Jotain minussa vähän naksahti toissapäivänä kun olin puhunut seurani puheenjohtajan kanssa puhelimitse. Nyt olen jo pari päivää rauhoittunut ja punninnut asioita - olkoot.
Ei ole sen arvoista että surisin sitä, etten tuomarina mitenkään voi miellyttää kaikkia!
Se, mikä jäi harmittamaan, on tapa miten asioita omassa seurassani hoidetaan - hyssytellään ja selitellään ja haukutaan sitten selän takana! Tällista kun en voi sietää, soitin suoraan puheenjohtajallemme kysyäkseni miten hän selittää sen, että minulle parisen viikkoa sitten ilmoitetaan että OMISSA kisoissa ei minun talkooapua tarvita, vaan tuomarit jo on valittu? Nyt jo vähän ihmettelin, koska viime keväänä oli sama juttu, mutta se mikä minut laittoi toimimaan, oli tuomarikollegan kysely meidän tuomareiden Facebook-sivustollame, mistä löytää vaativien luokkien tuomaria viikonlopun kisoihin....?
No, hetken pj:n kanssa juteltuani, totuus tuli julki- "jotkut olivat sanoneet etteivät suostu starttaamaan jos minä olen tuomarina kun annan niin huonoja pisteitä" Ja kisoihin pitää saada osallistujia, tottakai! . Mitäpä siihen sitten enää lisäämään jos näin on - katselin lähtölistoja aamulla ja siellähän niitä oman seuran nimiä vaativa B ssä komeilee....(Hyvä ystäväni starttaa va Assa ja hän taisi olla jutusta yhtä tuohtunut kun minäkin, eikä lainkaan tietoinen "hyllytyksestäni" koska ei kuulu hallitukseen) Nimiä en tähän laita, enkä edes seuraa, tutkikoon kukin kohdallan jos kiinnostaa. Intimiteettisuoja näes.
(Kuvassa muuten kouluhevosen uraa aloitellut estebreeders-voittaja Grixie Merin kanssa- kisaavat vähän seuratasolla ihan omaksi ilokseen- voitte arvata miten iloinen vanha kilparatsu on kun pääsee lastattavaksi ja autolla matkaan!!!??)
Ensimmäinen ajatus oli, että paskat, olkoon mitä tässä tuomaroimaan kun kerran olen niin paska- olihan minun kaksi oikeuksien korotusyritystäkin tulleet hylätyiksi juuri em syystä - pihtaan pisteitä liikaa.
Mutta sitten nukuin yön yli ja sisuunnuin - positiivinen asia oli kuitenkin että SRL.stä juuri eilen tuli tieto paratuomaroinnin hyväksynnästä, joten osaan minä jotain oikeinkin tehdä! Sitä arvostelua edelsi hyvä ja kattava saksalaisen tuomarin koulutus, joten uskalsin niitä pisteitä sitten reilummin tarjoilla kaikille ratsukoille!
Nyt kerron jotain - vieläpä lupaa kysymättä- meistä tuomareista:
Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin, teemme jopa virheitä ja joskus saattaa keskittyminenkin hetkeksi herpaantua. Syitä on monia, tässä muutama esimerkki:
*ohjelmasta unohtuu jokin kulman ratsastus arvoida, ja kun sen jälkikäteen lisää, on se turva 6 tai 7 aika jämpti...
*vaikka minulla enimmäkseen on ollut hyvät ja kivat sihteerit, voi jonkun väärinratsastuksen tai muun hässäkän takia numerot joutua väärälle riville, tai kommentit .Niitä jos joka suorituksen jälkeen alkaa tarkistamaan ollaan pian pahasti aikataulusta myöhässä..
*hetkenkin herpaantuminen /ajatuksenkatkos juuri silloin, kun tapahtuu paljon, on hankalaa
* eri tuomareiden istumapaikat vaikuttavat paljonkin siihen mitä ja miten liikkeet nähdään
*ensimmäinen ratsukko toimii usein "pohjana" päivän skaalalle, ja mikäli ennakko-odotukset eivät toteudu ei skaalaa kesken luokan voi vaihtaa. Puhutaankin usein "ensimmäisen ratsukon kirouksesta"
*itse katson mieluummin kaksi-neljäkin pienempää luokkaa jopa yli sen maksimim 40, kun yhtä ainoata jättiluokkaa- lopussa kommentit tahtovat jäädä....
 |
| oma ratsastus jäänyt, mitä nyt Grixiellä noin kerran-pari /vko |
Olen toiminut tuomarina vuodesta 1979, vaativissa luokissa vuodesta 1986, joten olen ehtinyt urallani nähdä yhtä sun toista. Ratsastuksen taso on huimasti noussut, ja reilut kymmenen vuotta sitten noustiin myös numeroissa - ne "turvakutoset" muuttuivat seiskoiksi ja koska puolikkaat oli otettu käyttöön, niitä on ollut jaossa paljon- 6,5 taitaa olla yleisin
Vertailuksi kerrottakoot, että parina vuonna, muistaakseni 1990-luvulla, oli SRL.llä käytössä "alennettu hylkäys" eli 40% katsottiin vielä hyväksytyksi suoritukseksi....
