hirmuista hemmottelua Hirvihaarassa kieltenopejen seurassa! Tässä esimakua kuvien kera!

Keski-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kieltenopettajat järjestivät yhteistyössä positiivisuuteen ja mielenvirkistyskeen liittyvän seminaarin - kuitenkaan kehonvirkistystä unohtamatta!
https://hirvihaarankartano.fi/fi

Seminaari laitettiin alulle jo kesäkuussa koska hakusessa oli SUKOLIlta avustusanomus joten ohjelmaakin piti olla ainakin sen VESOn verran - ja nyt oli enemmänkin!

Tavoitteena oli 30-40 hlöä ihan jo kustannusten
vuoksi, ja pari kokousta vaadittiin ennenkuin päädyimme pitää tilaisuuden 20:lle henkilölle- tällä kertaa siis laatu vaan ei määrä ratkaisi, ja niin oli laatua sekä ohjelmassa, puitteissa että tarjoilussa- kuvat kertokoon!
Palaan myöhemmin aiheisiin positiivisesta  pedagogiikasta, kestävästä kehityksestä, varhaistetusta kieltenopetuksesta ja mindfulnessista jaksamisen apuna- tässä ensiksi kuvia ja toteamus että paikka oli mitä mainioin (-minäkin jäin yöksi ja kokeilin vielä aamu-uintia joessa), tarjoilu ensiluokkaista ja ruoka excellante-
mitä muuta hemmottelua voi enää odottaa kun savusaunakin oli meille lämmin?

Lounasbuffeella

Toiminnallisuutta pienten opetukseen neuvoi ja ohjasi Leena Pulli

Suski uhkuu hyväntuulisuutta ja puhui mindfulnessista -käytännössäkin

Päivi jälkiruokaa tutkimassa- tiramisu suomalaisittain marjapohjalla- nam!

Tässä pieni osa aamiaiselta- puuroa en kuvannut kun se näytti aivan normipuurolta mutta huh mikä maku! Salaisuus piilee kuulema siinä, ettei ryynejä ole höyrytetty vaan niistä saadaan kauran rasvan pehmeä maku talteen! 

Sanna miettii valintoja väliaikatarjoilussa...

Illallisen jälkiruoka vei kielen mennessään...

Ensiluokkainen palvelu- tässä Janne avaamassa illalliselle viinipulloa

teenjuojille paikka lähes paratiisi - samovaari vieköön!

Hyvästä palvelusta vastaa viime kädessä Nina Laitiainen -aivan super!

ja ne maisemat ... kuva toki  jo viime talvelta koska marraskuisena iltana ei juuri valoa liiennyt.... mutta savusauna oli NIIN rentouttava- osa porukasta istu siellä illallisen jälkeenkin!

 Tästä hemmottelusta vielä sen verran - keskellä marraskuista pimeyttä ja sadetta tämä oli aivan huippujuttu- tällainen katkos arkeen antaa lisäpuhtia ihmeesti!

Omasta jaksamisesta on pidetäävä huolta - itselläni on ollut ja on yhä aika kiireinen ja rankka syksy, mutta kahta en vaihtaisi- saunaa ja uintia sekä maastoreissuja koiran ja hevosen kanssa!
Luontoa ja liikuntaa ei saa koskaan liikaa!
Ja hyvä ruoka siihen päälle mukavassa seurassa vieläpä oppimateriaalilla höystettynä- taas jaksaa!!

kolmekymppinen hesalainen ja syrjäytymisriskit

Mikä menee vikaan kun hyvinvointivaltiossa, jossa juuri on julistettu elävän maailman onnellisimpiin kuuluvat ihmiset, ylipäänsä on syrjäytyneitä?  Onko maailmanmeno liian vaativaa ja hektistä tai onko asenteella "minulle-kaikki-nyt-heti" tekemistä tällä ikävällä kehityksellä? Vai puhutaanko useiden ongelmien yhteisvaikutuksesta?

