa, toki, kiitos kuuluu ystäville! Ellei ystäviä muuten ehdi tapaamaan, niin  yhteiset teatterireissut onnistuvat aina! En lähde tässä pitkää nimilistaa luettelemaan, mutta paljon olen ehtinyt hyviä ystäviä ja tuttuja tämän kesän aikana tapaamaan- jos luet, tunnstanet itsesi ja kiitos kuuluu Sinulle! Ystävät ovat kullanarvoisia ja heistä pitää pitää huolta!

Vanhenemiseen kuulunnee tietty nostalgia- jo useampana vuonna suunniteltu visiitti äitini kanssa hänen lapsuudenmaisemiin ja siis omaan mummolaani, toteutettiin vihdoin- Espoon kaavoitusviraston suosiollisella avulla. Nöykkiö on niin täyteen rakennettu että mummolan tontista on saatu yhteensä kolme uutta ja tiekin rakennettu ojan päälle!

 Ja vielä mitä hevosteluun tulee- Grixien "GAWAIN"-varsasta tehty kimppa elää ja voi hyvin-nyt jo kisakatsomossa vakkei sitä kalleinta samppanjaa vielä olla päästy korkkaamaan, mutta kahviteltu ja syöty on yhtymän laskuun! Kesän tavoitteena oli noviisisarjan finaali, josta kakkossija ja syksyllä vielä jatketaan laatuarvosteluun ja toivottavasti Helsinki horse showhon!
Yhteistyö Juho Norilon kanssa on ollut mielenkiintoista ja antoisaa ja jatkuu näillä               

                                                                                näkymin ainakin Breedersiin asti


Laitan tähän lisää kuvia, joihinkin myös tekstin kera, mutta kaikkiaan toivon että ihmiset ovat osanneet nauttia kesästään ja ovat tarmoa täynnä syksyn alkaessa - itselläni jopa kaksi viikottaista joogailtaa luvassa... Tätä tämä vanheneminen on - kilot ja jäykyys lisääntyy vaikkei niiden eteen mitään tee, mutta jos meinaa jatkaa suht´aktiivisesti vielä , sanotaano vaikka 80-seksi, on syytä pitää fysikastaan huolta!
VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU  olkoot päivän ajatuksena ja oppina!

Venujärvi, Mäntsälä

Suomenlinnassa setä ja veljenpojat-kuvassa keskimmäinen kolmesta

mummola- yhä talo pystyssä!

Vantaanjoki koettu niin Tikkurilan (=Heureka) kun Vanhankaupunginkosken kohdalla!

Oma kasvatti Graal vaihtoi kuskia- Madis päästi Jennan äitiyslomalle. Johtaa vielä elokuussa SRL:n esterankingia!

Ainon nations Cupissa Henri Ruoste näytti kaapin paikan.

Orimattilassa orilaidun - mun poikia siellä vissiin jo vsta 2005?

"Pahnueen pohjimmainen" Gareth tyylinäyte laitumelta . Nyt myynnissä, alkukesä meni ruunauskomlikaatioita hoitaessa. Hevosenpito ei ole huoletonta!

GAWAIN I -Juho Norio .Näistä kuulette vielä!

Fasu- monessa mukana -vielä tänäkin kesänä 11.8. saakka.

Suomenlinnassa poikia ja hanhia .Luontomatkailua?

Ed Sheeran Malmilla....

...ja Stenfors brothers Svenkassa!

Riihimäen lasimuseokin tuli (vihdoinkin!) nähtyä. Oli muuten katsomisen arvoinen, viereinen erämuseo vielä kokematta!

Grixie still going strong- vaihtelua kärryn edessä. Hyvä kesä laitumella liikkuen- talven tallissaolo näyttää kestääkö nivelet vielä. Elämäni hevonen.

Tässä totuttelua vahdnvaihtoon

 11.8. tyhjeni ruokakuppi viimeisen kerran. Tyhjä olo nostaa välilläpäätään - minne ruoantähteet? Kenen kanssa jakaa aamupuuro? Osaako lenkille mennä ilman koiraa? Ei enää kiire kotiin mistään...Talo tyhjempi ja kissallakin  selvästi ikävä.

Pojanpoikien suuri lohtu -  Topi valloittanut sydämet !