En tiedä onko tavallaan väärin käydä myös ulkomailla kisoja katsomassa- lähinnä Ruotsi ja Saksa- kun sitten jo tietää mikä suurinpiirtein on tavoite? Global dressage forum on ollut mielenkiintoinen tapahtuma, ja eri valmennuksiakin on tullut seurattua vuosien varrella . "Oma kouluratsastusura " ei ole "vielä" auennut, mutta mistäpä tietää kun en enää onnettomuuden v 2013 jälkeen ole hypännyt...
Totta on, että tämä "kiltimpi skaala" vie harrastusta oikeaan suuntaan, ja myönnän auliisti että jos meitä tuomareita on useampi, olen usein se, joka antaa ne alhaisimmat pisteet, mutten suinkaan aina- jotain minäkin alan oppimaan! Ja mitä olen kokeneempien kilpailijoiden kanssa joskus mielipiteitä vaihtanut, ovat he tällaisen "niuhottamisen" jopa hyväksyneet, koska sitä on tapahtunut johdonmukaisesti ja kaikille samalla tavalla- mitään oikeusmurhia en ole käsittääkseni tuomariurani aikana kuitenkaan tehnyt ? Ja aina saa ja PITÄÄ kysyä- nykyään vaan hyvin harvoin kukaan haluaa tietää omasta suorituksestaan / tuomareiden pisteistä/kommenteista yhtään mitään.
Tämä on min usta sääli, koska kiireessä ei aina ehdi kaikkea sanomaan ja joskus oikeasti sattuu niitä virheitä, ja mites tuo sanonta olikaan...virheistä oppii!
Omaa "virheidenetsintää" yritän tietoisesti parantaa, hitaasti mutta varmasti...Tänä vuonna olen jo monta kasia jaellut ja vissiin jokusen ysinkin - mitä todellakaan ei ollut tarvis 1980-90 luvuilla vielä...
Se, etten itse ole mikään koulukilpailija, johtuu omasta kiinnostuksesta hyppäämiseen, ja siihen liittyy varmasti kasvatustoiminta- yhden kouluhevosen olen puolivahingossa kasvattanut, ja se tuli Breedersissä toiseksi omistajansa Maarit Kaajaluoman kanssa. Estesukuisia nuo ovat vaikka velvollisuuksiini olen katsonut kuuluvan kuitenkin omien kasvattien kouluradallekin tuominen, ja sen verran olen väkisinkin koulua ratsastanut myös itse vaativalla tasolla että master-open paperit tuli hankittua 2001. Viimeisin oma startti taisi olla aluetasolla kesällä 2014 vaativa Bssä itsekouluttamallani kasvatilla. En sijoittunut, eikä ollut tavoitteenaakaan- ehjä rata kuitenkin ja filmiä jota näyttää ostajaehdokkaalle. Tamma menikin sitten Turun suuntaan jossa selvitti aluemestaruusmitalit sekä koulu- että esteratsastuksessa.
Göteborg EM 2017
Näissä mietteissä tänään, nyt jo hieman rauhoittuneena, ja aion kuitenkin - joidenkin kauhuksi ilmeisesti- tätä tuomarointia jatkaa koska siitä tykkään ja hevoset ovat ihania!
Parasta katseltavaa on yhteistyö ratsun ja ratsastajan välillä, irtonaisuus ja rentous suorituksisssa. Ja kun tähän vielä liitetään hyvä tahti, elastiset liikkeet, ryhti ja riittävä voima takaa- siinähän meillä jo on kaikki ainekset ysiin ja jopa kymppiin. Kouluratsastus on -urheilun lisäksi- taidetta ja todella vaativaa yhteistyötä ihmisen ja eläimen kesken! Ihanaa oli katsoa MMiä Areenasta - nyt enää estefinaali jäljellä!
PS!Seuranvaihtoa kyllä harkitsen.
Ja jos tästä Sinulle, hyvä lukija, tulee mieleen kommenttia- kommentoi sitten vaikka tähän alas äläkä jupise selän takana! Päin naamaa sen kritiikin kestää ja ehkä osaa jotain puolustuksekseen sanoakin ja ainakin ottaa opikseen!
