Naisen omatunto, EDUCA-messut ja ihana talvisää

Ei, en aio valittaa sillä me suomalaiset naiset olemme äärettömän itsenäisiä ja jopa vaikutusvaltaisia- huonommasta palkasta ja "me-too"-kampanjasta ja ikävistä ahdistelu-uutisista  huolimatta. Suomi on taas nostettu otsikoihin onnellisuuden luvattuna maana eikä turvallisuuskaan mikään huono ole- olkaamme siis tyytyväisiä!

Itse en henkilökohtaisesti ole kokenut itseäni mitenkään miehiä huonommaksi tai heikommaksi, mutta se mikä minua muidenkin naisten puolesta pännii, on se ylivoimainen huolehtiminen ja  huonolla omatunnolla märehtiminen mikä jatkuvasti on riesana.
"Teet niin tai näin, aina on häntä takanpäin" mutta voi sitä jossittelua- tänään olen oikeasti laiskotellut- herännyt vasta puolikymmeneltä kissoja ja koiraa ruokkimaan (voi raukat, olivat jo nälkäkuoleman partaalla!) ja koira pääsi pissalle vasta kymmenen jälkeen (toim. huom - aamuyöstä herätessäni muistikuvaan ettei auton lämpöjohdon ajastinta oltu tarkistettu käytin Fasun pissalla klo 04)
EDUCA-messulle matka, ja sain Riikan matkaseuraksi; lähtö siirtyi puoleenpäivään hänen omien kiireittensä takia- miksi en sitten sillaikaa siivonnut taloa kun jäi luppoaikaa? Tai käynyt pika-pikaa nuorta hevosta ratsastamassa? Ei, lueskelin rauhassa Hesaria ja poikkesin Akin luona pojanpoikia moikkaamassa (niin, sinnekin olisi voinut mennä aiemmin koiran kanssa kävellen ja mennä mukaan Johannan ja Emilin aamukävelylle....)
EDUCA-messut-kuten aina- täyspainoinen tapahtuma josta tulee runsaan -tiedon-ähky eikä meinaa ehtiä kaikkea näkemäänsä sulattaa! Positiivinen CV (Lotta Uusitalo) alkaa jo minuun upota- ehkä se vihdoin tulevana kilpailukautena näkyy kouluarvosteluissakin? Ja oppilaisiin pitää vielä tomerammin testata- materiaalia ja tietoa  aiheesta on jo vaikka muille jakaa! Olemme oppilaiden kanssa terveystiedon tunneilla täyttäneet mielenterveysseuran vihkosta "treenaa mieli vahvaksi"  mm niiltä osin missä niitä omia hyviä puolia pitäisi luetella ja voi maar- tämä on meille suomalaisille niin vaikeaa!

 Tämä on aihe, mikä mielestäni vahvasti liittyy kiusamiseen - sellainen ihminen, jonka itsetunto on vahva, ei joudu kiusatuksi vaikka olisi erilainen - hän on ylpeänä erilainen ja uskaltaa poiketa joukosta! Hieman turhauttavalta kuulostaa jaella ohjeita miten käyttäytyä ja miten kieltäytyä vaikkapa tarjotusta huumeesta ja mitä sanoa kiusaajille, jos oma habitus jo loistaa epävarmuutta. Voin olla väärässäkin - pliis kommentoikaa- mutta näissä kiusaamis- ja hyväksikäyttötapauksissa tai pikemminkin niiden ehkäisyssä olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeää saada nuorelle sellainen itsetunto että hän osaa sanoa "ei kiinnosta" riittävän selvästi ja seisoa sanojensa takana. Vielä parempi itsetunto tekee sen, ettei niitä asiattomia ehdotuksia edes kuule! Kaikki me olemme erilaisia ja kaikilla on siihen oikeus - mitään ei tarvitse selitellä jos/kun itsetunto on kunnossa! Ja niillä kiusaajillahan se huonoin itsetunto on kun kaikin tavoin yrittvät muuta todistella. Tässä positiivisella CV:llä on tärkeä osuus- löytää eksyksissä olevista murrosikäisistä niitä hyviä puolia joilla sitten pärjätä vaikeissakin tilanteissa!