Fiksu eikä edes hauku, persoonallinen tapaus!

Tulee toimeen talon kissan Onnin  kanssa.

Eiköhän se siitä kasva pojille mahtavaksi kaveriksi!

 Kesä lähestyy loppuaaan, vilja kypsyy ja puinnit käynnissä, marjat poimittu (mustkoita vähän ja epätasaisia) sieniä odotellessa...  uitu on vallan urheilun kannalta useita kilometrejä viikossa . Sienimetsästä tähän mennessä löytynyt kolme kanttarellia ja noin kymmenen hirvikärpästä=aina ei voi voittaa!!

Helpotusta tulevaisuuden suunnitteluun (ja rahatilanteeseen- niin raadolliselta kun kuulostaakin!) tuli elokuun puolivälissä Stadin amiksen kymppiluokan pestin myötä.
Alku lähtenyt tosi vauhdikkaasti käyntiin uusien työkavereiden parissa ja luokkatilojen puuttuessa on tehty "liikkuva koulu"-ratkaisuja ja vierailtu kahden ryhmän voimin niin Suomenlinnassa kun kansallismuseossa ja Hakalehdon huvilassa kuin tekniikan museossa ja Viikin luontopolulla! Innovatiivisuus huipussaan ja OPS toteutuu viimeisen päälle ilmiöpohjaisen opiskelun kautta!
Oli lähes kurjaa perjantaina tilaongelman tultua ratkaistuksi "sulkea" oppilaat kuumaan tunkkaiseen luokkahuoneeseen imemään itseensä matematiikan ja ruotsinkielen ihania oppeja!
Tästä se kouluvuosi taas alkaa- huumorilla on höystettävä niin helpottuu ! Alku ainakin vauhdikas ja erilainen- me like!

 

Suomenlinnan rantakin oppimisympäristönä!

 Tekniikan museo ja voimalamuseo seinineen vielä piti opiskelijaryhmän kasassa, mutta Viikin luontopolku oli jo pieni koettelemus koska joukossa niin urheiljoita kuin sohvaperunoitakin... Aina oppii uutta kun pitää silmät ja korvat auki!

Vanhankaupunkin joensuistossa uskomattoman laaja vesijättömaa ja paljon eri lintulajeja; haikaroita myöten!

Suomi armas.
Rankanpuoleisen viikon jälkeen rentoutuminen saunoen ja uiden.
Mikä sen parempaa?

Taas jaksaa.

Kiitos Suomen kesälle- toivottavasti olette saaneet nauttia siitä!

Äitienpäivä-joku (begonia?) yhä hengissä ja kukoistaa. Uskomaton saavutus meikäläiseltä- ehkä pojat osanneet valita "ei.kuole eikä kuihdu-äitin hoidosta -huolimatta"- sortin?

Jäähyväiset Fasulle

Huomaan etten "kissan kuoleman" jälkeen ole saanut blogijuttua aikaiseksi.
No nyt tulee tekstiä.             

Aiheena "koiran kuolema"
Tämä aihe jäi vähän junnaamaan kun on liuta näitä vanhoja eläimiä.
Eläimistä ja niiden hoidosta/hoitamattomuudesta / pahoinpitelystä on viime aikoina ollut paljon lehdissäkin- viimeksi HBL ja Iltalehti jakoivat
jutun "lasten leikeistä"

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/279a3f62-c5b9-4d1d-8de5-99432ad1401c?fbclid=IwAR1H3kn-ADC1rkHOB92O4oKbifzfv1r0yIVgs0vNjXrM1HXp6rnwVoEtd0w

