NYC- facts and practical knowledge; especially for non-technics...

Jaksaa, jaksaa....
Sää todella vaihteleva, toissapäiväisen sateen ja eilisen lämpimän tuulen jälkeen tänään satoi LUNTA aamupäivällä! Tosin keli niin leuto että suli heti mutta vähän jouluista tunnelmaa näin ennen vuodenvaihdetta! Puoliltapäivin taas kylvimme auringossa!

Eilisilta siis kului mukavasti "kämpillä" syöden ja katsottiinpa vielä vuokraemännän kanssa videolta "Black Panther"-niminen räiskintäleffa, huh, jotain vähän Star Warsiin verrattavissa muttei edes sitä laatua. non for me.
Tänään sovitusti Natural history- museoon Kimin kanssa- taas tuli ähky kaikesta näkemisestä vaikka paikka ihan kiinnostava olikin- jotain Kansallismuseon, luonnontieteen museon ja Heurekan väliltä.

Iltapäivällä mentiin vuokraemäntä Betsien kanssa parin korttelin päähän kuuntelemaan jazzia- sinänsä ihana idea että tällaisia tapahtumia voi yksityisasunnossa ylipäänsä järjestää - kuulemma joka sunnuntai- mutta tällä kertaa monet peräkkäiset pyhät lienee saanut porukkaa liikkeelle sillä emme edes mahtuneet asuntoon kunnolla sisään. Kuuntelu jäi muutamaan kappaleeseen, mutta ihan hyvillä fiiliksillä siellä kuulijat liikkui!

Sitten päivän aiheeseen-kun ne parhaat kuvat siis yhä siellä järjestelmäkamerassa - kauhistelin kaikkia käytännön järjestelyjä ja olemista tällaisessa maassa, jossa monetkin asiat ovat toisinpäin kuin kotona (kuten kaikki mitat ja lämpötila! ) ja osa vallan hullunkurisesti toimivaa. Ainakin epätekniselle yksilölle kuten minä muodostui erinäisiä ongelmia niin suihkun käytössä kuin kaasuhellan käynnistyksessäkin. Kuvat selittäköön!

 Lämminvesi vasemmalla, kylmä oikealla, kuten meillä. Vääntämällä keskeltä sai suihkun päälle, mutta miten vesi ammeesta ulos?
Haa, lattialla, vessapöntön vieressä olevaan epämääräistä metalliputkea rynkyttämällä ylös/alas pohjaventtiili ammeessa aukesi. No, se selvisi vasta kysymällä.
Katsoin parhaaksi etten ihan kaikkea selvitä itse kun jo onnistuin toisena iltana ruuvaamaan kytkimen irti Kimin pöytälampusta sitä laittaessani päälle....

Manhattanin pohjoisosan (=Heights) talot ovat keskimäärin noin sata vuotta vanhat, ja niissä on hauskoja yksityiskohtia, hienot sisäänkäynnit, epämääräiset hissit ja oma pesula (ihmisillä ei ole pesukoneita!) pohjakerroksessa.Ylimmissä kerroksissa (Kimillä 10) kuumanveden saanti kestää tosi kauan, ja mielestäni lämmitys saisi olla kovemmalla.
Mitään uutta rakentamista ei täällä keskustassa näe, mutta korjaustoimia on monessakin talossa meneillään.
Pieniä kauppoja siellä täällä, partureita joka kulmassa samoin erilaisia kuppiloita, metron asemat vaatimattomia mutta toimivia....

-Alla ihana yksityiskohta Betsien asunnon keittiöstä- viileäkaappi ulkoseinässä mikä toimii rouvan kellaritilana ja josta löytyi mm sipulia! Talon useammasta asunnosta vastaavat kaapit on kuulemma muurattu umpeen.

Kun kävelimme Central Stationi:lta Central Parkin läpi tänne oli hauska huomata vastaantulijoiden muuttuvan turisteista hyvin monikirjaviksi kansalaisiksi ja  tällä alueella kuulee melkein enemmän espanjaa kun englantia, kun taas parisen metroasemaa koilliseen Bronxin alueella kuulemma poikkeaa joukosta jos ihonväri on vaalea...

-Alakuva alueelta, jonne Broadway jatkuu kuten muutkin avenuet joiden kulkusuunta on Etelä-Pohjoinen   ja poikkikadut ovat sitten numeroituja . Siis koko Broadway ei ole pelkkää musikaalia....

Tämän systeemin kun tajuaa on helppo suunnistaa-  katujen numerointi kortteleittain ja metroasemat  samalla systeemillä.