Myös aivotutkimuksesta kertovaa Minna Huotilaista  kuuntelin hetken ja aloin jo miettimään lisää keinoja kertotaulun opettamiseen ulkona kävellen tai jumpaten..John Deweyn "Learning by doing" sai siis tässä taas lisävahvistusta! Ratsastusta opettaneena minun pitäisi osata vielä paremmin soveltaa teoriaa käytäntöön, mutta epäilen että tämä syyslukukausi on tuhlaantunut siihen, että olen joutunut paneutumaan täysilla ainekohtaisiin asioihin kun yritän itsekin ymmärtää potenssi- ja yhtälölaskuja fysiikan kaavoista ja pascaleista ja newtoneista puhumattakaan! (Ja jälleen omatunto soimaa...)
Tähän yhtälöön kun laittaa vielä muutamia oppilashaasteita, ei niihin muihinkaan tunteihin vaan jaksa suunnitella mitään uutta ja mullistavaa- kaikki tutumpi on mennyt lähes omalla painollaan.

Sen verran vielä Huotilaista lainatakseni- nyt löytyy tutkittua tietoa siitä, että mitä pienempi lapsi, sen helpommin häneen myös "tarttuu" vieraan kielen intonanssi ja lausuminen jolloin kehoituksena oli että ensimmäinen kielikylvyllä aloitettava kieli voisi hyvin olla vaikkapa kiina, venäjä tai ranska- joissa lausuminen poikkeaa suomalaisesta tysin. Englantia opitaan puoliväkisin tänä päivänä, mutta muistan hyvin miten alkukankeuden jälkeen opin ranskaa 18-vuotiaana paikanpäällä kuunnellen jatoistaen. Kirjoittamaan opin vasta palattuani Suomeen ja opiskeltuani kesäyliopiston kursseilla kielioppia!

vasemmalla ala-asteikäisille soveltuvat tavat, oikealla yläaste ja vanhemmat

Kiersin mielestäni kaikki osastot, tuli moikattua tuttujakin, ja yritin etsiä ruotsiksi tai suomeksi helppolukuista kirjallisuutta, huonohkolla menestyksellä. Materiaalia kyllä eri aloilta sain kasaan pari muovikassillista(taas huono omatunto; MUOVI kasseja, joita käytän sitten roskapusseina) mutta paljon jäi näkemättä ja tutkimatta (-tunti lisää tehokasta aikaa olisi ollut tarpeen... ei vaan jaksettu=huono omatunto siitäkin)

Paluu Mäntsälään ruokakaupan kautta ja ostin tietenkin myös suklaata (=huono omatunto) ja kotiin saavuttuani en suinkaan ryhtynyt siivoamaan enkä lähtenyt ratsastamaan (- joutaa sillä nuorella olla vapaapäiviäkin kaksi viikossa...) ja kun vielä korkkasin roséviinipullon ja avasin telkkarin niin omatunto kiehuu jo täysillä....LAISKOTELTU siis koko päivä eikä mitään hyödyllistä tullut suoritettua!!!
MIKSI meillä suomalaisilla naisilla aina pitää olla huono omatunto jos/kun teemme jotain itsellemme? Pitäisikö kaiken tekemämme aina olla jotenkin yleishyödyllistä, järkevää tai muita palvelevaa? Koskeeko tämä luterilainen asenne vain meitä keski-ikäisiä tätejä vai onko tämä sukupuoleen sidottua ? Harvemmin miehillä on huono omatunto mistään; oli sitten aihetta tai ei?
Entä nuoremmat tytöt? Iloisesti nuo näyttävät kännyköidensä kanssa viihtyvän ja antavat työpaikallakin vanhemmat rouvat hoitaa niitä rasittavempia tehtäviä?
Mutta taas toisaalta puhutaan etenkin lukiolaistyttöjen loppuunpalamisesta- viimeksi uutisoitiin auheesta eilen - kun lukion vaatimukset ovat jo ylimitoitettuja ja paljon joutuu tekemään yksin ilman opettajan apua. Täydellisyydentavoittelua ja suorittamisvelvoite?