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005887193.html

Omalta osaltani voin vain vastata koulumaailmaan liittyvien asioiden kohdalta.
Ja kysyä, miten pitkälle talous (=taloudellinen tuotto)saa päättää asioista ja miten ne tehdään? II-asteen koulutuksessa ei enää kaikissa oppilaitoksissa edes puhuta opiskelijoista vaan ASIAKKAISTA sillä he tuovat koululle sen tärkeän valtionrahoituksen.
Ja kun rahavyötä valtion kohdalla kiristetään, vaikutukset näkyvät- kun neljännen, "ylimääräisen" vuoden opiskelija ei enää saakaan valtionavustusta, paine valmistua kolmessa vuodessa on kova. Ja tämä oppilaitoksen kannalta- tuloksista viis- jos joku oppiaine ei ole "mennyt putkeen" pudotetaan vaatimuksia että saadaan oppilas valmistumaan. Niin yksinkertaista se on. Harva vaan uskaltaa sen sanoa ääneen - opettajilla oma lehmä ojassa rehtoreista ja koulun maineesta puhumattakaan...
Koulujen keskeyttäminen on myös lisääntynyt, ja väittäisin ainakin sen johtuvan ainakin ammattioppilaitosten kohdalla niistä itsenäisyyden paineista opintojen kohdalla, mitä jo ykkösvuoden opiskelijoille asetetaan. Lähiopetusta on vähennetty, ryhmiä lakkautettu ja haku on ympärivuotista - tämän lisäksi suuri osa teoriaopinnoista pyritään sovittamaan jo ensimmäiselle vuodelle alta pois jotta sitten päästään työelämän asioita kokemaan ja vastuu siirretään työssäoppimispaikoille.
Motivoitunut, alastaan kiinnostunut ja opiskelutaitoja omaava opiilas tässä pärjääkin ja voi suorittaa opinnot ja valmistua ammattiin jopa parissa vuodessa, mutta näitä opiskelijoita vain on harvassa.
Suurin osa  "vitosen oppilaista" on niitä jotka hakeutuvat ammattikouihin, ja jos oppimismotivaatio yköäasteella ei ole ollut kummoinen, ei se itsenäisesti suoritettavassa ammattioppilaitoksessakaan juuri parane. Tähän kun vielä yhdistetään oppimisvaikeudet, mikä on lopputulos?
Opinnot keskeytyvät ja nuori on tuuliajolla.

Ongelmia on sillä "vitosen oppilaalla" ollut jo peruskoulussa ja se reilu vitosen keskiarvo on yleensä "armosta annettu" että oppilas saisi päästötodistuksen -mitään eväitä ja pohjatietoja ei juuri ole.
Tilanne niillä oppilailla, jotka tulevat erityisluokilta on vielä pahempi, sillä heille on myös painotettu sitä, ettei tarvitse mitään tehdä, koska ovat niitä erityisoppilaita. Vanhempien ei myöskään tarvitse suostua siihen että peruskoulun tietoja siirretään seuraavaan oppilaitokseen, joten esimerkiski lukihäiriö joudutaan seulomaan uudestaan- työ mikä vie aikaa muutenkin vähäisistä tuntiresursseista!
Kaikkea oppimisvaikeuksiin liittyvä on tabu josta ei saa puhua- salassapidetään tietoja ja tehdään auttamisesta mahdollisimman hankalaa. Oppilas itse saa jo ala-asteelta sellaisen "leiman" että hänessä on jotain vikaavikaavikaa kun pitää antaa lisäopetusta tai siirtää erityisluokalle. MIKSI?
Itse kaipaisin avointa keskustelua aiheesta, nyt kun vihdoin on myös alettu puhumaan ääneen mielenterveysongelmista ja muutamat "julkkikset" ovat avautuneet asioistaan julkisesti - me kaikki olemme erilaisia eikä siitä pidä ketään leimata!
Varhainen puuttuminen on todettu parhaaksi kuten Hesarinkin artikkelissa ilmenee, mutta sen pitäisi olla paljon helpompaa ja luontevaa ja tapahtua ilman ylimääräistä hyssyttelyä!
Toinen mielestäni tärkeä keskusteltava asia on nimenomaan erityisoppilaiden "erityinen kohtelu" - käsittääkseni kaikkia oppilaita valmennetaan suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi - miksi joillekin ryhmille sitten suodaan jo koulussa erityiskohtelua ja -oikeuksia koska heillä on oppimisvaikeuksia? Eväitähän heille pitäsi antaa, ja erilaisia tapoja opiskeluun jotta opiskelu  sujuisi! Auttaa löytämään itsestään ne vahvuudet joilla pärjää ja tukea opiskelu- ja sosiaalisia taitoja mahdollisuuksien mukaan , eikä vaan koko ajan sääliä ja antaa erityisetuja- ei niitä yhteiskuntakaan anna!

Näitä ajatuksia marraskuun alussa- nyt vasta huomasin etten ollut julkaissut. Taitaa olla kiirettä ilmassa?