Laitan kuvan vielä lippuautomaatista- itse ostin 7:n päivän lipun jolla pääsee myös bussilla - kunhan muistaa erikseen leimauttaa ja tulostaa toinen kuitti bussipysäkillä! Hinta taisi olla 35£
(Se bussipysäkin automaatti melkein pelästytti minut hengiltä kun se yhtäkkiä hirveän mölyn saattelemana nielaisi lippuni ja sylkäisi ulos sen bussilipun!)

"OMAN" METROPYSÄKIN NIMI 157

Osa metroradasta  tosi vanhaa, mutta minun nähdäkseni toimivaa- kymmentä minuuttia kauemmin emme ole joutuneet odottamaan. ja toki samoja ongelmia kun Helsingissä- joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa joten ymmärrän kyllä että noiden ihmismassojen joukossa mieluusti käyttää käsineitä tai ainakin pesee käsiään usein!

Jokusen kuvan laitan vielä sieltä National history- museosta mutta päivä lie nyt täys- huomenna ajattelin itsekseni tutustua Guggenheimiin enkä aio nuorten iltabailuja olla häiritsemässä vaan suattaapi vuosi vaihtua vaikka hyvän kirjan parissa- Michelle Obaman elämänkerta on repussa mukana...

 Erilaista oppimateriaalia - englanniksi mm imperatiivin käyttöä kehotuksissa olla polttamatta/sylkemättä tai kuuntelematta musiikkia metrossa- olen kerännyt kameroiden täydeltä, joten ihan hyvä kun loma koulusta jatkuu vielä koko viikon - on materiaalin purkua odottamassa!

Tämä ranskalaisen THomas Couture´n 1800-luvulta oleva teos jätti minut niin ihmetyksen valtaan- ilmeet, katse, kuvan käännös vasempaan- lie ollut Schjerfbeckille tuttu teos kun hän maalasi toipilaansa? (Tämä siis Metropolitanissa)

Kiitokset blogiani lukeneille- Facen kautta useimmat, mutta mietin onko tällainen matkustusaihe kuitenkin epäkiinnostava kun kaikkiaan lukeneita ei näy olleen kuin nelisenkymmentä? Hevosjuttuja jaksetaan kyllä lukea vallan sadoittain - toistatuhattakin oli kerran!
Tosin oma muisti on niin lyhyt, etta tata vuoden kuluttua uudelleen lukiessani en varmaan puoliakaan tapahtumista muista...
Ihan mielipiteit'kin vastaanotetaan/ syksy ollut hieman tervanjuontia ja kovin ty;kiireit' t'ynn',
mutta mieluusti kirjoitan ja haudutan oppimaani jos vaan ehdin ja jos se jotakuta kiinnostaa-

HYVAA UUTTA VUOTTA

NEW YORK, NEW YORK - just beginning!

shortly, without any good pictures- they are on my camera still- havn´t got needed adapters here-
but some thoughts I already have…..

*matka lentäen finskillä- just ok , nopeasti, kätevästi eikä pahanhintainenkaan kun tyydyin käsimatkatavaraan. muistaakseni reilut 800€
*viranomaistarkastukset lentokentällä yllättävän nopeasti. Nyt on USAn viranomaisilla minunkin sormenjäljet jos tarvitaan...
*Taksilla nopeimmiten keskustaan (noin 70d) kun noita metrovaihtoja tulee monta.... Tuumasin kotiinpäin testata metroa kun kerrankin on AIKAA
*Manhattan paljon luultua suurempi - yli 10km pohjoisesta etelään mutta saimme sen Kimin kanssa jo tokana päivänä suoritettua kun piti tuo Central Parc kävellä.
*Central Parc ihana "keidas" keskellä meluisaa kaupunkia - absolutely must!

*Turistina olo käy työstä- Kimin laskuri näytti heti ekana kävelypäivänä liki 18km - kieltämättä tuntui jaloissa. Iltapäiväksi pitäisi saada vaihdettua isommat kengät mutta kuka nyt sellaisia ryhtyy mukanaan kantamaan?
*"Pakollinen" Statue of liberty "- laiva valtavan jonon päässä joten tyydyimme laivamatkaan Staten Islandiin - mielenkiintoinen paikka sekin eikä mikään turistirysä.

Tsekattiin siellä paikallinen museo jossa infottiin että kyseessä oli vähävaraisten ja sairaiden ja eläköityneiden merimiesten 17-1800-luvulla perustettu kaupunginosa satamalaitoksen lisäksi. Vähän erilaista sekin.