-Eilen olin muuten mukana ihanassa Riihenmäen koulun 20-vuotisjuhlassa- niin nostalgisessa kun vain olla ja voi. Olen siinä koulussa alustapitäen opettanut ja sijaistanut kaikkiaan useita vuosia mutta eri pätkissä. Tuttuja oppilaita, vanhoja opeja ja tunnelmaa. Kummallista kyllä, nuoria ei ollut yhtään vaan hirvee pino aikuisia ....Itsehän ei muutu, mutta nuo entiset oppilaat- hmmmm
Kuvia vuosien varrelta oli aseteltu esiin ja löysin muutaman  tutun tyypin - olin tämän allaolevan  hauskan tapahtuman vuosien saatossa jo unohtanut.Kyseessä siis kotitaloustunneilta harjoiteltua juhlien järjestämistä- ennakkoluulottomasti ja aivan hullusti- tottakai kun oli Riihiksestä kyse!
Rakas Niiskuneiti on ollut monessa mukana!

kuvakavalkaadi seinustalla!

...ja lisää kuvia! katsojia riitti!

Omista pojista nuorimmat ovat olleet Riihiksen oppilaita ja nuorin oli mukanani juhlimassa (tosin ikätoveriensa seurassa ;) ) ja Kmistä bongasin jotain "kesarin-kalaasit" -kuvia. VAlokuvat on kyllä niin hyvä juttu kun muisti alkaa pettää!!! (=Taas huono omatunto)

"tätiselfie" 

ja vielä viimeksi, asia joka ei omatuntoa soimaa:

Suomen luonto.
Ihanasta talvesta olemme saaneet nauttia-pakkasta tosin välillä jo liikaakin (ainakin mun auton mielestä!) mutta niin jäätävän kaunista oli koiralenkillä tänäkin aamuna!

KUN PUKEE LÄMPIMÄSTI-NAUTITAAN TALVESTA!

summasummarum hevosvuodelle 2018 ja jatkoa kesäkuun hevosten kasvattamiseen ym

Helpointa on ehkä aloittaa tuloksista ja tilastoista -katsoin SRL;n rankinglistat tänään ja sijalla 22
on kasvattamani Grixien 10-vuotis GRAAL poikanen omistajansa JENNA Yrjövuoren kanssa! Voitot niin Tallinnassa kuin HIHS issä kasvattivat pistetiliä joten kunto on syksyllä ollut kohdallaan.

Graalista oli HU:ssa juttua marraskuusssa joten siitä nyt ei sen enempää- niin tyttö kuin hevonen ovat kehittyneet viisivuotisen taipaleensa aikana ja noususuunta ja hyvä terveys toivottavasti jatkuu-onnea heille !

Graalin isän Argentinuksen, valitsin Terttu Peltoselta saamani ohjeen perusteella- "paras parhaalle" Yksinkertaista eikö totta!?
Vaikka en kuulu rotuyhdistykseen, katsoin myös mieluusti puhtaan hannover-yhdistelmän edun - se kantakirja on sen verran vanha että tietävät mitä tekevät!
Saman yhdistelmän tuottama tammavarsa kuoli parin päivän ikäisenä istukkatulehduksen aiheuttaman hieman ennenaikaisen synnytyksen seurauksena- harmitti silloin ja toki harmittaa vieläkin kun niitä tammoja ei sittemmin ole Grixielle siunaantunut! Ainut tamma-lapsen-lapsikin jouduttiin harmittavaa kyllä syksyllä lopettamaan ähkyn yhteydessä!

Muita kisoissa hyvin menestyneitä kasvatteja ei tänä vuonna näkynyt- Graalin pikkuveli GALAHAD I / /Jasmin Nylund oli loppukesästä toipilaana eikä pisteitä tullut kun 7, ja muut kasvatit olivat omistajanmuutosten tai muun syyn takia kisanneet lähinnä aluetasolla.

Kaikille kasvateille -yhteensä yli 70 ponit mukaanlukien- olen mielestäni löytänyt mukavat kodit ja mukaan mahtuu kivoja harrastehevosia joiden omistajat ovat olleet tyytyväisiä hevoseensa ihan kotioloissa. ratsun kasvattaminen ei ole kilpailukäyttöä ajatellen koskaan niin suoraviivaista kun ravureilla, mutta toki suvun ja edellytysten onnistuessa, mikä on sen hauskempaa kun seurata kasvattinsa edesottamuksia radoilla!