Tämä yhteiskunnan vieraantuminen eläimistä ja metsistä, maaseudusta ja luonnosta ylipäänsä alkaa jo olla hyvin hyvin huolestuttavaa- tähän kun liitetään netistä tai peleistä nähtävät väkivaltaiset lastenohjelmat/pelit, ei ole ihme että tällaista tapahtuu- lapset eivät vaan käsitä että eläimetkin ovat kipua tuntevia, eläviä yksilöitä! Valitettavasti myös vanhempien itsekeskeisyys ja asenteet vaikuttavat lapsiinkin- kaikki mitataan rahassa. Hyvä että jutussa oli mukana näitä summia joita joutuu maksamaan valtiolle jos eläimiä tappaa !
Suuri metsäkeskustelu on myös hieman huvittavaa- toisaalta metsästä pitäisi saada taloudellista hyötyä- siinä ymmärrän hyvn yksittäisiä PIENmetsänomistajia, (mutten niitä isoja ylikansallisia yrityksiä jotka vaan jahtaavat pörssituloksia)- toisaalta siellä pitäisi saada kulkea halaamassa puita ja vahvistamassa psyykeään.....Onneksi en ole poliitikko enkä joudu ottamaan kantaa näihin asioihin!
Kaikessa ilmastoteksteissä mainitaan myös tuo "pieriskelevä lehmä", mutta- tästä olen joskus jo aiemmin maininnut - entä ne pieriskelevät, lihaa syövät lemmikkieläimet kuten  kissat ja koirat? Teenköhän minä nyt suuren ilmastoteon kun en aio ottaa Fasun tilalle uutta koiraa??

Kissanpaikka on kuitenkin vapaa- syö ja pieree labradorinnoutajaa vähemmän - mutta ongelmana on se, että Nöpön pitäisi itse päästä kaveri itselleen valitsemaan ja tuskin se mitään pentua riesakseen huolisi- eläinsuojeluyhdistykseltä joku höveli herrakissa?  Aivan yksin tuo ei taida viihtyä kun koiran ja minun poissaollessa eräänä viikonloppuna oli tehnyt protestikakat mun työtuolille! Äiti-kissa Sanelmahan poistui keskuudestamme liki kuukausi sitten, vanhana väsyneenä ja vähän kipeänä siis sekin.
Laittelen oheen kuvia Fasusta niin itsekseen kun ystävien kanssa ja kiitän Riittaa hyvästä lopusta - meillä lemmikkieläimet yleensä on saaneet rauhallisesti nukahtaa tuvan lattialle läheisten vieressä- niin nytkin. Pojista kolme mukana- neljännen perheellisen luona vierailimme hyvästelemässä ja kaikki pikkuiset saivat rapsuttaa ja jättää terveiset - onneksi siinä perheessä nyt on oma koiranpentu joka lieventää tutun ihanan Fasun jättämää aukkoa!

Itse huomasin miten paljon enemmään kiintyy lemmikkiin kun olosuhteet ovat erilaiset- maalaistalon kiireen keskellä koira taisi olla vaan "huonekalun jatke" joka seurasi emäntää ulos talliin ja töihin mutta jonka kanssa harvemmin liikuttiin kodin ulkopuolella. Jos jonnekin mentiin koko perheen voimalla, piti aina järjestää hevosille hoitaja ja koira hoitui siinä "ohimennen" . Seitsemän ikävuoden jälkeen Fasu muutti kanssani kaupunkioloihin jossa asia on aivan eri ja aikaa on varattava vähintään kolmelle lenkille päivittäin. Niitä "kakkapusseja" en koskaan oppinut käyttämään, mutta onneksi Fasu oli sen verran siisti että paikat löytyivät ojien pohjilta, Jatilan sänkipellolta syksyisin ja talvisin tai metsästä.
Ja se iloinen hännänheilutus ja vastaanotto kotiintultaessa -mikä sen ihanempaa! Vaikka kuulo vanhemmiten Fasulla heikkenikin, oli hieman valikoivasta kuulosta kyse- niin kuuroksi ei labradoria saa etteikö jääkaapin avaaminen kutsuisi sitä paikalle!

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu niitä uusia. Tätä toivon kaikille- jos mahdollista, jättäkää hyvästit rakkaalle eläimelle myös lasten kanssa. Kuolema ja elämä ovat luonnollisia asioita jotka auttavat ymmärtämään elämää itseään ja kasvattavat.

Fasu oli   METSÄKOIRA, LUONTOKOIRA, LAPSIKOIRA
                YSTÄVÄKOIRA, RATSASTUSLENKKIKAVERI JA SIENIKOIRA

Nuori Fasu tutustuu vielä nuorempaan Dioon. Vuosi taitaa olla 2011? Paitsi jos tuo onkin äitinsä Dimmy, vuosi on 2007. Ei näistä kaikista voi muistaa enkä nyt viitsi noita sukkamerkkeä tarkistaa...
Vieressä kuitenkin Fasu tähyää minua Grixien selässä- minkäs muun kun namin toivossa!