*Vuokraemäntä Betsy tarjosi paikallistietoutta ja aitoa amerikkalaista seuraa ja tähän mennessä ollaan aamukahviteltu ja eilen kokkasin meille kaikille Betsyn keittiössä lihapullat perunamuussilla. Karjalanpaistiin enkä karjalanpiirakoihin ryhtynyt - nuo meatballs oli hyvä ja helppo juttu !
*Täällä on muuten kaasuhellat!

*Sadetta ja aurinkoa vuoronperään - eilen oli tyytyminen Whitney- museon Andy Warhol-näyttelyyn jonne lyhyemmät jonot kun Metropolitaniin. *Mietimme että jos Warhol yhä eläisi, olisi täällä mielenkiintoinen maan johtaja ikuistettavana Warholin tyyliin.....

*Ihmisten vilinä niin metrossa kun kaduillakin on aika hurjaa- minä kun en halua Hesassakaan kulkea ruuhka-aikana, niin tämä on jo lähes liikaa. Onneksi rajallisen ajan - viikko riittää mainiosti tutustumiseen ja aikaero ei tunnu niin pahalta. Katsotaan miltä tuntuu takaisin Suomessa ellen saa nukuttua koneessa tiistaina....
*11.9- muistomerkki hiljentävän hieno. Itse suhtaudun aina hieman epäilevästi nk nykytaiteeseen, mutta tämä on kohdallaan. *Itse muistelumuseoon emme jonottaneet  * Oculus- monumentti-rakennus siinä vieressä on aivan upea- ainoa mikä häiritsee on sen kaupallisuus.

*Tänään Metropolitan museo jonne suuntasin yksin heti aamusta ja jonotus ei kestänyt viittätoistaminuuttiakaan kun jono liikkui reippaasti -toisin kun eilen kun sateesta yritimme "suojaan" museoon emme todellakaan olleet ainoat. Tänään nuorimies jäi flunssaansa parantelemaan ja tutkin museota liki neljä tuntia pääsemättä kovinkaan pitkälle. 1800-1900-luvun europpalaisen tutun taiteen ääressä viivyin ja katsastin vierailulla olleen Delacroix´n osaston ja siinähän tuo aika jo kului. Muutamia kuvia oheistan tänne, mutta varsinainen kuva kavalkaadi tulee myöhemmin - nämä ovat niitä puhelimella näpättyjä joita saan heti netin kautta näkyville.

                                              Oculus

                       Metropolitanin ulkopuolella eilen...

                                            11.9 memorialin alueella , allaskuvat myöhemmin.

Ajatuksia itsenäisyydestä ja suomalaisten vahvuuksista

Hassua- en ollut valmistellut mitään kutsuja tai itse tullut mineekään kutsutuksi itsenäisyyspäivää viettämään, mutta vaikka ajattelin päivän kuluvan "työn merkeissä" yhden oppilaan ja kahden nuoren hevosen parissa, niin jostain vain se "juhlafiilis" nousi .

Tarkistettuani asian paikallislehdestä, suoritin vaatteiden vaihdon ja ehdin hyvin klo 12 alkavaan Mäntsälän kunnan ja seurakunnan järjestämään perinteiseen juhlaan.
Tuttuja tuli nähtyä ja ihan kivaa musiikkipainotteista ohjelmaa oli tarjolla mutta: mietin hieman huolestuneena juhlaväen vähyyttä ja heidän ikäkeskiarvoa. Muistan itse käyneeni ko juhlassa vielä poikien ollessa pieniä, joskus olivat mukanakin, mutta nyt taisi juhlayleisön keski-ikä olla eläkelukemissa! Nuoria partiolaisia-kuten kuvassa- oli lipunkantajina ja yksi nuori piti puheen, mutta siinä se olikin.Onko isänmaallisuus tänä päivänä asia, jota ei tarvitse juhlia? Tai sitten mennään äärirajoille ja niistä  yli  kuten natsihenkiset mielenosoitukset? Kävimme koulun nuorten kanssa Sipoon sankarihaudoilla laskemassa seppeleen keskiviikkona, ja juhlan tunnetta sai kyllä etsiä, valitettavasti.