"Vanhin" sukupolvi lienee nyt 8-vuotiaaksi kääntyneen DIO I:n emät: DIMMY (i Hoppalong Cassidy xx)  emänä: DORA DARLING (nyt Harjussa oppilaskäytössä ja sielläkin varsonut) jonka emä ensimmäinen kasvattini TOSCA joka oli 80-luvulla kisaamani DONJAN ainoa jälkeläinen.
Dion ja Dimmyn näen toivottavasti vielä ensikin vuonna radoilla- kenttäkisoissa! On täysin harkittua tasaisin välein laittaa tammoihin myös täyttä verta, ja estepuolelle sopivin oli tuolloin mielestäni Ruutsalon Hopalong. Tällä hetkellä ei xx Suomesta juuri taida olla saatavana? -Lauries Glorie, tuo hiljattain menehtynyt tamma, tehtiin Saksassa koska Lauries Crusadorin xx sperma ei kestänyt kuljettamista (-Tässä muuten lie perimmäinen syy miksi xx-jalostuksessa ei ole tapana käyttää keinosiemennystä, pakastespermasta puhumattakaan!) Siitä juontui mieleeni hauska juttu - sen ainoan kerran kun olin koiranpentuja teettämässä, oli mielestäni liian pitkä matka lähteä kasvattajan suosituksesta dalmiksen  Ouluun asti riiulle, mutta tamman vieminen Saksaan asti oriin luo ei ollut matka eikä mikään- "first things first" - kaivelin kuvia, hauskaa hommaa mutta onpa aikaavievää!

Dion (i Saint Amour- Stakkato)  kanssa oripäivillä 2014. Oli kiva kokemus vaikkei hyväksyntää tullutkaan - kasvu pahassa vaiheessa eikä ollut ratsastettukaan juuri kuukautta enempää!  (Hippoksen kuva)

saman vuoden syksyä ennen myyntiä Kyröillä peltoaukealla.

Dimmy (i Hopalong Cassidy) hyppäsi itsensä keväällä 2010 kyvyt esiin-3vee finaaliin yli 9 keskiarvolla, mutta koska finaali oli syksyllä emme kantavalla tammalla osallistuneet. (kuva OutiUusitalo)

Dimmyn ekat estekisat Eholla nelivuotissyksynä kuva:Outi
Dimmyä valmistelin itselleni Breedersia varten- 5-vuotiskaudella tuli jo paljon sijoituksia- , mutta kohtalokas putoaminen Laaksolla sattui juuri kuukautta ennen niitä kisoja. Pikainen pilotinvaihto ei ollut helppo ja rohkeasti Pirita Rautpalo tamman maaliin luotsasi!

Dorasta (i Arioso) en pitänyt - kapasiteettia vaikka kuinka, mutta kysyi jokaisen hypyn jälkeen "vieläkö on pakko jatkaa?" No, kaikilla on paikkansa ja Dora kuuuu yhä Harjun parhaimpiin opetushevosiin.Breedersiin asti emme päässeet, niin tervanjuontia oli sen meno (minun mielestäni, joka tykkään kuumista hevosista)

Tosca III (i Argwohn) oli minulle tavallaan "kantatammana" tehden 8 tasaisen hyvää varsaa ja itse sijoittuen Breedersissa 4;ksi Artsi Vaahteran ratsastamana ja vuotta aiemmin itseni ratsastaman toinen . 5-vuotisderbyssä, josta on pakko palkintokuva laittaa-  parhaassa herraseurassa, näes :)

i Argwohn (Tervon Anssin suosituksesta) ja emän suku sukusiitettyä budeonnyä USSR:stä
Itse osallistuin sillä jokusen kerran myös koulukisoihin siitä sen kummemmin mainitsematta, kävimme eri valmennuksissa( mm Ivan Kizimov piti tammasta kovasti ) ja oppilaat kisasivat niin koulua kuin esteitäkin. Tamma oli myös ajolleopetettu ja veti eräässä yleisötilaisuudessa rekeäkin!
Mikään kovin notkea Tosca ei koskaan ollut, eikä liikkeissä sitä joustoa mitä koulussa vaaditaan, mutta suoritti hyvin oman osuutensa leipätyöstä tehden yhteensä 8 varsaa tuntityön ohessa . 21-vuotiaana rupesi kehärengas vaivaamaan pahasti ja kun se vielä kovin laihtui viimeisen varsomisen yhteydessä katsoin parhaaksi pistää pois, vaikka se vaikea päätös olikin.