Kartsan kanssa oli ihana "pusutella"

Niiskuneiti oli eläessään Fasun suuri suosikki- sen kanssa oli ihana päästä ajolenkille, mutta pusuttelu piti tehdä hieman salaa ja äkkiarvaamatta-  tykkääminen ei ollut molemminpuolista vaan Niisku vähätteli ja melkein inhosi Fassea....
(kunhan löydän, lisään heistä vielä jonkun kuvan...)




-löytyhän yksi kuva Niiskun viimeiseltä kesältä, 2016
Kovasti näkyy vahtivan että ratsastukset sujuu normien
mukaisesti- pikkupojilla tainnut olla erimielisyyksiä vuoroista?

Uiminen kuuluu labradorien rotukuvaan, mutta siinä Fasu ei ollut tyypillinen - vesi toki ihana elementti ja ojanpohjat fantastisia kävelypaikkoja- talvellakin kun jää ensin rikkoontui!

Viimeiset vuodet kun aloin harrastamaan avantouintia, tuliFasse tutuksi monelle Katrinrannankävijälle ja hyvästä ystävästä Iineksestä aika jätti jo keväällä. Heistä ei kuvaa, mutta tässä muutamia muita kaverisuhteita matkan varrelta:

Hyvinkäällä Riitan Koru kelpasi vesileikkeihin....

Kaisa i Kimito var en trevlig kompis fast dom sågs bara några ggr i året!

Takkulassa pari kertaa mukana tuomarikeikalla- Fabsu ihan paras ja tässä vielä Elmo. Anu kuvannut

lisää kavereita, Tössällä saunaillassa ja lammikossakin, ainakin vähän...

Kuivasen Maikin Karoliinan kanssa Fasu jaksoi vielä talvella leikkiä, mutta kesään mennessä ei enää jaksanut. kavereina säilyivät silti.

Ahlskogien Nemo leikitti myös vielä vuosi sitten.

ja sitten uimaan -ainakin mamman kanssa:

"VESIKOIRA"

Talvella ei niin kylmää päivää ollut etteikö lenkkiä pitänyt tehdä. Sukset välillä olivat koirankin tiellä- emännästä puhumattakaan!  LUMIKOIRA/TALVIKOIRA

ja jottei työrooli ihan unohtuisi- Fasu oli mitä parhain KOULUKOIRA-YSTÄVÄKOIRA -LUKUKOIRA-KIRJASTOKOIRA vaikkei ehtinytkään mitään virallista koulutusta alalle hankkia!

KOTIKOIRA oli se kaveri, joka aina oli iloisesti minua vastaanottamassa oli kello mitä tahansa.

"ÄMPÄRIKOIRA" useampaan kertaan- märkäkohdun myötä kohdunpoisto talvella 2017, joulukuussa 2018 pahalaatuinen kasvain jonka etäpesäke laajeni kesällä 2019 eikä vastannut antibioottiin tulehtuessaan  Nivelrikko alkoi vaivaamaan ja lenkit lyheni sekä muitakin oheisvaivoja tuli virtsan karkailua myöten-  ei ole koiranelämää nukkua yöt ämpäri päässä nuoleskelua estämässä tai pukea koira vaippoihin ettei satu vahinkoja.

Kuten jo kissan kanssa totesin, on päästävä eläin arvokkaasti poistumaan tästä maailmasta ja tätä olin jo vatvonut lähes koko kesän. Itsekkäästi ei saa pitää kiinni, usein voi olla parempi kysyä jo joltain ulkopuoliselta neuvoa kun oman eläimen näkee päivittäin ja se suhde on niin erilainen omaan kun vieraaseen eläimeen.

Hyvästit heitettiin namujen kera vanhassa kotipaikassa ja pojat olivat isänsä kanssa jo haudan valmistaneet. En tiedä vaistosiko Wilma-kissa  jotain kun hautajaisten jälkeen kyhnäsi vanhimman pojan sylissä ihan rasitukseen asti. -Kiitos naapureille, monet lenkit tekivät Maken kanssa ja hautaa koristaa heiltä saatu ruusu.

Saskian Flashdance s 8.5 2007  k. 11.8.2019

KIITOS FASU!