Nyt kun taas pitkästä aikaa olen opettanut myös historiaa, ovat nämä hieman isänmaalliset ajatukset päässeet pintaan- ilman mitään poliittisia taka-ajatuksia mihinkään suuntaan.
Tätä kansaa ja maatamme mietin, ja niitä saavutuksia mitä sodissa saavutettiin ja miten yhtenäisesti koko kansakunta sotien jälkeen sai kokoon sotakorvaukset ja integroi karjalaiset!
Historiankirjoitus on siitä niin hassu, että kun aika kuluu, perspektiivi vaihtuu. Toki vielä kertojasta kiinni, mitä painotetaan, mutta omina kouluaikoina todettiin vain että "sota tuli, sota meni, hävittiin mutta YYA-sopimus hoitui Neuvostoliiton kanssa"

Ja miten monen nuoren miehen elämä päättyi tai sai elinikäisiä vammoja- joko fyysisiä tai psyykkisiä- viimemainitusta ei juuri puhuta vieläkään... (Amfetamiinin käyttö valppaanapysymiseen on vasta hiljattain edes myönnetty.) Sama koskee vuotta 1918 - veli veljeä vastaan oli asia josta ei saanut puhua. Kävimme vanhimman poikani kanssa toukokuussa Suomenlinnassa katsomassa kuolemanselleistä tetyä moniuloitteista näyttelyä äänitehosteineen jossa kuului vartijan askeleet ja nimenhuuto niille, joiden päivä oli koettanut. Selleissä oli lattioilla autenttista materiaalia kuten kirjeitä, vaatekappaleita, olkia nukkumiseen. Pisti lähes yhtä hiljaiseksi kuin Auswichissä aikanaan.

Suomenlinnan vankiseellejä

 Umpimielinen, uppiniskainen ja sisukas kansa. Hyvässä ja pahassa. Kunhan muistaisimme historiamme ja osaisimme arvostaa niitä, jotka puolestamme ovat taistelleet - heitä ei enää kovin montaa edes ole!
Vuosi sitten elokuvateattereihin tullut uusi "Tuntematon sotilas" on tulossa televisosarjana kaikkien ulottuville- hyvä niin.
Itse olen katsotuttanut - eri syistä- amiksessa mm ruotsintunneilla- monella oppilaalla Åke Lindmanin "Framför främsta linjen" joka perustuu tosiatapahtumiin  ja jossa on myös dokumenttiotteita filmin päähenkilön haastattelusta- suosittelen lämpimästi! Ja oli varmaan kolmas kerta kun filmiä katsoin ennenkuin tajusin että "mukanaolleista" olin tutustunut yhteen korkearvoisempaan sotahenkilöön - Rudolf Renvall oli monta vuotta Vaasan Hubertuksen puheenjohtaja . Eipä nuorena siellä töissä ollessani tullut mieleenkään jututtaa "jotain vanhaa sotaukkoa" vaikka "Ruffe" tosimukava oli ja kävin saaristossa Renvallien mökilläkin yhtenä viikonloppuna! Kunpa päivän nuoret tajuisivat kysellä ja jututtaa niitä vanhoja, jotka vielä asioita ja historiaa muistavat!

https://www.youtube.com/watch?v=_tmWpnWPJPc

Vasta jälkeenpäin olen myös tajunnut miten arvokkaalta henkilöltä olen seurallemme Raili Salon kanssa onnittelut kädenpuristuksineen vastaanottanut kun SRL:n gaalassa "vuonna jotain"- ehkä 1991? Adolf Ehnrooth onnitteli meitä Mäntsälän ratsastajien edustajia parhaasta kisasta sinä vuonna!
-Oma ukkini oli vapaaehtoisena sodassa, muttei hän mitään -sen ajan hengessä- puhunut- joskus kun istuivat naapurin ukon kanssa tupakalla saunan luona sain pikkutyttönä kuunnella jos puheet  sivusivat sotahevosia.

-Mäntsälän mieskuoro lauloi itsenäisyyspäivän juhlassa.

Illalla oli tietty seurattava tv:stä presidentinlinnan kutsuja- vieläkään ei kutsu ollut minulle löytänyt ;) - seurana nuorin pojista ja isänsä ruokailun merkeissä.
Ehkä viime vuoden satavuotisbailut nyt olivat hälventäneet juhlahumua hieman, mutta hienot olivat juhlat taas Helsingissäkin ja Jenni Haukio edelläkulkijana puvun materiaalivalinnoissa- upeata!

Tätä tatskaa kehtaa taas näyttää- tv:n juontajat erikseen mainitsivat että leijonamme on taas "in" ilman että kantaja heti leimataan perussuomalaiseksi!

Itse kun en mitään poliittista leimaa halua- saa olla aina omaa mieltä asioista kun ei ole puoluesidonnainen!

PS! SE koulutuomareiden Tukholmanreissun kirjoitus odottaa vielä jäsentelyä, mutta tekstiä tulossa sieltäkin!

Mukavaa joulun odottelua kaikille!