Tammalta  jäi monipuolista jälkeläisnäyttöä josta vielä postuumisti napsahti arvokirjain A - jos joku lapsista vielä sijoittuu parikin kertaa voidaan laittaa "valio"-palkinto hakuun!
Yllättävin oli ehkä koulupuolen ranking-pisteillä saatu kasvattajaraha ruunasta Dancing Moon joka kisasi Pyhää Yrjöäkin sijoittuen turkulaisen ..ratsastamana.
-Tänäkin päivänä kisaa Lappeenrannasta käsin viimeinen lapsi "David Cassidy" omistajansa Sini Mansikan kanssa pärjäten aluetasolla mainiosti ja tuoden iloa omistajilleen menemällä myös koulua!
Muista jälkeläisistä saa tietoa parhaiten sukupostista tai Hippoksen sivustolta- en miettimättä niitä kaikkia millään muista! Reinon Minnalla oli pitkään koulupuolella Dancing Moon- joka sai nimensä synnyttyään täyskuutamoisena yönä yhtaika Grixien pikkuveljen Good Moonin kanssa!

Palkintojenjaossa Djufaillah, Tosca ja Prinz von Epirus- ratsastajat saatte itse tunnistaa ;)

Kaiken alku ja juuri koko kasvatukselle oli sitten Jussi Tuomiselta Kouvolasta ostettu DONJA jolla kisasin 110-120cm luokkia ja joka myös teki tuntitöitä. Sen ratsastettavuus ei ollut niitä parhaimpia, ja muistan eräällä opekurssilla jonka Gordinin Tom veti, hänen himoinneen jopa tamma ostaa- kunnes koeratsasti sitä 15minuuttia ja sai tarpeekseen...Tosca jäi sen ainoaksi varsaksi, ja kun se oli tuntikäytössä hieman ailahtelevainen eikä enää hyppäämistä kestänyt, möin sen Pohjanmaalle enkä edes muista kenelle. Itse varsominen sujui muuten mallikkaasti, mutta tamma piti aluksi sitoa kiinni ja käyttää huulipuristinta jotta varsa pääsisi imemään! Eikä se Toscasta koskaan muutenkaan välittänyt joten vierottaminen oli todella helppoa!

kuva muuten Saarisen Annen ottama Hyvinkäällä- ratsu&ratsastus lehden aikoihin! Vuosi ollut ehkä 1987?









-Tämä meni nyt vallan vanhojen valokuvien kera muisteluksi, ja vuosi 2018 on vielä käsittelemättä, mutta tähän väliin taitaa olla ihan terveellistä nukkuakin- kouluunpaluu on taas aamulla joululoman jälkeen. Mutta jatkoa seuraa aiheesta! ja tässä vasta nuo FWB:t -eikä edes kaikki! Suomenhevosista on myös ollut paljon iloa- niistä lisää seuraavassa postauksessa!

"Muu maa mustikka, oma .... " kotona taas flunssan säestyksellä. Nyt kuvia NY -olipa hieno kokemus!

Harvoin sairastun, mutta näköjään sitten sitäkin hartaammin- yli 12 tuntia tuli nukuttua viime yönä ja flunssa riivaa, kuumettakin lie mutta kun ei talossa ole ehjää mittaria niin lukemia en tiedä. mutta oonpahan kipee!

Nyt laitan niitä lupaamiani kuvia- Centralpark siis teki minuun vaikutuksen, sitten myös muistomerkki 11/9

Ja toki kaikki ne JÄTTItalot joita NYC on täynnä- harmiksemme emme päässet tutustumaan Kimin työpaikan näköalaan 35:sta kerroksesta jossa Suomen konsulaatti sijaitsee, koska se oli suljettuna välipäivinä.

Taidemuseot -Andy Warholin näyttelyä lukuunottamatta - sain ravata itsekseni, ja täytyy myöntää että tuo 2-4 tuntia per museo riittää- ei vaan pysty sulattelemaan ja jäsentelemään kaikkea!

