Lahjakkaita oppilaita- onko heitä? Entä sitten? Kaikista meistä löytyy jotain hyvää!!

Kaunis lauantaipäivä sisällä Loviisan elokuvateatterin tiloissa- muttei suinkaan turhaan - lahjakkuuksia etsimässä iso pino opettajia ja muita kiinnostuneita kolmen tunnin ajan. Ja löytyihän niitä - kunhan osaa etsiä oikealla tavalla!

Päivän aloitti Maarit Korhonen, jota jo kertaalleen tänä vuonna olin EDUCAssa kuuntelemassa, mutta tässä tuli taas hieman eri lähestyminen oppilaaseen ja hänen kykyihinsä.
Hän huomautti sen onnellisen asian meillä täällä Suomessa että OPSimme antaa-etenkin tämä uusi- pajon vapautta yksittäiselle opettajalle kunhan muistaa pääpiirteittäin sitä seurata.Tätä helpottaa mikäli koulun johto on avoin uudistuksille ja antaa tilaa luovuudelle!Mitään hokkus-pokkus-temppuja ei Korhonen kuitenkaan ole jakamassa vaan muistutti siitä, miten tärkeätä on jokaisen oppilaan kohdalla muistaa yksilöllisyys ja etsiä ne hyvät puolet jokaisesta! Hyvänä liian tasapuolistavana esimerkkiä olkoon -jälleen kerran- se "oikeudenmukainen " arvostelu jossa eri eläimet suorittavat samaa tehtäväää...

Samoja asioita voidaan myös mitata hieman eritavoin, joten mielikuvitukselle ja luovuudellepitäisi olla tilaa myös koulussa!

Ihan mukavaa kuultavaa, ja Korhonen on tosiaan tasaantunut niiltä ajoilta kun hän oli kaikkia pulpetteja heittämässä luokasta pihalle... Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole toiselle parhaaksi- tänään oli mielenkiintoinen yleisönpalsta-kirjoitus Hesarissa, jossa opettajien Hgin alajaoston nimissä kyseltiin ja kritisoitiin jatkuvista oppimisympäristön uudistuksista ja muutoksista. Etenkin ne oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai levottomuutta, eivät pääse rauhassa paneutumaan uusiin asioihin jos koko ajan on mietittävä missä olla ja miten toimia? Hyvä pointti tämän jatkuvan muutoksen keskellä! 

                                                                                                                    Nyt on myös vihdoin myönnetty että kännykät ja muut datasovellukset aiheuttavat nuorissa helposti riippuvuutta ja keskittymisaikeuksia- tähän aiheeseen oheistan linkin!
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b7a8163c-17f4-400d-8d5c-a408a131b9ea?fbclid=IwAR1izXmFXqqGhSKS1lhFZ7V9zpTGz4t4p3bHNZ1oHXgdMgocj_dQ9IOTK

Korhosen jälkeen olin kovasti odottanut "lahjakkuusprofessori" Kari Uusikylän esitystä mutta me kaikki jouduimme pettymään. Se ei ollut uutta että proffa itseään kehui- tosin pilke silmäkulmassa- mutta tuntui kun hän ei olisi laikaan valmistautunutkoko esitelmään vaan ainoastaan jutteli mukavia yleisölle. En tarkoita sitä, että olisimme odottaneet jotain power-point-super-prizziä tai uskomattomia tilastoja, mutta jotain käytännönläheistä tietoa tutkimuksista ja siitä miten niitä voimavaroja oppilailta saadaan esillekaivettua - nyt tämä kaikki jäi puuttumaan! Tosin Uusikylä itse mainitsi asian, joka koskee joskus meitä kaikkia- kun on ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä ja ikää 75, ei aina voiolla terävimmillään. Ehkä tämä oli sellainen päivä?

Onneksi tilanteen pelasti seuraava puhuja- på svenska- nimittäin suomalaissyntyinen Mona Liljendahl joka Ruotsissa on tehnyt tutkimusta lähnnä niistä lahjakkuukista jotka piiloutuvat jonkin diagnosoidun ongelman taakse.
Tämä antoi ainakin minulle paljon ajattelemisen aihetta ja  herätti taas tajuamaan miten moninaisia ja yksilöllisiä me ihmiset olemme! KOSKAAN ei pidä ketään mitenkään leimata esim diagnoosin turvin- jokainen on yksilö ja jos joku juttu ei onnistu saattaa toisessa aiheessa piillä uskomattomia kykyjä kunhan ne saadaan  esille! Oheistan tähän muutaman hänen ajatuksensa ja huomiotavat asiat kun mietitään jatkotoimenpiteitä eri oppilaille ja miten kukakin oppii ja mitä asioita on otettava huomioon kun oppipolkua rakentaa!

Mitä lahjakkuus on?

Mitn lahjakkuus huomataan?

Wechlerin mukainen Gaussin käyrä äo:n liittyen

MIKSI pitää lahjkkaiden "kuihtua ja kyllästyä" koulussa?

Mona Liljendahl puhui asiaa- mukaansatempaavasti. Osa yleisöstä oli jo poistunut koska tämä osuus oli ruotsinkielinen. Ihanaa että Loviisa on kaksikielinen !

Lahjakkaiden lasten dilemmana on myös se, päädytäänkö hänet siirtämään luokkaa ylemmäksi jo ala-asteella ja mitä haittoja/hyötyä tästä mahdollisesti olisi?
*hyvinä puolina voidaan pitää riittävät haasteet ja tasavertaiset luokkatoverit sekä sopivaa materiaalia ja sitten aikuisena nelpompi edetä ja sopeutua.
*miinuksena on että koko elämä keskittyy opintoihin ja emotionaaliselle kehitykselle ei tahdo jäädä tilaa. Kehitys saattaa tässäkin jo mennä ohituskaistalle ja eräänlainen "kuulumattomuus" jää vaivaamaan.

Eri syyt voivat koulussa johtaa samoihin ongelmiin: kouluväsymys, alisuoriutuminen, koulukieltäytyminen, huonovointisuus, ulkopuolisuus, kiusaaminen, keskittymisvaikeudet, yhteistyövaikeudet, kotiinjääminen, eri "toimenpiteet ja diagnoosit" -  BURN OUT ja "BORE OUT" saattavat olla oireiltaan hyvinkin samantapaisia mutta eri syistä!

 Kaikkiaan viimeisin luento oli kaikkein inspiroivin ja pisti ajattelemaan - enemmän tällaista! Ja tämä oli omalta kannaltani lisäksi ihan hyvä päivä hankkia puolikas VESO- jopa hyödylliinen!

Viimeinen kuva kertoo juuri sen mikä IT:ssä on ongelmana- kaikki on hyvin jos homma toimii, mutta kun neljä ihmistä joutuu parveilemaan jotta saataisiin kuvat näkyville - hohoi. Onnesi tekniikka kehittyy koko ajan ja sitä pystyy hyödyntämään monipuolisesti, mutta silti pitää olla olemassa "force majeure"-varavaihtoehto esim jos tulee sähkökatkos....