Mukavaa oli päästä kosketuksiin jokapäiväiseen elämään ja sitten vielä viettää uusi vuosi paikallisten kanssa- olimme vuokraemännän kanssa liikkeellä ja vietimme iltaa hänen ystävänsä luona hieman kaupungin ulkopuolella käyden myös mitä mainioimmassa mexicolaisessa ravintolassa syömässä! Enpä osannut kuvitella että Margeritha -drinkki on noin hyvää! Ruoasta puhumattakaan!

                                        -aivan kuten ihmisetkin, myös oravat ovat monivärisiä NYC:issä...

                               Central parkista kuvia- tässä iso tekoallas .

Kaupungin näkymiä muistomerkkien lisäksi- talojen palotikkaat kiinnittivät huomion väkisinkin....

Vesi on mahtava elementti- myös muistomerkissä!

Vapauden patsas oli tietty "must" mutta kuten jo aiemmin mainitsin- meille kuten monelle muullekin.- riitti ohittaa tuo monumentti laivalla matkalla Staten Islandiin.

Metropolitaniin ei ollut aamusella kovinkaan pitkä jonoa, ja ellei olisi niin kova "ähky" tullut kaikesta katselemisesta olisin mieluusti menyt uudestaan koska niin paljon jäi kesken.
Siellä oli ranskalaisen 1800-luvun Delocroixn (omakuva alempana)  näyttely hyvin toteutettu kaikesta muusta puhumattakaan!
Tutut eurooppalaiset 1800-1900 luvun mestarit olivat tietty eniten minun mieleeni, mutta piipaihdin myös egyptiläisellä osastolla joka oli valtavan kokoinen sekin.

  Central railway station -kuinka ollakaan, sieltä oli TV 1 juuri dokumentti pari päivää ennen lähtöäni. Taitaa olla peräti maailman suurin asema! Upea joka tapauksessa!

Sadepäivän jono Metropolitaniin... emme jääneet jonottamaan! Seuraavana aamuna yksin liikkuessani odottelin vain kymmenisen minuuttia sisäänpääsyä.

Tuttuja mestareita yksityiskohtineen, oli kiva katsella näitä! Tieni jatkui sunnuntaina vielä Guggenheim-museoon, mikä rakennuksena - eräänlainen simpukka- todella upea, mutta ruotsalaisen Hilma Klimtin näyttely ei tehnyt minuun vaikutusta. Jos suoraan sanotaan - matemaatikko joka hieman seonnut ja pistänyt pensselin öljyväreihin....Tavallinen ihminen jolla on mielenterveyshäiriöitä, laitetaan sairaalaan ja ollaan hiljaa, mutta kun taiteilija "sekoaa" on kaikki niin hienoa, uuttaa ja aikaansa edellä....Toki, herkät ihmiset joilla on taiteilijan sielu, ovat usein alttiimpia mielenhäiriöille, kuten historia todistaa (A. Kivi, van Gogh...) mutta minä en valitettavasti näissä Klintin tekeleisssä nähnyt mitään upeata ja maailmaaheiluttavaa!
Mutta rakenus on siisti, toki.
Sellaista en kuitenkaan Helsinkiin kaipaa vieläkään - uusi Amos Rexkin on käymättä Olisikohan se seuraava tutkimuksen kohde?

       

Nämä joutsenet olivat ainoat jotka minua miellyttivöt Klimtin näyttelyssä. Hänestä oli muuten iso juttu Hesarissa sunnuntaina 29.12!

Uusi vuosi siis vaihtui myös NYCissä, syöden, kyläillen - mielenkiintoisia keskusteluja mm politiikasta.... ja TVstä vuodenvaihtumista seuraten.

Lento takaisin kotimaahan uudenvuodenpäivänä ja nyt armoton flunssa - yhden päivän ehdin kuitenkin kunnostautua lapsenvahtina kun ihanien pojanpoikien kanssa ulkoiltiin, syötiin ja touhuttiin eilinen!

Koira ja kissatkin taisivat olla tyytyväisiä emännän paluuseen - ainakin niistä on sairastaessa seuraa!
Elämä on!



Hyvää, uteliasta ja antoisaa vuotta 2019!
Tekstiä tulee taas kunhan jaksan ja ehdin - hevosista tekisi taas mieli kirjoittaa....